Absolutimi on tie yksinäisyyteen

jaa, ei minulla ainakaan ole vaikeuksia ollut olla absolutisti. En ole koskaan edes ollut kännissä, enkä tiedä millaista se on, mutta ilmankin olen hyvin pärjännyt ja seuraa saanut. Ihmetelty tosin on paljon miksi en juo, mutta voisin kysyä sitä samaa: miksi jepet juovat?

Minä nautin hyvästä seurasta, mutta myöskin yksinäisistä hetkistä, jossa saa olla ihan itsensä kanssa ja tehdä mitä huvittaa, eikä ketään harmita se, että en ole koko ajan läsnä. Joillekin yksinäisyys on heti tukahdutettava alkomahoolilla tai lohtusyömisellä, se kertoo jotakin ihmisen sisäisestä tasapainottomuudesta ja kyvyttömyydestä kohdata itsensä ja elämänsä. Elämään ei tule yhtään sen enempää sisältöä vaikka joisi kuinka, eikä maailma näytä yhtään sen paremmalta, miksi siis juoda ja humaltua?

"Kuntouttavan työtoiminnan sossuohjaaja" viittaa kyllä siihen, että jotain muitakin syitä syrjäytymiseen saattaisi olla taustalla...

Muuan spurgu, joka laukkas jatkuvasti A-klinikka/mielenterveystoimistossa ja
ei tehnyt päivääkään töitä eläessään, kiitokseksi tästä hyysäämisestä värväs
raha/viinapalkalla mun kimppuun kaks nuorta samankaltaisen tulevaisuuden
omaavaa sontiaisenalkua ollessani hyvin nuori, ilman mitään syytä.
Nää kaks vainolaista nuppas kumpikin ittensä 25-30 vuotiaina. Heidän
maailmastaan tuli vissiin toisia p*skomalla niin kauhea paikka elää, ettei
kestäneet sitä. Mun elämää olivat kyllä osaltaan p*skomassa huonommaksi ja
minä ainakin kyseenalaistan tämmöisen systeemin olemassaolon järjekkyyden.
Mitä järkeä on hyysätä tällaisia hamppip*skoja, jotta nää sitten jaksavat p*skoa täällä toisten, joskus hyvin nuortenkin ihmisenalkujen elämää.
Ja ovat sitten omalta osaltaan syrjäyttämässä tällaisia ihmisiä kuin minä.
Olen katkera tällaiselle systeemille.

25-vuotiaana olen huomannut että juomattomuuttani siedetään mutta sitä ei täysin silti hyväksytä.

Elämässä ei kyllä yksinkertaisesti pääse mihinkään ellei oo "kivaa kaveria". Juomattomuutta on mahdotonta kompensoida muilla asioilla.

On sitä paljon yksin, kun juomisen lopettaa, onneks on ammattitaito jäljellä ja tällä hetkellä töitä ja paljon työkavereita, mut entäs vapailla?ja kun työt loppuu lokakuussa. en ole onnistunut parissa vuodessa solmimaan ainuttakaan suhdetta ja saman alan (lopettaneet alkoholistit) joihin olen törmännyt, ovat jokseenkin melko yleissivistymättömiä ja aina vähän pihalla kaikesta.

Ei se pelkästään siitä johdu, ainakaan minun kohdalla, mutta on sillä merkittävä vaikutus.

Tarkotin tossa, et on juonut ns.entisessä elämässä ja lopettanut, eihän menneellä pitäs olla väliä jos on tehnyt muutoksen, mut anti olla.

AA- ja NA -ryhmät on siksi että ois paikka mistä voi hakea iloa elämäänsä. Ei kannata mennä papparyhmään vaan nuorten ryhmään, siis jos on nuori. Mulla on sitä kautta ihan sikana frendejä ja paljon enemmän menoja ja kivaa tekemistä kuin ennen. Ei tartte olla ojasta noussut että voi käydä ryhmis ja pienellä hakemisella löytää kavereita molemmista sukupuolista ja raittiita biletys ym tapahtumia. Ja ei ole tylsää jengiä, jos on tylsää niin ei pysy raittiina.

Höh, mulla siis on 20 vuoden käyttöhistoria takana ja piiiitkä putki ilman. Ja olen
oikea spurguhamppari itsekin nykyään, tai ainakin sellaisen kohtelun saan
muilta, aivan riitävän usein. Ja olen jäänyt systeemin orjaksi, uhriksi monin
tavoin, toi ny vaan oli yks pikku esimerkki lukemattomista vastaavista.
Kyseenalaistan sitä, että onko systeemin tehtävä pönkittää joitakin yhteisönsä
jäseniä vahingoittamaan toisia siinä systeemissä elämään joutuvia? Siis muka
yritetään auttaa ja ehkä autetaankin joitakin mutta siinä samalla tuhotaan
toisia. Ja edelleen onko näin aiheutettu tuho vaikutuksiltaan suurempi kuin
ehkä aikaansaatu hyöty? Systeemi alkaa kenties näin tuhota itse itseään.

Ei se välttämättä absolutismi ole, vaan se, että absolutistinen persoona näkee asiat eri tavalla. Olettaisin ainakin. Mitä seuraan muiden keskusteluja (käyttäjien), niin ei kiinnosta juuri yhtään. En edes osaa keskustella sellaisista asioista mistä he keskustelevat. Toki jos alkaisi naukkailemaan, niin saattaisi aina joskus ajautuakin samalle käsityskartalle heidän kanssaan, mutta silti päihteettömänä olisi taas ulkona.

Itse olen myös huomannut että kun lopetti juomisen niin loppui kaveritkin muutama vuosi sitten. Nyt kun olen itse ollut varmaan jo 4-5 vuotta raitis niin huomaa kuinka tyhmää juominen oikeastaan on. Kännissä tehdyille hölmöilyille on ok nauraa ja kertoa missä vaan. Se että tarvii nollata itsensä joka perjantai kertoo mun mielestä vaan sitä että on paska elämä jota ei muuten kestä. Nuorena, 15-17 vuotiaana tai ehkä nuorempanakin on varmaan yleisin tapa lähestyä toista sukupuolta bilessä tai jossakin ja kännissä. Eniten oikeastaan vituttaa viinassa se että kännikala vaimon hakkaajat tulee jeesustelemaan kannabiksesta vaikkeivat siitä tiedä mitää.

Minä en siedä viina juovia ihmisiä. Jos tiedän, että ne juo vähänkin joskus ja harvoin, niin välit on siitä hetkestä poikki.

Ällöttävää toimintaa. En voi olla sellaisten piripäiden kanssa. Ja sama pätee raitistuneisiin. Niillä on pettänyt se kontrolli joskus aiemmin elämässään. Yäk!

Oikeestaan voin olla vain absolutistien kanssa, jotka on olleet raittiita koko ikänsä.

absolutistina en tarvi pämppääviä ystäviä. Ovat aikalailla kuvottavaa seuraa örinöineen ym.

Kato saatana..Osuit muuten kuokalla nyyteille.
Onneks ex-muija oli alkoton...Sellasta on vaikee löytää.
Tota täytyy miettiä viikko ,että miten tuo korjataan.

Itsekkin olen absolutisti ja hyvin yksinäinen. Itselleni ei ole ongelma se jos toiset juo, vaan toisille näyttää olevan ongelma se kun itse en juo, eivätkä sitten huoli minua seuraani kun eivät saa minusta ryyppykaveria. Tämä vain kertoo siitä että toisille on viina tärkeämpää kuin ystävät.

Ei se johda yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen.

Kyllä ihmisten kanssa voi puheisiin ryhtyä selvinkin päin, kunhan ei pelkää puhumista.

Kyllä itsekkin puhua osaan oli vastapuoli sitten selvinpäin tai humalassa. Mutta toisille se on tärkeää saada vain sellaisia kavereita joiden kanssa voi ryypätä. Yksikin tyyppi kerran sanoi minulle niin että hän ei lähde mihinkään sellaisen kanssa joka ei ota viinaa, ja sillä oli muka sellainen tekosyy että kukaan ei jaksa häntä selvinpäin katsella silloin kun hän on humalassa.

Absolutismi silloin, kun se pitää sisällään tämän vakiofraasin "en tuu, ku siellä kuitenki käytetään alkoholia", johtaa syrjäytymiseen.

Itse olen absolutisti, ja ainoa mihin on joskus vaikeaa seuraa saada on baarireissut - osa alkoholia nauttivista kaveista kun ei tykkää siitä, ettei miun kanssa voi keskustella uusista drinkeistä tai testailla eri alkoholijuomia. Kaikille se ei kuitenkaan ole baareissakaan ongelma, että olen cola/vesilinjalla, mitä nyt vieraammat sitä monesti ihmettelevät, jos asia baareissa/bileissä tulee joskus esille. Aina kun sitä ei omalla kohdalla käytöksestä huomaa, silloin kun on oikein hauskaa ja sopivan hullua seuraa. Silloin ei rentoutumiseen ja hilpeään höpöttelyyn mitään alkoholia tarvitse, tai uusiin ihmisiin tutustumiseen.

Harrastusten kautta näkee myös paljon ihmisiä, ja itsellä niissä porukoissa alkoholin käyttö kuuluu muihin tilaisuuksiin. Peli-illoissa tai näyttelyissä kellään on harvemmin alkoholia mukana, ja juttu luistaa hyvin ilmankin. Joskus kun peli-iltoihin yhdistetään esimerkiksi grillaamista, osa porukasta saattaa ottaa oluet ruokajuomaksi. Mutta ei ketään ihmetytä ne jotka eivät ota. Kun porukka on sopivalla tavalla vähän kilpailuhenkistä, ja tahtoo pysyä peleissä skarppina. Niin eivät ne alkoholia käyttävätkään noissa tilanteissa kännää.

Itsellä on juomattomuudesta huolimatta laaja tuttavapiiri, jossa ehkä nykyisellään 2/3 käyttää alkoholia ja kolmannes on absolutisteja. Juttu luistaa hyvin molempien kanssa. En siis näkisi että absolutismi suoraan johtaa yksinäisyyteen, jos on itse avoin ja pyrkii aktiivisesti tutustumaan ihmisiin. Toki niitä tuttavuuksia syntyy juomattomana helpommin esimerkiksi harrastusten tai tuttujen/kavereiden kautta kuin baareissa tms. "perinteisissä" illanviettopaikoissa.

Tunteeko ketään koditonta ja raitista, eikä polta?

Mitä jos aloittaja juovuksissaan aina kuvitteli omaavansa paljon kavereita? Mitä jos se oliki vaa kuvitelmaa?

Hyvä että pääsit irti vanhoista juopoista kavereista. Nyt pitää vain hankkia uusia tilalle.

Aika moni "kohtuukäyttäjä" on järkyttynyt viettäessään tipatonta tai muuten kuivaa jaksoa. Järkytys on tullut siitä kun tajuaa että käytännössä kaikki sosiaalinen toiminta on pyörinyt alkoholin ympärillä. Kun et ota, et saa enää kutsuja mihinkään.

Juu olen myös mies 41v ikään ole mitään alkomahoolia maistanut,yhden kerran eläissään käynyt alkossa ,kaverille pullon siihen jäi.
Muut ottaa siitäkin edestä ettei mun tartte,tupakoin jokusen malboron intissä,noin 21v sitten ja sekin jäi siihen vuoden mittaseen kokeiluun.
Olen silti myös sitä mieltä,jos ottasin saisin paremmin vakituisen kaverin ,mut raittiina hyvin vähän käy missään sellaisessa paikassa jossa törmää kuin vanhaan tuttuun puliukkoon.
Sillä jo 5v onnellisesti yksinään asustaa ja ei ole akkaa joka naputtais joka asiasta erikseen tai toiste päin ,kun akka jois ja sitä pitäis passata joo ei kävis kyl sellanen mulle ,lentäs ku leppä keihäs ovesta.
Tyytyväinen omaan elämään raittiina jos ei akkaa oo ei sit ole tarkoitus mulle sellaista olla ikänä,joitakin pieniä pakko suhteita joissa heti pitäs mennä naimisiin on tyrkytetty ,mut no thanks.Kyllä sitä pitää tuntee toisen ensteks ennen kun mihinkään tänä päivänä sitoutuu.Minä ainakin.
Kaverit on suht raittiita ja muut työkaverit on kivoja se hyvä puoli.Pyhät menee kivasti pieniä askareita tehdessä ja naatiskellen tulevasta .Pakotettu on ja yritetty juottaa siinä onnistumatta,minun päätä kun ei käännä mikään sen suhteen että alkasin dokaan...Toivon ystäviä paljon jokaiselle raittiille,menkää tutustumaan uusiin ,puhukaa kyl niitä ystäviä löytyy,ei tarvi yksin olla.Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti ja emännät kirjotelkaa heh

Höpö höpö, ei ne ainuita ihmisiä ole ne pämppäävät kaverit....täytyy tosiaan etsiä toiset piirit ja uskaltaa mennä mukaan. Eipä ole helppoa ei, mutta jos ei ryyppäämiskulttuurista saa muuta itselleen kuin huonon mielen ja -terveyden, ainakin minä valitsin vähemmän menevän mutta terveellisemmän elämän. Ja jos on sellaisia ystäviä ollut, jotka edes joskus ovat selvinpäin, miksei heitä voisi sillon tavata, jos siis ovat hyviä ystäviä oikeesti...

Tottakai se on myrkkyä niille jotka ei osaa olla sevinpäin. Ihme että pitää pieni tai isompi pöhnä vetästä silloin tällöin,siis ei mitään mieltä.
Minusta on sevinpäin ihan jees olla jos toisille on haittaa se on heidän ongelmansa.
Kavereita on ollut ja jos joku on ottanut se on hänen asiansa,mutta tottakai jokainen muutuu kun vähänkin ottaa,täytyy lähtee vetää jos alkaa heidän hommansa menee överiks. Ja yleensähän näin käy,ihminen ei ole pienessäkään sievässä oma itsensä.
Sitä jokainen tulee otaneena olemaan teenäinen pelle.
Suoraan sanoen säälitävää touhua koko lipittäminen,se vähäkin.

On muuten aika kaksipiippuinen juttu tämä koko alkoholi ja ystävät/absolutismi ja yksinäisyys.

Yksinäiseksi en kai itseäni voi määritellä, minulla on perhe. Miehen kanssa kuljettiin opiskelukavereiden kanssa baareissa, sitten tuli lapsi kuvioihin ja pikkuhiljaa ne baarireissut harvenivat. Niin alkoi jäämään pois kuvioista alkoholi muutoinkin. Ei täysin absolutisteja olla, mutta alkoholia käytetään äärimmäisen harvoin ja vähän kerrallaan. En edes muista koska olisin viimeksi ollut humalassa.

Enpä muuten muista sitäkään koska olisi viimeksi kaveri soittanut ja pyytänyt kahville tai vaikka vaan kävelylle. Tai edes sinne baariin. Kaverit katosivat kuvioista samaa tietä alkoholin kanssa.

Nythän tietysti joku viisas väläyttää sieltä puskista että oliko ne sitten edes niin hyviä kavereita kun seura kelpasi vain ryypätessä... Varmaankaan ei.

Viimeksi kuluneiden vuosien aikana olen miettinyt josko aloittaisi jonkin harrastuksen. Ehkä sitä tietä löytyisi uusi kaveripiiri.

Kyllä te otte vi**uja kaikki, on teillä ***kele jutut.
Ei kellään mitään ja jos joku teistä olisi sinut itsensä kanssa
niin ei tänne tällaista jaskaa kirjoittelisi.
Pysyisitte kaukana näiltä palstoilta.

Toisaalta saattehan te tänne kirjoittaa ihan mitä haluatte.
En vaan ymmärrä miksi tällaista palstaan ryhduin edes lukemaankaan?
Ei mene minullakaan kovin hyvin, kuten näkyy ;)

Itse olen 40 ja risat ikäinen mies ja olen ollut koko ikäni täysin raitis, en siis ole mikään ent. holisti kuten moni absolutistina itseään pitävä on - en ole myöskään uskossa, eikä minulla ole terveydellistä syytä tähän erinomaiseen ja päihteitä käyttäviä ylempänä olevaan tilaani.

Jokainen oikea absolutisti on satakertaa ylempänä kun yksikään päihteidenkäyttäjä - oikealla absolutistilla tarkoitan henkilöä joka on täysin raitis - mutta ei kuitenkaan ole ent. holisti, entisiä holisteja ei kukaan täysjärkinen pidä raittiina.

Totuus on se että päihteitä käyttävät vain ja ainoastaan heikot ja estoiset henkilöt jotka päiteiden vaikutuksen alaisena luulevat olevansa jollain tavoin parempia, menestyvämpiä tai rohkeampia, vaikka todellisuudessa he ovat niitä samoja avuttomia tolvanoita joilla ei ole luonnetta katsoa maailmaa silmiin selvinpäin - päihteidenkäyttäjät ovat heikkoluonteisia - oikeat absolutistit, kuten minä olemme pelkkää rautaa!

Ovatko absolutistit sitten yksinäisempiä kun päihteidenkäyttäjät - kysyisin että mihin absolutisti tarvitsee jonkun päihteitä käyttävän heikkoluonteisen henkilön seuraa - ei yhtään mihinkään.

Absolutistit ovat eliittiä, oikeita kingien kingejä ja he eivät tarvitse itseään alempiarvoista väkeä yhtään mihinkään - miksi raivoraittiin pitäisi alentua seurustelemaan käyttäjien kanssa?

jeppe tässä moi.voin sanoa että tiijä tasan tarkallee mitä alkoholismi on,mutta tiijän nelijän alkottoman vuoden jälkeen mitä on olla ilman viinaa.eiämä on valosampaa.ei juuri masennusta,mikään asia ei oo niin huonosti että et sitä voi viinalla pilata.yksinäistä on,kun ei oo vanhoja kavereita,nais alkoholisteja.toivonkin jonkun oulun seudun raitistuneiden tai raittiiden naisten kommentteja.

Heheh raittiit, ollaan sitä taas syyllistämässä, mutta toutuus on tarua ihmeellisempi, alussa oli ryyppykaverit, ja kun ryyppääminen loppui, loppui kaverit, ei siinä mitään jeesuksia tai muitakaan fakiireja tarvita , täähän on juuri tätä.
Laita rehveihin ilmoitus: kaikki käy, nirppanokkaneidosta hampaattomaan mätisäkkiin 0-100v luulis, että joku edes vastaa, vai taitaa naiset olla sellaisia, että tänäkesänä suurinosa sateista on mennyt suoraa sieraimiin,heheh hyvää kesää ja kärpäsiä! ps.voihan mieskin olla kaveri vaikka ei oo homo.

nyt on muuten tullu hyvinkään k-supermarkettin ulosteen makuista limonaadia =D
on muuten hyvää. sen nimi on fanta brown. ;)))

Selevähän se on että jos kaikki tutut on juoppoja enemmän tai vähemmän ni yksinhän sitä on jos ei ala hihhuliksi tai muuksi omituisuudeksi...
Ota vähä viinaa ja oo kavereittes kaa..unoha ne sosiaalitantat..

aa tai na EI ole ratkaisu,siellä voi toki istua muutaman tunnin viikossa,ja kuunnella

että jollain on vielä hurjenpia juttuja,mutta kun olet sit juonut terveytesi ET pääse

oikeisiin töihin,9e päiväkoti hommia on ehkä tarjolla,töitä joutuu tekemään

enemmän kun moni "oikeissa" töissä "20e" tuntipalkalla,ja tosiaan alkottomia

harrastuksia on minimaalisesti, "kaikkea" on testattu, 99% nämä tapaamiset

päättyy siihen että pohditaan mihin baariin mennään,rahaa kun jää vuokran

jälkeen se n 10e päivä, mistä vielä maksettava netti,puhelin,telkku jne

ei siinä paljon mitään harrasteta.

Aiheesta on tehty kyselyjäkin. Opiskelijatapahtumiin valitettavasti liittyy vahvasti alkoholi ja sen vuoksi aina osa jää pois näistä tapahtumista.

http://www.nyyti.fi/uutiset/opiskelijakulttuuri-kannustaa-juomiseen/

Myö aikanaan otettiin ja käytiin kaikki pippalot läpi ja kavereita oli joka oksalla. Kun vähennettii juomista niin kas kummaa, kaverit kaikkos johonkin! Siis jos haluut pitää entiset kaverit niin jatka juomista mutta jos haluat aloittaa ns. uuden elämän, niin älä katso taaksepäin, jatka sisukkaasti eteenpäin niin voit yllättyä että on myös elämää ilman alkoholia! Tsemppiä!!

Olen rappio-alkoholisti ja myös totaalisen yksinäinen. Ei ainuttakaan ystävää. Ääripäät ovat aina pahasta.

Eipä pidä alkuunkaan paikkaansa! Jos raittiina ajaudut yksinäisyyteen, sehän on vaan merkki siitä ettet ole sosiaalinen ja seurallinen selvin päin! Josko olet kauankin juonut, niin olet tottunut pitämään hauskaa vain humalassa? Minä olen lopettanut ryyppäämisen jo yli 30 vuotta sitten eikä minulla ole mitään vaikeuksia pitää hauskaa selvänä ja kavereita on ihan tarpeeksi. Ystäviä ei monta, koska en niitä halua olevankaan monta. Jos et nauti selvänäolemisesta, niin kannattaako sitä väkisin yrittää selvänä olla? Kavereita ne on juoppokaveritkin, vaikkakin vain sen aikaa, kun sinulla on niille tarjota jotain- lähinnä sitä viinaa. Ei muuta, kun anna palaa täysillä, joko sitten selvin päin tai kännissä, elämä on lyhyt, nauti siitä!!!

Mä olen muutaman kerran eläissäni ottanu alkoholia, että tiedän kyllä, mitä on olla humalatilassa. Ja täähän onkin se hauska juttu, että mä tanssin, laulan karaokea, esiinnyn teatterissa, uskallan tutustua uusiin ihmisiin, juttu luistaa kenen kanssa vaan, vaikka mykän kanssa. Kavereissani on sekä raittiita, että naukkalijoita, mutta kaikkien kanssa on kivaa. Olen liian monelta, liian usein kuullut, ettei todellakaan ole hauskaa ilman viinaa.... sitä mä en ymmärrä ja mun luullaan olevan juonut, kun pidän hauskaa selvänä, jotkut meinaa ottaa autonavaimia pois, etten lähde kännissä ajeleen :) Että, mitä tästä voin ajatella? Hauskaa ei todella voi joidenkin mielestä olla, ellei ole juonut....

Voihan sitä yrittää olla tekopyhä hurskastelija, joka paikassa kuiten meno on
niin että toista p*skantaen samalla itseään ylentäen. Sekä vieläkin tässä maassa ainoastaan joka seitsemäs on täysraitis.

raittiina tulee toisenlainen ystäväpiirikin,ja sielt ne aidot ystävät löytyvätkin,jotka ei tarvitse juoda päätään sekaisin,että jotain uskaltaa sanoa suustaan,näin se vaan on,raittiina olo on ihanaa,ja elämä on elämisen arvoista,suosittelen :)

Mene itkemään teekuppiisi siitä. Jos et juo, niin et juo.

Täys absolutistit ovat yhtä ongelmatapauksia kuin alkoholistitkin. Siinä jossain välillä on parasta.

Mikä ihmeen jumala joku sossuohjaaja on sinulle? Kasva henkisesti aikuiseksi ja opettele avaamaan suusi ilman sitä teekuppia kädessä.

Vaikuttaako alkoholittomuus sosiaalisiin suhteisiin? Vaikuttaa, positiivisella tavalla. Saa todellisia ystäviä. Kännisten kohellusta ei enää jaksa katsella.

Minun mielestä eläminen on elämisen arvoissa alkoholiakin juodessa.

Kommentti on yhtä absurdi kuin useiden absolutistien poraaminen kun joku muu juo.

Yleensä en jää absolutistin/absolutistien kanssa pöytään kun vähän ajan kuluttua alkaa narina kun joku on parikin juomaa. Useiden absolutistin mielestä kaikkie pitäisi olla syystä tai toisesta juomatta täysin. Alkoholi pitoinen juoma on milloin mistäkin ja aiheuttaa vaikka mitä. Juoma on esimerkiksi vaikka Saatanasta, uskonvastaista (niin vastaista että on tuputettava omaa uskoa muillekin), vain alkoholistit juovat, yksikin paukku tuhoaa ziljoona aivosolua, kaikista tulee alkkareita, kontrolli lähtee ja moraaliakaan ei ole jos veressä on sadasosa promillekin. Suoraan sanottuna en jaksa huonoa seuraa, vaan poistun vähin äänin.

Absolutisti ja yksin minäki, ollut niin kauan ettei hirveästi jaksa ees enää välittää.

Kai se on nii että ku on perhe ja uraputki ja harrastukset ja koira ja punttisali niin sit ku tapaa kavereita on pakko dokaa että saa dokauksetki mahdutettua kalenteriin?

Ajattele sillä rahalla voit ostaa elektroniikkaa ja muuta kivaa, sisustaa vaikka asuntoa!

Olen joskus ottanut alkoholia myös aika rankasti, ja elämä on sit myös potkinut sen mukaan päähän aika hyvin. Itseäni nyt en vieläkään voi täysraittiiksi kehua, kun koko ajan pelkään pieniä hairahduksia, joihin en vielä ole lankennut/sortunut. Olen nyt pysynyt 8kk selvinpäin ja ei oikeastaan tee viinaa yhtään enää mieli. Toisin tekee pahaa seurata Veljeäni joka nyt ottaa senkin edestä kun on sotkenut itsensä alkoholistiseen sukuun, jossa ei selvää päivää tunneta. Olemme muiden veljien kanssa yrittäneet valistaa eroamaan siittä suvusta pois, mut ei tunnu järkipuhetta kuuntelevan, tuntuisi nyt olevan samassa tilanteessa kuin minä nuoruudessani, et tulee hölmöiltyä juovuksissa, veljelläni on nyt käräjäjuttu tulossa tyttöystävänsä kanssa riitelystä mikä näyttää hiukan samanlaiselta tapaukselta kuin Nykänen-Tapola meininki. Itselläni ei ollut kuin rattijuopumuksia ja Poliisien kanssa muuten kapinoimista joista olen nyt päässyt eroon ja suorittanut Taksikuljettajan ajoluvankin jota en aijo kyl ryssiä enää millään rattijuopumuksella, ja elämäni on muutenkin aika hyvällä mallilla. ja mitä kavereihin tulee niin niitä mul riittää ympäri suomea ja lisääntynyt uusilla ystävillä kun tuppasin alkoholisti elämässäni karkottamaan kaikki ympäriltäni känniöykkäröinnin takia.

Aloittaja on todella oikeassa,en ole ikinä ottanut kun silloin tällöin ja aina riitti seuraa,nyt kun olen 7v ollut raitis kaikki kaverit karttaa,2 vuotta on ollut tuola treffipalstallakin ilmoitus muttei siihen kukaan vastaa kun siitä käy raittius ilmi.Viime talvena kun muokkasin ilmoitusta vain siltä osin et en ollutkaan raitis niin tulipa vastauksia et eikö tämä ole jo jonkinlainen todiste ihmisistä ja alkoholista.

Suomessa alkoholinkäyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa. Arviolta 90% suomalaisista käyttää alkoholia ja tuosta joukosta yli 10%:lla on jonkinasteinen päihdeongelma. Ottaen huomioon, että absolutisteja tästä sakista on edelleen - vaikka asenteet alkoholinkäyttöä kohtaan ovat muuttumassa kielteisemmiksi - vain joka kymmenes löydetään kiintoisa analogia.

Suomesta puhutaan luterilaisena maana. Kirkkoon kuuluu ~80% väestöstä. Luterilaisten osuus on silti vielä pienempi, sillä monet kuuluvat kirkkoon aivan muista syistä kuin uskonsa vuoksi. Niinpä on varsin perusteltua sysätä hieman tätä "luterilainen maa"-fraasia sivummas ja puhua kansasta, joka uskoo alkoholin voimaan sekä mahtiin.

Alkoholi yhdistää siis useampia ihmisiä kuin kirkko. Alkoholi on sosiaalisesti sellaisessa asemassa, missä Jumala tai Jeesus eivät ole koskaan olleet. Millainen asema ateisteilla on maassamme? Luultavasti huomattavasti parempi asema ja vahvemmat sosiaaliset verkostot kuin absolutisteilla.

Tämä kuitenkin riippuu hieman siitä, millaisessa sosiaalisessa piirissä elää. Itse tulen perheestä, joka on sekä luterilainen että alkoholismiin kallellaan. Lapsuudessa sisäistämäni meemit tukisivat sekä uskonnollisuuttaani että alkoholinkäyttöäni, mutta olen päättänyt toisin. Olen uskonnoton absolutisti. Tällä on ollut selkeät seuraukset sosiaalisen elämäni kannalta: voin sanoa olleeni erittäin yksin, jopa erakkouteen asti yli 30 vuotta.

Toisessa asemassa ovat ne, jotka ovat kristittyjä ja kristitystä perheestä tai ateistit, joiden vanhemmat ovat uskonnottomia. Samoin absolutistit, joiden perheessä ja kaveripiirissä ei käytetä tai käytetään hyvin kohtuullisesti. Tuolloin samanhenkisiä ihmisiä löytyy lähipiiristä eikä syrjäytymisriski ole niin suuri.

Minä syrjäydyin yhtälailla aikanani. Ymmärrän siis täysin huolesi. Totta on, että tietyt ryhmät Suomessa sinkoavat sinut "seurakunnastaan" juurikin juomattomuutesi vuoksi. Silloin on koetettava löytää toinen "seurakunta" juomattomista piireistä tai luotava oma seurakuntansa. Silti yhteiskunnan kannalta tämä on aivan oikea ja todellinen ongelma. Aivan siinä missä alkoholinkäyttönsä vuoksi syrjäytyneet ovat ongelma.

löytyy kyllä, mutta se on jokaisen "arvomaailmalle" eri asia millaista seuraa kaipaa?
Jos sinut tekee onnelliseksi ja mielesi tyyneksi heilua humalassa, tee se. Ei siinä kannata jäädä sen enempää murehtimaan.

Sitten kun olet tarpeeksi kauan "juhlinut" niin uskon ja tiedän että löydät kyllä tekemistä, ihan selvinpäin. Elämä on meille kaikille täynnä haasteita ja kompastuskiviä ja KAIKELLA ON TARKOITUKSENSA.

Oletko muuten koskaan ajatellut auttavasi lähimmäistäsi? Niinpä...



Kompastuskivenä kaiken ymmärtämiseen on ihminen itse.


"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne Perkel*, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää"

Elämä raakana, kiitos!

Nyt en ymmärtänyt,
kyllähän ihmisiin voi tutustua ilman päihteitäkin? Mihin sinun kaikki ystäväsi ovat kadonneet? Vai olivatko he kaikki alkoholisteja ja narkkaajia?

Tasan varmasti valehtelet, jos väität, että olet syrjäytynyt, koska et käytä alkoholia.Taidat olla aika nuori, opettele elämään.

Mieti mitä haluaisit harrastaa (suosittelen ryhmäliikuntaa ja kursseja esim. työväenopistossa, missä voit tutustua muihin alan harrastajiin ) ja mitä tehdä työksesi. Ei kannata jäädä roikkumaan sosiaaliapujen varaan, etsi työpaikka, elä nirsoile.

Uskonnolla ja alkoholistillä on samoja piirteitä,pitää kertoa siitä huonosta elämästä ennen.Molemmissa tapauksissa sosiaaliset muutokset on suuret.Absoluutti on taistelua,samoin uskonto,tämätie on ainut oikea,muut harhaoppineita.

Minä olen sosiaalisesti helkkarin estynyt, mutta alkoholi ei auta asiaa yhtään! Minua alkaa vain nukuttamaan ja tiedostan itseni ihan yhtä hyvin kuin aina. Turhaa juoda kun ei siitä iloa saa...

Olen absolutisti omasta valinnastani. Ensimmäisen kerran maistoin alkoholia viikko ennen kuin täytin 15 v. Olen ollut krapulassakin. Päädyin absolutismiin siksi, koska en halunnut "olla joku muu kuin mitä olin selvin päin" ja myös siksi, että veljeni ja isäni käyttivät aika paljon alkoholia. Isäni joi melkein joka viikonloppu. Veljestäni tuli alkoholisti ja narkomaani. Mieheni käyttää liikaa alkoholia. Olisihan se ehkä helpompaa käyttää alkoholia ja olla kuten muut, mutta ei kiitos.

En ole yksinäinen. Mulla on muutamat hyvät ystävät ja se riittää. Joku ystävistäni käyttää alkoholia silloin tällöin, mutta se ei haittaa mua. Ystäviä voi saada ilman alkoholiakin. Harrastuksia on laidasta laitaan. Jos osaat esim. laulaa, mene kuoroon. Kuorotoiminta on erittäin sosiaalista toimintaa ja mukavaa yhdessäoloa. Itse löysin ystäviä aikoinani seurakunnan toiminnasta, koska en ole viihtynyt koskaan ravintoloissa. Jos tykkäät lukemisesta, mene lukupiiriin. Kansalais-/työväenopistot järjestävät laidasta laitaan erilaisia kursseja ja piirejä. Absolutisteja löytyy, jotka osaavat pitää hauskaa ja elää ilman alkoholiakin. Ole rohkea, laita ilmoituksia vaikka nettiin ja etsi kavereita sitäkin kautta. Kaikkea hyvää sinulle! :)

Ihan samaa miettinyt itsekin kuin aloittaja. Päätin kolmisen vuotta sitten, että jätän alkoholin pois kokonaan, koska siitä tulee niin huono olo. En ollut aiemminkaan kovin paljoa ottanut. Miten kävikään... silloiset kaverit ei pyydä enää ulos jos lähtevät baarin tai muihinkaan illanistujaisiin missä juodaan, vaikka osaan pitää hauskaa ilman viinaakin ja minua ei haittaa vaikka muut juo.
He ajattelevat automaattisesti ettei minua enää kiinosta kun kysyin syytä.
Muut eivät ehkä tiedä miten suhtautua ihmiseen joka ei juo alkoholia.

Toisaalta tilalle on tullut kavereita muiden uusien harrastusten kautta. Liikunta ja urheilu on lisääntynyt.
Itse nautin elämästä näin.

http://www.youtube.com/watch?v=OjnTEinqLcM

Ei absolutismi aiheuta sosiaaliselle ihmiselle yksinäisyyttä, mutta rajoittaa absolutismi kai heilläkin sosiaalisten suhteiden solmimista ja ylläpitämistä, kun tietynlainen sosiaalinen menestyminen edellyttää baareissa viihtymistä ja monet niissä kummeksuvat absolutisteja. Useimmille absolutisteille taitaa kuitenkin riittää pienempikin ystäväpiiri ja perhe.

Oman kokemukseni perusteella yksinäisen raittiin ujon on todella vaikeaa löytää seuraa. Itselläni ei ole aikuisena ollut ystäviä seurustelusuhteista nyt puhumattakaan. Lähempi tutustuminen useimpien ihmisten kohdalla edellyttää alkoholin käyttöä, joten tilanne taitaa olla lopullinen. Jopa netissä on vaikeaa löytää tuttavuuksia, jotka vastaisivat ilmoitukseen jossa kertoo raittiudestaan ja toivoisi löytävänsä vastaavankaltaista seuraa. Raittiuden takia joudun mahdollisesti olemaan yksinäinen lopun ikääni, mutta silti en aio tapojani muuttaa.

Monien yksinäisiksi ajautuneiden absolutistien kohdalla kai on kyse siitä että nuorena ei ole kiinnostusta tyypilliseen opiskelijaelämään, jolloin tietynlaiset sosiaaliset taidot jäävät kehittymättä jos silloin ei omaa ystäviä. Enemmän absolutismi varmaankin estää yksinäisyydestä eroon pääsyä kuin johtaa siihen. Yksinäisen absolutistin on vaikeaa päästä mukaan sosiaalisiin piireihin jos ei ole luonteeltaan sosiaalinen. Ystäviä jo omaava absolutisti sen sijaan kelpaa vaikka kavereidensa juoppokuskiksi, jolloin sosiaalinen elämä saattaa sujua lähes normaalisti.

Parempi yksinäinen kuin huumeriippuvainen alkoholin orja.

Tunnen monia juoppoja jotka ovat raitistuneet. Tunnustaneet sitten sen myötä kuinka "ystävät" ovat kaikonneet.

Eli oliko ne oikeita ystäviä? Siipiveikkoja ja huumehörhöjä lähinnä.
Kaveeraako ne muuten juopot koskaan selvinpäin toistensa kanssa?
No ehkä suunnittevat seuraavaa ryyppäyskertaa.

Elämä on kertakaikkisesti aina parempaa selvinpäin. Oli miten oli.
Kyllä jämpti on näin!

Lisäys: Absolutismi on tie yksinäisyyteen MIEHILLÄ. Nainen saa olla millainen tahansa, aina on seuraa tarjolla, etenkin miespuolisista. Raitis mies on luonnonoikku joka ei kelpaa mihinkään eikä kenellekään.

Itse en ole koskaan vappusimaa vahvempaa juonut. Sinällään se on hirveän hassua, että absolutistina joudun selittelemään kaikille juomattomuuttani. Ensimmäisenä kysyjä epäilee uskontoa syyksi tai sitä, että olen kuivilla oleva alkoholisti. Ei siinä mitään, saahan sitä kysellä, mutta eihän alkoholia juovatkaan joudu selittelemään juomisiaan.

Vaikka absolutisti olenkin ei se ole suuremmin vaikuttanut sosiaaliseen elämääni. Tykkään olla kavereiden kanssa baareissa ja toimia kuskina. Ihan kaikkiin kissanristiäisiin minua ei kutsuta juomattomuuteni takia, mutta olen siihen tottunut, eikä se minua haittaa. Omissa bileissäni en tarjoa alkoholia, mutta kaikki halukkaat saavat kyllä tuoda omat juomat. Kaikki omalla tavallaan!

Luulen, että minun olisi tietyssä määrin helpompi tutustua uusiin ihmisiin, jos käyttäisin alkoholia, mutta toisaalta onhan se mukavampi jutella ihmisten kanssa niin, että vielä seuraavanakin päivänä muistaa keskustelut... Se vaan harmittaa, että ihmiset usein ajattelevat, että absolutistin ja tylsän ihmisen välillä on "yhtä kuin"- merkki. Kyllä hauskaa voi pitää selvinkin päin, se ei ole edes vaikeaa, uskokaa pois :)

Lopetin reilu viikko sitten juomiset ja vetäydyin omiin oloihin avovaimon ja muksun kanssa, puhelinkin on ollut sammuksissa jo toista päivää. Ryyppäämiset on osaltani nyt ryypätty, se on jonkun toisen vuoro nyt.

Maailma on täynnä ystäviä...jos ei suomessa niin sitten ulkomailla...kukaanhan ei varmaan koskaan ajattele samalla tavalla kuin sinä...ystävyys syntyy siitä että opit ymmärtämään toisen heikkouksia ja vahvuuksia...alkoholi varmaan joskus voi lähentää...mut lähentääkö se...kuka sen tietäis. Joillekin ihmisille on tärkeetä et voi olla oma itsensä ees humalassa... Jos yhteiskuntaan mennään ei varmaan kellään poliitkolla ole kiire pistää viinaveroo kiinni...se on varmaan ainut asia missä pärjätään tässä nyky euroopassa onpahan suomalainenkin jotenkin valmis maksamaan yhteiskunnasta... Eli alkovero alas ja äkkii...et saatais tänne jotenkin eurooppalainen meininki.

Harva osaa juoda fiksusti niin et siitä ei aiheudu ylimääräistä draamaa tai sekoilua.

En usko Jeesukseen enkä päihteisiin. On muuten yksinäistä.

Juomattomuus ei ole valinta. Juominen on valinta.
Tupakoimattomuus ei ole valinta. Tupakoiminen on valinta.
Elossa pysyminen ei ole valinta. Sillalta hyppääminen on valinta.

Onneksi olen päättämätön ihminen. En juo viinaa enkä tupakoi enkä tapa itseäni.
Jostain syystä naisseuraa on kuitenkin löytynyt, ihan jopa "kyselijöitäkin" on ollut.
Asun avoliitossa kivan naisen kanssa. Molemmilla täyspäivätyö, kumpikaan ei tupakoi, ei ole kehoa tahrittu tatuoinneilla, itseilmaisu onnistuu riitelemättä :)

Kontakteja voi luoda ilman alkoholiakin.Mistä etsit niitä? Mitä merkitystä sillä onko juonut limua vai alkoholia kapakassa? Oma ajattelu ja käyttäytyminen tässä ratkaisee. Millaisista ihmisistä pidät ja millaisten kanssa mielelläsi keskustelet?

Olen monesti ollut selvänä kapakassa ja yksin.Jos asiaa katsoo minun vinkkelistä niin pidän tanssimisesta(disko) ja kun tanssin (yksin) en tarvitse alkoa.Voin olla vaikka yksin tanssimassa ja siihen ei moni kykene koska ei kehdata.
Eli miten itse suhtaudut siihen että et juo...se muuten on upea asia. Selvinpäin ihminen on luonnollinen ja avarakatseisempi. Mahdollisesti miellyttävämpi lähestyä (naisen näkökanta). En ole apsolusti mutta sitäkin ollut aijemmin.
Mielestäni parempi olla apsolusti kuin känniääliö..näin se vaan on.
Harvassa on ne jotka pystyvät olemaan ilman alkoa..olisit tyytyväinen ja kehitä itseäsi ja harrastuksiasi..siitä se kaveripiirikin lavenee.
Ole reilusti oma itsesi.

Jo oli juopot liikkeellä. Hyvä aihe.
Kansallinen tautimme ei parkuen parane.
Jos raitistut ja kaveriporikka on juoppoja täynnä, totta kai olet omituinen siinä vanhassa porukassa ja uuden löytäminen takkuaa aluksi.
Jos vaihdata harrastusta kokonaan toiseen, kyllä siinä naamatkin tahtoo vierellä muuttua. Mutta ei nyt kurajuopot ainakaan kehnommaksi vaihdu vaikka uudessa jengissä olisikin vähemmän väkeä. Laatu varmasti paranee ja jutut.
Oma elämäkin tahtoo muttua ihan siedettäväksi, kun ei ole koko ajan myrkytettynä rottana ja kärsi sen jälkitiloista.
Mutta moralisimatta. Jokainen taaplatkoon tyylillään.

Usko tai älä niin Suomesta löytyy pieni joukko sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia, tai juovat sitä kohtuudella. Itse nautin silloin tällöin viiniä ruoan kanssa.

Baareilu ei kuulu tapoihini, eikä myöskään en-voi-pitää-hauskaa-ilman-alkoholia- tyyppien kanssa hengailu.

Älä lannistu, etsi seuraa paikoista missä perussuomalaiset känniääliöt eivät hengaile.

Hmm, tässä yksinäisyydessä on varmaan syynä (ainakin itellä olis) että ei jaksais kattella kännissiä selvinpäin / "harrastuspiiri / ihmiset on vääriä itselleen - aloita vaikka pelaan sählyä jossain porukassa tai muu harrastus.

Kyllähän alkoholi näyttelee aika isoa osaa ihmisten vapaa-ajan vietossa varsinkin kun lähdetään viihteelle. Itte en ainakaan jaksa olla helposti sellasen paikassa selvinpäin, vaan ota sitten vähän itekin jos kerran sellaseen "harrastukseen" lähen mukaan. Eikai kukaan sählykentälläkään jaksa kokoajan penkillä istua ?

No joo, mutta pointti oli että täytyy ettiä itelleen sellanen sopiva harrastus joka kiinnostaa selvinkinpäin.

Joku täällä palstalla jätti alkoholin kun siitä tulee huono olo. Olen samaa porukkaa: en enää pysty ottamaan ja jos otan niin kroppa kostaa pahasti. Makaan monta viikkoa sängyn pohjalla yhden ryyppäämisen jälkeen.

Siksi en ryyppää enää, otan saunakaljat mutta en voi ottaa enempää, kun tulen perkeleen kipeäksi.

Ja kyllä ne minunkin kaverit katosivat kuten alkup. kirjoittaja viesti. Työpaikallakin menee kurjasti ja saan kai kohta kenkää kun en voi lähteä ryyppäämään muiden mukaan.

Lääkäreille asiasta ei voi puhua, koska viesti on selvä: olen alkoholisti ja siksi minun pitää vain tajuta se ja kuinka kiellän kaiken alitajuisesti ja olenko harkinnut vaikka urheilun lisäämistä.

Tosiasia on se, että tulen kipeäksi alkoholista, sillä olen jotenkin sille allerginen. Ja sinne meni sosiaalinen elämä vessanpyttyyn samaa tietä kuin viinatkin.

Ymmärrän täysin mitä ketjun aloittaja tarkoittaa. Muistakaapa, sormenheristäjät, kuinka itse tutustuitte puolisoonne. Olitteko kirkon teeillassa pitäjällä, vai riekuitteko hyvässä nousuhumalassa soittoruokalassa ja piditte hauskaa?

Aivan.

En ole absolutisti, mutta juon vain muutaman kerran vuodessa, ja itse pärjään hyvin sen kanssa; muut eivät. Baarissa käyn lähes joka viikonloppu ja olen vesilinjalla, on humalluttava tunne lähteä kotiin omalla autolla, kun muut ovat laskuhumalassa taksitolpalla -25 asteen pakkasessa.
Ongelmana on saada kavereita mukaan baariin ja illanviettoihin, kun mun kanssa ei ole kuulemma mukava mennä mihinkään, kun olen selvinpäin. Olen kuulemma hauska kännissä (ainoa mikä rentoutuu, on rakko ja ravaan jatkuvasti vessassa. Möläyttelen tyhmiä ja kävelen melkein seiniä päin= Hauska) Selvinpäin ollessani tanssin koko illan ja tiedostan raajojeni liikkeet, toisin kuin muut...
Ongelmana on myös se, että olen automaattisesti kuskina, olinpa missä tahansa ja milloin tahansa. Se että olen selvinpäin oikeuttaa kaverit lupaamaan muille, et kyllä se heittää kaikki kotiin, se on selvinpäin.
Vihaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät kunnioita itsemääräämisoikeuttani omasta ruumiistani, vaan koko illan keskittyvät juottamaan mua, tai siis jankuttamaan et joisit nyt meidän mieliksi ja tunkemaan haisevia laimeita siideritölkkejään naamani eteen. Uskon että aikuinen ihminen kyllä tietää koska haluaa juoda ja koska ei...
Itse olen juomatta, koska pidän itsestäni liikaa, ja vihaan itseäni humalassa. Nautin vapauden tunteesta, kun mikään ei sido mua odottamaan( taksia tai selviämistä) Ei ehkä tälläinen suurinpiirtein absolutistin valitus kuullosta kovin ihmeelliseltä, mutta kuinka moni 21 vuotias voi sanoa itsestään samaa...

En oo koskaan ollu kova ottaan alkoholia, mutta nyt oon huomannu kun oon jättäny väkijuomat kokonaan, että ainakin ravintolassa ei oikein tahdo istua joukkoon, jotenkin on muun porukan ulkopuolella joissakin asioissa. Onneksi on sisältöjä tullu muista jutuista ja oikeastaan ravintoloissa tulee käytyä katsomassa vaan joku bändi ja samantien sitten pois

Jos tarkoitat sosiaalisella elämällä kapakoita, niin sieltä saa myös limpparia tai kahvia.

Toki jotkut saattavat absolutistia katsoa pitkään, uskoisin kuitenkin että kyseessä on enemmänkin huono omatunto sillä joka käyttää alkoholia.
Itse olen kohdannut monenlaista suhtautumista, pahimmat lienevät niitä jotka koettavat salaa juottaa.
Kyllä ihmisen luonne on kuitenkin sen vaikuttavin ystävystymisessä ja porukassa pysymisessä. Aiemmin olin kuskina kavereilla, aina kelpasi. Säilyttääkseni katu-uskottavuuden join toki virvokkeita jotka näyttivät joltain muulta kuin olivat :) Ja kun kännisten jutut alkoivat kyllästyttää, aina saattoi mennä vaikka tanssimaan.

Itse oon 19 vuotias nainen ja en ole vain koskaan juonut alkoholia koska en näe siihen mitään tarvetta. Ystäviä kyllä on ja osa ymmärtävät sen miksi en halua juoda (siksi koska silloin kun olin lapsi isä oli alkoholisti...) mutta toiset pitävät minua hulluna koska en juo :D Jos jotain huonoa on niin vaikkapa se että porukoiden mielestä hauskaa ei voi pitää ilman viinaa, heidän mielestään mutta olen loistavasti pärjännyt ilman vaikka osa kavereista ja ystävistä ymmärtää ja osa ei. Pakko sanoa että sinun täytyy hankkia sellaisia ystäviä jotka ovat samalla tavalla kuin sinä: et käytä alkoholia. Yleensä niin monet ihmiset ovat väärässä seurassa ja siksi juovat...

Olet melkoisen oikeassa. Käytän silloin tällöin pieniä määriä alkoholia, joten absolutistiksi en voi itseäni kuitenkaan sanoa.

Silti voin allekirjoittaa sen, että juomattomuus kyllä heikentää sosiaalista asemaa varsinkin nuorten keskuudessa. Monet kaverit jäivät tässä teini-iän alussa enää vain tutuiksi, koska minua ei juurikaan huvittanut osallistua mihinkään juominkeihin, lähteä baareja kiertämään jne. Jotkut taas haluavat silloin tällöin nähdä lyhyesti, mutta kyllä se tulee huomattua, miten ei enää kuulu niihin hyviin ystäviin, toisin kuin ne joiden kanssa käydä ryypiskelemässä. Omaan juomattomuuteeni syynä on lähinnä "fyysiset sivuvaikutukset" humalasta, eikä humala ole minulle koskaan tuonut sitä paljon hehkutettua parempaa oloa (kyllä, olen siis joskus vetänyt elämässäni kunnolla perseet, ja kerta riitti.)

Saman olen myös huomannut muistakin alkoholista kieltäytyneistä. Hekin ovat melkoisen yksinäistä porukkaa. Liekö syy siihen se, että alkoholista on kieltäydytty, vai että ollaan oltu jo siihen ikään mennessä sillä tiellä, ettei sosiaaliset vaikutteet ole painostaneet juomakulttuuriin. Mene ja tiedä. Kuitenkin osa heistä on jo vakavasti miettinyt, pitäisikö todella opetella se baari- ja alkoholielämä, jotta ei tarvitsisi olla yksin. Nämä tunteet tuskin ovat aiheettomia, tai se että yksinäisyyden syyksi vedetään hyvin helposti se absolutistin kortti.

Itsekin aikoinaan arvostin ja pidin pelkästään hyvänä, ettei alkoholi maistu, mutta nykyään olen aika pitkälti samalla linjalla kuin sinäkin. Ottaa lähinnä päähän se jeesustelu hyvistä elämäntavoista ja siitä, miten ei tarvitse sekoilla kännipäissään. Veikkaan, että monetkin ihmiset saattaisivat voida paljon paremmin, jos tapaavat ihmisiä vaikka se joka toinen viikonloppu juominkien merkeissä, ja elävät kuten muutkin. Yksinäisyys on lopulta monelle paljon pahempi piru, kuin ajoittainen kännääminen. Itselläni on sosiaalisesti kohtuullisen hyvä itsetunto enkä koe itseäni edes ujoksi, ja olen oppinut myöntämään sellaisen seuraelämän valheellisuuden itselleni. Olen lopulta mieluiten yksin, kuin pakottaisin itseni johonkin vain siksi että minulla olisi seuraa. Onnekseni olen juuri sitä sorttia joka viihtyy hyvin omissa oloissaan, ja olen sosiaaliseen elämääni nyt ihan tyytyväinen.

Olen 45 vuotias äijä. Joskus ottanut kunnollakin ja joka päivä. Töitä ei ottaminen kuitenkaan haitannut, vaikka hutikatonta päivää ei ollutkaan.
No liika oli liikaa. Ja lopetin, täysin. 100 prosenttinenabsolutisti, koska, jos otan sen saunakaljan, siitä se taas alkaisi. Vähän kerrassa entiseen päivittäiseen hutikkaan. No eihän se pöllömpää ollut, tuttuja, kavereita ja naisiakin piisasi, ei haitaksi asti, mutta riittävästi.
Nyt tätä täysraittiutta tulee uutena vuotena täyteen 10 vuotta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään uudenvuoden lupaus. Satuin vain tekemään sinä uutena vuotena asian, josta en ole ylpeä.
Omalla kohdalla ainakin on tutut ja ystävät kadonneet, ei paljoa kysellä mukaan, Alastaroon tai Räyskälään. Ei juhannus rientoihin. Ei ole treffi kyselyjä sadellut. Kun sanot ettet ota, on kummastus suuri. Juttu hiljenee ja huomaat jääneesi porukan ulkopupuolelle.
Alkoholi on ehkä tabu Suomessa, mutta alkoholittomuus on vielä suurempi tabu. Alkoholittomuus on aiheuttanut tutustumisen yhden kerran tämän liki kymmenen vuoden aikana. Satuin laivalla kulkemaan jälleen kerran, noin1400 kertaa kulkenut, vaikka en merimies olekkaan. baarissa istuin ja katselin showta. Pari kertaa siinä sitten Cola-lightia kävin tilaamassa. Saapui tyttönen pöytääni ja esitti pyynnön ja kysymyksen:Saanko maistaa, onko toi sun cola-light tosiaan pelkkää cola-lightia?" Se on ainut kerta, jolloin alkoholittomuus on aiheuttanut tutustumisen. no eipä sekään sitä iltaa kauemmas kestänyt.
Siis omasta kokemukssesta alkoholittomuus on terveydelle hyväksi, mutta sosiaaliselle elämälle ja mielen terveydelle sitä kautta huono. Eläissäni en ole näin yksinäinen ollut kuin nykyisin.

Eikä oile. OIlen ollut ikäni absolutisti eikä minulla ole koskaan ollut pulaa ystävistä.

Ystävyys on täydellisempää ilman alkoholia. Alkoholi on syy monen suhteen katkeamiseen. Tappelut laitetaan humalan piikkiin mutta todellisuudessa ihminen muuttuu petoeläimeksi alkoholin vaikutuksesta. "Ystävyyskin" on silloin niin hyvää kuin sinulla on annettavaa "ystävälle". Kun ystävä ei enää sinusta hyödy siitä tulee agressiivinen.

Joo, mulla ei ainakaan ilman alkoholia olisi yhtäkään kaveria enkä koskaan varmasti olisi ilmaista seksiä saanut, jos minä tai seksikumppanini ei olisi viinaa juotu. Mun tutuilla ei kellään ole vakituista työtä ja lähes kaikilla heillä on aina puhelimen puheaikakin melkein loppu. En mä oikeastaan edes tykkää juoda miesten kanssa, mut joskus ne tarjoaa juotavaa ja välillä aina heidän kauttaan myös törmää mukaviin naisiinkin. No itse en onneksi aivan niin epätoivoiseksi ole viinan tai hasiksen saamiseksi mennyt kuin yksi parhaista kavereistani. Se vie aina kaikki arvo.omaisuutensa joko kanikonttoriin tai myy jollekin. Kerran sen äiti osti sille hienon television ja samantien oli tv kanikonttorissa. Mä en kyllä varmasti omaa tietokonettani tai ps2-pelikonsoliani viinaan tai maksulliseen naiseen vaihtaisi. Oon mä kyllä miettinyt et jos en polttaisi tupakkaa enkä joisi alkoholia, niin kerran kuussa olisi varaa kauniiseen maksulliseen naiseen tai yhteen reissuun eroottiseen ravintolaan.

Vain heikot turvautuvat alkoholiin ja huumeisiin.

Ei sitä voi sillä tavalla ajatella, että on juomatta, absolutisti ja yksinäinen. Kieltämättä ajatus absolutismista ja syksyn pimeistä, sateisista ja tuulisista illoista yksin viltin alla on kiehtova. Hämärä huone ympäröisi sinut varjoineen, vain yhden kattovalon valaistessa lukulampun lisäksi. Pimeät ikkunat, joiden takana juuri laskeva aurinko oli laskenut kerrostalojen taakse, joita reunusti tie ja vanha mäntymetsä, kertoivat tarinaansa kuluneesta ajasta; historiasta ja menneestä, jo eletystä, nostalgiasta.
Tämä on mun, lapsen, ajatus absolutismista. Miksi aikuinen ei voi kokeilla tätä edes vähän aikaa? Tällaista on lähinnä antabuksilla... Lapsen antabuksilla? Voit liittää siihen vaikka oman Raamatun luku-ohjelman. Samalla kun katselet ulos ja tunnustelet taivaan sisälle tuomaa ilmaa, huomaat varmaan itsesi ja ajattelusi: asenteen turhuuden, tunteen hulluudesta, ja stressistä ja burn outista: sukupuolimääräämisen. Se oli mun oma sana. Oma taika, ja hektisen viikon aikaansaama sosiaalinen paino. Sukupuolimäärääminen loi kissan silmät, ja teki meistä eläimiä, joita jotkut halusivat pitää lemmikki-eläintensä kaltaisina. Kunnioittamatta heidän yksinäisyyttään, huolehtimatta heidän yksityisyydestään. Ollen vain heijasteetta, vaarallisina itselleen ja muille. Absolutismi on siitä poikkeava filosofia, että se luo asennetta, sosiaalista kanssakäymistä, tapaa suhtautua riitin tavoin itseen ja muihin. Ajattelulla... Yksinäisyys ja yksityisyys loivat väistämättä amorinkaaren. Se on oma, henkilökohtaisesi. Tuntien yötä ja päivää, eläen ja varoen sosiaalisen kanssakäymisen painoa, harhaa. Absolutismi voi luoda luotaantyöntävää sulkeutuneisuutta, poissulkemista, kilpailua, syrjimistä ja sillä vetäytymistä pois muiden seurasta... Se ei ole turvallsista, vaan se on häpeällistä ja julkeaa, jopa irstasta. Koska se loukkaa yksityisyyttä, ja yksinäisyyttä omaa selibaattiasi, riittiä: tapaa elää sitä. Sellainen on vaarallista. Kaikki arvoni valitettavasti vastustavat kilpailua, se ei saa koskaan olla niin, että yrität ilman mitalijärjestelmää, vain seurailla ja katsella muita, jopa varastellen naistentautien paranoidia skitosfreniaa, assosiaatio-organisaatio-ajattelua, jonka ei tule mielensairauksien luomalla riitillä, tavalla, suuntautua ollenkaan hyvin harvoille. Ihan kaikilla on oikeus assosiaation hallintaan: abstaktiin enkelin äänet, ja moderniin näkymättömät henkien äänet hyväksymiseen. Rasismin tilalla on kirkossa tämä assosiaatio-organisaatio-ajattelu.
-Kukaan ei etsi enää sellaista... Meillä on tätä taidetta, ja piirtämistä. Et saa tutustua sellaiseen sekoittamalla toisen ihmisen ajatuksia aivoista toiseen esim. tummalta naiselta, vaalealle naiselle. Jättämättä edes yksityisyyttä assosiaatio-organisaatio-ajattelulle.
- "Se on lapsille."

Olen koko ikäni karttanut alkoholia eri tilaisuuksissa. Kukaan minut tunteva ei enää kehtaa tyrkyttää minulle alkoholia. Alkoholista kieltäytyminen ei ole koskaan haitannut minua urallani. Olin kerran kutsuttuna saunaan, johon kaksi työmarkkinajohtajaa kantoi muovikassillisen alkoholia. Kun kieltäydyin, kukaan muukaan ei halunnut nauttia alkoholia. Johtajat kantoivat kassin takaisin yhtä täytenä sinne, mistä sen olivat tuoneetkin.

Kun ihminen tulee elämässään tuon yksinäisyyden seinän eteen,
niin hän pakenee, alkoholismiin, uskontoon aatteisiin , ja moniin muihin muotoihin.
Emme pysty kohtaamaan tuota yksinäisyyttä sillästä silmään
koska olemme kuluttaneet voimamme noihin pakenemismuotoihin

Kun kohtaamme tuon yksinäisyyden ilman motiivittömalla tunnevoimalla, niin silloin tuo seinä murtuu, ja yksinäisyys muuttuu yksioleuudeksi, joka on olemista yhtä kaiken kanssa
Silloin kaikki kärsimykset tuskat, ja pelko päättyvät, eivätkä ne aiheuta enään yksinäiyyden tunnetta

Yksinolevuus on jokapäiväistä kuolemista kaikelle eilisen tuskalle ja siinä on elämän ihanuus

Se on kyllä ikävä fakta, että juomisesta, että myös tupakoinnista on syntynyt sosiaalinen kanssakäymisen muoto.

Valitettavaa on että suurin osa ihmisistä ei myöskään näe tässä mitään väärää, joten ne jotka eivät halua olla tässä epäterveellisessä elämäntavassa mukana, jäävät sitten porukan ulkopuolelle.

En voi sinua kuin neuvoa hankkimaan ystäviä jotka ajattelevat asiasta samallatavalla, että voit viettää heidän kanssaan aikaa jollakin muulla tavalla.

Ei pidä paikkaansa. Itselläni on kokemusta sekä juomisesta että absolutismista ja kaikki riippuu ihan itsestäsi. Ei kukaan tiedä mitä lasissasi on, mikäli et itse mainosta sitä. Kannattaa olla aina vähän "syntymähumalassa", niin hauskaa on. Nuorempana sain kaverin kanssa kehuja kamuilta, että pystyimme pitämään hauskaa myös selvinpäin, joten ole liikkeellä vahvalla itsetunnolla. Loppupeleissä se olet sinä, joka on vahvoilla.

itse olen rauhallinen persoona, käytän hillitysti alkoholia, mutta innostun lähtemään mukaan erilaisiin tapahtumiin ystävieni kanssa.

Ystävieni juoma kulttuuriin tosin kuuluu, ryypätään pää täyteen, käyttäydytään typerästi ja herätään jonkun tuntemattoman vierestä aamulla. siis sellaista teini meininkiä.

Olemme kaikki liki 25 vuotiaita, ja itselläni on ehkä tullut jonkin sortin vanhuus vastaan, ettei moinen elämä jaksa kiinnostaa.

Lähinnä harmittaa, kun kysyn ystäviltäni, lähdetäänkö kokeilemaan jotain uutta mitä ei olla koskaan tehty, tai mennäänkö porukalla kunnolla syömään tai muuta.
niin ystävillä ei ole tämmöiseen varaa. mutta ihmettelen miten sitä rahaa löytyy joka viikonloppu ryyppäämiseen ja baareissa käynteihin.

Ihan sama vaikka mitä tapahtuisi niin aina kannattaa jättää etanolit juomatta!
Seuraa saa kun käy läpi itsetutkiskelun, sitten kun on selvinpäin, löytyy se oma itsensä ja rupeaa tiedostamaan mitä sitä oikeestaan haluaa tehdä.

Ota hetki aikaa tästä nykymaailman kiireistä ja ulkopuolelta tulevilta paineilta ja arvoilta. Mieti kuka sinä olet ja mitä voisit tehdä, vaikkapa niin että joku muu ihminen siitä olisi mielissään. Unohda itsesi hetkeksi, minä haluan, miksi en saa, miksi minulle käy näin jne..

Siitä se lähtee ;)

Apuakin on tarjolla, kun rupeaa ottamaan asioista selvää.

Tsemppiä!

Ei absolutismi tarkoita yksin olemista. Ihan yhtä lailla absolutistilla voi olla kavereita, niiden kanssa tehdään vaan muita juttuja kuin juodaan. Ja ainakin seuraavana päivänä myös muistaa mitä tehtiin yhdessä! Ainakin oma kaveripiirini laajeni sitä myötä kun siirryin absolutistiksi. Toki siinä oli se aika kun oli vain vanhat juopot kaverit eikä uusia kavereita vielä, mutta sitä kesti aikansa ja nyt on hyvä kaveriporukka. Rohkeasti vaan löytämään uusia ystäviä!

Itse taas en siedä kännistä seuraa .Ovat ihan arvaamattomia ja aika heidän kanssaan vietettynä on hukkaan heitettyä aikaa .Eikä ongelmia vaikka en käytäkkään alkoholia .Turhaa ruikutusta tuollainen .Ne juopothan ne ovat aina seuran puutteessa ?

John ja Edward Grimes (Jedward), kuuluisia, 20 vuotiaita nuoria miehiä, jotka eivät juo alkoholia.

olen ollut kuivalla kohta 8 vuotta ja se on tosi asia et yksin jäät ku kaikilla on perhe ja sun muut menot. paniikkihäiriö pahentaa asiaaa vielä.

Se on totta, että kun viinaa käyttävä ihminen lopettaa alkoholinkäytön, niin seuralaisetkin vähenevät. Jää ne kappaillat ja baarien olutystävät pois. ei siellä seuraan tulla jos sinulla on limupullo pöydällä.
Eikä siellä huvita ollakaan.
Mutta ystäviä löytyy kyllä kun etsii esim. seurakunnan ja muidenn yhteisöjen toimintaaa.
Ollaan iloisia, että alkoholi ei ole meidän ystävämme enään.

Minä valitsin absolutismin, kun selvisi, että veljeni on pahasti alkoholisoitunut. Tämän lisäksi enoni ja setäni ovat alkoholisoituneita. Nuorempana ihmiset katsoivat kieroon enkä saanut ystäviä, minua hyljeksyttiin ja jäin yksin. Osittain siihen saattaa liittyä sekin, että olen aina ollut hyvin uskonnollinen, kiltti ja en ole juurikaan meikkaillut. Koulukiusaaminenhan siitä seurasi, mutta pidin pääni, kasvoin nuoreksi aikuiseksi naiseksi, valmistuin hyväpalkkaiseen ammattiin, opiskelen ja käyn nykyään töissä. En juo edelleenkään, eikä se ole minulle ongelma. Olen tavannut uusia ystäviä,jotka hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. Teen joskus töitä baarissa (tällöin voin välttää pakko juottamisen viikonloppuisin), olen usein kuskina kavereilleni (selvä väylä olla selvinpäin) jne. Juomattomuuteni ei ole kenellekään ongelma. Käyn kyllä ulkona ja osaan pitää hauskaakin, mutta teen sen ilman alkoholia.

Tapasin vähän aikaa sitten mieheni, ammattilaisuimarin. Hän on myös absolutisti. Hän arvostaa minua sellaisena, kuin olen. Saan olla ilman meikkiä ja juomatta. Olen hänelle silti se kaikkein tärkein ja rakkain.

Olen huomannut, että iänmyötä moni on alkanut arvostaa absolutismiani ja nähdä sen uusin silmin. Ne rahat, mitkä toiset ryyppäävät, minä ja mieheni matkustelemme. Ne juomien tuomat kalorit, mitkä ihmiset rasvana kroppaansa saavat, me vältämme ja pysymme timminä.

Selvää kesää kakille :)

Meidän perheestä ainoastaan minä ole selväpäinen ja selväjärkinen. Äitin on juopotellut vuodesta 1985 lähtien ja velikin juo joka viikonloppu. itse juon harvoin ja kohtuudella. Ja kaikki tutut ketkätunnen tai olen tuntenut niin jovat useesti ja niillä kaikilla on tyttöystävä. Mulla ei ole tyttöystävää koska en juo useesti. On aivan selvää et juopoista tykätään ja selväpäinen ei saa naista.

Itse olen absolutisti. Minulla ei ole mitään ongelmia asiassa. Voin vallan mainiosti olla baarissa muiden mukana vaikka en juo. En ole koskaan juonut mitään ja suoraan sanottuna ei kiinnosta edes.

Koko homma on omasta asenteesta kiinni. Jos olet tuolla asenteella, kukaan ei varmaan edes halua tutustua sinuun.

Minä vain odotan, että eläkevuodet koittaa, jotta pääsen ottamaan. Nyt olen täysin ilman, kun pitää työt hoitaa, mutta enää kolme vuotta ja sitten ei eää tarvitse kärvistellä. Enköhän minä sinne asti jaksa.

... ja minusta on mukava olla pullon kanssa kahdestaan, en minä yksin ole :)

Juon hyvin vähän jos ollenkaan, mutta baariin on vaikea mennä > musiikki soi kovalla ja muut ovat humalassa. Tai häirikköjä joukossa. Alkoholia vähän/ei ollenkaan juoville pitäisi olla omat baarit.

Juu, ja akka lähtee juomalla, sekin on varmaa. Pennut menee samassa ovenavauksessa, kohta pankki pyytää tupaa, ja sittenpä mies nukkuu kuusenalla.

NIINKÖ

Mieheni on alkoholisti, eikä vielä edes toipuva sellainen. Ehkä joskus, jos saa itseään niskasta kiinni. Sen voin kuitenkin sanoa, että OIKEITA kavereita sillä on ehkä kourallinen - siis niitä, joita se sietää selvinkin päin, ja jotka sietävät sitä... Ryyppykavereita kyllä löytyy, mutta porukka on niin densoontunutta, että hyvä jos enää osaavat itsestäänkään huolen pitää. Ja kaikki siis työssäkäyviä n. 25-45-vuotiaita. Saman firman työporukkaa. Oikeat kaverit yrittävät auttaa, pitää miehen pinnalla, ryyppykaverit pistävät miehen ryyppäämään aina vain enemmän.

En tiedä kauanko tätä omaa tilannettani (minä lähes absolutisti, mies alkoholisti) jaksan, mutta ainoa minkä tiedän, on se, että mikäli ihminen haluaa lakata juomasta, on mietittävä, ketkä on niitä OIKEITA kavereita, ja sitten deletoitava ryyppykavereiden numerot puhelimen muistista ja vaihdettava omaakin puhelinnumeroa. Tosielämässä hyvä idea, mutta myös henkisesti ajateltuna. Sen paskasakin kun opettelee unohtamaan, myös oma elämä helpottuu.

Tietysti jos omaa sen verran heikot sosiaaliset taidot, ettei osaa etsiä kontakteja muista piireistä (sukulaiset, naapurit, harrastusporukat, työ, jne...), niin hiukan yksinäistähän siinä voi tulla...

Täällä jo muutama kauppaskin tansseja ( pääsee viihteelle :), mutta luonnetta sekin vaatii.. onhan siellä juottotiski..mutta jos ajatuksena on päästä tanssimaan, niin unohtuu sekin . Tanssikurssilla saa myös tuntuman tähän hienoon kuntolajiin, mutta ei se haittaa vaiks osaat vain kävellä tanssilattialla ( juttelemalla jo pärjäät ;) ...Ps. nuorempi väki olis kovaasti tervetullut tansseihin :))

Mä en ainakaan saa tyttöystävää ellen ala rapajuopoksi. Viinapää ei vaan ole sellainen et kestäisin jatkuvaa juomista joten musta ei ole juopoksi edes harjoittelemalla. Olen siis yksin loppu elämäni. Esin mun äiti on juopotellut vuodesta 1985 lähtien. En ole siis perinyt vanhempieni viinapäätä.