Huono ÄITI

Mammako

Olenko huono äiti? Tunnen suurta huonoa omaatuntoa ajatuksistani,kun tunnen näin . Haluan omaa elämää, meillä on 3 lasta, nuorta ,paholaista.Iältään 20,18,16.
He eivät kunnioita meidän ja varsinkaan äidin elämää, eivät muista syntymäpäivää ei äitien päivää, ainut millä muistavat ettei jääkaapissa taas ole mitään ja läjä pyykkiä aina koneen edessä. minkäälaista kunnioitusta ei ole ,tunnen itseni roskaksi,koirat voivat paremmin meillä kun äiti ja saavat rapsutuksia. Mieheni vaan on ... ei puutu asiaan koska ei häiritte häntä, onko teitä muita samanlaisia ?
Ja kun 20 vuotta on kuskattu , haettu ja viety annettu mitä ovat tarvinneet, onko elämä olut liian hyvin?

7

480

    Vastaukset 7

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Niills

      Passaat liikaa kaikkia. Lapset ovat jo vanhoja, itsenäistyä pitäisi niiden.

      Näytät heille kuinka pesukone toimii. Pesevät sitten vaatteita, tai ovat likaisissa.

      Lopeta kuskailu, jos vain on bussiyhteyksiä.

      Siivous ja kokkaus koko perheelle.

      Käyt sohvalle / olet paljon poissa kotoa ja annat sotkun olla vaikka pari kuukautta, jollei ala tapahtua. Jossain vaiheessa muiden pitää tajuta myös tehdä jotain, myös äijän.

    • Voimia sinulle.

      Annat näille kolmelle nuorille elämän ja eväät. Ehkä vielä joskus heidän silmänsä avautuvat, kun ovat itse vanhempia. Yritä löytää ystäväviä, toisia äitejä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Pian nuo muksut lentävät pesätä ja saat sitten aikaa itsellesi. Ajattele jo sitä.

      • Mammako

        Kiitos ajatuksistanne ,nekin lämmittävät. Olen kyllä tietoinen passaamisesta ja tietoinen että lähtevät pian, mutta nyt tuntuu että olen vaan niin tosi väsynyt tähän kaikkeen. ystävävilleni puhuminen tuntuu turhalta, koska heillä on täydelliset lapset ja perheet, etten viitsi perhettäni vaan haukkua ,koska kaikenkaikkiaan kaikki on hyvin, maailmalta mitä viestiä tulee nuoret ovat fiksuja , mutta miksi eivät ole sitä kotona,haluan että koti on siisti ja asiat järjestyksessämutta sehän onkin vaan mun duuni ja tietenkin palkka työ.Asumme vieraalla paikkakunnalla ja en ole niitä kaikkein sosiaalisempia ihmisiä ja omat kaverit on 300 km päässä, olen jopa harkinnut että palaan sinne itse, mutta kun taas en voisi tätä kaikkea hajottaa. Mieheni on jotenkin nuutunut tähän olemiseen siis että tuntuu että hän voisi elää loppuelämän täällä kun taas minä en todellakaan........onko vähän säälittävää purkautumista.


      • Piisami Sami
        Mammako kirjoitti:

        Kiitos ajatuksistanne ,nekin lämmittävät. Olen kyllä tietoinen passaamisesta ja tietoinen että lähtevät pian, mutta nyt tuntuu että olen vaan niin tosi väsynyt tähän kaikkeen. ystävävilleni puhuminen tuntuu turhalta, koska heillä on täydelliset lapset ja perheet, etten viitsi perhettäni vaan haukkua ,koska kaikenkaikkiaan kaikki on hyvin, maailmalta mitä viestiä tulee nuoret ovat fiksuja , mutta miksi eivät ole sitä kotona,haluan että koti on siisti ja asiat järjestyksessämutta sehän onkin vaan mun duuni ja tietenkin palkka työ.Asumme vieraalla paikkakunnalla ja en ole niitä kaikkein sosiaalisempia ihmisiä ja omat kaverit on 300 km päässä, olen jopa harkinnut että palaan sinne itse, mutta kun taas en voisi tätä kaikkea hajottaa. Mieheni on jotenkin nuutunut tähän olemiseen siis että tuntuu että hän voisi elää loppuelämän täällä kun taas minä en todellakaan........onko vähän säälittävää purkautumista.

        Kyllä kuules aina välillä elämä tuntuu nuuduttavalle, kenelläkään ei ole täydellistä perhettä, harva kertoo suoraan harmeistaan. Nuuduttaa välillä minuakin, vaikka olemme kasin meheni kanssa. Työ vie mehut ja illat ovat lyhyitä jo työmatkan takia.

        Ehdotan, että otat välillä vapaata perheestä sillä lailla, että lähdet itseksesi tapaamaan ystäviä toiselle paikkakunnalle, esim. lomallasi. Olet vaikka 4 päivää poissa, siinä perheesikin ja mies varsinkin huomaavat, että äitiä / vaimoa kaivataan muuhunkin, kuin passailuun. Kukaan muu kuin sinä itse et voi hakea elämääsi iloa ja vaihtelua. Myös harrastuksia olisi hyvä olla edes jotain. Sieltä niitäuusia tuttuja tulee. Lisäksi : älä unohda miestäsi, tehkää yhdessä kivoja juttuja. Käykää syömässä / elokuvissa / kävelyllä. Se lähentää. Myös lasten kanssa voi keksiä kivaa tekemistä.

        Istukaa pöydän ääreen ja jutelkaa toiveistanne ja ongelmista. Lapsilta voi tulla hyviä ehdotuksia. Joka tapauksessa asiasi varmasti lutviutuvat.


    • 1+1+3

      Tuo kuulostaa kyllä vähän kipeältä, että lapsesi eivät muista sinua syntymäpäivänäsi tai äitienpäivänä. Sinunkaan ei sitten kannata muistaa heidän seuraavia merkkipäiviään, jolloin he huomaavat muistamisen merkityksen.

      Minulla on 18, 20, 23-vuotiaat lapset ja saan heiltä jokaiselta ja mieheltäni lahjan syntymäpäivänäni. Äitienpäivänä en odota mieheltäni lahjaa, mutta lapsilta kyllä! Näin on ollut koko pitkän liittomme ajan.

      Miehesi tuskin on jalaton ja kädetön. Hänkin voi käydä kaupassa ja tehdä ruokaa.

      Jos itse nautit eniten siististä kodista, keskity sinä siivoamiseen. Vie pyykit likapyykkikoriin, mutta unohda ne sinne. Tee niitä kotitöitä, joista nautit (niin miehetkin tekevät) ja jätä muut asiat muiden perheenjäsenten huoleksi joksikin aikaa, kunnes saatte tehtyä kunnollisen työnjaon.

    • mamako

      Kiitos, itkin kun luin vastauksesi. Näin on ja tunnen epäonnistuneeni , en kasvatuksessa koska maailmalla ovat fiksuja hyvin kohteliaita mutta olen epäonnistunut äidin kunnioittamisessa, en halua mitään ylitse vuotavaa vaan joskus , Kiitos Äiti tai joskus vaikka syntymäpäivänä yksi ruusu että onnea olet tärkeä meille. Mieheni on ihanne mies rakentaa ym ,on ulospäinsuuntatunut seura mies. jos on nälkä ja lomalla tekee itselle leivän kaapista eikä ajattele että onko muita nälkäisiä, olenkin sanonut että kaikilla on nälkä kun keitän mutta ei kellään kun en keitä. En ole tyhmä , tiedän nämä kliseet että puhukaa , lenkkeilkää ottakaa omaa aikaa, mutta kun se on minä joka järjestän keksin ja suunnittelen, 20 vuotta on tätä hoidettu mutta vaan nyt on seinä vastassa ja kaikki tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä. En todellakaan tiedä onko ero ainut ratkaisu koska en jaksa paasata ja sanoa kuinka pitäisi toimia, haluaisin että se olisi itsestäänselvys. Kiitos jotka olette ymmärtäneet ,helpottaa kun saa jollekkin anonyyminä kertoa

      • rajanssa kaikella

        Tilaat hyvän ystävättären kanssa 2 vk - 1 kuukauden matkan johonkin. Viet matkatavarat ystävän luo ja kun aika koittaa niin lähdette. (et kerro kennellekään minne menette ja milloin, et varsinkaan näille itsekkäille lapsillesi ja mieskin saa olla pimenossa)

        Jätät miehelle kirjeen tyynylle, jossa ilmoitat, että kun tulet takaisin niin kaksi vanhimmaista lasta pitää olla jo omassa asunnossaan asumassa ja nuoremman on tehtävä jo kotitöitä isänsä ohella. Jos näitä järjestelyjä ei ole tapahtunut, niin tulee joko avioero tai lapset alkaa tehdä kotitöitä ja maksamaan vuokraa, siivouksesta ja kaikesta varsinkin nämä täysikäiset! Jos tästä nousee mellakka, niin isket avioeropaperin ukon eteen ja sanot, että minä en kertakaikkiaan jaksa olla enää kenenkään kynnysmatto johon muut pyyhkii jalkanssa mennen tullen. Joko muutos tulee tai tämä on loppu.

        Toinen vaihto-ehto: Pakkaat kahden täysikäisen tavarat ja laitat ne ulosulko-oven eteen ja päälle lappu, että teidät on häädetty huononkäytöksen ja laiskuuden sekä ilkeyden vuoksi. Menkää muualle täyshoitoon tässä talossa se täyshoito teiltä on iäksi loppunut.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä Yllätti

      Kaivatussasi?
      Ikävä
      215
      2160
    2. Ei enää ulkoteltta ruokaa.

      Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,
      Kuhmo
      51
      1300
    3. Jos sussa toisessa on yhtään miestä

      Ja kadut tekemisiäsi niin menet poliisin puheille, paljastat kaiken oman osuutesi ja kerrot mitä kaikkea se toinen on te
      Ikävä
      186
      1157
    4. Se katse...

      Täynnä rakkautta. Kunpa olisin tajunnut.
      Ikävä
      81
      996
    5. En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen

      Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää
      Ikävä
      56
      891
    6. 71
      813
    7. Muuttaisitko kaivattusi luokse

      heti asumaan? 🛒
      Ikävä
      100
      802
    8. Mitä eroavaisuuksia sinulla on

      kaivattusi kanssa? Esim. luonteessa. Haittaavatko erot vai ovatko vain rikkaus?
      Ikävä
      77
      747
    9. Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL

      Martina on kasvattanut fiksun tyttären.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      355
      720
    10. Onnettomuus

      Olivatko paikkakuntalaisia, jotka menehtyivät?
      Virrat
      40
      711
    Aihe