Rotikkani (7,5kk) on arkajalka kohdatessaan toisia koiria.

Sulla on tosi fiksu pentu. Tietää mitä täytyy varoa ja osoittaa sen selkeästi toisille koirille, että minä olen kiltti. Niitä kun on sellaisiakin, jotka osoittavat pelkonsa hyökäten, purren. Herää vähän kysymys, onko pentu kokenut kasvattajalla emonsa tai toisen koiran hyökkäyksen, josta pelästynyt. Tuo noin voimakas alistuminen osoittaa vähän sitä.

Pennun kehitykseen kuuluu varovoisuus juuri tuossa pentuvaiheessa ja kokemuksen myötä häviää noin 18kk:n ikään. Sen jälkeen pentu kokee olevansa jo tasavertainen muihin aikuisiin koiriin nähden. Tässä pentuvaiheessa onkin tärkeää huolehtia tarkkaan, että pentu saa ainoastaan myönteisiä kokemuksia toisista koirista. Saattaa myös olla, että pentu on sen tyyppinen, ettei oikein haluakaan koirakavereita, vaan yrittää hyväksyä, kun on pakkotilanne. Sen huomaa, jos pentu menee kohti laumaa ottamaan kontaktia tai juoksee poispäin, ikään kuin takaa-ajettuna. Koirapuistoilu ei ole mikään välttämättömyys tuon tyyppiselle koiralle. Parempi vaihtoehto on katukävely ja totutus samalla ohittamaan, sekä kokemaan katuvilinää.

Olen varma, että saatte kivan koiran tuon tyyppisestä pennusta, kunhan aikuistuu. Onnea teille!

Meillä 8kk ikänen narttu ja käytös tismalleen samaa:)

Hmmm.,eipä kuulosta kovin luonteenomaiselta käytökseltä , oma , nyt kohta 2 vuotias narttu rottweilerini , ei ole kertaakaan laittanut häntäänsä koipien väliin, alistunut toisille koirille .
samaa mieltä , epäilen koirasi kokeneen jonkun ikävän kokemuksen.

Itse puistoilin koirani kanssa 1 vuotiaaksi asti ja silloinkin vain tuttujen ja turvallisten koirien läsnäollessa , läksin pois kun alkoi olemaan liikaa hulabaloota.
samoin katsoin tarkasti ettei koirani joutunut minkäänlaisiin tappeluihin.



Nuorempana oli "mörkökausi" , vuhvutteli roskalaatikoille , suhtautui epäluuloisesti pensaisiin :)

Meillä on tuttujen koirakaverien(urosten ja narttujen, rottweilerien ja muiden) kanssa jopa dominoiva, mutta tosiaan esim puistossa aluksi on häntä koipien välissä kunnes vapautuu. Puistossa ei olla nyt hirveästi käyty, koska ekojen juoksujen jälkeen ei ole oikein tykännyt vieraista uroksista, jotka nuuhkii takapuolta, stressaantuu niistä, tutuille pojille näyttää kyllä kaapin paikan:) Muutoin kaikinpuolin kiva ja helposti koulutettava rottweiler, tokossa oli jo pikkuisena maltillinen ja piti katsekontaktia kun muut pennut vaan häsläsi, myöskin toisten koirien ohitukset ovat aina sujuneet erinomaisesti, koska hakee katsekontaktia/palkkaa eli jotain hyötyäkin tästä arkuudesta. Meillä arkuus johtunee siitä että kun tuli meille 4kk iässä niin oli sitä ennen elänyt lähes pelkästään piharakennuksessa, mutta paljon on rohkistunut. ihanneluonteinen ei toki ole, mutta oikeissa käsissä erinomainen koira:)

kuulostaa ihanalle, herkälle, kiltille koiralle :) kyllä se siitä reipastuu kun tulee ikää ja itsevarmuutta lisää. parempi mielestäni tuollainen käytös kuin uhoava tms. ;) meillä on kohta 2v uros ja samanlainen ihana mammanpoika sekin on aina ollut. iän myötä itsevarmuus on kasvanut.