Meistä kertovan
tarinan laitoin
muistojen hyllyyn
takimmaiseksi
sillä
siihen tuli
vain tilannekuvitusta
(sitä, jossa kauniimpi puoleni näkyy,
en saanut tallennettua, se on vain sinulla)
sinä et koskaan tule katsomaan
sitä minun kanssani
sinulla on uusi tarina,
kirjoita se hyvin,
tee siitä onnellinen
minun elämäni sivut kääntyvät
samoina vuodesta toiseen
eikä ikävä muutu
se tulee vain kurttuisemmaksi
tarinan laitoin
muistojen hyllyyn
takimmaiseksi
sillä
siihen tuli
vain tilannekuvitusta
(sitä, jossa kauniimpi puoleni näkyy,
en saanut tallennettua, se on vain sinulla)
sinä et koskaan tule katsomaan
sitä minun kanssani
sinulla on uusi tarina,
kirjoita se hyvin,
tee siitä onnellinen
minun elämäni sivut kääntyvät
samoina vuodesta toiseen
eikä ikävä muutu
se tulee vain kurttuisemmaksi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinun itsesäälisi on niin nähty! Tämänkin oisit voinu jättää pöytälaatikkoosi! Ketä kiinnostaa?
Päätit sitten tällä kertaa itkettää :) Tää oli tunnelmallinen, yhden tarinan loppu on toisen alku. Ei tietenkään aina kaikille. Joskus kohdalle sattuu sellainen tarina ettei pääse enää eteenpäin. Mä tykkäsin kovasti.
Ja tässä näkee myös miten erilaiset lähtökohdat ihmisillä voi olla. Kuinka vähän osataan samaistua jos on eri vaiheet elämässä menossa, ja kuinka vähän empatiaa silloin osataan jakaa. Koskee myös mua. Se ei tarkoita että toisen "anti" olisi huonoa, se ei vaan aukene heille jotka elää eri vaihetta. Ehkä vastapuolen.
Niin. Olin just miettiny, mitä vastaisin tuohon toiseen, mutta tänään en jaksa. Mä alan nyt lopultakin uskomaan, että koko juttu on nyt loppuunkäsitelty. On vaan hel vetin vaikeaa maata tässä sohvalla ja vaan todeta, että se oli siinä. Tiedätkö, mulla on kaunis koti ja aivan ihanat lapset, jotka halii mua joka päivä, ja mä en osaa tarttua tähän hetkeen. Mä olen aina halunnu auttaa muita tajuamaan asioita ja tulemaan onnellisiksi paljon vähemmälläkin, mut sitä samaa voimaa mä en osaa johtaa nyt itseeni. No, alotan uudessa duunissa, ja syksyllä olen aina parhaimmillani. Kylsetästä. Kiitos, Sal. Tohon toiseen en vastaa. Närvittää tommonen.
Osaan niin hyvin samaistua tuohon. Ja tiedätkö, olet jo vahvoilla jos sait sen päätöksen tehtyä. On niin mieltä syövyttävää junnata paikoillaan, ei pääse eteen- eikä taaksepäin, eikä irti. Siinä tilassa ollut jo itekin jo viimeisen vuoden. Vähintään. Tarttis minunkin pakata. Itteäni sinne ylähyllylle :)
Se toinen saattaa olla just päinvastaisessa elämänvaiheessa, jossa joku itkee hänen perässä, hänen kyynelmittansa on täynnä :)
Hän ei varmasti edes tiedä olemassaolostani. Siksipä irrottautuminen on helppoa. Mä luulen, et mä tihennän entisestään juoksulenkkejäni, että saan jotain muuta pohdittavaa, ja samalla treenaan semmoseen henkiseen ja fyysiseen timmiin itteni, että uskallan sit (jos joskus joku vielä kiinnostaa) mennä sanomaan suoraan kiinnostuksestani...
Kuulostaa kuule hyvältä! :)) Paitsi että liikunta on terapiaa, kantsii pitää itsestään huolta itsensä takia, ei kenenkään muun. Ne muut saattaa olla haihtuvaa sorttia, mutta omaa seuraasi joudut kestämään koko elämäs :D
Nyt keittiön verhot kiinni! Ja tanssi hulluna! Se on mun terapia, toimii aina, niin tänäänkin :))) kele kun ei minkään takia kannata maassa kauan olla, stana :P
Saanko luvan vai mennäänkö ilman lupaa?
http://www.youtube.com/watch?v=9Dq9q6afIP8&feature=related
♪ I did it to myself.... ♪ :)))
toinen terapiamuoto, mistä olen alkanut pitää viime aikoina on ihmisten säikyttely. saatan alkaa juttelemaan ventovieraille ja hymyillä sitten yllättäen. toimii aina! oma paha mieli unohtuu, hymy on voimaa...
Runollisen kaunis, niin kuin tietysti tulee runon ollakin.
Haikean kuvannollinen pääte yhteen tarinaan, joka jälkensä on jättänyt ikävänä, joka ainakin tuntuu jäävän ikuiseen olotilaan.
Runon empaattinen syliote tarttuu lukijaansa ja herättää myötätunnon, jota runon haikeus ei ainakaan vähennä.
Runon kerrontakieli on kaunista ja kuljettaa lukijan mukaansa tuohon haikeuden tunnelmaan.
Vaikka runoon ei olekaan kirjoitettu, niin olen aistivinani siitä kuitenkin jotain muuta, kuin toivottomuutta.
Ehkä siellä jossakin piilossa kytee vielä salainen toive: Jospa sittenkin vielä...
Kiitos kirjoitttajalle. Hyvin kuvattu tunnelma, joka haikeudestaan huolimatta jättää pinnalle kauniin kuvan.
Tämä vastaus on varmaankin mennyt nyt väärään runoon. Ylläpito voinee korjata asian, jos aidac ei jo ehtinyt huomata?
Surullisen kaunis runoelma.. hyvää työtä Hä n!
Ikävä selaa albumia
kyhjöttää sohvan nurkassa
Lasi viiniä ja suklaarasia
lohduttaa arki iltana
Kuinka rakastinkaan rakkautta
ja aina odotin sinua
Niin kauan
niin turhaan
Lehdet kääntyvät albumissa
lehdet kääntyvät pian syystuulissa
Jaksan hetken haaveilla
että jonain iltana
Tuuli kääntyy luokseni
ja tuo sinut ovelleni
odotin kauan ja turhaan. en enää. muistan biologi- veljeni kertomuksen siitä, miten jotkut vanhat puut saattavat puhjeta yllättäen kukkimaan vääränä vuodenaikana. tietävät olevansa viimeisillään, on tullut hyvästijättökukinnan aika. minulla se on nyt. kiitos sinulle xxx.