Oletko rakastunut yllättäen ystävääsi, jonka olet tuntenut jo useamman vuoden ajan? Onko kenellekään käynyt niin, että on tuntenut vaikka kolme vuotta ja sitten vasta on päätynyt suutelemaan tai sekstailemaan ystävänsä kanssa?
Kiinnostaa, koska pelkäämpä pahoin, että olen kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen ihastumassa pahasti hyvään ystävääni.
Kiinnostaa, koska pelkäämpä pahoin, että olen kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen ihastumassa pahasti hyvään ystävääni.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olen vähän vastaavassa tilanteessa juuri nyt. Tosin epäilen että ystäväni saattaa myös tuntea samoin, jollain tavoin tai ettei hän ainakaan heti torjuisi minua. Ystäväni on hyvin älykäs ja viehättävä nainen ja tyyppiäni kaikin puolin. Uskon että suhteemme voisi toimia hyvin. Löydän itseni usein ajattelemasta kuinka tahtoisin tuottaa hänelle nautintoa ja haaveilen seksistä hänen kanssaan... Tahtoisin todella tietää miten kemiamme toimisivat sängyssä. Ehkä pitäisi tehdä asialle jotain...
Ehkä todellakin! :) Tee palvelus itsellesi ja hänelle ja anna mahdollisuus kaikelle ihanalle...
Hih-hih, kummasti kemia on alkanut kiinnostaa, vaikka koulussa niukinnaukin pääs kursseista läpi :D
vasta kolmen vuoden päästä oot käynyt ystävääsi kiinni, oletpas ollut todella erikoinen ja maltillinen. Nyt sitten otat aikaa takaisin sillä että kunnolla päälle vain, kyllähän ystävät on sitäkin varte.
....niin, ymmärsitköhän nyt väärin...en ole käynyt ystävääni kiinni, vaan huomaan ihastuneeni häneen hyvin paljon ja haluaisin jotain hyvin läheistä, mutta ainakaan vielä ei uskallus oikein riitä. Tiedän, hän on itse sanonut, että hän rakastaa minua, mutta silti en ole uskaltanut aloitetta tehdä, enkä tiedä uskallanko koskaan.
Olemme viettäneet useita öitä yhdessä kylki kyljessä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ehkä hän ei kuitenkaan tunne ihan samalla tavoin.
PS. Kiitos kaikille asiallisista kommenteista
Oli puhetta jo tuolla toisessa ketjussa, että kertoohan se jotain, jos nukutaan vierekkäin. Ehkä se kertoo nimenomaan sen, että halukkuutta on katsoa, miten tilanteet etenevät jos ovat edetäkseen. Välttelevää käyttäytymistä olisi järjestää 'sohvamajoitus' tai ainakin vetäytyä tiukasti omalle petipuoliskolle.
sun sanavalinnat ehkä joo johti harhaan kun sanoit että vasta kolmen vuoden päästä jne. Mutta ylipäätään toi että aletaan vehtaamaan ystävän kanssa on ihan sairaan tylsää. Ihan ku ei vaa osais kattoa pidemmälle vaa siitä omista nurkista noukitaan ne herkut ja sitte kohta itketää ku kaikki on syöty.
Se ett on lesbo ei tarkoita sitä että kun joku ystävä on ihana ni siihen pitää alkaa sitten ihastumaa ja kehittelee jotai seksihommii. Jos sulla ois joku kundi joka ois kiva ja hauska yms ni miettisitkö sä senkin kohdalla että pääsispä panee?
Kyllä joku kunnioitus pitäs olla ystäviä kohtaa mut ei kai, pääasia ett kun löytää ittestään tunteen ni sitä pitää sitten seurata ku koira. Jos seki ois suhun kiihkeenä ni luulis että ois jo jotai tapahtunu, tai sitte olette kaksi yhtä samanlaista ja homma on siinä.
Miks sä vaa et tykkää ja pidä ja arvosta ja ihaile häntä sun ystävänä? Luuletko tosiaan että se on sun Oikea tai edes suuri tuleva rakkaus? Vai onko nyt lesbo vähän taas sotkenut päänsä vain siitä syystä että diggailee ystäväänsä, ni ihastuminen ja pilde heti mielessä. On se saatanan nättii.
Toistan siis vielä....tämä on ehkä yksipuolista ja minun osaltani sittenkin, enkä ole tehnyt mitään, enkä aiokkaan, jos vastapuoli ei osoita mitään tuntemuksia. Arvostan häntä suuresti ystävänä ja juuri sen vuoksi en tee asian hyväksi mitään :) joten relax vaan.
Vastauksesi herätti ajatuksia...
"Mutta ylipäätään toi että aletaan vehtaamaan ystävän kanssa on ihan sairaan tylsää. Ihan ku ei vaa osais kattoa pidemmälle vaa siitä omista nurkista noukitaan ne herkut ja sitte kohta itketää ku kaikki on syöty."
Alkaakohan kukaan oikeasti "vehtaamaan" _ystävänsä_ kanssa vain sen takia, ettei muita sopivia ole tarjolla. Eiköhän kysymys oikeasti ole jo syvemmistä tunteista silloin, pelkkä ystävyyden tunne tuskin siihen ajaa.
"Se ett on lesbo ei tarkoita sitä että kun joku ystävä on ihana ni siihen pitää alkaa sitten ihastumaa ja kehittelee jotai seksihommii. Jos sulla ois joku kundi joka ois kiva ja hauska yms ni miettisitkö sä senkin kohdalla että pääsispä panee?"
Kummallinen ja kovin lapsellinen ajatus. Pelkkä lesbous ja/tai toisen "ihanuus" tuskin monellekaan riittää. Toisen syvällisempi tunteminen on tässäkin kohtaa luotettavampi pohja vakavampaan ihmissuhteeseen. Ihanuus on tietysti plussaa.
"Kyllä joku kunnioitus pitäs olla ystäviä kohtaa mut ei kai, pääasia ett kun löytää ittestään tunteen ni sitä pitää sitten seurata ku koira"
Minusta ylipäätään toisen ihmisen kunnioittaminen on lähtökohta kaikissa ihmissuhteissa. Ja hyvässä ystävyyssuhteessa sen pitäisi olla päivänselvää. On myös hyvä pyrkiä elämään sen arvoisesti.
"Miks sä vaa et tykkää ja pidä ja arvosta ja ihaile häntä sun ystävänä? Luuletko tosiaan että se on sun Oikea tai edes suuri tuleva rakkaus? Vai onko nyt lesbo vähän taas sotkenut päänsä vain siitä syystä että diggailee ystäväänsä, ni ihastuminen ja pilde heti mielessä."
Aika raju purkaus tuntematonta aloittajaa kohtaan. Ulkopuolisina emme koskaan voi tietää kaikkea toisten suhteisiin kätkeytyvää. Se onko rakastumisemme kohde elämämme "Oikea" tai "suuri tuleva rakkaus" selviää vain elämällä, ei kukaan tiedä mitä elämä eteen tuo. On vain luotettava omiin tunteisiinsa.
Sitten heräsi kysymyksiä:
Mikä sinun mielestäsi on marssijärjestys rakastumiselle, onko sellaista edes olemassa? Mielestäni ei. Onko mielestäsi heti mielenkiintoisen ihmisen kohdattuaan rakastuttava häneen, vasta silloin on kyse "oikeasta" rakkaudesta? Onko mielestäsi outoa ja väärin oppia tuntemaan ihmistä vähitellen, ehkä juuri ystävyyden kautta ja yhteisten kokemusten kautta ja huomata rakastuneensa häneen sitten? Pystyykö kukaan hallitsemaan tunteitaan kehen rakastuu. Se mihin se johtaa on asia erikseen.
Jos sinulla f4ck on kumppani, onko hän sinulle pelkästään nainen, rakastaja, asuinkumppani, kauniit silmät, peppu, rinnat, mukava luonne.. eikö ystävä ollenkaan?
Heteromaailmassa puolisot keskenään ovat usein toistensa parhaimmat ystävät. Eikö lesboilla menekään näin? Ja onko lesbomaailmassa niin, että kaikki naispuoliset ystävät koetaan omalle suhteelle niin suureksi uhkaksi, että ystävään rakastuminen on tabu, josta ei sovi puhua edes.
jos kaksi ystäväystä huomaa tunteiden heräävän nii sehän on hyvä asia. Mut jos joku on lätkässä ystäväänsä yksipuolisesti ja koittaa herätellä toisessa samoja tunteita kuin itelläänki on, se on naurettavaa. Miks sitten roikkua näissä tunteissa ja toivoa ja kysellä että voiskos se ihastua jos hän vaa koittaa ja koittaa. Miks ei voi todeta että sen puolelta ei ole odotettavissa kuin ystävyyttä ja kunnioittaa sitä, eikä heitellä kättä ympärille ku nukkuu ja koittaa tulkita sitten senkin joksikin kun ystävä ei heitä kättä pois. Se on hulluutta.
Mä uskon että kun ihmisillä on vetovoimiaa toisiinsa nii kyllä ne jotain oireilee, jos on vain toisella vetoa toiseen, ni se on typeryyttä hieroa mitää taikalamppua saadakseen hengen ilmestymään.
Mä olen sitä mieltä että monikaa lesbo ei osaa erottaa hyvästä ystävästä saatuja viboja niihin viboihin jotka lähtee kun on oikeesti jotain muutakin välissä kuin platonista. Kun joku, oli se sitten ystäväkin, aiheuttaa iloa ja mukavia tunteita ja hänen seurassa viihtyy nii joku tunneköyhä lesbo alkaa miettii ett hei, tässähän on rakkautta ilmassa. Vaikka tosiasiassa ei ole. Mut jos ei ole mitää kykyä erotella ja käsitellä tunteitaa ni sitte sitä etsitää vinkkejä ystävästä ett himoitseeko sekin ny salaisesti sua ja voisko toi hymy olla Se hymy.
Hyviä ystäviäkin rakastetaan, mutta hyviä ystäviä kunnoitetaan myös eikä koiteta hiero niihin jotain muuta kuin ne on. Edelleen, jos kaksi ihmistä tuntee vetoa toisiinsa, nii asioita tapahtuu.
On ihmeellistä että rakastumista pidetään pyhimpänä asiana ihmisen elämässä, se on vain tunne jonka joku ihminen herättää, se että jatkuuko se rakkaudeksi onkii sitten se kinkkisempi juttu. Jos sotkee rakastumisen ja rakkauden ni sittehän sitä onki jo ihan enemmän sekaisin. Rakastuminen on asia joka on vakavempaa kuin ihastuminen, rakastumisessakin tarvitaan vastareaktioita siltä toiselta, jotain joka vahvistaa että ollaa menossa oikeaan suuntaan ja sielläkin tunnetaan jotain samantapaista. Ihastuminen on sitten villiä länttä, sen voi tehdä yksinkin ja roikkua siinä vuosia saamatta mitään toiselta.
Näin mä asian näen. Lesbomaailmassa ainakin mun, ystäviä rakastetaan ja jos ystävyydessä tapahtuu jotain kummallakin, mikä muuttaa ystävyyden suuntaa, niin sehän on upea asia. Rakkaus on aina. Mutta tuollainen epätoivoinen lämmittely ei ole mitään kaunista.
Raju purkaus, hah, nykyään otetaan rajuna kaikki mikä ei ole nyökyttelyä ja tsemppaamista siinä kun toinen hakkaa päätään kiveen.
Kiitos vastauksestasi. Kun nyt tarkensit, että vastauksessasi oli kysymys yksipuolisista rakkauden tunteista ystävään jne., niin siinä olen kanssasi samaa mieltä.
Hyppää jo sinne järveen..
Kumma kyllä,että olin yleensä ihastunut hyvä ystävääni ja ei ikinä tapahtunut mitään.Vaikka olisimme tuntenut 3 tai 5 vuotta,mutta en usko tapahtumaan.He ovat aika minun kohdalla kuin pelkkä kaverillinen.Kerran tutustuin kaverin kaveriin vajaa puoli vuotta,että hän aivan suutelemaan suoraan minulle..Toki yritetty sekstailemaan kanssani,mutta torjuin ja otin rauhallisesti.Olen ainakin joskus sattua ihastunut henkilöön,että ei mitään joten en ala turhaan ihastumaan.
Mä varmaan makaisn vieressä jalat tiukasti ristissä sääriäni myöten ja "kuuntelisin" toisen vaivaantuneisuutta :D
:DDDDD
Touché :)
Aika helpostihan tuon saa testattua, jos kylki kyljessä tulee nukuttua. Voi laittaa käden toisen ympärille ja katsoa seuraukset. Jos toinen järkyttyy ja heittää käden pois, voi esittää nukkuvaa tai sanoa, että oli unessa, anteeksi. Jos tarttuu käteen ja painaa sen itseään vasten, voisi vaikka kuvitella, että tässä on nyt jotain..
Testattu on...ja useammankin kerran. Ei oo koskaan työntänyt pois läheltään, eikä siirtänyt kättäkään pois vaikka varmasti on huomannut, kun on asiasta aamulla hyväntuulisesti nauraen maininnut, "lähentelit mua taas yöllä".
Ainoo juttu tässä vaan on se, että ystävälläni on myös aika tuore miesystävä, josta tuntuu tykkäävän oikein paljon.
ainoa ongelma tässä saattaa olla se ett sä olet yksin tunteittes kanssa, sä lähentelet ystävääsi muka vahingossa uudellee ja uudellee toivoen ett tällä kertaa siinä tulis joku muutos. Ei siinä tuu, miks ihmeessä sä jatkat tota pilkkimistä? Se ei ole suhun samoissa fiiliksissä kuin sä siihe. Toi sun käytös vielä menee nauramalla läpi mut ei ikuisesti, joten vähän nyt niskasta ittees kii ja näe tosiasiat äläkkä haaveile sellaisesta mikä ei nyt vaa mene nii kuin haluat.
Mielestäni koskaan ei pidä lakata haaveilemasta...ihan totta, sillä silloin on elämä huonolla kantilla. Kyllä haaveilla saa ja pitääkin, mutta en siis ole lainkaan pettynyt, jos ystäväni ei tunne samoin, onhan hän kuitenkin hyvä ystäväni ja nautin hänen seurastaan. Ystävyys riittä minulle nyt, mutta ei haaveilu ketään vahingoita
Olet melko suurisieluinen, jos pystyt jatkamaan tuota menoa kovinkin kauan.
F4ck tosi tyhmiä noi sun kommenttis....Mitä sun tarvii vetää herne nenään!!!!!!!!Vois antaa ihmisten asiallisesti jutella ja kyselle toisten mielipiteitä..Lähentelet ystävääs,ei toi miltään lähentelyltä kuulosta..Hanki elämä f4ck!!!!!!!!!!!!!
ai ku laittelee kättä ympärille muka vahingossa? Kuten sanoin ei se vielä tunnu missää, mutta varmaa ajan kanssa se alkaa pikkaisen ahdistamaan. Sä kyllä kuulostat sille että sulla on se ajatteluherne tippunu nenään. Mutta hirveen kiva tyyli toi sata huutomerkkii, se antaa heti sellaisen "jännän" kuvan susta. Hanki sä ajattelukyky, ni jatketaan juttua.
Missä vaiheessa huomasit ihastuneesi? Mitä tapahtui ennen sitä? Mitä ajattelit ennen sitä? Mitä hän teki ennen sitä? Mikä muutti asenteesi häntä kohtaan?
Mulle kävi aikoinaan näin! Olimme tunteneet pienestä pitäen, harrastimme samoja urheilulajeja! Näimme paljon kesäisin ja talvisin! Ikää tuli lisää, olimme samoilla leireillä ja aina samassa huoneessa jos oli mahdollisuus! Katselimme elokuvia ja nauroimme kahdestaan tyhmille jutuillemme! Olimme parhaat ystävät sillä hän sai minut olemaan oma itseni! Nautimme toistemme seurasta ja kerroimme asioita, ei aivan kaikkea mutta melkein! Minä lopetin urheilemisen ja hän jatkoi, väliimme tuli uudet ajat ja kuviot! Yhteydenpito tyssäsi ja emme nähneet enää niin usein mitä ennen! Sitten kun täytin 18 ja sain kortin ja pystyin ajelemaan! Palasi tiemme yhteen! Nauroimme samallalailla kuin leireillä ja höpötimme niitä näitä! Meni muutama kuukausi ja huomasin tunteeni muuttuneen häntä kohtaan! Huomasin tykkääväni hänestä kovasti! Pelästyin ensin tunteitani kovasti, mutta sitten huomasin häneltä myös pientä kipinää! Välillämme rupesi olemaan koko ajan enemmän flirttiä ja lopulta suutelimme ensimmäisen kerran autossani, tienposkessa! Kaikki tuntui mahtavalta! Uppouduimme toisiimme enemmän ja enemmän! Näimme päivittäin ja niinä päivinä jolloin emme nähneet ikävöimme toisiamme! Sitten yhtäkkiä hänen vanhemmat saivat tietää meistä! Se loppui siihen.. Meidät torjuttiin täysin. Ei ollut vaihtoehtoja! Nyt on kulunnut vuosia ja olemme juuri ja juuri puheväleissä mutta se on siinä! Meistä ei tule koskaan mitään ja ainutlaatuinen ystävyytemme on pilalla! Se oli elämäni pahin virheeni tähän mennessä! Mutta eteenpäin täytyy mennä! Minulle kävi näin! Sulla voi olla paremmat mahdollisuudet :) toivon ainakin niin!
ihan ku elettäis jossain ihan muussa maassa, missä vanhemmat määrää ketä tavataan ja kenen kanssa mennää naimisiin. Kuinka ihmeessä ei ole ihmisessä yhtään kipinää asettua tuollaista hulluutta vastaan? No joo, onhan niitä lampaita nykyään varsinkin nii paljon ettei tuo tarina ole edes harvinaisuus. Mut eiks sua yhtää mietytä kysyy siltä nyt edes kun ootte taas vanhempia, ett joko se uskaltaa elää omaa elämäänsä vai vieläkö se pelkää mitä äiti ja isä sanoo.
Miks teillä ei ollu silloin vaihtoehtoja, vai oliko vaa helpompi valita se vanhempien määrämä tie? Sanoiko sen vanhemmat ettei anna enää viikkorahaa jos pussailee tytön kaa?
Ikävää ettei se ollu ainutlaatuinen ihminen, koska ne ei tekis noin. Ainutlaatuiset osaa kulkee omaa tietään, siksi ne erottuu ja siksi ne on ainutlaatuisia. Lampaat menee sinne missä ne näkee toisen lampaan. Ehkä sekin sitte alkoi pitää sua kauheena, kun vanhemmat nii sanoi. Kuka tietää.
ristiriitaista ! aikasemmin viestissä joka jostain syystä on poistettu ?! sä teilasit ettei ystävään voi rakastuu,nyssä hehkutat tällasen tapauksen surkeutta misä vanhemmat rikkoo ystävien välsen rakkauden !
on siinä ero jos kaksi rakastuu tai siinä ett yksi koittaa nyhtää jotai suurta irti ittekkseen. Tollainen ahdistelu ja tosiasioiden totaalinen huomiottajättäminen on perseestä. Mutta ei ole yllättävää ettet ymmärrä näissä asioissa eroa. Se ei ihan monelle avaudu, tietyt elämän perusasiat. Onhan ne nii monimutkaisia ja draamallisia ja vaikeita. Tai sitte se oma pää vain kumisee.
Mä en ikinä ihastu ystäviin. En tiiä, se tuntuu jotenkin absurdilta. Mun ystävät on aina ollut ystäviä ja piste. Vaikka oltais kuinka läheisiä ja monet sais kuvan et olisin jonkun kanssa kimpassa, vaikka oliskin samanlaisia juttuja jne. Mut se on aina ollut ystävyyttä. En edes pysty ajatteleen niitä mitenkään seksuaalisesti tai tunnetasolla.
Kaikki eivät ole niin suvaitsevaisia! Toiset vanhemmat tekevät mitä vain että oma lapsi menisi yhteiskunnan kaavan mukaan! Kaikki ei ole niin yksioikoista!
mikä ei ole yksioikoista? Se että vielä aikuisenakin menee miten vanhemmat tahtoo?
Jos lapset osaisivat kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää ettei ne ole elämäänsä velkaa vanhemmilleen ni se ois jo iso asia. Jos lapsi vielä meneekin vähän kuin pässi narussa, sen ymmärtää, vanhemmissa harvoin on hyviä yksilöitä jotka antaa lapsen kasvaa omille jaloillen. Mutta kun kasvaa ja aikuistuu niin pitäisi alkaa jo käyttää omia aivojaan.
Mutta niiden tilalla nykyään on google, se näkyy kyllä monessa. Uusavuttomuus ajatella itse vaan heti haetaan jonkun muun ajatuksia. Ihan kaikkeen. Se on yksioikoista ja yleistä. Typeryys on tappavaa.
Poimin helmiä ajatuksistasi... Fiksuna aikuisena kuvaan astuvat elämäntaitokirjallisuus ja kaiken maailman self-help -retriitit ja 'herran tähden' -kurssit. Tiedän, koska olen itse tällaisen mumbo-jumbon suurkuluttaja. Ja rehellisesti voin sanoa, että olen edelleen täysin uusavuton elämäntaitojen suhteen. Kyllähän esim. elämäntaito-oppailla on paikkansa. Ne ovat viihdyttäviä tarinoita parhaimmillaan, mutta jos oikeasti haluaa Elää, pitää löytää ihan oma tapa ja totuus. Vähän niin kuin Pitkämäki, joka aikansa jäljiteltyään Zeleznyä, totesi lopulta, että jos mielii menestyä, pitää löytää oma tekniikka. Juoksemaan oppii vain juoksemalla (E. Zatopek) ja elämään elämällä (tuntematon).
Entäs uudet ystävät? päätätkö heti uuden ihmisen tavatessasi että tuosta tulee ystävä. Entä jos haluaa tutustua toiseen ystävänä ja sitten huomaakin että on rakastunut toiseen? mitäs sitten tehdään?
Miten tässä nyt yhtäkkiä vanhemmat vedettiin mukaan?
Ei mun viestisisällössä puhuttu vanhemmista? Eikä viestini liity vanhempiin?
Mä puhuin ittestäni, enkä mistään vanhempien tahdosta tai kasvatuksesta tai suvaitsevaisuudesta.
Nyt meni jotain ohi...
Mulle ei ole koskaan käynyt niin, että olisin ihastunut ystäviini. Mutta niin on käynyt, että olen ekaksi ihastunut, kertonut tunteistani (yleensä kyseessä on olleet heterot), ollaan selvitetty asiat ja jatkettu siitä mihin jäätiin ja kas, meistä onkin tullut hyviä ystäviä.
Ne ihastumisen tunteet ei tietenkään ihan sormia napsauttamalla häviä, mutta jos toista kunnioittaa, että se ei tunne muuta kuin ystävyyttä sua kohtaa, silloin sä pystyt työntämään omat fiilikset taka-alalle ihan sen ystävyyden tähden.
Kyllä ne fiilikset sitten ajan kanssa rauhoittuu. Kokemusta on. :)
Mä olen aina kertonut toiselle mun fiiliksistä, koska haluan olal rehellinen ja antaa sen toisen päättää, mitä se haluaa tehdä. Eli haluaako se lähteä pois vai jatkaa ystävyyttä. Tähän mennessä kukaan ei ole lähtenyt pois. Muta mä uskon kerralla, kun sanotaan, ettei fiilikset oo samalaisia mua kohtaan. Se on siinä ja sen kanssa on elettävä. Vaikka joku kaveri pussaisiki mua kännissä, niin en mä sitä ala testata enempää. Kännissä ihmiset tekee asioita. Mutta jos toinen on sanonut EI, se varmaan tarkoittaa silloin EI:tä ja sitä on syytä kunnioittaa.
Jes, minä ihastuin ystävääni. Oltiin tunnettu jo monta vuotta ja ystäväni halusi tulla nukkumaan mun viereeni öisin, sitten myös suudeltiin muutamia kertoja. Ystäväni myös samalla tapaili kyllä miehiä ja lopulta ilmoitti minulle, että sorry, hän tykkää vain miehistä. Enkä tunne itseäni mitenkään tunneköyhäksi enkä huonoksi, kun ihastuin ystävääni, päinvastoin, sehän oli ihana tunne! Enää ei olla tekemisissä toistemme kanssa, mutta toivon, että hänellä menee kivasti tänä päivänä. Ainoastaan se on jäänyt vaivaamaan mieltä, että miksi hän halusi nukkua vieressäni ja miksi myös suuteli kanssani? Ettei vaan ollut hetero, joka vain leikki tunteillani? Ai jai, ei ns. mukavaa käyttäytymistä häneltä.....
Jeah. Olen huomannut, että pidän parhaasta ystävästäni :/
Hänellä on poikaystävä (tosin hieman huono suhde) ja on bi...
Tuli sitten kännissä tunnustettua hänelle, että pidän hänestä ja menin vielä suutelemaan päälle. Ei sillä, että hän suuteli takaisin.
Oli vähän hiljainen aamu kun herättiin ja kummatkin vaan selaili lehteä vältellen katsekontaktia.
Hän sanoi tuolloin myös pitävänsä minusta, mutta tosiaan kun hän oli kännissä ja sillain niin en tiedä onko siihen luottamista.
Yleensä olen suora ihminen ja sanon asiat niinkuin ne ovat, mutta tässä tapauksessa en suoraansanottuna uskalla selvänä ainakaan sanoa mitään asiasta.