Sepäse, otsikossa kysymys. Itse olen kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli jäätävä. Toisella kertaa ei tuntunut kuin pelkkää hämmästystä ja kummastusta että mikäs v... toi on :D
Ensimmäinen kertani oli siis v.2006 kun istuimme silloisen poikaystäväni (nykyinen mieheni) kanssa sohvalla ja katselimme jotain komediaa televisiosta. Asuimme todella vanhassa talossa ja koko pitäjä kertoi että siellä kummittelee. Osa ihmetteli miten uskalsimme asua siellä. Vuoronperään tästä pienestä kerrostalosta muutti porukkaa pois, eivät kestäneet kuulemma asua. Meitä ei liiemmin äänet,rapinat ja tavaroiden itsekseen liikuskelu haitannut.
Mutta siis, niin itse tapahtumahetkeen. Istuimme siinä sohvalla katselemassa elokuvaa ja näin miten eteisestä lähti leijailemaan sellainen usvainen/ savuinen hahmo se oli lattiasta ilmassa n. 20 cm korkeudella ehkä vähän enempiki. se leijaili meidän eteemme ja mieheni näki sen myös. Olimme kauhusta kankeita ja minä en osannut edes suutani aukasta, ainoa mitä ruumiini teki se valutti kyyneleitä pelosta. Seurasimme miten usvainen kappale eteni kohti ulkoista seinää ja vähitellen katosi siihen. Sen jälkeen päätimme,että nyt olisi aika kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa muualle!
Toinen tapahtuma olikin sitten toissapäivänä mieheni vanhempien kotona.
Katselin ikkunasta pellolle puolen yön jälkeen ja näin usvan seassa jotain ruskeaa. OIin varma että se on karhu, rupesin kiikareilla katselemaan pellolle ja se olikin hirvi :) kuitenkin, puolivahingossa sitten katsahdin kiikareilla naapuritalon ikkunaan, ja näin valkoisen/utuisen ihmisen muotoisen hahmon seisomassa ikkunassa. Se oli normaalia ihmistä pitempi, päänmuoto,hartiat, käsien muoto ihan selvät. Se ikäänkuin peruutti ja tuli lähemmäs ikkunaa, teki tätä edes takas liikettä melko hitaasti. En pelännyt, tuli vain tunne että hän tervehtii mikä lie sitten olikaan. :) Ainoa reaktioni oli vain äänekäs " WTF" :O :D
Ensimmäinen kerta oli jäätävä. Toisella kertaa ei tuntunut kuin pelkkää hämmästystä ja kummastusta että mikäs v... toi on :D
Ensimmäinen kertani oli siis v.2006 kun istuimme silloisen poikaystäväni (nykyinen mieheni) kanssa sohvalla ja katselimme jotain komediaa televisiosta. Asuimme todella vanhassa talossa ja koko pitäjä kertoi että siellä kummittelee. Osa ihmetteli miten uskalsimme asua siellä. Vuoronperään tästä pienestä kerrostalosta muutti porukkaa pois, eivät kestäneet kuulemma asua. Meitä ei liiemmin äänet,rapinat ja tavaroiden itsekseen liikuskelu haitannut.
Mutta siis, niin itse tapahtumahetkeen. Istuimme siinä sohvalla katselemassa elokuvaa ja näin miten eteisestä lähti leijailemaan sellainen usvainen/ savuinen hahmo se oli lattiasta ilmassa n. 20 cm korkeudella ehkä vähän enempiki. se leijaili meidän eteemme ja mieheni näki sen myös. Olimme kauhusta kankeita ja minä en osannut edes suutani aukasta, ainoa mitä ruumiini teki se valutti kyyneleitä pelosta. Seurasimme miten usvainen kappale eteni kohti ulkoista seinää ja vähitellen katosi siihen. Sen jälkeen päätimme,että nyt olisi aika kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa muualle!
Toinen tapahtuma olikin sitten toissapäivänä mieheni vanhempien kotona.
Katselin ikkunasta pellolle puolen yön jälkeen ja näin usvan seassa jotain ruskeaa. OIin varma että se on karhu, rupesin kiikareilla katselemaan pellolle ja se olikin hirvi :) kuitenkin, puolivahingossa sitten katsahdin kiikareilla naapuritalon ikkunaan, ja näin valkoisen/utuisen ihmisen muotoisen hahmon seisomassa ikkunassa. Se oli normaalia ihmistä pitempi, päänmuoto,hartiat, käsien muoto ihan selvät. Se ikäänkuin peruutti ja tuli lähemmäs ikkunaa, teki tätä edes takas liikettä melko hitaasti. En pelännyt, tuli vain tunne että hän tervehtii mikä lie sitten olikaan. :) Ainoa reaktioni oli vain äänekäs " WTF" :O :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisäys, naapuritalo on autiotalo. Rappeutunut asumiskelvoton. Ollut jo vuosikaudet.
En ole koskaan tavannut utuisia ihmisiä, mutta kummituskokemuksia on muutoin runsaasti. Kokemukset ovat perustuneet ääniin, sekä tuntoaistiin, sekä joskus ns. sisäisten silmien hahmottamiin olentoihin. Pari kertaa, eräissä vaaratilanteissa tosin näin mahd. enkeleitä. Tiedän erään kummitustalon, jossa koin jonkin hengen läsnäolon, sekä toisella kertaa näin siellä tietynlaisen valoilmiön, mutta koskaan en ole siellä nähnyt minkäänlaista hahmoa esim. kurkkimassa verhojen takaa pihalle, vaikka olenkin monesti tällaista mahdollisuutta, rakennuksen ohi kävellessäni, ajankulukseni tarkkaillut.
En kai koskaan`?
olen luultavasti intuitiivisesti kohdannut rajatiedosta kiinnostuneen isoisäni hengen, mutta kokemus ei ollut yhtä pelottava kuin palstan aloittajalla. Se tapahtui täysin odottamatta viime vuonna 22. maaliskuuta yöllä, kun olin juuri valmistautumassa nukkumiseen makaessani sängylläni selällään.
Yhtäkkiä ilman järkevää syytä, aloin ajattelemaan sanattomasti edesmennyttä vaariani. En tiedä mistä hänen ajatelemisensa putkahti mieleeni.
Katseeni jotenkin jäätyi hämärässä huoneessani ja huomasin tuijottavani mattoni yläpuolella olevaa kohtaa,joka on suunnilleen huoneeni keskustassa. Yhtäkkiä havaitsin ja vaistosin siihen kohtaan muodostuneen tummemman ja erilaista energiaa väreilevän kohdan, joka otti kuolleen sukulaiseni muodon.
Sen aikana en pystynyt liikkumaan paikoiltani, en edes heiluttamaan sormeani, makasin vain siinä ja toljotin pää tyhjänä.
Sitten tunsin selkeästi huoneilmaa viileämmän ilmavirtauksen kulkevan lävitseni, eikä se tuntunut karmivalta.
Seuraavana aamuna tunsin, että olisin saanut tapahtuneesta jonkinlaista mystistä positiivista energiaa,koska siihen aikaan minulla oli ollut ja on edelleen paljon huolia ja kokemuksia, joita oli välillä vaikea käsittää järjellä.
Kaikista ihmeellisintä ja omituisinta kokemuksessa oli ollut se, etten ollut muuntuneessa tietoisuuden tilassa. Yleensä sellaisten havaitseminen, ylipäänsä eetteri-tai astraalitasosta tiedon saaminen edellyttää toisenlaisia tietoisuuksia...
Ja skeptikoille tiedoksi, olen ihan perusterve ihminen eikä suvussani olla diagnosisoitu sellaisia mielisairauksia kuten skitsofrenia,joka aiheuttaa harhoja.
Vaikka kokemuksesi oli varmasti pelottava, se on erittäin mielenkiintoinen.
Se, että aloit yhtäkkiä ajatella edesmennyttä isoisääsi johtui hänen läsnäolostaan. Suurin osa ihmisistä vaistoaa toisen ihmisen läsnäolon. (Kokeilepa vaikka joskus seurata jotain ihmistä katseellasi takaapäin. Ei mene kovinkaan kauaa, kun hän vaistoaa sen ja kääntyy katsomaan sinua.)
Tämäntapaiset kokemukset ovat aika yleisiä, ja ne sattuvat aina joko sairaille tai kuolemaisillaan oleville ihmisille. Tämä piti varmasti sinunkin kohdallasi paikkansa, koska sanoit, että sinulla oli noihin aikoihin paljon huolia. Muutenkin kokemuksesi noudattaa tuttua kaavaa: olit makuulla vuoteessa, ilmestynyt henkilö oli lähisukulainen, eikä hän puhunut sanaakaan.
Mitä taas tulee muuntuneeseen tajunnantilaan (tai pitäisiköhän tässä tapauksessa puhua alentuneesta valvetilasta), niin sen asian sinä osaat parhaiten arvioida itse. Riippuu ihan siitä, kuinka väsynyt sillä hetkellä olit.
Uskon, että kokemuksesi antoi sinulle voimia, koska eivät nuo vierailut koskaan tapahdu muuten vaan. Se, ettei tuntemasi ilmavirtaus tuntunut vastenmieliseltä, kertoo siitä, että vierailu tuli rajan takaa, ja että vierailija oli todellakin isoisäsi, joka tahtoi ehkä rohkaista sinua.
Jäin vielä miettimään, oliko kokemuksesi ylipäätään pelottava? Edesmenneiden sukulaisten vierailuthan tapahtuvat useimmiten unessa, eivätkä ne ole pelottavia. Olen kuitenkin kuullut tällaisista kokemuksista ennenkin ja kyllä ne ovat saattaneet säikäyttää.
Tai voi olla niinkin päin että ajatus loi tuon hahmon?