Kollikissani on leikkaamaton 10 kk ikäinen riiviö. Ongelmaksi on lähiaikoina muodostunut sen ikävä tapa purra minua käsistä ja kovaa. Se saattaa kesken unien kömpiä viereen ja alkaa puremaan ja jos kiellän tai otan kättä pois se hyökkää vielä rajummin kimppuun. Olen ihan mustelmilla katin puremista ja alkaa jo hermostuttaa kun saa koko ajan olla varpaillaan että mistä se hyökkää kimpuun. Yleensä katti tuijottaa minua mustilla silmillään jostain sohvan takaa, ikäänkuin vaanii ja sitten hyökkää puremaan. Kissa myös hyppii kynnet esillä päälle jos vaikka seison jossain. Välillä se on kuin enkeli ja tulee kehräämään syliin, mutta saa nykyään päivittäin näitä puremiskohtauksia. Saattaa joskus myös purra säärestä kun seison sen edessä. Miestäni kohtaan kissa ei näin käyttäydy, ainoastaan minä olen se puruleluna.
Olen kattia aktivoinut ja leikittänyt eri tavoin (en milloinkaan käsillä tai jaloilla), mutta se ei jaksa kauaa leikkiä ja tuntuu mieluummin pureskelevan minua. Kissa ei joudu myöskään olemaan yksin päivisin kuin pari tuntia. Onko kissa vain turhautunut ja mitä asialle voisi tehdä?
Olen kattia aktivoinut ja leikittänyt eri tavoin (en milloinkaan käsillä tai jaloilla), mutta se ei jaksa kauaa leikkiä ja tuntuu mieluummin pureskelevan minua. Kissa ei joudu myöskään olemaan yksin päivisin kuin pari tuntia. Onko kissa vain turhautunut ja mitä asialle voisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Leikkauta kissa. Se pitää sinua potentiaalisena tyttöystävänä. Samoja oireita oli meilläkin kollipennun kanssa, se alkoi pienellä näykkimisellä mutta edistyi nopeasti puremiseen, kynsillä ja tassuilla kiinnipitämiseen ja hyökkäyksiin miestäni kohti. Tilanne rauhoittui vasta kun se leikattiin.
Kissallasi taitaa olla murkkuikä! Kaikki ne jossain vaiheessa muuttuvat riehupettereiksi ja villikilliksi kun eivät ole enää pieniä pentuja eikä vielä aikuisiakaan. Kyllä se kissa varmasti vielä rauhoittuu kun aikaa vähän kuluu, mutta kuten edellä jo mainittiin, niin leikkauta se ja mitä pikimmin!
Sillä voi olla toki myös turhautumista ja liikunnan puutetta. Sisätiloissa leikitys on tietysti hyvä asia, mutta sen lisäksi pitäisi kissaa taluttaa ulkona valjaissa jotta se saisi ihan kunnolla liikuntaa ja aktiviteettiä. Energiaansa ulkoliikunnalla kuluttanut kissa on paljon tyytyväisempi kissa kuin sohvaperuna! Ulkona kissan aistitkin saavat ihan toisella tapaa virikkeitä kuin sisällä, eli kun on ollut niin paljon huomioitavaa ja tutkittavaa, rauhoittaa sekin omalta osaltaan kissaa myös sisätiloissa.
Vanhimmalla kissallani ei kyllä toiminut jokapäiväinen liikuntakaan vaan siitäkin huolimatta se piti minua puruleluna ja raapimapuuna. Olin jo ihan toivoton kyseisen katin suhteen sillä se oli todella aggressiivinen! Kissani ei toivottu käytös loppui kuitenkin kuin seinään kun se sai itselleen kaverin, eli muutaman kuukauden ikäisen kissapojan. Kaksin on aina kaunihimpi, myös kissoilla!
Aika tuttua juttua. Meillä ei pureminen loppunut kastraatioonkaan. Se jatkuu yhä vaikka poika on jo melkein kaksi vuotta. Kävimme sen kanssa "kissapsykologillakin". Siellä saimme kuulla, että jos puremista ei saa loppumaan pentuna - niin sitten se ei lopukkaan.
Meillä on Burmapoika. Se on tempperamenttinen. Kun se suuttu niin pupillit muuttuvat isoksi mustaksi palloksi ja sitten kissa hyökkää. Silloin käännän hänelle aina selkäni. Sehän rauhoittaa kummasti. Alkuunsa kissan kanssa tuli joka kerta riita kun hän tuli sänkyyni. Käsivartta purtiin ensin varovasti, ja kun en huomioinut häntä, niin sitten iskettiin jo hampaatkin kiinni. Nykyään tämä on loppunut kun heitän kissan pois sängystä, ja jos hän siitä riehaantuu, niin heitän hänet ulos huoneesta ja ovi pamahtaa kiinni.
Puremisesta rankaisen häntä pimeällä vessalla. Ensin torun hyi, hyi, ja sitten nakkaan hänet vessaan. Kerran, kun hän puraisi minua poskeen, oli rangaistus jo niin kova, että pissalaatikkokin nakattiin hänen peräänsä. Nykyään kisuli ei juuri minua pure, miestäni kylläkin. Jos niin kuitenkin käy, vessaan, kymmenen minuutin päästä kissa istuu ja odottaa oven avausta, ja kun sen avaan niin hän kellahtaa selälleen eteisen lattialle, elikä on antautunut. Ole johdonmukainen. Jokaisesta puremisesta rangaistuskoppi, ei lyöntiä missään nimessä.
Älkää vaan tätä idioottia uskoko!
Mun kissa on hyvin pieni ja puree paljon