Heips.
Meillä on perheessä 10 kk seropi narttu, jolle otimme nyt kaveriksi 8 vko vanhan sakemanni uroksen. Koiria on tutustutettu toisiinsa nyt vajaan viikon verran, niin omassa asunnossamme kuin mökillä.
Välillä köllöttelevät vierekkäin, mutta leikit hieman huolettavat minua. Vanhempi koira on luonteelta vähän tuollainen nössö, mutta leikkii pennun kanssa aika rajustikin välillä.. ei ole missään vaiheessa ärissyt eikä satuttanut pentua. Pentu leikkii välillä nätisti, mutta välillä ärisee isommalle eikä suostu millään alistumaan. Ei hae ihmisistä turvaa yms. Pitääkö tilanteeseen puuttua?
Aiheutuuko tästä pennulle ylitsepääsemätöntä stressiä? Välillä otan koirat erilleen, jotta pentu osaa levätä..
Kertokaahan kokeneemmat mikä olisi parasta tässä tilanteessa?
Meillä on perheessä 10 kk seropi narttu, jolle otimme nyt kaveriksi 8 vko vanhan sakemanni uroksen. Koiria on tutustutettu toisiinsa nyt vajaan viikon verran, niin omassa asunnossamme kuin mökillä.
Välillä köllöttelevät vierekkäin, mutta leikit hieman huolettavat minua. Vanhempi koira on luonteelta vähän tuollainen nössö, mutta leikkii pennun kanssa aika rajustikin välillä.. ei ole missään vaiheessa ärissyt eikä satuttanut pentua. Pentu leikkii välillä nätisti, mutta välillä ärisee isommalle eikä suostu millään alistumaan. Ei hae ihmisistä turvaa yms. Pitääkö tilanteeseen puuttua?
Aiheutuuko tästä pennulle ylitsepääsemätöntä stressiä? Välillä otan koirat erilleen, jotta pentu osaa levätä..
Kertokaahan kokeneemmat mikä olisi parasta tässä tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nooh sanoisinko näin oman kokemuksen, kun itsellä kans 2 koiraa joiden ikäero on 10kk. Tosin itselläni toisinpäin, vanhempi on uros ja tämä nuorempi narttu. Katsoin ja pidin silmällä leikkejä ja jos alkoi menemään liian ''vakavaksi'' puutuin asiaan. Urosta siitä jos meinasi olla liian villi (ettei satuta pentua) ja pentua jos alkoi liian ärjyksi. Kauanhan tuossa meni, että sai olla vahtimassa leikkejä, mutta nykyään (pentu jo melkein 8kk) en puutu leikkeihin kuin vain jos meinaavat sisällä leikkiä. Ulkona saavat riehua sielunsa kyllyydestä, en puutu oli se miten rajua tahansa. Ulkopuolisen silmissä saattaakin näyttää, että nuo tappelisivat (molemmat hampaat irvessä ja joskus ärisevät) mutta se on niiden tapa leikkiä, ikinä eivät ole toisiaan satuttaneet, ja jos toinen ulahtaa jostain syystä (toinen näykkäsee liian kovaa) niin ne rauhoittuu samantien ja leikkivät sen jälkeen hillitymmin.
Myös itse pidin tuota, että erotin ne alussa toisistaan, jotta pentu pystyi rauhottumaan nukkumaan. Mutta kun pentu alkoi tajuamaan pedin tarkoituksen (kun sille komensi) ja pysyi siellä, ei enään tarvinnut erihuoneissa pitää. Ja nykyään ne menevät ihan itse nukkumaan vierekkäin tai kumpi nyt minnekkään ilman, että tarvitsee komentaa
Minä huomioin aina ja ihan kaikessa vanhempaa koiraa ensin. Se viesti vanhemmalle, että se on yhä ykkönen ja rakas ja samalla pennulle, että vanhempi on päällikkö. Minä tunsin oman vnahemman koirani ja luotin siihen täysin, annoin siis niiden keskeknään vatvoa välinsä. Olihan se vanhemman ärähdys valtava piennelle pennulle, mutta kun se sen kerran teki,niin pentu oppi heti ja alkoi kunnioittaa vanhempaa, kertaakaan ei ole tapeltu ja ovat jo aikusia. Mieti oma käytös, vietsittekö eleillänne koirille, että tilanne on outo? Silloin nekin kokevat epävarmuutta. Ne kyllä huomaa, jos vahditte, ym. Vanhemmalle pitää taata rauha, pentu ärähdetään pois vanhemman kimpusta, jos tarpeen. Lenkittäkää erikseen, molemmat tarvivat omaakin aikaa omistajan kanssa, ei aina yhdessä.
Aika pieni ikäero... Voi tulla ongelmia. Toisella kohta murkkuikä ja toinen pieni pentu. Huh ! Ja sitten vielä juoksut toisella. Aika rohkeaa.
Meillä on pari samojediurosta, vanhempi yli 2 vuotta ja nuorempi nyt vajaa 5 kk. Hyvin tulevat toimeen keskenään. Leikki on tosiaan välillä ihan hurjan näköistä - itse erottaisin ne heti kauhuissani toisistaan ellen olisi ollut koirapuistossa ym. ja nähnyt koirien painia aikaisemmin. Kuten aikaisemmassa kommentissa, samoin tehdään, että jos menee yli, niin komennetaan erikseen. Vanhin saa aina ruuan ensin ja sitten vasta pentu. Pentu on varsinainen ahmatti. Menisi vanhemmankin ruokakupille, ja tuo vanhempi on tosiaan niin "nössö" että antaa toisen syödä vaan. Ja pentua tosiaan komennetaan aina ensin - ihan sama kumpi "tappelun" alotti.
Varmaankin ottavat joskus kunnolla yhteen, kunhan tuo nuorimmainen alkaa olla tuolla 8 kk uhmaiässä tai sitten se teini-ikä tuolla 1,5 vuoden paikkeilla. Taikka sitten ei, kun nyt saavat nuijjuuttaa ihan kunnolla.
Nuorempi murisi vanhemmalle kun vahti omaa ruokaansa tai luutaan. Tässä on alusta alkain tehty se liike, että murinat loppuu sillä silloin laumanjohtaja eli ihminen vie ruuan pois murisijalta. Piste. Tuo ruuan suojeleminen voi johtaa pahimmillaan agressioon - olen kuullut. Nuorin oli siihen oppinut, kun eli 16 koiran kanssa samassa kennel-laumassa ja vanhin oli oppinut että syödä saa rauhassa, ei tartte vahtia ja puolustaa ruokaansa.
Eli summa summarum - leikin lomassa voi murista mutta vain tiettyyn rajaan ja tiettyyn murinaääneen asti. Mitä mieltä muut parin uroskoiran omistajat ovat ? Ottaako koirat yhteen kun nuorimmainen alkaa aikuistua ?
"Ja pentua tosiaan komennetaan aina ensin - ihan sama kumpi "tappelun" alotti."
Miksi ihmeessä? Ei se pentukaan mikään idiootti ole. Kyllä koirat ymmärtävät oletko oikeudenmukainen vai et. Miksi väkisin pilaat niiden välit ja aiheutat epäoikeudenmukaisuudella hämminkiä? Vanhempaa huomioidaan aina ensin, mutta kyllä sitäkin tarpeen vaatiessa komennetaan. Ei pentu mikään alamainen ole, kyllä silläkin on ja pitää olla oikeuksia, että siitä kasvaa tervepäinen koira.
"Ottaako koirat yhteen kun nuorimmainen alkaa aikuistua ?"
Eivät ota, jos omistaja kohtelee koiriaan johdonmukaisesti, oikeudenmukaisesti, huolehtii molempien tarpeista, takaa molemmille omaakin aikaa niin "löppö-aikaa" kuin harrastusaikaa kahdenkesken omistajan kanssa, jne. Kun tullaan murkkuikään pitää olla tarkkana, mutta ei pidä mennä aina väliin sotkemaan ja pilaamaan koirien välejä. Minä pari kertaa ärähdin vanhemmalle, kun nuorempi oli murkku ja esim. ei antanut vanhemman rauhassa moikata tuttuja, vaan tunki liian aikaisin nuuhkimaan itsekkin, mistä vanhempi ei tykännyt. Vanhempaa ei tarvi kuitenkaan turhaan rankaista, riittää kun selkeästi kertoo sille asian ja jatkossa huolehtii itse siitä, että opettaa nuoremman odottamaan vuoroaan nuuhkimiselle.
Shäfer vai saksanseisoja? Molempia kuullaan sakemanneiksi kutsuttavan, kuten myös saksalaisia metsästysterriereitäkin joskus... No oli kumpi tahansa niin kasvattajahan varmasti antoi tarkat ohjeet koiran hoidosta ja niissä toivottavasti oli painotettu noiden molempien rotujen kohdalla rakenteen ja nivelten ei-rasittamsita kasvu kaudella. Minkä ehdoton edellytys on,e ttä pentu ei missään nimessä saa olla vapaana toisen koiran seurassa päivittäin pitkää aikaa, jotei toinen koira provosoi sitä hyppimään tai riekkumaan enemmän kuin nivelet kestää. Kummankin rodun (ja varmasti myös metsästysterrierin) kasvutahti on kuitenkin sitä luokkaa(kymmenen kertaistavat massansa ensimmäisen vuoden aikana), että liikkumiseksi riittää pelkkä omaehtoinen liikkuminen, ilman minkäänlaista houkuttelua. Jos kyseessä on saksanpaimen, joka on rotuna muutenkin erittäin herkkä rakenteeltaan, niin ensimmäiseen puoleenvuoteen ei saisi tulla yhden yhtä hyppäämistä...
Sanot " Välillä otan koirat erilleen, jotta pentu osaa levätä.." se pitää kääntää toisin päin; välillä lasket koirat yhteen, jotta pentu saa levätä mahdollisimman koko aikaisesti.
Sisällähän koirien ei pidä koskaan antaa leikkiä, vaan kaikki riehkamiset tapahtuu ulkona. Eli lasket koirat vain ulkoilemaan vapaana erikseen, siellä ne liikkuu ja leikkii sen minkä ne molemmat omaehtoisesti haluavat.