Onko kellään kokemuksia.
varjokummitukset?
soldie
172256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielestäni niitä ei ole olemassa.
Tarkoitatko jotain tälläistä?:
http://www.ghoststudy.com/monthly/august/shadow.html
Tuossa alempana oli muistaakseni juttua tämäntyyppisestä ilmiöstä, jossa joku oli nähnyt tumman hahmon tms. "varjokummituksen". Näitähän on muutamaa eri tyyppiä, esim.
..............................................
Type A - Appear as a small dark misty cloud and are almost always under two feet in length, but can hover or float up to 8 feet high.
Type B - Appear as a huge glob of thick cloudy mass. They typically range from 2 to 8 feet in height.
Type C - Appear in human form and some may be seen wearing a hat. They typically appear up to 8 feet in height.
Locations spotted:
Most often spotted in homes. Have also been seen outdoors at a distance.
http://www.ghoststudy.com/new5/shadows.htm
..............................................
Itsellä on kokemusta tuosta viimeisestä tyypistä eli ihmisenmuotoisesta. Olen kahdesti nykyisessä asunnossamme tälläisen ilmiön kokenut. Tällöin asuin siinä vielä yksin. Molemmilla kerroilla on aivan äkisti tullut selittämätön, ahdistava ja epämiellyttävä tunne, ilman mitään näkyvää syytä.
Toisella kerralla olin keittiössä ja toisella kerralla olohuoneessa. Tunne tuli erittäin nopeasti, aivan kuin iskuna. Molemmilla kerroilla vilkaisu ympärille tuotti saman tuloksen: havaitsin keittiön ja olohuoneen yhdistävässä, hieman hämärässä eteisessä ihmishahmoisen, varjomaisen ilmiön. Hieraistuani silmiäni tarkempi uusintavilkaisu ei tuottanutkaan enää tulosta ja tunnekin meni ohi sen jälkeen muutamassa minuutissa, tosin jättäen sitten toisenlaisen epäuskoisen tunteen.
En näistä kokemuksista kertonut kenellekään, ennenkuin sitten vaimoni, joka muutti asuntoon naimisiin mentyämme, kertoi minulle kokeneensa tälläisen ilmiön ollessaan asunnossa yksin. Kuvatessaan tapauksen kieltämättä hätkähdin, sillä kokemus oli aivan tarkalleen samanlainen kuin omani. Sama äkillinen, iskuna tullut tunne, samanlainen ihmishahmoinen varjoilmiö eteisessä.
Kuvaus "varjokummituksesta" oli jutellessamme molemmilla yhtenäinen. Varjo-olento oli pitkä ja laiha, ehkä noin 180-200 cm. Pää oli hyvin suippo ja terävä, niinkuin koko vartalokin. Vaikka se oli selvästi "ihmishahmoinen", ei siitä erottunut erillisiä raajoja, esim. käsiä. Hahmon voisi siis kuvata ikäänkuin pitävän viittaa tai kaapua, jonka alla varsinainen kehonmuoto olisi ja itse näkisin tuon kaavun peittämän muodon.
Hahmon erotti erittäin selvästi, ääriviivat olivat siis selkeät ottaen huomioon eteisen hämärän. Havainnoisijat eli me olimme molemmilla kerroilla valaistussa huoneessa ja havaitsimme ilmiön hämärässä huoneessa oviaukon kautta. Varjo-olento seisoi paikallaan kaikissa tapauksissa samassa kohdassa, eteisen peilin edessä ja ikäänkuin "tuijotti" meitä havainnoitsijoita. Molemmat omat kokemukseni tapahtuivat illalla, vaimoni kokemus päivällä.
Talo on rakennettu, kuten tyypillistä Helsingissä, 1920-luvulla, enkä tiedä onko asunnossa tai viereisissä asunnoissa kuollut koskaan ketään. Mahdollisuus tietenkin tämän ikäisessä talossa tuollaiseen on. Ainakin edellinen asukas, vanha (leski?)rouva, muutti pois asunnosta elossa ollessaan. Häntä edeltävistä asukeista ei ole tietoa jostain syystä talonkirjassakaan.
Olisin valmis painamaan asian villaisella ja väittämään ilmiötä silmäkulmassani tapahtuvaksi virhehavainnoksi, valon ja varjon leikiksi tms. jos ei ilmiö olisi ollut molemmille aivan samanlainen ja siihen ei kuuluisi tuota tunnetta. Joka tapauksessa ilmiö kuuluu omiin henkilökohtaisiin selittämättömiin kokemuksiini, oli ilmiölle sitten luonnollinen selitys tai ei. Näin jälkeenpäin on huono enää etsiä testattavaa ratkaisua asialle.
------------------------------
[email protected]
------------------------------
Tarkoitan. Itelläni ei ole kokemusta mutta nämä kiinnostavat kovasti
On pari kokemusta yli 10 vuoden takaa.Asuin vielä kotona.Olin sammuttanut huoneestani valot,verhot olin jättänyt raolleen koska en pidä aivan pilkkopimeästä.Verhojen välistä pääsi siis valoa huoneeseen.Valon läikän kohdalla,muutaman metri päässä havitsin varjomaisen pitkän hahmon.Oletin sen olevan jonkun perheestäni ja puhuttelin varjoa nimellä.Ei kuulunut vastausta,varjo siirtyi hieman lähemmäksi.Siinä vaiheessa huomasin ettei se olekaan kukaan perheestäni.Olin aivan kauhuissani,yritin huutaa että mene pois,ääntä ei tullut.Varjo pysähtyi ja oli paikoillaan korkeintaan minuutin,kääntyi minuun selin ja lähti pois,kulki seinän läpi.
Toinen kokemus,ihan yhtä karmiva kuin ensimmäinenkin.Heräsin painon tunteeseen nilkoillani.Ajattelin,että peitto on kiertynyt jalkojen ympärille ja potkaisin muutaman kerran sen suoraksi,painon tunne hävisi.Yritin nukahtaa uudelleen,eihän siitä tullut mitään,painon tunne tuntui jälleen,tällä kertaa pohkeilla.Raotin peiton kulmaa sen verran että näin mikä aiheuttaa painon tunteen.Olin taas kauhuissani kun näin sen saman varjon kuin ennenkin.Tällä kertaa ääni kulki hyvin ja sanoin,että mene pois,jätä mut rauhaan,ei tarvi kiusata tolla lailla.Vähän aikaa piilottelin peiton alla,kun uskaltauduin ulos varjo oli hävinnyt.
Viimeisimmän tapahtuman jälkeen oon saanut olla rauhassa varjolta.
mitä tähän nyt oikein sanoisi.. miten te yksinkertaisesti jaksatte jauhaa tuollaisia pa**a-satuja täällä? suippopäinen kaveri huoneessa, TOTTAKAI!!
Hieman vastuuta voisi sinullekkin antaa, näitä saattaa lukea ties kuka lapsi ja uskoa noita teidän höpötyksiä!! jos teillä ei ole parempaa tekemistä kuin tuollaista sontaa tänne kirjoitella niin kiitos, hankkikaa elämä!
Ensinnäkin tämä palsta on tarkoitettu keskustelulle yliluonnollista ilmiöistä. Niinpä on luonnollista, että täällä keskustelllaan suippopäisistä kavereista, eikä esim. ehdottamastasi 'elämän hankinnasta'.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että monet rajatiedon piirissä käsiteltävät asiat voivat olla satuihin verrannollisia. Joidenkin ihmisten jostain syystä kokemat ilmiöt julkaistaan jossain ja pian ilmestyy vastaavia tarinoita pilvin pimein. 1940-1950 -luvun vaihteen UFO-innostus lienee parhaita esimerkkejä. Kun julkisuudessa raportoitiin tunnistamattomista lentävistä ilmiöistä, alkoi ihmisiltä pikapuoliin tulla niin paljon vastaavia raportteja, että taivaan olisi pitänyt olla aivan mustanaan UFOja. Luulen että kaikki varpusta ja kottaraista suuremmat päätyivät ihmisten mielissä "UFOiksi"; parhaissa tapauksissa ei tarvittu niitäkään. Hyvällä mielikuvituksella tehtiin näitä satuja sitten, jotta saatiin se oma 15 minuuttia julkisuudessa. Jos nyt iltalehdessä kerrottaisiin fiktiivinen juttu, että itä-Suomessa on nähty tiikeri, niin eiköhän pian ainakin muutama "havainto" siitä tulisi ilmi. Tämä on ikävä puoli näissä asioissa. Toisaalta tälläisen vuoksi jää moni vakavasti otettava havainto, esim. UFOjen tapauksessa, huomioimatta tai leimataan saduksi suoraan lonkalta.
Osa tarinoista perustunee tahattomaan väärään tulkintaan asioista, osa voi olla tarkoitusperäisesti rakennettuja "satuja". Osa havainnoista on kuitenkin aina vakavasti otettavia, oli niiden syy sitten mikä tahansa. Useinhan taustalta löytyy kuitenkin ns. luonnollinen syy. Tämä tulee aina ottaa huomioon, ennenkuin vetää pitkällisiä päätelmiä asista. Esimerkiksi omassa "varjokummitus"-tapauksessani kyse voi hyvin olla valon ja varjon leikistä tai muunlaisesta aistiharhasta tai aistiharhojen yhdistelmästä. Syy "suippopäiselle kaverille" voi olla siis omassa päässäni tai se voi olla ympäristön valaistuksen ja olosuhteiden vaikutusta ja niistä johtuva virhehavainto. mutta yhtä hyvin kyseessä voikin olla jokin "yliluonnollisempi" asia. Yhtä kaikki, sitä ei voi KUKAAN perustellusti kiistää, ettenkö tehnyt havaintoa "suippopäisestä kaverista", oli se sitten virhehavainto tai ei, ja oli syy sitten aistiharha tai mikä tahansa. Tästä syystä toki voidaan toki keskustella paljonkin ja argumentoida puolin ja toisin. Kysymykseen tulee silloin myös ns. yliluonnollisen syyn mahdollisuudet. Argumentaatiolla ja perusteluilla voidaan sitten arvostella eri mahdollisuuksien "hyvyyttä".
Toisaalta se, ettei suippopäistä kaveria ole saatu kiinni ja suljetuksi häkkiin kaiken kansan töllisteltäväksi ja näin todistettua suippopään olemassaoloa, ei tarkoita etteikö sellaista voisi olla olemassa. Myöskään se, ettet juuri sinä ole nähnyt sellaista, ei tarkoita etteikö suippopäistä varjokaveria voisi olla olemassa. Minä en ole ikinä nähnyt Himalajaa, kirahvia, vyötiäistä, pyörremyrskyä tms. ja silti uskon niiden olemassaoloon. Pyörremyrskyä ei ole kukaan saanut häkkiin töllisteltäväksi, mutta silti sen olemassaoloa ei kukaan kiellä.
Ihminen joka ei usko, ennenkuin itse omin silmin näkee, edustaa aika tyypillistä tapausta. Toisaalta näiden ihmisten epäusko ei tee asioita olemattomaksi. Myöskään asioiden haukkuminen pa**a-saduiksi ilman minkäänlaista perustelua argumentaatiolleen ei myöskään kerro mitään muuta, kuin että tälläisellä haukkujalla ei ole yhtään mitään tietoa asiasta ja haluaa huudella vain lämpimikseen. Toisaalta taas epäuskolle voi olla oikeutuksensa ja syynsä; siksi asiasta pitää keskustella. Kun sanoin, ettei epäusko tee asioita 'olemattomiksi', niin ei yhtälailla kaikkia asioita myöskään oikeasti 'ole'.
Täälläkin palstalla esiintyy välillä asioita, joita en usko todeksi. Silti en kiellä mahdollisuutta, etteikö ne voisi olla todellisia. Kyse on siis mielipiteestäni ja jokaisella ihmisellähän on oma mielipiteensä; kaikki eivät yksinkertaisesti voi olla samaa mieltä. Voin vain esittää perusteluita sille, miksi toisten mielipiteet eivät mielestäni ole "oikeita" ja näin vaikuttaa niihin. Toisten mielipiteiden haukkuminen pa**oiksi saduiksi ilman ainuttakaan perustelua ei ainakaan saa näitä muuttamaan mielipidettään toiseksi; korkeintaan vahvistamaan aikaisempaa. Myöskään toisten kokemusten haukkuminen pa**asaduiksi ei poista näitä kokemuksia tai tee niitä tapahtumattomaksi.
En minä mitään suippopäätä nähnyt.Luepa viestini uudelleen ja ajatuksen kanssa.;) Tosiaan näin varjohahmon pariin otteeseen kotonani,monta vuotta sitten.Ei muiden ole pakko pitää sitä totena,mutta mulle se ilmestys oli oikea ja tosi.
Ja tälle palstallehan saa kirjoittaa myös niitä kakka juttuja jos siltä tuntuu.En minäkään aivan kaikkea usko.
kerroit että jokin istui jaloillasi ja sanoit hahmolle että elä kiusaa.. että tällasta..!
mitä tähän nyt sitte pitäisi sanoa?!?
saat toki kirjoittaa tänne mitä satuja lystäät.. mutta vastuu on sinulla, muista se!
Noita nyt sattuu, pimeässä erityisesti kun mielikuvitus on vilkas ja silmä ei ole tottunut pimeään. Ja vaikka olisi, niin ihmeesti niitä kummajaisia näkyy pimeässä. Ei se silti tarkoita, että näkemäsi varjo olisi edes oikeasti ollut olemassa. Ihminen nyt vain näkee joskus olemattomia. Väsyneenä jne. varsinkin.
Mutta se vinkki. Jos joskus haluat kokea jotain todella "siistiä" (tai ahdistavaa tai mitä vaan) niin kokeile unihalvausta. Olen itse kokenut yhden erittäin hyvän sellaisen. Oli meinaan hetken aikaa aikas karmea olo. Mutta kylläpä nauratti kun tuosta tokenin ja hoksasin mistä oli kyse.
Unihalvauksessa alat heräämään unesta, ja voit olla jo lähes hereillä, mutta et kokonaan. Et tiedosta täysin, mitä tapahtuu. Uni ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Voit nähdä oman huoneesi ja unta samaan aikaan. Kaikkein parasta on se, ettei kroppa toimi kuten haluat. Raajat eivät liiku (ainakaan niin reippaasti kuin haluat).
Jos tuosta hommasta haluaa ottaa kaiken tehon irti, niin kämppään kannattaa sijoitella erikoista kamaa pitkin ja poikin. Ihmisen muotoon aseteltu vaateparsi suoraan sängyn yläpuolelle on erinomainen. Itse tein näin. Hyvällä tuurilla pääsee nauttimaan hetken oikein todellisesta kauhusta. Teiniviiltelyleffat jäävät kauas.
Suosittelen kaikille kiksejä etsiville.
Näinhän asia on, ettei kaikki mitä näkee ole välttämättä totta; selityksiä ilmiölle voi olla useita. D. & J. Parkerin Yliluonnollinen maailma -kirjassa (1991) mainitaan, että "kummitus nähdään usein epäsuorasti, esimerkiksi silmänurkasta; väitetään että kummitusta ei voi koskaan katsoa suoraan." Tämä kieltämättä herättää epäilyjä aistiharhasta tai virheellisestä näköhavainnosta. On aika kummallista, jos kummitukset voitaisiin havaita vain näkökentän epätarkalla osalla. Epätarkalla osalla tosin helposti jokin luonnollinen asia muokkautuu toiseksi, vaikkapa henkarissa roikkuva vaateparsi havaitaan ihmismuotoisena olentona.
Silmänurkassa jokin asia saa siis helposti muodon.
Ajatellaan, kuinka vaikea olisi fokusoida katseensa "kolmiulotteiseen varjoon", joka on läpinäkyvä ja jolla ei ole kiinteää muotoa. Suoraan sitä tuijotettaessa katse joutuisi hakemaan kiinnekohtia ja muodon hahmottaminen olisi todella vaikeaa. Silmänurkassa havaintona ei katse takerru pikkutarkkoihin kohtiin, vaan nähdään pelkkä muoto. Siinä mielessä silmänurkalla kummitusten havaitseminen kuulostaa tietenkin järkevältä.
Toisaalta kirjassa todetaan, että "useimmille ihmisille kummitukset ilmestyvät ennakkoilmoittamatta ja odottamatta, usein kuin tyhjästä. He yksinkertaisesti nostavat katseensa ja heidän edessään seisoo kummitus."
Tämä selittää hieman silmänurkka-asiaa; kun ei ole odottanut näkevänsä jotain, niin siihen ei heti ensialkuun osaa edes fokusoitua. Helposti käy niin, että kun nostaa katseensa ja siihen on eteen sillävälin hiipinyt huomaamatta joku ihminen, vaikka oma perheenjäsen, niin katse ei osaa fokusoitua välittömästi häneen, vaan menee ensin ikäänkuin ohi tai läpi.
Tämä siitä huolimatta, että kyseessä on kiinteä, selkeä objekti. Vielä vaikeampi olisi fokusoida katseensa varjomaiseen, läpinäkyvään kummitukseen.
Edelleen kirja kertoo, että "useimmat aaveet tuntuvat katoavan suoraan tarkkailijan silmien alla, joskus häipyen asteittain pois, joskus yksinkertaisesti kadoten, kun tarkkailija tekee äkkinäisen liikkeen, sytyttää valot, yrittää koskettaa hahmoa tai puhua sille." Nämä nyt sinänsä ovat asioita, joita tuossa tilanteessa ensimmäiseksi tulee tehtyä.
Veikkaanpa, että juuri noiden asioiden välillä ei ole yhteyttä kummituksen katoamiseen, vaan mikä tahansa asia, mikä rikkoo keskittymisen (virheelliseen tai todelliseen) havaintoon, ajaa saman asian. Jos ensimmäiseksi laittaa silmät kiinni ja ajattelee mielessään lyhyen lastenrunon, luulen että silmät avattuaan havaintoa ei enää olisi.
Kummituksen katoaminen olisi siis todennäköisemmin kiinni omasta havainnon rikkoutumisesta, kuin siitä, että kummitus pelästyisi ja ottaisi jalat alleen. Tämäkin tukee aistiharhan mahdollisuutta selittäjänä.
Tuossa eräässä toisessa kommentissa tuli esille jotain aika-arviota havaitulle ilmiölle. Useimmat ihmiset eivät pysty objektiiviseen aika-arvioon, erityisesti tälläisen ilmiön kohdalla. Todellisuudessa kummituksen näkeminen kestää tyypillisesti maksimissaan joitakin sekunteja, mutta ajantaju helposti häviää ja hetki tuntuu pitkältä. Jos havainto näkyy minuuttitolkulla, epäilen, että suurella todennäköisyydellä kummitus onkin hämärän huoneen oven kahvasta henkarissa roikkuva paita.
Ilmiön lyhytaikaisuus tukee myös mielestäni aistiharhaa. Aivan samoin kuin nopeasti sängystä noustessa voi nähdä hetken "tähtiä", voi varjokummituksen näkeminen kuulua samaan luonnollisen syyn kategoriaan.
Selittämätön voidaan selittämällä muuttaa selitetyksi, mutta se ei tarkoita, että selitys olisi oikea. Niinpä mahdollisuutta yliluonnollisemmallekaan selitykselle ei voi sulkea pois.
sukulaisilta olen kuullut useita kokemuksia.
niissä on kyllä kyseinen "aave" nähty suoraan ja selkeästikin. mm yksi tapaus jossa kertomuksen mukaan oli joku hohtavina ääriviivoina erottuva hahmo. mutta joo tuskin tällä paljon painoarvoa on mutta kunhan kerroin että kuulemani mukaan niitä on nähty ihan kunnollakin.
Niin, todellakin eräissä tapauksissa on puhuttu hohtavarajaisista hahmoista, toisissa tapauksissa hohto tulee hahmon sisältä / keskeltä. Voisi ajatella, että hohtava hahmo erottuu ainakin helpommin hämärässä kuin varjomainen hahmo. Näin havaintokin eli hahmon näkeminen on ainakin helpompaa. Varjokummitus taasen olisi vaikeampi nähdä erityisesti hämärässä.
Toisaalta useissa kummitusta esittävissä valokuvissa on ollut yhteistä se, ettei hahmoa ole havaittu kuvaushetkellä, vaan vasta myöhemmin kuvasta. Sitten taas vastaavasti liftarityttö-tyyppiset kummitustarinat perustuvat siihen, että kyytiin otettu hahmo on täydellisen selkeärajainen ihminen, joka vain katoaa matkan aikana. Näillä perusteilla kummituksia olisi monenlaisia ja niiden havaitsemismahdollisuus riippuisi kummituksen tyypistä.
Mä oon nyt 13.v ja mulle on tapahtunut tollanen sama ilmiö kun olin 5.v.. .se on yks mun elämäni hetkiä joita en tuu koskaan unohtmaan. Olin nukkumassa ja heräsin ku joku tuli mun huoneeseen ja huomasin heti sellasen apaut kodin etuoven korkusen, mustan, pikkksen läpinäkynän ihmishahmon. Juoksin tietysti kauhuissani vanhempien huoneeseen sen "olion" läpi... Ei ollu mikään synttärijuhla se... Tää tapahtu joskus....2-4 aamulla..vanhempani voi todistaa..
..flyereiksi, ja olen nähnyt niitä 13-vuotiaasta lähtien. Näen niitä päivittäin, joten minulla on ollut mahdollisuus tutkia niitä. Ymmärrän niitä nyt parempi, ja minulla on muutamia teorioita siitä, mitä ne voisivat olla..Heh, mutta juuri nyt en jaksa ruveta kirjoittamaan niistä :P Ne otukset imee mun energiaa kuin äidinmaitoa ;)
tottakai näet niitä päivittäin, mutta voi.. et millään JAKSA kertoa niistä mitään, sehän on vain sellainen PIKKUJUTTU mistä ei jaksa turhaa höpistä..!!
Jos olet nähnyt niitä 13vuotiaasta asti niin suosittelen lämpimästi psykiatria tai vähintään psykologia, hoitamattomina mielenterveydelliset sairaudet saattavat tulla myöhemmin ongelmallisiksi ja niihin saa nykyään hyvät hoidot ja lääkkeet! Jos kirjoituksesi oli tyhmä läppä, mitä luulen, suosittelen samaa hoitoa!
Jos todella näkisit niitä oiekasti niin hetkessä tulisit maailman maineeseen ja saisit nimesi kirjaan.. löisit rahoiksi, mutta näinhän ei ole.. ja sen tietää kaikki!
Ilmeisesti ggt:tä vituttaa kunnolla tai sillä muuten tylsää.Mukavaa kun näinkin moni on jaksanut kirjoitella tänne. Tosin ggt saa multa paskasen naurun
ollos hyvä vaan *kumartaa* annan painoarvoa vain hyville argumenteille ja faktoille.. sinulle ei ole kumpaakaan.. ole siis hiljaa!