Sietämätön lapsipuoli

... heh, että vastasit itsellesi, kun kukaan ei ole huomannut aloitustasi... heh... voi että sulla päässä viiraaa.....

parepmpi lopettaa ne ammattikasvattajan hommat, ennenkuin viiraa enempi.

... hehheeeeeeeeeee

Suomi24:ästä ei saa banneja oikein millään. Viestejä poistellaan, mutta kirjoittamisen estoa (IP-bannia) ei helpolla tule ja ehkä hyvä niin. Tää saitti on tämmönen kieli poskessa-tyylinen villi länsi ja mun mielestä se on tän saitin puoli ruokaa. Puolet viesteistä on kirjoitettu niin kännissä ettei jengi osu näppikseen

No onhan se tuttua tekstiä kun itse kirjotit ja nyt vastaat... heh, jäit kii... hahaaaa

Oireilu voi myös johtua vanhempien erosta, mikäli siitä ei vielä ole erityisen pitkä aika, eri asia on, mikäli vanhemmat ovat eronneet lapsen ollessa aivan pieni. Onko lasta käytetty terapeutilla/psykologilla puhumassa vanhempien avioerosta? Ainakin omat lapseni ovat tästä tukimuodosta hyötyneet, niin omat lapseni edellisestä liitosta kuin miehenkin lapset. Perheemme lapsista ainoastaan yhteinen lapsemme ei ole käynyt psykologilla. Kahdelle lapsista käynnit jäivät pois parin tapaamisen jälkeen, mutta erityisesti kahdelle itseään vanhempiensa erosta syyttäneelle esiteinille pidemmästä keskustelujaksosta vieraan ja sitä kautta puolueettoman, mutta kuitenkin erittäin ammattitaitoisen aikuisen kanssa on ollut erittäin suuri hyöty. Lapset ymmärtävät nyt, ettei vanhempien avioerot liity heihin, ja etteivät he mitenkään olisi voineet asioihin vaikuttaa.

Täytyy myös muistaa, että 11-vuotias on murrosiässä, mikä tarkoittaa monenlaisia henkisiä, fyysisiä ja hormonaalisia myllerryksiä. Kaikki tämä on otettava huomioon, kun pohditaan tuonikäisen käyttäytymistä. Mikäli "ammattikasvattaja" ei kykene käsittelemään lapsia tuon vertaa, suosittelisin paitsi uranvaihtoa, myös sellaisen miehen etsimistä, jolla ei ole lapsia. Mies ja lapset ovat paketti, enkä itse voisi uusioperheen äitinä edes harkita tuollaista lapsipuoleni parjaamista, mitä täällä harjoitat.

Näin itse erityisopetuksessa työskentelevänä "ammattikasvattajana" antaisin sinulle tällaisia neuvoja.

Terveisin onnellinen kolmen lapsen äiti ja kahden lapsen äitipuoli sekä "ammattikasvattaja".

Lolamariia kirjoitti:

Oireilu voi myös johtua vanhempien erosta, mikäli siitä ei vielä ole erityisen pitkä aika, eri asia on, mikäli vanhemmat ovat eronneet lapsen ollessa aivan pieni. Onko lasta käytetty terapeutilla/psykologilla puhumassa vanhempien avioerosta? Ainakin omat lapseni ovat tästä tukimuodosta hyötyneet, niin omat lapseni edellisestä liitosta kuin miehenkin lapset. Perheemme lapsista ainoastaan yhteinen lapsemme ei ole käynyt psykologilla. Kahdelle lapsista käynnit jäivät pois parin tapaamisen jälkeen, mutta erityisesti kahdelle itseään vanhempiensa erosta syyttäneelle esiteinille pidemmästä keskustelujaksosta vieraan ja sitä kautta puolueettoman, mutta kuitenkin erittäin ammattitaitoisen aikuisen kanssa on ollut erittäin suuri hyöty. Lapset ymmärtävät nyt, ettei vanhempien avioerot liity heihin, ja etteivät he mitenkään olisi voineet asioihin vaikuttaa.

Täytyy myös muistaa, että 11-vuotias on murrosiässä, mikä tarkoittaa monenlaisia henkisiä, fyysisiä ja hormonaalisia myllerryksiä. Kaikki tämä on otettava huomioon, kun pohditaan tuonikäisen käyttäytymistä. Mikäli "ammattikasvattaja" ei kykene käsittelemään lapsia tuon vertaa, suosittelisin paitsi uranvaihtoa, myös sellaisen miehen etsimistä, jolla ei ole lapsia. Mies ja lapset ovat paketti, enkä itse voisi uusioperheen äitinä edes harkita tuollaista lapsipuoleni parjaamista, mitä täällä harjoitat.

Näin itse erityisopetuksessa työskentelevänä "ammattikasvattajana" antaisin sinulle tällaisia neuvoja.

Terveisin onnellinen kolmen lapsen äiti ja kahden lapsen äitipuoli sekä "ammattikasvattaja".

Lue lisää

Minä olen myös ammattikasvattaja, kasvatan omia lapsia, toisten lapsia, aikuisia jotka ovat erehtyneet oikealta tieltä, ja sanoisin että siinä on haastetta! Sitten olen viiden lapsen äitipuoli, joissa on myös erittäin paljon haastetta, mutta kotioloissa..ei töissä onneksi..
Äitipuolen osa on valtava, suurempi kuin töissä, kun kersat ovat jatkuvasti tossa hääräämässä. Hoida siinä sitten omia lapsia, kun aina joku häiritsee.
Töistä saa rahaa, mutta kotona ei, ilmaiseksi vaan.

on se rankkaa kirjoitti:

Minä olen myös ammattikasvattaja, kasvatan omia lapsia, toisten lapsia, aikuisia jotka ovat erehtyneet oikealta tieltä, ja sanoisin että siinä on haastetta! Sitten olen viiden lapsen äitipuoli, joissa on myös erittäin paljon haastetta, mutta kotioloissa..ei töissä onneksi..
Äitipuolen osa on valtava, suurempi kuin töissä, kun kersat ovat jatkuvasti tossa hääräämässä. Hoida siinä sitten omia lapsia, kun aina joku häiritsee.
Töistä saa rahaa, mutta kotona ei, ilmaiseksi vaan.

Lue lisää

Olisiko kannattanut sitten harkita meneekö yksiin miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä liitosta, jos miehen lapset kerran ovat sinun tielläsi ja on "niiiiin rankkaa"? Ei ole lasten vika että he ovat olemassa. Vika on aikuisessa jos ei tunne omia rajojaan sen vertaa, että osaa ajoissa sanoa, että anteeksi, tämä ei toimi, en jaksa. Aikuisilla ihmisillä (myös sinulla!) on mahdollisuus lähteä eri teille, lapsi ei voi "erota" vanhemmastaan, vaikka haluaisikin.

Miksi otit miehen, jolla on viisi lasta edellisestä liitosta, jos et kestä hänen lastensa kanssa elämistä?

Ennen nykyistä miestäni tapasin miehen, jolla oli kolme pientä lasta edellisestä suhteestaan. Sanoin miehelle suoraan, että haluan tavata lapset ennen kuin rupeamme vakavasti seurustelemaan, muuttamaan yhteen, tms. Siis katsoa, miten tulemme toimeen. Lapset olivat ihania, mutta miehen erosta oli niin vähän aikaa, etteivät lapset mielestäni olleet vielä valmiita uuteen äitipuoleen. Sanoin sen miehelle. Pidin miehestä valtavan paljon, olemme yhä ystäviä ja pidämme edelleen toisinaan yhteyttä (hän on nykyisen mieheni tuttavia), mutta kykenimme olemaan sen verran aikuisia, että ajattelimme hänen lastensa parasta ennen omia halujamme.

Nykyisen mieheni lapset olivat jo selvinneet erosta melko hyvin ja tulimme heidän kanssaan melko hyvin toimeen, joten koin, että voin ryhtyä heille äitipuoleksi ilman että menisin millään tapaa isän ja hänen lastensa väliin (saati äidin ja lasten väliin - en haluaisi että kukaan pyrkisi myöskään omien lasteni "äidiksi", äitipuoli heillä kyllä on, ja ihan hyvä onkin).

Eräs nainen kerran kuvaili millainen on hänen mielestään hyvä uusioperhe, millainen huono. (Hyvä siis toimii onnistuneesti ja kaikilla on ainakin mahdollisuus olla onnellisia, paljon kuitenkin riippuu tuolloinkin henkilökemioista ja ihmisten omasta käytöksestä ja ominaispiirteistä. Huonossa perheellä ei ole edes mahdollisuutta tulla toimeen perheenä.)

Huono uusioperhe on kuin pystysuora viiva, jossa on kolme ympyrää - kaksi päissä ja kolmas keskellä. Toisessa päässä ovat lapset, toisessa isän uusi vaimo, ja isä siinä kolmannessa pallossa keskellä, heilahtelemassa päästä päähän ilman, että äitipuolen ja lasten välillä olisi varsinaista yhteyttä. Jos miehen pallo on liikaa naisen päässä, ei lapsille ole tarpeeksi, aikaa, huomiota, jne. Jos miehen pallo on taas lasten päässä, ei nainen koe saavansa riittävästi miehen aikaa ja huomiota.

Joskus käy niinkin, että isä ja lapset ovat päissä (isä ei esimerkiksi oikein osaa tai jaksa hoitaa lapsiaan ja olla näiden kanssa) ja jää äitipuolen vastuulle olla se "välittäjä", mikä todellakin voi olla rankkaa. Näin käy helposti, mikäli lapset ja isä eivät ole saaneet rauhassa totutella toimimaan keskenään, ilman äitiä ja äitipuolta. Useimmat isät jäävät etäisemmiksi lapsilleen (varsinkin pienille lapsille) kuin näiden äiti, sillä useimmiten äiti on se, joka jää lapsen kanssa kotiin, hoitaa, pesee, pukee, paijaa, ruokkii, jne.

Kun vanhemmat eroavat, tulisi isän ensisijaisesti opetella hoitamaan omaa lastaan itse, ja luoda se kahdenvälinen suhde lapseensa, ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen, muuten käy helposti niin, että äitipuoli ottaa esim. viikonloppuarjessa äidin roolin ihan tahtomattaan (koska isä vetäytyy ihan tottumuksesta taka-alalle, varsinkin jos äitipuolella sattuu itsellään olemaan lapsia, joista tämän on huolehdittava joka tapauksessa - "meneväthän minun lapseni siinä samalla" - mies ajattelee...) - jos isä ei oikein tunnu osaavan huolehtia lapsestaan, niin useimmat naiset - erityisesti äidit - automaattisesti rientävät apuun...

Hyvässä uusioperheessä taas lapsella on hyvä suhde molempiin uusioperheen vanhempiin (tottakai myös toiseen biologiseen vanhempaansa, mutta puhun nyt uusioperheen sisäisestä dynamiikasta, en lapsen koko perheen dynamiikasta). Tilannetta voidaan tällöin kuvata kolmiona, jonka jokaista kulmaa edustaa yksi perheen osa - yhdessä kulmassa lapsi/lapset, toisessa, äitipuoli/isäpuoli ja kolmannessa biologinen vanhempi.

Näin kaikki kolme ovat tasapuolisesti yhteydessä toisiinsa - isä jakaa aikansa tasapuolisesti kumppanin ja lasten kanssa, mutta myös äitipuolen suhde lapseen on hyvä. Lapsella taas on mahdollisuus myös tässä uusioperheessä kahteen turvalliseen ja rakastavaan vanhempaan (ei siis "isään ja isän uuteen vaimoon", vaan isään ja ÄITIpuoleen). Myös äitipuolen/isäpuolen on tunnettava vastuunsa - jos seurustelukumppanilla on lapsia, on pohdittava jo etukäteen, haluaako kenenkään äitipuoleksi/isäpuoleksi, sillä se ei ole helppoa. Jos ei halua, kannattaa jatkaa seurustelua muuttamatta yhteen. Näin välttyy lapsien kanssa elämiseltä. Jos taas kokee olevansa valmis, niin antaa palaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset ovat lapsia, eikä heiltä voi vaatia aikuismaista, eikä aina edes järkevää käytöstä.

Lolamariia kirjoitti:

Olisiko kannattanut sitten harkita meneekö yksiin miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä liitosta, jos miehen lapset kerran ovat sinun tielläsi ja on "niiiiin rankkaa"? Ei ole lasten vika että he ovat olemassa. Vika on aikuisessa jos ei tunne omia rajojaan sen vertaa, että osaa ajoissa sanoa, että anteeksi, tämä ei toimi, en jaksa. Aikuisilla ihmisillä (myös sinulla!) on mahdollisuus lähteä eri teille, lapsi ei voi "erota" vanhemmastaan, vaikka haluaisikin.

Miksi otit miehen, jolla on viisi lasta edellisestä liitosta, jos et kestä hänen lastensa kanssa elämistä?

Ennen nykyistä miestäni tapasin miehen, jolla oli kolme pientä lasta edellisestä suhteestaan. Sanoin miehelle suoraan, että haluan tavata lapset ennen kuin rupeamme vakavasti seurustelemaan, muuttamaan yhteen, tms. Siis katsoa, miten tulemme toimeen. Lapset olivat ihania, mutta miehen erosta oli niin vähän aikaa, etteivät lapset mielestäni olleet vielä valmiita uuteen äitipuoleen. Sanoin sen miehelle. Pidin miehestä valtavan paljon, olemme yhä ystäviä ja pidämme edelleen toisinaan yhteyttä (hän on nykyisen mieheni tuttavia), mutta kykenimme olemaan sen verran aikuisia, että ajattelimme hänen lastensa parasta ennen omia halujamme.

Nykyisen mieheni lapset olivat jo selvinneet erosta melko hyvin ja tulimme heidän kanssaan melko hyvin toimeen, joten koin, että voin ryhtyä heille äitipuoleksi ilman että menisin millään tapaa isän ja hänen lastensa väliin (saati äidin ja lasten väliin - en haluaisi että kukaan pyrkisi myöskään omien lasteni "äidiksi", äitipuoli heillä kyllä on, ja ihan hyvä onkin).

Eräs nainen kerran kuvaili millainen on hänen mielestään hyvä uusioperhe, millainen huono. (Hyvä siis toimii onnistuneesti ja kaikilla on ainakin mahdollisuus olla onnellisia, paljon kuitenkin riippuu tuolloinkin henkilökemioista ja ihmisten omasta käytöksestä ja ominaispiirteistä. Huonossa perheellä ei ole edes mahdollisuutta tulla toimeen perheenä.)

Huono uusioperhe on kuin pystysuora viiva, jossa on kolme ympyrää - kaksi päissä ja kolmas keskellä. Toisessa päässä ovat lapset, toisessa isän uusi vaimo, ja isä siinä kolmannessa pallossa keskellä, heilahtelemassa päästä päähän ilman, että äitipuolen ja lasten välillä olisi varsinaista yhteyttä. Jos miehen pallo on liikaa naisen päässä, ei lapsille ole tarpeeksi, aikaa, huomiota, jne. Jos miehen pallo on taas lasten päässä, ei nainen koe saavansa riittävästi miehen aikaa ja huomiota.

Joskus käy niinkin, että isä ja lapset ovat päissä (isä ei esimerkiksi oikein osaa tai jaksa hoitaa lapsiaan ja olla näiden kanssa) ja jää äitipuolen vastuulle olla se "välittäjä", mikä todellakin voi olla rankkaa. Näin käy helposti, mikäli lapset ja isä eivät ole saaneet rauhassa totutella toimimaan keskenään, ilman äitiä ja äitipuolta. Useimmat isät jäävät etäisemmiksi lapsilleen (varsinkin pienille lapsille) kuin näiden äiti, sillä useimmiten äiti on se, joka jää lapsen kanssa kotiin, hoitaa, pesee, pukee, paijaa, ruokkii, jne.

Kun vanhemmat eroavat, tulisi isän ensisijaisesti opetella hoitamaan omaa lastaan itse, ja luoda se kahdenvälinen suhde lapseensa, ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen, muuten käy helposti niin, että äitipuoli ottaa esim. viikonloppuarjessa äidin roolin ihan tahtomattaan (koska isä vetäytyy ihan tottumuksesta taka-alalle, varsinkin jos äitipuolella sattuu itsellään olemaan lapsia, joista tämän on huolehdittava joka tapauksessa - "meneväthän minun lapseni siinä samalla" - mies ajattelee...) - jos isä ei oikein tunnu osaavan huolehtia lapsestaan, niin useimmat naiset - erityisesti äidit - automaattisesti rientävät apuun...

Hyvässä uusioperheessä taas lapsella on hyvä suhde molempiin uusioperheen vanhempiin (tottakai myös toiseen biologiseen vanhempaansa, mutta puhun nyt uusioperheen sisäisestä dynamiikasta, en lapsen koko perheen dynamiikasta). Tilannetta voidaan tällöin kuvata kolmiona, jonka jokaista kulmaa edustaa yksi perheen osa - yhdessä kulmassa lapsi/lapset, toisessa, äitipuoli/isäpuoli ja kolmannessa biologinen vanhempi.

Näin kaikki kolme ovat tasapuolisesti yhteydessä toisiinsa - isä jakaa aikansa tasapuolisesti kumppanin ja lasten kanssa, mutta myös äitipuolen suhde lapseen on hyvä. Lapsella taas on mahdollisuus myös tässä uusioperheessä kahteen turvalliseen ja rakastavaan vanhempaan (ei siis "isään ja isän uuteen vaimoon", vaan isään ja ÄITIpuoleen). Myös äitipuolen/isäpuolen on tunnettava vastuunsa - jos seurustelukumppanilla on lapsia, on pohdittava jo etukäteen, haluaako kenenkään äitipuoleksi/isäpuoleksi, sillä se ei ole helppoa. Jos ei halua, kannattaa jatkaa seurustelua muuttamatta yhteen. Näin välttyy lapsien kanssa elämiseltä. Jos taas kokee olevansa valmis, niin antaa palaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset ovat lapsia, eikä heiltä voi vaatia aikuismaista, eikä aina edes järkevää käytöstä.

Lue lisää

Lisäksi on myös huomioitava, että mikäli yhteistä jälkikasvua syntyy, eivät edellisten liittojen lapset saa tässäkään tapauksessa jäädä kakkosiksi. Aivan liian usein kuulee äitipuolten kehuvan omaa pikku Ella-Oskariaan, ja haukkuvan samaan hengenvetoon miehen lapset. Perheen lasten tulee olla keskenään tasa-arvoisia, riippumatta siitä, keitä heidän biologiset vanhempansa ovat. Kukaan ei kiellä vanhempaa RAKASTAMASTA omaa biologista lastaan enemmän kuin puolison lapsia - se on itse asiassa ihan luonnollista, mutta lasten KOHTELUSSA se ei saa näkyä (tyyliin omat lapset puetaan kauniisti, mutta miehen lapsille ostetaan kirpparilta, jne...)


Ja kyllä, tiedän, että on myös uusioperheitä, joissa lapsilla on äiti ja isäpuoli (onhan meilläkin), mutta isäpuolen rooli harvemmin on mielestäni yhtä vaativa kuin äitipuolen. Naisen odotetaan yhä monissa perheissä siivoavan, kokkaavan, hoitavan lapset, vaikka miehet nykyään näihin askareisiin yhä enemmän osallistuvatkin. Viittaan tässä nyt kuitenkin aloittajaan, joka kertoo, ettei miehellä ole aikaa olla lastensa kanssa, koska rakentaa taloa.

Pointtini tässä jälleen on, että miksi olet ottanut vastaan noin monia kasvatushaasteita, jos et kerran kykene niitä kaikkia hoitamaan? Ja miksi ihmeessä sinun pitäisi saada palkkaa perheeseenne kuuluvien lasten hoitamisesta. Sinun "on se rankkaa" -nimimerkin tekstistä paistaa lävitse ainakin yksi asia:

Te ette ole perhe. Te olette kaksi perhettä, jotka asuvat saman katon alla, ja joiden vanhemmilla nyt vain sattuu olemaan suhde keskenään - ette siis muodosta tuota yllä mainitsemaani kolmiota. On sinun lapset ja minun lapset. Jos saman katon alle muutetaan, on hyväksyttävä se, että ollaan yksi perhe, ja kaikki perheen lapset ovat tällöin samanarvoisia.

Lolamariia kirjoitti:

Lisäksi on myös huomioitava, että mikäli yhteistä jälkikasvua syntyy, eivät edellisten liittojen lapset saa tässäkään tapauksessa jäädä kakkosiksi. Aivan liian usein kuulee äitipuolten kehuvan omaa pikku Ella-Oskariaan, ja haukkuvan samaan hengenvetoon miehen lapset. Perheen lasten tulee olla keskenään tasa-arvoisia, riippumatta siitä, keitä heidän biologiset vanhempansa ovat. Kukaan ei kiellä vanhempaa RAKASTAMASTA omaa biologista lastaan enemmän kuin puolison lapsia - se on itse asiassa ihan luonnollista, mutta lasten KOHTELUSSA se ei saa näkyä (tyyliin omat lapset puetaan kauniisti, mutta miehen lapsille ostetaan kirpparilta, jne...)


Ja kyllä, tiedän, että on myös uusioperheitä, joissa lapsilla on äiti ja isäpuoli (onhan meilläkin), mutta isäpuolen rooli harvemmin on mielestäni yhtä vaativa kuin äitipuolen. Naisen odotetaan yhä monissa perheissä siivoavan, kokkaavan, hoitavan lapset, vaikka miehet nykyään näihin askareisiin yhä enemmän osallistuvatkin. Viittaan tässä nyt kuitenkin aloittajaan, joka kertoo, ettei miehellä ole aikaa olla lastensa kanssa, koska rakentaa taloa.

Pointtini tässä jälleen on, että miksi olet ottanut vastaan noin monia kasvatushaasteita, jos et kerran kykene niitä kaikkia hoitamaan? Ja miksi ihmeessä sinun pitäisi saada palkkaa perheeseenne kuuluvien lasten hoitamisesta. Sinun "on se rankkaa" -nimimerkin tekstistä paistaa lävitse ainakin yksi asia:

Te ette ole perhe. Te olette kaksi perhettä, jotka asuvat saman katon alla, ja joiden vanhemmilla nyt vain sattuu olemaan suhde keskenään - ette siis muodosta tuota yllä mainitsemaani kolmiota. On sinun lapset ja minun lapset. Jos saman katon alle muutetaan, on hyväksyttävä se, että ollaan yksi perhe, ja kaikki perheen lapset ovat tällöin samanarvoisia.

Lue lisää

Sen ymmärrän että mun lapset ja meidän yhteiset lapset on etuoikeutettuja asumaan ja elelemään täällä, mutta pitääkö siihen ottaa enää miehen lapsia?? Ei uuden äidin voimavarat kaikkea kestä. Eikä sen miehen ex vaimo voi hoitaa omat lapset, niin minäkin teen , omat on täällä mun hoteissa ja uuden miehen. Hän on velvollinen rakastamaan mun lapsia kun täsä asustelee, mutta liika on liikaa meilläkin.
En vaan jaksa niitä hermoheikkoja meillä. Ei kenenkäänl apset joilla on fiskut vanhemmat, riehu ja sotke ja laiskottele. Kyllä siinä hermot menee. Jos minä äitinä en saa sanaani yli lentämään, niin ei tarvi tulla meille. Mä en häirikköjä kasvata, vaikka pitkä pinna onkin. Jokainen äiti hoitakoot omansa, niin minäkin teen.

Lolamariia kirjoitti:

Olisiko kannattanut sitten harkita meneekö yksiin miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä liitosta, jos miehen lapset kerran ovat sinun tielläsi ja on "niiiiin rankkaa"? Ei ole lasten vika että he ovat olemassa. Vika on aikuisessa jos ei tunne omia rajojaan sen vertaa, että osaa ajoissa sanoa, että anteeksi, tämä ei toimi, en jaksa. Aikuisilla ihmisillä (myös sinulla!) on mahdollisuus lähteä eri teille, lapsi ei voi "erota" vanhemmastaan, vaikka haluaisikin.

Miksi otit miehen, jolla on viisi lasta edellisestä liitosta, jos et kestä hänen lastensa kanssa elämistä?

Ennen nykyistä miestäni tapasin miehen, jolla oli kolme pientä lasta edellisestä suhteestaan. Sanoin miehelle suoraan, että haluan tavata lapset ennen kuin rupeamme vakavasti seurustelemaan, muuttamaan yhteen, tms. Siis katsoa, miten tulemme toimeen. Lapset olivat ihania, mutta miehen erosta oli niin vähän aikaa, etteivät lapset mielestäni olleet vielä valmiita uuteen äitipuoleen. Sanoin sen miehelle. Pidin miehestä valtavan paljon, olemme yhä ystäviä ja pidämme edelleen toisinaan yhteyttä (hän on nykyisen mieheni tuttavia), mutta kykenimme olemaan sen verran aikuisia, että ajattelimme hänen lastensa parasta ennen omia halujamme.

Nykyisen mieheni lapset olivat jo selvinneet erosta melko hyvin ja tulimme heidän kanssaan melko hyvin toimeen, joten koin, että voin ryhtyä heille äitipuoleksi ilman että menisin millään tapaa isän ja hänen lastensa väliin (saati äidin ja lasten väliin - en haluaisi että kukaan pyrkisi myöskään omien lasteni "äidiksi", äitipuoli heillä kyllä on, ja ihan hyvä onkin).

Eräs nainen kerran kuvaili millainen on hänen mielestään hyvä uusioperhe, millainen huono. (Hyvä siis toimii onnistuneesti ja kaikilla on ainakin mahdollisuus olla onnellisia, paljon kuitenkin riippuu tuolloinkin henkilökemioista ja ihmisten omasta käytöksestä ja ominaispiirteistä. Huonossa perheellä ei ole edes mahdollisuutta tulla toimeen perheenä.)

Huono uusioperhe on kuin pystysuora viiva, jossa on kolme ympyrää - kaksi päissä ja kolmas keskellä. Toisessa päässä ovat lapset, toisessa isän uusi vaimo, ja isä siinä kolmannessa pallossa keskellä, heilahtelemassa päästä päähän ilman, että äitipuolen ja lasten välillä olisi varsinaista yhteyttä. Jos miehen pallo on liikaa naisen päässä, ei lapsille ole tarpeeksi, aikaa, huomiota, jne. Jos miehen pallo on taas lasten päässä, ei nainen koe saavansa riittävästi miehen aikaa ja huomiota.

Joskus käy niinkin, että isä ja lapset ovat päissä (isä ei esimerkiksi oikein osaa tai jaksa hoitaa lapsiaan ja olla näiden kanssa) ja jää äitipuolen vastuulle olla se "välittäjä", mikä todellakin voi olla rankkaa. Näin käy helposti, mikäli lapset ja isä eivät ole saaneet rauhassa totutella toimimaan keskenään, ilman äitiä ja äitipuolta. Useimmat isät jäävät etäisemmiksi lapsilleen (varsinkin pienille lapsille) kuin näiden äiti, sillä useimmiten äiti on se, joka jää lapsen kanssa kotiin, hoitaa, pesee, pukee, paijaa, ruokkii, jne.

Kun vanhemmat eroavat, tulisi isän ensisijaisesti opetella hoitamaan omaa lastaan itse, ja luoda se kahdenvälinen suhde lapseensa, ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen, muuten käy helposti niin, että äitipuoli ottaa esim. viikonloppuarjessa äidin roolin ihan tahtomattaan (koska isä vetäytyy ihan tottumuksesta taka-alalle, varsinkin jos äitipuolella sattuu itsellään olemaan lapsia, joista tämän on huolehdittava joka tapauksessa - "meneväthän minun lapseni siinä samalla" - mies ajattelee...) - jos isä ei oikein tunnu osaavan huolehtia lapsestaan, niin useimmat naiset - erityisesti äidit - automaattisesti rientävät apuun...

Hyvässä uusioperheessä taas lapsella on hyvä suhde molempiin uusioperheen vanhempiin (tottakai myös toiseen biologiseen vanhempaansa, mutta puhun nyt uusioperheen sisäisestä dynamiikasta, en lapsen koko perheen dynamiikasta). Tilannetta voidaan tällöin kuvata kolmiona, jonka jokaista kulmaa edustaa yksi perheen osa - yhdessä kulmassa lapsi/lapset, toisessa, äitipuoli/isäpuoli ja kolmannessa biologinen vanhempi.

Näin kaikki kolme ovat tasapuolisesti yhteydessä toisiinsa - isä jakaa aikansa tasapuolisesti kumppanin ja lasten kanssa, mutta myös äitipuolen suhde lapseen on hyvä. Lapsella taas on mahdollisuus myös tässä uusioperheessä kahteen turvalliseen ja rakastavaan vanhempaan (ei siis "isään ja isän uuteen vaimoon", vaan isään ja ÄITIpuoleen). Myös äitipuolen/isäpuolen on tunnettava vastuunsa - jos seurustelukumppanilla on lapsia, on pohdittava jo etukäteen, haluaako kenenkään äitipuoleksi/isäpuoleksi, sillä se ei ole helppoa. Jos ei halua, kannattaa jatkaa seurustelua muuttamatta yhteen. Näin välttyy lapsien kanssa elämiseltä. Jos taas kokee olevansa valmis, niin antaa palaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset ovat lapsia, eikä heiltä voi vaatia aikuismaista, eikä aina edes järkevää käytöstä.

Lue lisää

Ensin on puolisot,mies ja vaimo. Sitten lapset,olivatpa omia tai toisen. Vanhemmat määräävät suunnan ja vauhdin,niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Kotityöt kykyjen ja voimien mukaan kuuluvat asiaan ja pieni viikkoraha. Josta lapsi saa oppia säästämään osan haluamansa tavaran ostoon ja vanhemmat antavat lopun Lapset saavat valita ikäkautensa mukaan asioita, esim. vaatteensa ja harrastuksensa. Tällä menetelmällä he oppivat kuulemaan käskyjä ja hyville tavoille,pärjäävät koulussa ja myöhemmin työelämässä. Tämä rakkauden ja lapsen kuulemisen kanssa antaa hyvän pohjan elämään. Lapsella ei saa olla kotona valta,vaan vanhemmilla.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin on puolisot,mies ja vaimo. Sitten lapset,olivatpa omia tai toisen. Vanhemmat määräävät suunnan ja vauhdin,niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Kotityöt kykyjen ja voimien mukaan kuuluvat asiaan ja pieni viikkoraha. Josta lapsi saa oppia säästämään osan haluamansa tavaran ostoon ja vanhemmat antavat lopun Lapset saavat valita ikäkautensa mukaan asioita, esim. vaatteensa ja harrastuksensa. Tällä menetelmällä he oppivat kuulemaan käskyjä ja hyville tavoille,pärjäävät koulussa ja myöhemmin työelämässä. Tämä rakkauden ja lapsen kuulemisen kanssa antaa hyvän pohjan elämään. Lapsella ei saa olla kotona valta,vaan vanhemmilla.

Lue lisää

Äitipuoli määrää jos on kyse miehen lapsita. He ovat yleensä niitä jotka sotkee perheen kokonaan. Minä ja mun lapset on tultu tähän ojentamaan nitä miehen lapsia ja miten elellään meidän perheessä.
Kakaroilla ei ole sananvaltaa aiukuisten asioihin he tekevät mitä sanotaan.
Miehen kakarat on häiriköitä ja laiskoja ja eivät tee mitään onneksi ei ole täällä paljon. Mutta omia kun ei raaski komentaa niin toisen lapsia on helpompi. Ei ole tunteita lapsia kohtaan, niin voi käskyttää.
Kyllä aikuinen määrää ja kasvattaa miehenkin lapset. Äitipuoli on heille täkreä ja rakas ihminen vaikkei sitä koskaan sano.

Anonyymi kirjoitti:

Äitipuoli määrää jos on kyse miehen lapsita. He ovat yleensä niitä jotka sotkee perheen kokonaan. Minä ja mun lapset on tultu tähän ojentamaan nitä miehen lapsia ja miten elellään meidän perheessä.
Kakaroilla ei ole sananvaltaa aiukuisten asioihin he tekevät mitä sanotaan.
Miehen kakarat on häiriköitä ja laiskoja ja eivät tee mitään onneksi ei ole täällä paljon. Mutta omia kun ei raaski komentaa niin toisen lapsia on helpompi. Ei ole tunteita lapsia kohtaan, niin voi käskyttää.
Kyllä aikuinen määrää ja kasvattaa miehenkin lapset. Äitipuoli on heille täkreä ja rakas ihminen vaikkei sitä koskaan sano.

Lue lisää

Sama naisen kakarat isäpuoli kasvattaa naisen poikia , jotka ihan tuuliajolla.
Tarvitsevat miehen mallia.

Lolamariia kirjoitti:

Lisäksi on myös huomioitava, että mikäli yhteistä jälkikasvua syntyy, eivät edellisten liittojen lapset saa tässäkään tapauksessa jäädä kakkosiksi. Aivan liian usein kuulee äitipuolten kehuvan omaa pikku Ella-Oskariaan, ja haukkuvan samaan hengenvetoon miehen lapset. Perheen lasten tulee olla keskenään tasa-arvoisia, riippumatta siitä, keitä heidän biologiset vanhempansa ovat. Kukaan ei kiellä vanhempaa RAKASTAMASTA omaa biologista lastaan enemmän kuin puolison lapsia - se on itse asiassa ihan luonnollista, mutta lasten KOHTELUSSA se ei saa näkyä (tyyliin omat lapset puetaan kauniisti, mutta miehen lapsille ostetaan kirpparilta, jne...)


Ja kyllä, tiedän, että on myös uusioperheitä, joissa lapsilla on äiti ja isäpuoli (onhan meilläkin), mutta isäpuolen rooli harvemmin on mielestäni yhtä vaativa kuin äitipuolen. Naisen odotetaan yhä monissa perheissä siivoavan, kokkaavan, hoitavan lapset, vaikka miehet nykyään näihin askareisiin yhä enemmän osallistuvatkin. Viittaan tässä nyt kuitenkin aloittajaan, joka kertoo, ettei miehellä ole aikaa olla lastensa kanssa, koska rakentaa taloa.

Pointtini tässä jälleen on, että miksi olet ottanut vastaan noin monia kasvatushaasteita, jos et kerran kykene niitä kaikkia hoitamaan? Ja miksi ihmeessä sinun pitäisi saada palkkaa perheeseenne kuuluvien lasten hoitamisesta. Sinun "on se rankkaa" -nimimerkin tekstistä paistaa lävitse ainakin yksi asia:

Te ette ole perhe. Te olette kaksi perhettä, jotka asuvat saman katon alla, ja joiden vanhemmilla nyt vain sattuu olemaan suhde keskenään - ette siis muodosta tuota yllä mainitsemaani kolmiota. On sinun lapset ja minun lapset. Jos saman katon alle muutetaan, on hyväksyttävä se, että ollaan yksi perhe, ja kaikki perheen lapset ovat tällöin samanarvoisia.

Lue lisää

Väärin! Täyttä roskaa!

Ja tämä siis nimimerkille "miehen exä hoitakoot", vaikka minusta kyllä nimimerkkien "liika on liikkaa", "on se rankkaa" ja "miehen exä hoitakoot" takaa löytynee yksi ja sama henkilö, ainakin kirjoitustyylien ja vastaamistavan perusteella (ei siis kerrota omasta perheestä ja sen tilanteesta, vaan otetaan itseensä toiselle nimimerkille annetusta vastauksesta (lapsiluku tosin ensimmäisen ja toisen nimimerkin välillä vaihtelee). Alan taipua sille kannalle että kyseessä on heikko provo.

Lolamariia kirjoitti:

Ja tämä siis nimimerkille "miehen exä hoitakoot", vaikka minusta kyllä nimimerkkien "liika on liikkaa", "on se rankkaa" ja "miehen exä hoitakoot" takaa löytynee yksi ja sama henkilö, ainakin kirjoitustyylien ja vastaamistavan perusteella (ei siis kerrota omasta perheestä ja sen tilanteesta, vaan otetaan itseensä toiselle nimimerkille annetusta vastauksesta (lapsiluku tosin ensimmäisen ja toisen nimimerkin välillä vaihtelee). Alan taipua sille kannalle että kyseessä on heikko provo.

Lue lisää

Lolamariia:

Kyllä, kyseessä on yksi ja sama henkilö. Samainen henkilö on kuulemma häiriköinyt tällä uusperhepalstalla jo vuosia. Hän on äiti, joka on mustasukkaisuudessaan ja katkeruudessaan kieltänyt lapsiaan tapaamasta isäänsä tämän lähdön jälkeen, koska lasten isällä on uusi puoliso. Hän vihaa uusperheitä, varsinkin uusperheiden naispuolisia uusia puolisoita, ja hänen mielestään KAIKKI uusperheiden naiset ovat katkeria, katalia, kodinrikkojanaikkosia. Kyseinen häirikkö kuvittelee myös vielä elävänsä ydinperheessä, vaikka hänen miehensä on jättänyt hänet. Hänen mielestään äiti lapset on = ydinperhe, siksi nuo nimimerkit "onnen ydin perhe" jne.

Ja koska hän vihaa näitä uusia puolisoita niin paljon, hänellä on tapana aloittaa näitä provosoivia keskusteluja muka-uutena-puolisona. Aloituksissaan hän on olevinaan "uusi äiti", joka inhoaa miehen lapsia ja exää ja muka haukkuu näitä.
Hän myös vastailee omiin aloituksiinsa muka toisena henkilö ja kirjoittaa olevansa samaa mieltä aloittajan eli itsensä kanssa. Hän käyttää aina eri nimimerkkiä, on olevinaan aina eri henkilö joka on samaa mieltä.

Kyseinen häirikkö on ulottanut lonkeronsa myös Äitien jutut- ja Yhteis- ja yksinhuoltajuus-palstoille. Kirjoittelee esim. kuinka kaunis hän on ja kuinka kaikki miehet juoksevat hänen perässään, kuinka iso kolmikerroksinen kartano hänellä on, kuinka minihameiset lapsettomat naikkoset yrittävät iskeä hänen miestään jäätelökioskilla jne.

Kyseessä siis erittäin pahasti vinksahtanut ja häiriintynyt persoona, jakautunut sellainen. Toivon täydestä sydämestäni, ettei tällä henkilöllä todellisuudessa ole lapsia, koska hänen lapsensa täytyisi ottaa huostaan ja välittömästi!

--- kirjoitti:

Lolamariia:

Kyllä, kyseessä on yksi ja sama henkilö. Samainen henkilö on kuulemma häiriköinyt tällä uusperhepalstalla jo vuosia. Hän on äiti, joka on mustasukkaisuudessaan ja katkeruudessaan kieltänyt lapsiaan tapaamasta isäänsä tämän lähdön jälkeen, koska lasten isällä on uusi puoliso. Hän vihaa uusperheitä, varsinkin uusperheiden naispuolisia uusia puolisoita, ja hänen mielestään KAIKKI uusperheiden naiset ovat katkeria, katalia, kodinrikkojanaikkosia. Kyseinen häirikkö kuvittelee myös vielä elävänsä ydinperheessä, vaikka hänen miehensä on jättänyt hänet. Hänen mielestään äiti lapset on = ydinperhe, siksi nuo nimimerkit "onnen ydin perhe" jne.

Ja koska hän vihaa näitä uusia puolisoita niin paljon, hänellä on tapana aloittaa näitä provosoivia keskusteluja muka-uutena-puolisona. Aloituksissaan hän on olevinaan "uusi äiti", joka inhoaa miehen lapsia ja exää ja muka haukkuu näitä.
Hän myös vastailee omiin aloituksiinsa muka toisena henkilö ja kirjoittaa olevansa samaa mieltä aloittajan eli itsensä kanssa. Hän käyttää aina eri nimimerkkiä, on olevinaan aina eri henkilö joka on samaa mieltä.

Kyseinen häirikkö on ulottanut lonkeronsa myös Äitien jutut- ja Yhteis- ja yksinhuoltajuus-palstoille. Kirjoittelee esim. kuinka kaunis hän on ja kuinka kaikki miehet juoksevat hänen perässään, kuinka iso kolmikerroksinen kartano hänellä on, kuinka minihameiset lapsettomat naikkoset yrittävät iskeä hänen miestään jäätelökioskilla jne.

Kyseessä siis erittäin pahasti vinksahtanut ja häiriintynyt persoona, jakautunut sellainen. Toivon täydestä sydämestäni, ettei tällä henkilöllä todellisuudessa ole lapsia, koska hänen lapsensa täytyisi ottaa huostaan ja välittömästi!

Lue lisää

Se häirikkö on "lissu" jota nimimerkkiä hän on käyttänyt v 2004 jollon hänet petettiin ja jätettiin, lissun tuntee kirjoitustavasta ja lukuisista kirjoitusvirheistä.
Hänen lapset ovat kaikki jo aikuisia ja hän on myös mummu jo.
Hänet löytää myös uskottomuus, avioero ja avioliitto palstalta.
"lissu" on henkisesti sairas ihminen.

Ihan fiksua olisi myös se, ettemme me "nyksät" uskoisi aina ihan kaikkea shaibaa, mitä miehet/naiset eksistään kertoilevat. Itse sanoin miehelleni, että haluan itse muodostaa oman mielipiteeni hänen entisestä vaimostaan. Pyysin naista kahville erääseen kahvilaan ihan ilman sarvia ja hampaita. Heidän erostaan oli melkoisen paljon aikaa, joten hän otti tarjouksen vastaan. En olisi edes kuvitellut, että mikäli heidän erostaan olisi ollut vaikkapa alle vuosi, nainen olisi suostunut tulemaan kahville kanssani - en olisi minäkään mennyt oman eroni jälkeen miehen sen aikaisen nyksän kanssa. Enpä tosin olisi myöskään ottanut miestä, jonka erosta olisi ollut alle vuosi ja jolla olisi lapsia - sellainen olisi varmasti ollut aivan liian rankkaa paitsi lapsille, myös parisuhteellemme.

Mieheni entinen vaimo osoittautui ihan mukavaksi naiseksi, ja nykyisin tapaamme melko usein (jopa mieheni innostuu välillä mukaan), kahvilla, elokuvissa, jne. Aluksi mies ei oikein tykännyt asiasta, mutta totesin, että enhän minäkään kysele hänen kavereistaan. Lopulta mies totesi, että onhan se lasten kannalta hyvä, mikäli olemme väleissä. Eksällään on nykyisin myös uusioperhe, ja olemme joskus käynyt isolla porukalla mm. huvipuistoissa jne. Myös oman eksäni nykyisen avokin kanssa olemme väleissä. Lapseni kutsuvat häntä leikillään "puoleksi" ja "puolikkaaksi", samalla tavoin kuin äitipuolensa vanhempia (mukavia hekin) mupsuksi ja papsuksi. Onneksi ovat huumorintajuista porukkaa, koska lapseni todella ihan kaikella kunnioituksella nuo lempinimet ovat antaneet :)

Minusta se tuntuu vain mukavalle, että lasteni elämässä on turvallinen ja fiksu aikuinen, josta he pitävät niin paljon, että uskaltavat antaa tälle vitsikkään lempinimen :)

Mä luulen että lapsille on parasta kun he saavat uuden äidin joka kasvattaa eikä hyysää. Uusi äiti on lapsille rikkaus jota he eivät vielä ymmärrä, mutta vuosien päästä ovat kiitollisia kun heistä on tullut normaaleita.
Katkerat äidit ei sitä ymmärrä, mitäs teki lapsia kun tiesivät ettei mies kauaa häntä katsele vaan etsii uuden äidin lapsilleen. Näin käy kun kenkkuilee ja huutaa ja tossuttlee.
Äitipuoli on miehen ja lasten pelastus, ja koko suvun. HÄn ottaa ojat käteen heti alussa ja sillälailla on perheen pääihminen.
Okaa kitiollisia lasenne uudesta äidistä, eikä tarvi aina hankaloitaa heidän elämää. Uusi äiti on parasta mitä lapsenne voi saada. Samaa ei voi sanoa äitipuolesta, joskus ne lapset on vaan niin hankalia että ihmetell täytyy miski ihmseessä pitää olla katkera ja kurja ihminen. kannattaa kunniotaa äitipuolta, hän tekee kaikkensa että oppi menee kaikille perille. Ottaa jopa loparit työstä jotta voi kasvattaa ja vahtia. onneksi meihet maksaa äitipuolen elämän ja asumisen, se ei ole paljon pyydetty.

Anonyymi kirjoitti:

Mä luulen että lapsille on parasta kun he saavat uuden äidin joka kasvattaa eikä hyysää. Uusi äiti on lapsille rikkaus jota he eivät vielä ymmärrä, mutta vuosien päästä ovat kiitollisia kun heistä on tullut normaaleita.
Katkerat äidit ei sitä ymmärrä, mitäs teki lapsia kun tiesivät ettei mies kauaa häntä katsele vaan etsii uuden äidin lapsilleen. Näin käy kun kenkkuilee ja huutaa ja tossuttlee.
Äitipuoli on miehen ja lasten pelastus, ja koko suvun. HÄn ottaa ojat käteen heti alussa ja sillälailla on perheen pääihminen.
Okaa kitiollisia lasenne uudesta äidistä, eikä tarvi aina hankaloitaa heidän elämää. Uusi äiti on parasta mitä lapsenne voi saada. Samaa ei voi sanoa äitipuolesta, joskus ne lapset on vaan niin hankalia että ihmetell täytyy miski ihmseessä pitää olla katkera ja kurja ihminen. kannattaa kunniotaa äitipuolta, hän tekee kaikkensa että oppi menee kaikille perille. Ottaa jopa loparit työstä jotta voi kasvattaa ja vahtia. onneksi meihet maksaa äitipuolen elämän ja asumisen, se ei ole paljon pyydetty.

Lue lisää

Juuri näin. Heitä tulee kasvattaa määrätietoisesti. Se on heidän omaksi parhaakseen, vaikka heiltä siinä prosessissa muutama itku pääsisikin. Laatimani prosessikaavion mukaan yksi itku päivässä on vain hyväksi, eli vähintään siihen tulee pyrkiä optimaalisten ohjaustulosten saavuttamiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. Heitä tulee kasvattaa määrätietoisesti. Se on heidän omaksi parhaakseen, vaikka heiltä siinä prosessissa muutama itku pääsisikin. Laatimani prosessikaavion mukaan yksi itku päivässä on vain hyväksi, eli vähintään siihen tulee pyrkiä optimaalisten ohjaustulosten saavuttamiseksi.

Lue lisää

Ymmärtääköhän miehen ex vaimo ja ex lapset kuinka hieno ja upea on hänen uusi puoliso? Luulisi miehen kehuvan uutta naistaan ja sanovan miten häntä tulee kohdella ja arvostaa. On joskus sietämätöntä kun uuden äidin sanomisia ei noteerata eikä exä vaimo koskaan kiitä kun kasvattaa hänen lapsiaan.
Mies on avain asemassa jonka pitää toitottaa heille että uusi vaimo on se mitä hän on aina etsinyt.
Kunnioitusta ja arvostusta he kaipaa, kkasvatus vastuu on kovaa kun on on vieraat lapset jokta ei osaa mitään ja haittaavat uutta perhettä olemaan se perhe. Miesten tulee komentaa exiään ja lapsiaan ja sanoa että kumartakaa heitä he ovat niitä jotka saavat kaiekne raiteilleen,

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtääköhän miehen ex vaimo ja ex lapset kuinka hieno ja upea on hänen uusi puoliso? Luulisi miehen kehuvan uutta naistaan ja sanovan miten häntä tulee kohdella ja arvostaa. On joskus sietämätöntä kun uuden äidin sanomisia ei noteerata eikä exä vaimo koskaan kiitä kun kasvattaa hänen lapsiaan.
Mies on avain asemassa jonka pitää toitottaa heille että uusi vaimo on se mitä hän on aina etsinyt.
Kunnioitusta ja arvostusta he kaipaa, kkasvatus vastuu on kovaa kun on on vieraat lapset jokta ei osaa mitään ja haittaavat uutta perhettä olemaan se perhe. Miesten tulee komentaa exiään ja lapsiaan ja sanoa että kumartakaa heitä he ovat niitä jotka saavat kaiekne raiteilleen,

Lue lisää

Sellaista se on, että ex-äitien katkeruus sumentaa heidän ajatteluaan. Lisäksi heidän ajatteluaan sumentaa usein viina.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaista se on, että ex-äitien katkeruus sumentaa heidän ajatteluaan. Lisäksi heidän ajatteluaan sumentaa usein viina.

Joo ei voi kun ihmetellä miten meis on sellaisern naisen kanssa perustanut perheen. Saa olla onnekas kun läysi uuden naisen ja lapsilleen uuden äidin. onneksi uuio pelasti miehen,. Uusi äiti on lapsille rikkaus ja miehelle pelastus, kyllä ne exät uusia mi auttaa häntä kotitöissä ja lasten kasvatuksessa. Uudella äidinllä on paljon töitä kun saa jaloilleen miehen exän ja lapset. Ainahan uusi vaimo voi etsiä miehen exälle uusia miehiä ja ja jos ei löydä niin mitä sitten? Kunnioittakaa ja ylistäkään uutta vaimoa, hän on suvun kuningatar.

Anonyymi kirjoitti:

Joo ei voi kun ihmetellä miten meis on sellaisern naisen kanssa perustanut perheen. Saa olla onnekas kun läysi uuden naisen ja lapsilleen uuden äidin. onneksi uuio pelasti miehen,. Uusi äiti on lapsille rikkaus ja miehelle pelastus, kyllä ne exät uusia mi auttaa häntä kotitöissä ja lasten kasvatuksessa. Uudella äidinllä on paljon töitä kun saa jaloilleen miehen exän ja lapset. Ainahan uusi vaimo voi etsiä miehen exälle uusia miehiä ja ja jos ei löydä niin mitä sitten? Kunnioittakaa ja ylistäkään uutta vaimoa, hän on suvun kuningatar.

Lue lisää

Kyllä ja myös miehen suvun. Sillä jos lapsi on tekemisissä miehen suvun edustajien kanssa, he saattavat tahtomattaan tai tahallaan tehdä tyhjäksi uuden äidin duorittaman uudelleenkoulutuksen. Tällöin lapset eivät pääse vapautumaan ex-äidin virheistä eivätkä parane.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ja myös miehen suvun. Sillä jos lapsi on tekemisissä miehen suvun edustajien kanssa, he saattavat tahtomattaan tai tahallaan tehdä tyhjäksi uuden äidin duorittaman uudelleenkoulutuksen. Tällöin lapset eivät pääse vapautumaan ex-äidin virheistä eivätkä parane.

Lue lisää

Kuusi viimeistä lukihäirikön kännissä kirjoittamia.