ahdistaa niiin paljon tää yksinäisyys

En kestä minäkään! Melkeinpä koko kesä menny yksin. Tarviiko enempää kertoa fiiliksistä................

Osaatko vähääkään itse arvailla syitä siihen mikset ole tehnyt mitään kivaa?
Tai miksi sinulla ei ole kavereita? Moniko kieltäytyi kun kysyit seuraa?

Nämä olisi hyvä pohtia jos oikeasti haluat muutosta aikaan.

Yksinäisenä on hyvä olla, mutta jos oot kovin yksin, muista että et välttämättä ole sitä aina!

Yritä nyt alkuun tehdä kaikkee kivaa yksin. Ulkoile ja nauti kauniista kesästä. Lue jotain kiinnostavia kirjoja. Harrasta liikuntaa. Siitä tulee hyvä olo.

Sitten rupeat miettimään mistä voisit saada niitä kavereita. Onko jotain tuttuja vaikkapa koulusta, töistä, naapureita, harrastuksista, jne. Otat vaan yhteyttä niihin jollain tapaa ja kyselet kuulumisia ja sitä rataa. Tarkeätä olisi kuitenkin, ettet näytä heille omaa ahdistustasi ja yrität vaikuttaa suhteellisen positiiviselta ihmiseltä. Sellaiselta jonka seurassa he voisivat viihtyä.

Kun tietää, et sitä on hyvinkin suurella todennäköisyydellä yksin huomenna, ylihuomenna jne. katoaa elämännilo kokonaan. Joo pitäis relaa niinkuin joku sanoi, mut ei siitä kirjan lukemisestakaan ja kauniista kesäsäästä nauti, kun ahistaa tää julmettu yksinäisyys!!!!!!! Kiva tietty, et joku yrittää tsempata....Pää leviää, en jaksa....

NINKÖ

Yli 6 vuotta yksin. Pari viikko ei ole mitään tai yks kesä. Enkä usko et tää paremmaksi muuttuu lähivuosina. Sitä ei vaan jaksa yrittää enään edes.

"Yli 6 vuotta yksin. Pari viikko ei ole mitään tai yks kesä. Enkä usko et tää paremmaksi muuttuu lähivuosina. Sitä ei vaan jaksa yrittää enään edes."

Äläpä muuta sano. Yks kesä tuntuu hyvin lyhyeltä ajalta jos miettii miten monta yksinäistä kesää on jo takana.......... Ei tätä yksinäisyyden tuomaa taakkaa voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut!!!!

Jokaisella meillä on enemmän tai vähemmän. Minua on auttanut liikunta esim.
Haen johonkin työvänopiston kurssille syksyllä, siellä tutustuu ihmisiin.
Tee jotain radikaalia siis positiivisesti. Upeeta, että avaudut kaikki ei sitä voi.
Muista, että myös ihmiset suurentelee asiaoita ei aina kannata uskoa kaikkea.Eihän kukaan kerro, että olipa pa... viikonloppu !!! ETSI joka päivä yksi mistä olet iloinen
vain yksi laita se paperille ja seuraavana päiväna sama juttu. Itse yritän saada kummipoikaani jollasen yhteyden kun hän 19v ei ymmärrä omaa parastaan ja minä
rakastan häntä ja mummi. hän ei nää että häntä käytetään hyväkseeen eikä osaa pitää puoliaan.Olen ollut pienestä lähtien hänen elämänsä mukana, äiti kuoli ja isästä tuli alkoholisti ja löysi "naisen" heh...vei kai lamputkin katosta ja pojan äidin tavaroita.
Tällanen tarina. Olen kärsinyt todella paljon ja auttanut häntä, muttei anna sille arvoa
Jossain vaiheessa en jaksa minäkään enää auttaa. Hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen
jotka rakastaa ja auttaa kun isä menee äitin luokse, siellä hän odottaa.
m yhteyden

aaaAAAAAAAaaaaaaAAA.:n vastaukset sopivat myös minulle...

"Ei joka ihmisestä kaveria saa, mutta aina jollekulle kelpaa juttuseura."

Ei näköjään minun juttuseurani, olen todella kompelö sosiaalisesti, mutta silti kaipaan juttukaveria joka päivä. Olen kuin jossain noidankehässä.

"Jos odotat jonkun soittavan, niin yhtä hyvin se voit olla sinä joka kokeilet onko joku toinen samassa tilanteessa. Jos eivät ole yksinäisiä voit sanoa että soitit vain kyselläksi miten menee. "

Soitan? Kenelle? Kännykässäni on ehkä pari numeroa: vanhemmat ja sisaruksia, jotka ovat tehneet selväksi, että heitä ei kiinnosta säälittävä elämäni.
Muutenkin kyllästyn lopulta, kun se olen aina minä joka on jotakin joskus jonnekkin pyytänyt. Tuntuu, että ei edes kiinnosta seurani, kun vastaavat joka kerta kielteisesti jotain tekosyitä keksien.


Oli sovittuna tapaaminen "sen ainoan muka ystäväni kanssa", mutta taas hän perui tunnin varoitusajalla...en kestä ja kun oltiin sovittu ja puhuttu jo viikko tästä ja vielä paria tuntuia ennekin oli muka niin tulossa.. Ja itsse tosiaan olen nyt yrittäny ehdottaaa mutta poikkeus on jos ei peru...

Yksinäisyys on välistä todella hirveää. Olen sitä mieltä, että osittain vika on maassa ja sen kulttuurissa. Jos et menen naimisiin ja poiji, niin et sä täällä lopulta niin paljon enää tee, eikä kukaan ainakaan arvosta. Paitsi jos teet jotain todella suurenmoista.

Kunnon ihmisillä on kaikkein vaikeimpaa. Jos et ole se joka löytyy sieltä nurkan takaa ja naapurin sängystä. Jos et ole juoppo ja räkälät ei kiinnosta...

Harrastuksissa ollaan taas vaan harrastamassa, tietysti. En itsekään tee siellä juurikaan muuta. Ei harrastukset ole mitään iskupaikkoja eikä kirkon penkit.

En ja tiedä. Mitä fiksumpi on, sitä vaikeampaa on. Mietin erilaisia vertaisryhmiä. Mikä olis fiksua. Ja mikä on yksinäisyyden alkusyy. Siitä voisi löytyä vastausta aluksi. Ainakin joillekin.

No 2 viikkoa on aika lyhyt aika. Jotkut on vuosia yksin. Sensijaan että suret vosit puuhastella yksiksesikin kaikenlaista. olla kaveri itsellesi. keskittyä lukemiseen tai muuhun harrastukseen. Yksinäisyys voi olla hyväksi jos sen osa hyödyntää, sellaisellekin ihmiselle joka ei oikeesti ole tottunut olemaan yksin. Miksi itsen kanssa oleminen on vaikeaa. tarvitseeko ihminen aina toista vahvistamaan olemassa oloaan. Ihmettelen niitä ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin. Kun on yksin, on hiljaista voi kuunnella itseään ja miettiä elämäänsä. ilman että joku toinen siinä ohjailee, manipuloi tms. Elä hyvä ihminen yksinoleminen ei ole mikään katastrofi. On aika olla yksin ja aika olla yhdessä.

Murhaa noin 67 viatonta ja sit sanot et teit sen sen takia kun olit yksinäinen. Ehkä sulle palkataan ystäviä sen takia kuten sille norjan breivikillekkin

"Kun on yksin, on hiljaista voi kuunnella itseään ja miettiä elämäänsä. ilman että joku toinen siinä ohjailee, manipuloi tms. Elä hyvä ihminen yksinoleminen ei ole mikään katastrofi."

Kyllä tässä on ihan tarpeeks tullu kuunneltua itseään...Huomaa kyl miten jotkut kestävät tai jopa nauttivat yksinolosta. Hyvä heille. Valitettavasti en kuulu siihen porukkaan. Kyllä tää oma seura pelkästään alkaa jo riittää... Yksinäisyys tuntuu pitkältä ja kiduttavalta kuolemalta.

No te toiset yksinäiset:mitä teille kuuluu tänään?Perustetaanko facebookkiin yksinäisyys-ryhmä?

Tuntuu meitä riittävän. Itsekin luulin pari vuotta sitten löytäneeni elämäni miehen, niin osoittautui patologiseksi valehtelijaksi ja egoistiksi, jonka vaan piti saada nainen kuin nainen. Nyt kun ajattelen häntä niin oksettaa, Silti sitä jotain kaipaa. Parisuhteesta en just nyt tiedä, mutta hyviä vinkkejä ihmissuhteisiin täältä olen lukenu. Ja samoin tuo, että elämänkatsomus on samankaltainen niin on hyvä. Jos uskoo Jeesukseen, ei se tee ihmisestä mitää "hihhulia". Itekin uskon ja vakaasti o jalat maan pinnalla. Nämä on näitä maallisia murheita, yksinäisyys ym. Siihen ei tunnu vaikuttavan ulkonäköseikat, ikä tms.

Yksinolo ja pakollinen yksinäisyys alkavat olla aika paha ongelma Suomessa. Porukat on muuttaneet työn perässä muualle ja sukulaiset jääny sinne jonnekin. Sit aika näivettää nämäkin kontaktit ja asutaan jossain lähiössä ku silakat suolassa, istutaan kotona ja töiden jälkeen ei jaksa lähteä minnekään sosialisoitumaan. Tai vaikka jaksaiskin, niin ei niissä harrastuksissa niin vaan tutustu. Kiire vaivaa, ja väsymys.
Joskus on yks viikonloppukin ilman ketään, jolle puhua tuntunu aika vaikeelle kun piti olla työn takia puoliskosta erossa jatkuvasti toisella paikkakunnalla. Siihen autto lemmikin ottaminen aika paljon, sille kun voi jutellakin ja sen kanssa käydä lenkillä. Toivottavasti keksit jotain itseäsi helpottavaa.

Asun melko pienellä paikkakunnalla. Tossa muutaman kymmenen km päässä on isompi paikkakunta, jossa tietenkin riittäisi harrastuksia.. Mutta bussitkin on melko kalliita ja matkustamiseen menee reilu tunti suuntaan. Arkisin ei vaan kerkeä aina lähtemään, ja joskus ei vaan yksinkertaisesti jaksa.
Jos vaan asuisi jossain muualla, niin olisi paljon helpompaa. Täällä kaikki tuntee toisensa ja on ennakkoluuloja ja ties mitä huhuja. Koita siinä sitten saada kavereita. Odotan niin paljon sitä aikaa kun pääsen täältä pois. Ymmärrän kaikkia pienellä paikkakunnalla asuvia yksinäisiä ihmisiä. Jakselemisia muillekin saman ongelman kanssa taisteleville! Kyllä vielä joskus helpottaa. Tai ainakin mä uskon niin.

Itse muutin reilu vuosi sitten etelään, kavereiden jättäminen ja miehen kanssa yhteisen elämän aloittaminen tuntui helpolta ihanien ja eloisten naapureiden vuoksi, mutta nyt muuton jälkeen jäi jäljelle vain mies ja työ. Mies tekee pitkää päivää ja joskus myös viikonloppuja, itse olen neljän seinän sisällä kun ei ole ketään jonka kanssa tehdä tai lähteä johonkin. Yksinäisyys tulee kuin aaltoina, joskus ei häiritse ollenkaan ja joskus se tuntuu olevan elämän kaatava asia.

Huomenta vaan.

Olen ollut todella kauan yksin että olen tottunut siihen. Suurimaksi osaksi se ei ole ikävää mutta aika ajoin haluaisin että olisi joku tossa vieressä iltaisin kun käy nukkumaan tai että olisi joku päivisin kenen luona voisi käydä.

En halua mennä baareihinkaan enää, joskaan en ole mikään baarikävijä koskaan ollutkaan verrattuna moneen muuhun. En kestä baariörisijöitä. Kursseille olen osallistunut vaikka minkälaisille ja opiskellut olen paljonkin mutta ei sieltäkään ole kavereita tullut. Kursseilla kyllä usein juttelen ihmisten kanssa mutta siihen se sitten jääkin.

Vähitellen yksinäisyyteen vaan tottuu. Eikä se sitten enää tunnu juuri miltään. Se on vaan elälmää.

Kehoittaisin teitä kaikkia yksinäisiä ja muitakin ottamaan selvää, esim. googlettamalla, vetovoiman laista/Law of attraction, josta saattaisi olla hyötyä, ainakin itselleni on ollut monellakin elämän osa-alueella.

Aiheesta löytyy paljon kirjallisuuttakin ja myös elokuva The Secret.

Toisena vinkkinä sanoisin, etä kannattaa jos vaan yhtään kiinnostaa, niin osallistua jonkinlaiseen vapaaehtoistoimintaan, sillä kun auttaa toisia syntyy itsellekin hyvin vahva ja voimaannuttava positiivinen olo. Itse ainakin saan melkosia positiivisuusajanjaksoja, kun olen auttanut eläimiä tai ihmisiä, sen avulla jaksaa monta päivää, ja kun tuntee itsensä tarpeelliseksi vahvistaa se omaa positiivista käsitystä itsestä.

Tsemppiä kaikille ja toivottavasti löydätte itsestänne sen voiman, joka meissä jokaisessa todellakin enemmän tai vähemmän piilevänä on!

Menen nukkumaan mahdollisimman aikaisin, ja nousen ylös mahdollisimman myöhään. Niin kärsii mahdollisimman vähän tästä yksinäisyydestä.

Mä olen ollut yksin neljän seinän sisällä jo vuosikymmenen ja aion tappaa pian itseni. En jaksa enää katsella televisiota, jossa kaikilla on toinen toisensa tai sitten sieltä tulee vain väkivaltaa, sotaa ja tuhoa.
Oikeestaan sota tekis Suomellekki hyvää. Pääsis ainakin helpolla ihmiskilveksi ja monet yksinäiset paskamaisesta elämästään.