rakastuin,rakastuimme,rakastamme mutta aika on väärä

lovesick kirjoitti:

nyt tulee mun rakkaustarina.... kesäkuun ekana päivänä, päivää ennen kun koulut loppu oli kevätkirkko. koulupäivä loppui heti kirkon jälkeen, joten olin kotona jo joskus 10 aikaan. mitäs siinä sitten tylsyyttäni ihmettelin tietokoneella. sain päähänpistoksen mennä omegleen. siellä hetken selailtuani osui kohdalle joku muu kuin keski-ikäisen miehen penis. aloimme juttelemaan. olen 15 vuotta ja hän kertoi olevansa 19. hän asuu new yorkissa ja minä täällä suomessa. hetken siinä puhuttiin kunnes tajusin, että wau hän on mahtava. yhteinen kiinnostuksen kohde löytyi jalkapallosta ja puhuttavaa riitti vaikka mistä. puhuttiin siinä joku kolme tuntia sitten. hän antoi minulle skypensä ja jatkoimme keskustelua siellä.
seuraavana päivänä puhuimme taas monta tuntia ja niin jatkui monta päivää. itseasiassa ihan puhuimme videocahtissa, emme viestitelleet. jo ensimmäisenä päivänä tämä new yorkin ihme poika kertoi minulle, että on varma että rakastuu minuun ennemmin tai myöhemmin ja että se sattuu ennemmin tai myöhemmin. hän myös kertoi minun olevan täydellinen. näin jatkui montapäivää ja puolentoista viikon jälkeen tämä nuori mies oli vienyt jalat altani. hän oli se, joka sai minut hymyilemään ja hän oli se, jota ajattelin nukahtaessani ja herätessäni. tiesin vain että tästä ei voi syntyä mitään. jatkoimme yhteydenpitoamme. heräilin monta kertaa yössä vain tarkistaakseni, oliko hän vastannut viesteihini tai että oliko hän online. hän sai minut tekemään asioita, joita en ikinä pystyisi tekemään.
kauniita viestejä sateli ja hän kertoi kuinka tärkeäksi olen hänelle tullut, ja kuinka saan hänet tuntemaan. me molemmat olimme kuitenkin kokoajan tietoisia välimatkan tuomista ongelmista, joten emme olleet ns. "yhdessä".
sitten hän katosi viikoksi, ja en kuullut hänestä mitään. luulin hänen vain dumpanneen minut kuin nallin kalliolle. mutta niin ei ollut. tiesin sen sisimmässäni mutta kuitenkin pelkäsin pahinta. poistin kaikki kuvat ja viestit häneltä ja ainut asia jonka säästin oli skypen yhteystieto siltä varalta että hän tulisi takaisin. niin kuin hän tulikin. hän pahoitteli ettei päässyt kertomaan missä oli. hän kertoi ikävöivänsä minua ja toivoi että jonain päivänä visimme olla yhdessä ja että hän rakastaa minua. sitten lähdin viikoksi matkoille. en voinut pitää yhteyttä häneen kuin kerran. takasin tultua hän tuntui erilaiselta. viestin lähetettyä ei ollut samaa intoa. tiesin jonkun olevan pielessä. heräsin aamulla viideltä kun hän vastasi aikaisemmin lähettämään viestiini. päätin kysyä että ikävöikö hän vielä minua. vastaus oli tietenkin, että kyllä, ikävöin sinua. meni hetki ja sain uuden viestin, jossa sanottiin että meidän on parempi olla vain ystviä. sydämeni pysähtyi. hän jatkoi että hän rakastaa minua, mutta nyt on väärä hetki. ja että hän on pahoillaan. olimme aikaisemmin jo puhuneet ja vitsailleet että hän tulee suomeen kun on rikas niimpä hän vielä sanoi, että eräänä päivänä kun olen rikas, muutan suomeen ja se tapahtuu, okei? vastasin vain että lopeta, saat minut itkemään. hän sanoi vielä olevansa pahoillaan ja rakastavansa minua aina. vastasin takasin että tulen rakastamaan häntä myös. vain kaksi kuukautta ja joku ihminen oli jo osa minua, ja elämääni, vaikka välimatka oli pitkä. syytä en asialle tiedä, sillä en viitsi alkaa utelemaan. sinkku hän vielä ainakin on joten en tiedä onko hänellä vain joku säätö, vai onko tapahtunut jotain vakavempaa. sen minä tiedän, että hänellä on aina paikka sydämessäni. hän on täydellinen. pidämme vielä yhetyttä, sillä en halua menettää noin upeaa ihmistä. sitäpaitsi hän lupasi ettei koskaan jätä minua ja minä lupasin koskaan olla jättämättä häntä. tämän lupauksen tulen pitämään.rakkaus satuttaa, mutta se tekee meistä vahvempia. arvet jotka rakkaus aiheuttaa, tekee sinusta sen kuka olet. se on elämää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä