Nykyään erotaan aviopuolisosta

Ei oo mitään enää. Pelkkää seksitöntä AIDS:in ja muiden tautien pelkoo. Kehenkään ei voi luottaa. Ei edes 2 kortsua päällekkäin:(

ei mene kuun kiertoakaan kun jo huomaat homman hyvät puolet

Toki on, oma tupa, oma lupa, ja ystävänsä voi valita tarkemmin.

Jos perusteet olivat mielestäsi keveät, mieti kuitenkin, mitä voisi muuttaa ennen kuin suin päin yrität jonkun toisen kanssa uudestaan.

Tosi on. Pitkän suhteen arvo on nykyään aika yleisesti melko pieni. Siellä jossain vatkaimen ja mehumaijan tietämillä. Sen sijaan ero luo uutta, niihin päätyvät trendikkäät, nuorekkaat, muodikkaat ja uudistumiskykyiset.

Mikä nuita eukkoja vaivaa, miutkin on jo jätetty sen seittemän kertaa, jossain on pahasti jotain vialla.

Tasa-arvoisessa avioliitossa vain miehen pitää pyytää anteeksi. Naiset eivät edes osaa sitä tehdä enää nykyään.

Ero on rankka kokemus, en soisi sitä kenellekään. Mutta niin kuin kaikissa suhteissa elämässä, joskus tulee vain hetki jolloin on ihan turha jatkaa. Se ottaa enemmän kuin antaa.

Se, saatko elämänsyrjästä kiinni miten nopeasti eron jälkeen, riippuu ihan susta itsestäsi. Eron saa kestämään vaikka 5 vuotta, jolloin kukaan ei pääse eteenpäin, tai sen voi mallikkaasti ja rauha astuu kaikkien sieluihin paljon nopeammin.

Tätä et ehkä halua kuulla, mutta luulen että auttaa eroprosessissa jos sen pystyy omaksumaan - eroon ajautumiseen tarvitaan aina kaksi. Vaikka toinen on se, joka tekee sen lopullisen päätöksen, kumpikin ovat tehneet valintoja ja asioita jotka ajoivat loppupisteeseen. Kummatkin ovat syylliset eroon.

Tämä tarkoittaa ettei koskaan ole liian myöhäistä. Aina voi kääntää kelkkansa ja voittaa tulevan exänsä takaisin. Jos ei osaa, se tarkoittaa että on ajautunut niin kauas toisistaan, että on armollisempaa olla erillään.

Voimia sulle toivotan. Sulla on rankka jakso edessä, mutta se ei tarkoita että elämä loppuu. Se on myös uuden jakson alku. Muista helliä itseäsi, siinä miehet ovat todella huonot yleensä :)

Näin miesten kesken, se nyt vaan on niin, että naiset aina kyllästyy kaikkeen. Millon menee uusiksi verhot, sohva, vaatekaapin sisältö ja millon koko sisustus. Lopulta kyllästyy aviopuolisonsakin katselemiseen.
Kyllähän se kieltämättä aika kova kolaus on, kun saa vaimolta kuulla, että tämä oli sitten tässä. Eikö siitä ensin olisi edes voinut keskustella, että mikä mättää, ajoissa.

Mutta älä nyt anna murheen liiaksi murtaa, kyllä sitä elämää on vielä sen jälkeenkin. Hyvällä tuurilla ehkä vielä parempaakin elämää.
Tietysti sitä kannattaa peiliinkin katsoa, mieluummin yrittäen tekeytyä ulkopuoliseksi. Jos sieltä jotain löytyy, voi sen löydöksen ainakin hyödyntää, jos elämään sattuisi vielä myöhemmin ilmaantumaan uusi puolisokandidaatti.

Surullista. Mikä sitten on aiheuttanutkin. Toisaalta harkinta-aikana on hyvä punnita asioita ja pohtia (yhdessä) keinoja liiton jatkumiselle. Siis keinoja, syyttelemällä ei onnistuta. Nimittäin, omalla kohdallani totesin, että on kaksi syyllistä kun ei osattu elää elämäämme ja kaksi syytöntö, kun ei osattu elää elämäämme.

Lasteni isä avioitui heti eromme tultua voimaan, minä, surutyöni läpikäyneenä, jatkan elämää omin voimin. Nyt jo kahdeksan vuotta takana. En ole katkeroitunut vaan elän hyvää elämää, sellaista mitä se minulle merkitsee.

Eroamiset johtuvat siitä, että naisen asema on nykyisin turvallisempi kuin takavuosina. Naisten ei tarvitse enää nöyristellä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia mutta kuitenkin.

Suurin syy avioeroihin on tietenkin, että ollaan ylipäänsä menty avioliittoon.

vaikka kuinka rakastaisi niin yhteisen elämän jatkamisessa ole enää mitään mieltä jos ahdistunutta itkua on enemmän kuin vapautunutta naurua

@ karvasta kalkkia

No onpas outoa että oli niin kova himo että olis pitänyt jatkuvasti saada munaa, kun isi oli käyttänyt 4-vuotiaasta asti hyväkseen;O

Luulis että päinvastoin inhoisi koko seksiä. Mikähän psykologinen aspekti tässäkin on vai onko juttu edes tottakaan???

Otan osaa.

Hylkäämisen kokemus on kuulema yksi ihmisen raskaimmista kokemuksista. On sanottu että hyljätyksi tuleminen on raskaampi kokemus, kuin jos rakkaansa menettäisi kuolemalle.

Minua säälittää kovasti sellaiset lapset joiden oma vanhempi hylkää perheensä, ja usein myös hankkii uuden perheen tilalle. Sen täytyy olla hyvin surullista ja pidän suurena ihmeenä kun siitä kokemuksesta ehjänä selviää.

Aikuinen selviää erosta vahvistuneena, mutta paljon se vaatii niin henkisiä kuin taloudellisiakin voimavaroja. Halit sulle.

Millä tavalla mitätöidään? Elettyä elämää ei voi pyyhkiä noin vain ja varmaan teillä oli hyvät hetkenne jne :) Mietipä murheesi keskellä mitkä asiat eivät toimineet ja kuuntele vaimoasi joka laittoi paperit vetämään! Kevyitä perusteitä tuskin käytetään vaan kyllä taisi vaimollasi olla aika paha olla kun noin äärikeinot otti käyttöön. On niin helppoa unohtaa toisen huomioiminen ja pitää toista itsestään selvyytenä ja yks´kaks eropaperi "yllättää". No, keskustele (jos enää osaat) , huomioi, kerro tunteesi ja halusi jos niitä on! Ehkä harkinta-aika panee teidät molemmat harkitsemaan kuten pitääkin! Ikävä kyllä minä näen toisen puolen eli ei erota vaan ollaan kulissi avioliitossa ihan vain siksi että taloudelliset ym seikat eivät kestä eroa. Kulissit pidetään, mutta mitään yhteistä ei ole ja vieraissa käydään ;(

>Mettäläinen< älä anna murheesi päästä pintaan ratkoessasi eroa kumppanisi kanssa, yritä pysyä mahdollisimman cool, sitten on vähemmän kaduttavaa siitä mitä tuli sanottua. Sure ja murehdi yksin ollessasi tai jonkun luotettavan ystävän seurassa. Heikkouttaan ei kannata erotilanteessa näyttää, muuten varmasti joutuu lopputuloksessa heikomman asemaan kaikin puolin.

Otan osaa.

Eron jälkeinen elämä on sitten vähän samanlaista kuin silloin nuorena sinkkuna, mutta sillä erotuksella vain ettei olla enää nuoria (kunhan nyt ensin selviät surustasi).

Voi Mettis..olipa kurja juttu. :(

Haluan jotakin lohduttavaa sulle sanoa... Kyllä elämää on aina, kun vaan jaksaa siihen uskoa. Jotain kun loppuu, niin aina on edessä jotain muuta.
Mua hoputetaan pois koneelta, joten tää jää ny vähän kesken..ajatuski katkeaa...
Koita jaksaa.

Avioon mennään yleensä liian nuorina.
Nainen kehittyy, ja kehittää itseään.
Mies taas taantuu tupa-Uunoksi.
Ja nainen lähtee, ja mies jää itkemään.
Mies yleensä jatkaa Uunoilua.
Juo ja itkee kohtaloaan.

Mikä tässä elämässä on oikein ja väärin,kuka sen tietää.Ero on rankkaa jos siihen ei ole osannut varautua,se on sitä että ei itsessään hyväksy sitä että ei onnistu jonkun kanssa.
Miettii,mikä minussa on vikana,kun kuitenkin ajattelen omilla aivoillani niinkuin asiat on,ei ole oikeaa eikä väärää.

Kuka on väärässä,sekö joka tekee niin vai sekö joka alistuu kohtaloonsa ja hyväksyy kaiken,siteeraan tässä omaa elämääni.

Maailma on nykyään niin paljon mahdollisuuksia täynnä,ihminen on kuin huonekalu,se siirretään kaatikselle,kun ei enää sovi "väreihin" tai on käytetty vähän aikaa.
Aina tulee uusia,vanhaa ja arvokasta ei kunnioiteta vaan kuvitellaan että se uusi tuo uuden onnen tullessaan.

Elämä on haaste,ohjekirjaa ei ole ja sokeus asioille on joskus hyväksikin.Sen minkä hyväksyy tai sitten ei,riippuu ihan itsestään,elämä jatkuu jokatapauksessa kunnes aika parantaa.

Nyt äkkiä ruusuja ostamaan vaimolle ja anteeksi pyytelemään. Se on minun vaimoon tehonnut.

ja jos on pettänyt, niin ei jatka enää salasuhdetta, vaan ihan tosissaan haluaa jatkaa puolison kanssa, tietenkin sitten kun puoliso on antanut anteeksi, jos antaa, vielä sekin..

tuskimpa kevein perustein erotaan, nykyisin vaan saa paremmin asunnon ja apua jos puoliso onkin väkivaltainen tai juoppo

Ennen oli pakotettu hellan ääreen,aika muuttunut ja naiset itsenäistyneet.Eivät alistu sinuteltavaks.

Olen eronnut kaksi kertaa, eroissa oli yheteistä se etten tuntenut itseäni enää rakastetuksi. Jos kokee ettei toinen enää rakasta on syytä päästää hänestä silloin irti. Jos toisen rakkaus on sammunut niin yhteiseen hiileen on turha yrittää enää puhaltaa. Parempi on antaa rakkaalleen vapaus kuin pitää ahdistuneena häkissä.

Se on ajan henki. Nykyjäänhän kaikki eroo. Tsemppiä. Pärjäät kyllä.

Naisethan näitä erohakemuksia alkavat täyttelemään aika usein siinä vaiheessa kun lapset on saatu kiinni omaan elämään tai ainakin hyvin lähelle sitä. Silloin se ukko, jota on katseltu ja siedetty jo vuosikymmeniä, alkaa vaikuttaa aivan mahdottomalta tapaukselta. Sillon ne tavat ja luonteenpiirteet, jotka olivat jo vihille mentäessä olemassa, alkavat juurikin ärsyttämään, eikä sellaisen turjakkeen kanssa kertakaikkiaan voi elää.
Minulla on oma teoria tästä. Teoriani on tietenkin täysin subjektiivinen ja varmaankin aivan väärä. Naisilla tapahtuu tuossa viidenkymmenen ikävuoden lähettyvillä jotakin mystistä vaihdevuosiin ja hormoonitoimintaan liittyen.
Jollakin tapaa myös naisystävien tekemiset ja sanomiset vaikuttavat. Hyvin monet naiset haluavat erota ja kun tätä uutta elämisen tilannetta repostellaan ja selvitetään tyttöjenkesken tauti usein leviää.
Siinä sitten pahaa aavistamaton ukko huomaa yksi kaunis päivä olevansa ulkoruokinnassa.
Onpa toisilla varmaan ihan syynsäkin erota, mutta uskallan väittää, että moni mies saa lähetä ihan vaan siksi, että on muuttunut tylsäksi ja tarpeettomaksi.
Näin kävi minulle, enkä omasta mielestäni tehnyt mitään erikoisen väärää. Ainakaan sellaista, mitä en olisi tehnyt jo aiemmin kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana.

vai et vaan naisilla kriisi, itse jätin miehen jolla oli vuosien salainen suhde, ilmankos oli aina kotoa pois, eikä mikään yhteinen kiinnostanut..

Valitettavaa suhteiden kariutumisissa on ensin lasten osa,sitten välirikko mukaviin tuttaviin (ystäväthän kyllä pysyvät) ja kaikkein ikävintä on sokeus itseään kohtaan.

Miksi hälyytyskellot eivät soi, ja jos soikin , niin kuuroille korville.
Miksi peilistä näkyy vain valheellinen kuvamme, ei se jonka pitäisimme nähdä.

En jaksa kaivaa muuatta viestiä koskien miehen palstakirjoittelua niin mukavien tyttösten kanssa, joihin voisi vallan ihastua. Siinä mies jättää palstalle hyvästit, ettei vaimo tee sitä hänelle.

niinkö