tuntuu karulta kun vuodesta toiseen törmää samaan ongelmiin, aina yksin, tapailee naisia mut ain lopputulosse ettei kelpaa.
en tiedä missä vika.
karuinta tässä se että ite sen verta vanha, nuori joo silleen mut villeinmät ajat jo ohi eikä jaksa enään kiinnostaa villi sinkku elämä eli ikää sen 25vuotta.
rupee menee jo hankalaks ku omat kaverit pikku hiljaa enemmän ja enemmän pariutuu.
uusia kavereita kyllä löytyy mutta nuoremmista eli ikää sen 18-20v. oman iläset alkaa olemaan jo etäisempi ryhmä koska ovat parisuhteessa ja enemmän kumppaninsa kanssa.
alkaa näyttää siltä että mun elämässä onvaan kaksi vaihtoehtoa joko kaverustua kokoajan nuorenpien ja nuorenpienkaa tai jäädä yksin. eikä mua jaksa kiinnostaa elää vuodesta toiseen samaa teinivaihetta läpi :(
en tiedä missä vika.
karuinta tässä se että ite sen verta vanha, nuori joo silleen mut villeinmät ajat jo ohi eikä jaksa enään kiinnostaa villi sinkku elämä eli ikää sen 25vuotta.
rupee menee jo hankalaks ku omat kaverit pikku hiljaa enemmän ja enemmän pariutuu.
uusia kavereita kyllä löytyy mutta nuoremmista eli ikää sen 18-20v. oman iläset alkaa olemaan jo etäisempi ryhmä koska ovat parisuhteessa ja enemmän kumppaninsa kanssa.
alkaa näyttää siltä että mun elämässä onvaan kaksi vaihtoehtoa joko kaverustua kokoajan nuorenpien ja nuorenpienkaa tai jäädä yksin. eikä mua jaksa kiinnostaa elää vuodesta toiseen samaa teinivaihetta läpi :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et ole ainoa.Olen aina yksin kun heillä jo parisuhteessa sekä pariutuvat.Ei jää paljon aikaa esimerkiksi kanssani:/.Minulla toki kavereita,mutta he asuvat suurin osiin kaukana muualla.Olen itse 30-vuotias nainen ja ei minulla mitään vastaan iän takia kaveerata.
No, minäkin jään aina yksin. En edes tapaile koskaan ketään. Vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun olen todella, todella ujo. Muutama tyttöystävä ollut, mutta nekin suhteet kariutuneet todella nopeasti. Ja olen sinua vielä useamman vuoden vanhempikin! Ystäviäkin vain muutama ja lähes kaikki asuvat eri paikkakunnilla.
Tiedän, että tämä kommentti ei saa hyvää vastaanottoa, mutta jos kirjoittelisin kanssasi, ihmettelisin kyllä, mikset käytä edes suuria alkukirjaimia. Minulle (olen sinua jonkun verran vanhempi) kirjoitustyyli kertoo ihmisestä melko paljon.
Minulla on välillä ollut profiili esim. Suomi24 treffipalstalla, kun olin sinkku. Silloin kyllä silmiin pistivät yhden ja kahden lauseen kirjoittajat, jotka eivät näyttäneet välittävän siitä, saako heidän viesteistään edes selvää. Tällä en tarkoita, etteikö sinun viestistäsi saisi, mutta haluaisin vain sanoa, että kaikella on merkitystä. Toisaalta sitten, ehkä kirjoitustyyli edistää samanlaisen ihmisen löytämistä?
Mietin myös tuota, mitä sanoit uusista kavereista. Kavereiden löytyminen on tietenkin hyvä asia, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Mutta monet voivat pitää hengailua nuorempien kanssa jonkinlaisena osoituksena siitä, että ihminen ei itse ole kypsä. Se on tietenkin ikävää, jos muita kavereita ei ole, mutta... En tiedä.
no monesti syynä se, että miksi nuorempienkaa hengaan. on siinä että oman ikäset kato suhteessa eikä niillä aikaa ja itellä halua kahtoa muiden suhteiluita kokoajan sivusta ollen kolmas pyörä.
kypsyyttä olisi tarpeeksi suhteeseen mutta kun ei kelpee kellekää niin minkäs teet.
Hei, te joilla on suhde kariutunut. Jos vähän viitsisitte käydä enemmän itseänne läpi, sitä vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, miten se on menny...., niin miten luulisitte miksi homma ei mennytkään mielestänne hyvin?
Varmasti tiedätte jossain sopukoissanne mikä on osittainen syy.
"mutta kun ei kelpee kellekää niin minkäs teet"
Tärkein kysymys: Kelpaatteko itsellenne?
"Hei, te joilla on suhde kariutunut."
Korjaisin vähän tai lisäisin vielä tuohon itse, että hei niillekin, jotka eivät pääse edes sinne kunnon seurusteluasteelle ja kokevat yksinäisyyttä sen vuoksi.
Suhteiden kariutumisesta en osaa sano mitään mutta yksinäisyydestä tiedän paljonkin, ja omien ja muiden kokemusten perusteella yksinäisyys on vain tilanne, johon ihminen joutuu. Monilla ihmisillä on yksinäisempiä elämänvaiheita, ja joillain ne ovat aika pitkiäkin. Voin sanoa, että minulla on ollut useita sellaisia vaiheita, että olen ollut todella yksinäinen, tyttöystävää ei ole ollut lainkaan ja ystävätkin tulevat ja menevät omien kiireittensä mukaan. Esimerkiksi viime kesä oli minulle aika helvetillinen, mutta tänä kesänä on riittänyt ihan tarpeeksi toimintaa ja seuraa, taitaa olla jonkilainen tyttökin mukaan tarttunut. No, pidetään sen suhteen vielä sormia ristissä. Mutta ajattelen asiaa jotenkin niin, että nämä ovat tilanteita. Ehkä luonteenpiirteillä ja asenteilla on jotain tekemistä asian kanssa, mutta mitä olen ihmisten kanssa jutellut, niin kaikki ovat olleet hyvin erilaisia ja silti monilla on ollut vaikeita vaiheita. On sitten toisaalta niitä hypersosiaalisia, joilla on niin suuret ympyrät, että seuraa ja tekemistä riittää koko ajan ja tyttöystäväehdokkaitakin vain tipahtelee syliin, mutta kaikki meistä eivät vain ole sellaisia.
En minäkään aloitusviestin perusteella sinusta innostuisi. En siis ihmettele.
Rakastan älyllisyyttä, kielellistä taitavuutta, kykyä ilmaista itseään niin puheessa kuin kirjallisestikin.
Vaikutat tyhjältä ja tyhmältä ihmiseltä. Sitä voi olla vaikea korjata, jos syvyyteen ja ymmärrykseen ei ole mitään eväitä saanut.
Yksin ei jää vaalea, tumma, liian laiha, liian lihava, nautiskelija, urheilija, poikamainen, naisellinen tms. Yksin jää TYHJÄ!
Jos annettavasi on tuota luokkaa kuin kirjoituksesi, niin voit aina hetken kerrallaan antaa ehkä seksiä ja sekoilla kännipäissäsi jonkun kanssa. Mutta jos rakkautta halajat....?
Aika rankkaa ja itseriittoista teilata muita täällä palstoilla tyhmiksi. Toivottavasti en koskaan tapaa sinua livenä, vaikutat vastenmieliseltä ja ylimieliseltä ihmiseltä.
Meitä on moneksi, ja kaikille varmasti löytyy joku jossain vaiheessa. Vaikka sitä on vaikea uskoa niin pitää yrittää olla positiivinen ja ajatella niin.. itselläkään ei montaa suhdetta takana ja joskus tuntuu että näinköhän tää elämä menee, kohta 30 ja ei yhtäkään pidempää, todella vakavaa suhdetta takana.
Mutta jos miettii että monille heteroillekin se on vaikeaa, ja ottaen huomioon kuinka paljon pienemmät "markkinat" meillä homoilla on, niin ei mikään ihme että kumppania ei löydy helpolla.
Aloittaja, pysy itsellesi ja omille periaatteille uskollisena ja muista rakastaa itseäsi niin kyllä se oikea sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin :)
En sanonut aloittajaa tyhmäksi. Sanoin, että hän vaikuttaa tyhmältä. Mahdollisesti tajuat eron?
Ylipäänsä olen kyllästynyt näihin vinkujiin, jotka eivät "koskaan saa ketään". Olisiko silloin aika hieman miettiä itseään?
Jokainen, joka on valmis antamaan itsestään KAIKEN, saa sen takaisin rakkautena. Ihan varmasti. Ja silloin on ihan sama onko femme tms., mitä idioottimaisia sanontoja täällä viljellään.
Olen samaa mieltä. On suurta lähimmäisenrakkautta nähdä, koska kaveria tarvitsee ottaa kunnon niska-pee -otteella ja koska on parempi turvautua paijailemaan päätä.
Mahtavaa! Samaa mieltä kerrankin joku kanssani, nythän hymyilen leveää hymyä.
Ja epätoivoisuus on kaikesta luotaantyötävintä.
''Alan olla jo vanhakin, 25 vuotta, eikä minulla ole ystäviäkään. Jään aina yksin enkä kelpaa kenellekään.''
Siis hyi oksennus.
Ja jos villeimmät ajat on tuossa iässä ohi, niin en voi kuin pahoitella. Parhaat vuodet on vasta edessä päin ja ihminen tuntuu olevan kaiken luovuttanut ja ''hautaan'' valmis jo. Enpä tosiaan ihmettele, jos jää yksin valittamaan surkeuttaan.
Itsesääli on rumaa.
Minusta taas on aika kertoa aloittajalle, jos hän ei itse sitä tajua, että on aika ryhdistäytyä ja lopettaa itsesäälissä rypeminen. Se olisi parhaan ystävän tehtävä, mutta hänellä kun ei niitä ystäviäkään tunnu olevan, niin lukekoon elämän perusasiat sitten vaikka täältä.
Jos pidät elämää ja ihmissuhteita ''markkinoina'', niin enpä kauheasti kummastele, ettet sinäkään elämästäsi paljoa irti ole saanut.
"Don't judge" Älä tuomitse ihmistä hittovie.
Semmoset, ketkä kattoo muita alaspäin,tunnekylmiä itse-ah-niin-täydellisiä ihmisiä.Ne ihmiset,jotka muita halveksimalla yrittävät pönkittää omaa egoaan ja sirpaloitunutta itsetuntoaan sekä minäkuvaansa. NE on ärsyttäviä!
Varsinkaan tuntematonta on paha mennä haukkumaan. Tästä aiheesta olisi kyllä lisääkin mielipidettä ja tekisi mieli jauhaa iäisyyksiä,
mutta nyt on pakko lopeta, koska tää on joillekkin ihan turhaa luettavaa.
/end of moral preach/.Toivon kaikille oikein lesboa loppuiltaa.
Väärin, joskus vain on hyvä kuulla totuus, ja aika usein tilanne vaatisi jotain muuta kuin päähän silittelyä ja lässytystä, mikä saa aloittajan kaltaisen itsesääliin vaipujan vain pahempaan suohon itsensä kanssa.
Kannattaa miettiä, jos voisi lisätä itseensä ja olemukseensa ripauksen reippautta, niin olisi itsekin mielenkiintoisempi kohde toiselle, ettei vain lössykkänä odottelis jos jonkun sais, ja sitten pettyis pettymyksien jälkeen.
Onhan se teinin mielestä ärsyttävää kun ollaan siinä iässä että kaikki on niin ärstttävää että, mut kannattaa kuunnella ja ottaa onkeensa, ettei tartte olla koko elämäänsä yksin.
Omassa elämässä kukin kuitenkin on itse se päähenkilö, joka säätää oman elämänsä.
Ei yhtään auta, että vain ruikuttaa kovaa kohtaloaan.
No hohhoijaa, tuohon ikään mennessä en ollut ikinä vielä tapaillut ketään, en naisia enkä kyllä miehiäkään. Muutama hassu seksikokeilu miehen kanssa oli ollut, vaikka tiesin että naisethan ne on mitkä kiinnostaa.
25-vuotiaana sitten löysin ensimmäisen naiseni, sitä iloa (murheittenkin kera) kesti seitsemän vuotta. Pari vuotta sinkkuna sekalaisesti kokeillen, sitten yli kymmenen vuotta suhteessa.
Aikuisikäni olen enimmäkseen siis ollut suhteessa, vaikka 25-vuotiaana vasta aloitin. Kyllä säkin kerkeät.