aurinkoinen
ja
ikävän sateinen
pitkiä päiviä
mietiskellä
odotuksia
kai liikaakin
yhden illan ihastus
jätti avoimen arven sydämeen
miksi ei kesä hymyile
miksi ei kukat tuoksu
tyhjä tunne
jälkimaku
kitkerä
ja
ikävän sateinen
pitkiä päiviä
mietiskellä
odotuksia
kai liikaakin
yhden illan ihastus
jätti avoimen arven sydämeen
miksi ei kesä hymyile
miksi ei kukat tuoksu
tyhjä tunne
jälkimaku
kitkerä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rosoisella tavalla kaunis.
Kiitos DBW, rosoinen oli mielenikin tätä kirjoittaessani, tuntuu kuin olisin menettänyt "otteen" muotoilla ajatuksiani . En silti ole koskaan ollutkaan korulauseiden kirjoittaja.
tämäkin kesä
haavoitti
joten se saisi mennä ...
mutta minä opin
luon taikaa
niin silmäni näkevät kauneutta
hymyilen vieraille
iloitsen leikkivistä lapsista
ja jopa sinusta
joka haavoitit
että kesäni meinas mennä ...
vähän oli sanoissasi katkeraa kalkkia
mutta sinut tuntien niin pohjaväreesi on kaunis aina
eikä mikään mahti sitä sinulta vie ...
hyvä upea liona !!!
Ei ollut tarkoitukseni levittää katkeraa kalkkia, pelkästään
toteamus siitä että kesä ei ole pelkkää auringonpaistetta.
Itse pidän sadeilmoistakin ja vaihtelevasta säästä koska silloin
voi hyvällä omallatunnolla vaikkapa syventyä johonkin hyvään kirjaan
etc.
Kiitos kommentistasi joihin aina osaat vastata runoillen!
Tämä runo kuvaa kesää toisenlaisin sävyin. Yleisvärinä käytetään nyt sateenharmaata.
Tunnelmakuvaus on surumielinen, melankolinen.
Myös siinä asuu kauneus. Sydäntä koskettava surumielinen kauneus.
Kyllä harmaan sävyilläkin voi luoda kauniita kuvia, jotka muodoillaan ja varjostuksillaan saavat tunnelman elämään. Tuo tunnelma on vain alakuloinen ja se välittyy runossa lukijalle.
Runo kuvaa myös erinomaisesti sitä, kuinka kesän odotukset näyttävät valuvan sadeveden mukana tavoittamattomiin ja mielen täyttää apeus ja jopa pettymys, kun odotukset eivät näytä saavuttavan päämääräänsä, tai edes pääsevän lähelle sitä.
Nyt, kun tämä sadekausi näyttää vihdoin päättyvän, huomataankin,kesää olevan vielä jäljellä. Oikeastaan tämä on vasta hyv'ässä alussa, joten eiköhän tuuli kuivaa sateen kastelemat hiukset ja kohta jo lennätä niitä vallattomasti ja auringon säteet tartu silmiin, saaden ne säihkyään kesäiloa.
Runossa on kaunis, surumielinen kuvaus kesän harmaammasta puolesta.
Kuvaus, jonka tulkintaa voi laajentaa myös kesää kauemmas.
Ei elämässä aina aurinko paista. On vain muistettava, että siitäkin huolimatta se jokainen aamu nousee.
Kiitos runoistasi.
Kiitos kuuluu taas kerran sinulle Zhacuta, ihailen taitoasi AINA tuoda
esille kaunista sanottavaa oli "runoni" sisältö melkeinpä mitä vain.
Totta, kesä on vasta puolessa välissä ja kuten sanoit "jokainen aamu aurinko nousee". Ehkä tämä surumielisyys johtuu siitä että syksyä kohti ollaan
menossa vaikka useimmiten syksy varsinkin alkusyksy/loppukesä
voi olla kauniimpi ja lämpöisempi kuin keskikesä.
Eikä mulla oikeastaan ole mitään vastaan sadepäiviäkään (kuten tuolla edellä jo mainitsinkin) koska silloin on aikaa omistautua muille harrastuksille, sisätiloissa. Jatkuva sade ja harmaa taivas sensijaan ei houkuttele mihinkään.
kiitos vielä kerran kommentistasi!
.