Mietin tässä itsekseni että milloin on todella se oikea aika päästää koira pois "koirien taivaaseen"..Kysymys tuli mieleen kun tosiaan ton mun 8vee sekarotusen koiruni kanssa just el.lääkärissä oltiin ja siltä paha märkäkohtu leikattiin ja lääkäri sitten kysy multa että haluanko että leikataan. Mulle se oli tietty itsestäänselvyys et leikataan jos vaan viälä mahdollisuuksia on (muuten aivan terve koira, usein luultu pennuksi kun niin leikkisä). Itse ajattelin et miten koskaan voisin antaa itelleni anteeks jos en ois kaikkeeni yrittäny...Tietenkin asia ois eri jos tietäisin et sillä ois hirveet kivut ja ois sen parempi jossain muualla! Nyt toivonkin paranemista enemmän kuin mitään koska tiedän että meillä olis vielä monta hyvää vuotta edessä! Mut ottakaa ihmiset kantaa...ja kokemuksia!
milloin oikea aika?
huolestunut
5695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eläinlääkärin mielipiteeseen siitä milloin on oikea aika antaa viimeinen piikki. Tuntemieni eläinlääkäräreiden perusteella heillä on korkea moraali eivätkä he tarpeettomasti lähtisi pitkittämään selvästi parantumattoman eläimen elämää. Tapauksessasi tuskin niin oli, joten onnea hauvan paranemiseen ja monia yhteisiä vuosia teille!
Koirasi elää todennäköisesti vielä monta vuotta ja se on sen leikkauksen ansioista. Minun vanhempi koirani on 10-vuotias eikä ikä paina vielä yhtään vaan jaksaa riehua tuntitolkulla pennunkin kanssa.
ei taida ollakaan. Itse olen ajatellut sen niin, että kun olen meidän koiraa 11-vuotta katsellut, niin luulen tietäväni milloin koira ei enää halua jatkaa taivallustaan. Olen myös miettinyt, että sitten kun koira laskee alleen tms., niin tuskin se enää on koiran arvoista elämää.
Tänä kesänä meidän koiralta leikattiin myös pitkälle edennyt märkäkohtu ja koira toipui todella hyvin. Päivä kerrallaan me elellään ja nautitaan yhdessäolosta, mutta kyllä tippa tulee silmään joka kerta kun poislähtö tulee mieleen.
Itku silmässä, kaipaus rinnassa tätä kirjoitan..
Meidän rakas 14- vuotias sydänkäpynen päästettiin koirien taivaaseen eläinlääkärin avustuksella 2 vkoa sitten! Päätös oli TOSI rankka. Koirulilla oli maitorauhaskasvain, ollut jo 7 pitkää vuotta. Varasin kasvaimen huomattuani heti leikkausajan (kasvain oli silloin herneen kokoinen), mutta silloinen eläinlääkäri ei suostunut noin pientä kasvainta vielä poistamaan. En osannut olla silloin tiukkana ja vaatia leikkausta. Lekuri sanoi, että kasvain poistetaa KUN se alkaa vaivaamaan. Eipä vaivannut koskaan! Koira oli elämänintoa täynnä aivan loppuun asti.
Koiraltaltani leikattiin emätinkasvain noin kuukausi sitten. Se pulpahti aamupäivällä esille ja samana iltana poistettiin. Leikkaus meni hyvin ja koira toipui tosi nopeasti! Jo silloin mietin kuinka pitkälle ihmisellä onkaan "valtaa" lemmikkiinsä??! Ei koira saa valita itse haluaako leikeltäväksi vai ei. Kestääkö kivut urhoolisesti vai ei. tulin tuumailun jälkeen siihen tulokseen, etteihän lemmikillä ole mahdollisuutta muuhun kuin omistajan päätökseen tyytyä (ellei sitten luonto puutu peliin!). Mietiskelin tiedänkö milloin on aika päästää rakas muille maille vihreimmille.. Olin varma etten päätöstä koskaan voi tehdä!
Yhtenä iltana huomasin, että maitorauhaskasvaimesta tuli vähäistä veristä vuotoa ja silloin jokin sanoi sisälläni, että NYT on "se" aika! Keskusteltiin mieheni kanssa vakavasti ja hänkin oli ehdottomasti samaa mieltä asiasta. Varasin ajan eläinlääkäriin..
Kyllähän lääketiede moneen pystyy, mutta jossainhan raja menee. Ainakin minun rajani meni tuossa! Mielestäni ei olisi ollut oikein tehdä leikkaus leikkauksen perään. Rahaa en ajatellut lainkaan, vain AITO rakkaus koiraan ratkaisi vaikean asian. Koira hankittiin taannoin perheenjäseneksi, ei kärsimyksiä kantamaan!
Rakkaamme sai elää pitkän ja onnellisen elämän, sai kaikki mita tarvitsi ja enemmänkin. Rakkautta yltäkylläisesti! Se vaan on elämän tosi asia, etteivät terveys ja maan päällä ikuinen elämä ole kaupan!
Luulin, että eläinlääkäri "helpottaisi tunnontuskiani" ja raskainta tekemääni päätöstä sanomalla, että viimeisen piikin aika on todellakin nyt, mutta ei! Hänpä ehdotti uutta leikkausta, jonka tuloksesta ei olisi takeita. Kertoi kyllä realistisesti tilanteen. Leikkaus olisi ollut iso, paramneminen olisi vienyt aikaa ja ikärasite päälle. Kerroin hänelle, että olemme päätöksemme tehneet ja toivoin, että hän kunnioittaisi sitä. Näin kävi! Lääkäri suoritti eutanasian.
Koirani muutti koirataivaan suloisille myyrästysmaille kivuttomasti!
Olen onnellinen, ettei rakkaani tarvinnut koskaan kärsiä itsekkyyteni takia!!
Sinulle, joka mietit tiedätkö milloin on oikea aika tehdä tämä vaikein ja raskain päätös... voin sydämmestäni sanoa, että kyllä tiedät! Vaikealla hetkellä älä kadota tunteita, mutta muista pitää järki kädessä! Eläinlääkäri on hyvä apu johon voi luottaa, mutta viimekädessä se olet sinä, joka päätöksen viimeisestä piikistä tekee. Aito ja pyyteetön rakkaus lemmikkiisi kyllä ratkaisee asian!
Sinulle Pätkä, siellä koirien taivaassa! Tee myyrä-hommia kivuttomana! Tapaamme joskus.. tiedän, että tulet minua häntä heiluen vastaan..
Sinua kaipaamaan jäivät Sipi, Sami ja "koiraveli" KultiKepponen sekä lukuisat koira- ja ihmisystäväsi
Kiitos teille kaikille jokka tähän ketjuun olette kortenne kekoon kantaneet.
Itse raskain syämmin ja tippa silmäkulmassa kaihertamassa ajattelen etten itke,en itke jne.Vanha saa sanoa jo 14-vuotias seropi uroksemme alkaa taivaltaa kohti viimmeistä syksyään.Yöllä kun tulin kotiin mieheni joka oli ollut kotona kertoi pelottavaa kuultavaa,taas kerran (ennenkin tapahtunut) liikkumis ongelmia tämä pahin tähän astisista-meillä on oma piha jossa vanha herra muistaa edelleen pysyä ,pyytää itse ulos ja ilmoittaa kun haluaa sisälle...mieheni ihmetteli kun koiraa ei kuulu sisälle ja lähti taskulampun kanssa asiaa tarkistamaan ONNEKSI löysi koissumme meidän ja naapurin välisestä ojasta josta ei olis omin avuin päässyt ylös toi sisälle sylisään melkein 40kg ja lämmitteli antoi särkylääkettä paapoi ja hoiti kunnes koissumme vaipui uneen rasituksen johdosta,kun minä tulin kotiin niin oli hetken yhä levoton ja rauhoittui nukkumaan.Tänään liikkunut aika normaalisti mutta käytin ulkona varmuuden vuoksi tiukan silmäparini alla ja toinen takanen tuntuu olevan aika lailla jo haudan puolella-tietysti vielä eilisen rasituksista kipee,väsynyt jne...mutta pelottaa silti että ennen niin kovasti liikkuva koira ja ei pääse liikkeelle ja jaloissa kipuja(on omia lääkkeitä joilla hetkellisesti menee ohi siis pahemmat kivut ainakin.)Mitä sitten kun tulee talvi ja lunta paljon jne..En tiedä mitä ajatella,miten päin olla,olemme paljon puhuneet eutanasiasta mieheni on sen kannalla mutta minä en jaksa vaan ymmärtää ja pelkään koska se hetki tulee mutta aika pian varmaan.Joten kiitos lohdutukestanne.ja kuunnelkaa sydäntänne vaikka kyyneleet hiertäsivät sen verille.