Eemeli! armaani! olet aina ollut sydämeni valittu, se ainut ja oikea!!!! anteeksi että häivyin eilen noin vaan, oli vaikea kohdata sinut uudelleen kaikkien niiden kyynelten ja unettomien öiden jälkeen!! anteeksi etten enää ollut kanssasi, vaan katosin sanomatta sanaakaan! ja tulin takaisin vasta kun sinä olit mennyt...!!! sitä kadun! haluaisin jutella taas niin kanssasi. sinä tuota auringon päivääni!!! missä sinä olet, minne sinä olet menossa?? minä olen täällä ja odotan...!!!
Eemeli!!!!
Lettipää tyttö
3605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomenta, Lettipää tyttö!! Sinä muruseni, ainoa oikea rakkaani jonka todella kadotin.
Kadotin ja suren...harmittelen suunnattomasti sitä mitä tapahtui. Tapahtui se mitä pahiten ja eniten pelkäsin, että taas sinut kadotin :(
Jouduin taas valvomaan, unetonta yötä viettämään, taas kerran. Sinun, Lettipää tytön takia. Olet saanut niin paljon minussa aikaan, olet saanut minut sekaisin onnesta ja siitä mitä kaikkea oletkaan. Olethan aina sellainen?
Missähän olet nyt, aarteeni, minne olet ehkä menossa?? Miksi??
Minä olen täällä, sinua kaipaillen - huhuillen! Matkalla olen tällä sinun viitoittamalla tiellä. Toivoa en menetä kun tiedän että olet.
Haluan myös seurassasi olla, ne hetket parhaita on mitä tiedän...Aurinkoa ja lämpöä tuotat ja sitä säteilet, siis jaksan :)
Löydänhän sinut taas? Haluan löytää!
Huomenta sinullekin kultaseni! Aurinko nousi tänään oudon kirkkaana... Anteeksi ne viikot, kuukaudet, vuodet kun olen ollut poissa. Annan anteeksi sinulle ne viikot, kuukaudet, vuodet, kun sinä olit poissa! Minun piti silloin jatkaa matkaa, niin piti sinunkin! Elämä on outoa, eikö...?
Minä olen vielä matkalla. En ole perillä ihan vielä. Jaksatko odottaa, että pääsen perille? Se kestää vielä hetken, maltatko sinä? Olen täällä, puolivälissä, voit tietysti tulla vaastaan...
Eemelini...rakkaani...ei ollut koskaan ketään muuta niinkuin sinä...ja sinä tiedät sen!
On tämäkin päivä saatu jo iltaan, aurinko painunut pilviverhojen taa...kohti uutta nousua! Mutta täällä minä olen, valvon, sinua rakkaani mietin ja ajattelen!
Aurinko nousi kuten sanoit, oudon kirkkaana. Siinä paisteessa ja valossa oli jotain uutta ja outoa, jotain sellaista mitä olen kaivannut monet vuodet ja hetket. Kiitos sinun auringonpaisteen ja sen säteen mitä säteilet. Tunnen säteet sisimmässäni, tunnen taas sen saman mukavan tunteen pitkän ajan jälkeen ja elämä hymyilee.
Ikävä kalvaa mieltäni...Minulla on sinua ikävä, et voi edes tietää miten paljon kaivannut olen, kärsinyt ja surrut.
Nyt se suurin kaipuu on unohdettu kun sinut olen taas saanut elämääni, tälle tielle mukaan. Rakkaani Lettipää tyttö, saat kaiken anteeksi, saanhan minäkin?
Tiedäthän etten ole tietentahtoen näin toiminut ja ollut pois, en varmasti. Enkä koskaan niin tule tekemäänkään. Sillä olethan kaikkeni, olethan aarteeni, olet niin niin paljon, kultaisin minun oma rakkaani. Olet sitä aina!
Olemme matkalla vielä, elämä on joskus outoa, se on ihmeellistä eikä me aina ymmärretä kaikkea. Emme ole päässeet vielä perille...Haluaisin olla jakamassa tätä matkantekoa kanssasi, kulkea polkuja, etsiä reittejä...kulkea rinnatusten, kädestäsi kiinni puristaen, toistaan tukien ja turvaten ja ennenkaikkea rakkaimmastani huoltapitäen ja hoivaten, olethan kaikkeni. Tiedäthän sen!
Olen jo vastassa, odottamassa asemalaiturilla....huhuilemassa Lettipää tytön perään, kaivaten ja huokaillen. Tule joutuin, toivon että tiemme kohtaisivat, pian, heti! Yritän olla kärsivällinen, yritän malttaa...rakkaushan on kärsivällinen joten ei hätää kultasein.
Tiedänhän minä, ettei meillä ole muita koskaan kuin toisemme, minä sinulle ja sinä minulle. Olemme toistemme ikiomia...toistemme rakkaita! Tiedäthän sinäkin......rakkaani.....ettei ketään muuta ole koskaan ollut, eikä tule muita olemaankaan.
Milloin olet perillä tai edes asemalla jolloin matkamme voisi jatkua rakkaimpani rinnallani?