Olen löytänyt rinnalleni ihanan naisen. Se alkoi ensin ystävyydestä, tutustuimme ihan alkujaan töiden kautta. Itse työskentelin silloin ulkomailla ja Suomessa käydessä hän usein6 tarjosi yösijan. Silloin myös kävimme ulkona paljon...Sitten kerran rakastelimme...sen jälkeen kaikki muuttui!
Lopetin työt ulkomailla, muutin hänelle. Tuntuu että elän vankilassa! Pitää ilmoittaa kun lähtee ja milloin tulee, missä on ja mitä tehnyt! Kotonakin on tunne että koko ajan tarkkaillaan, silloinkin kun hän ei ole kotona. Etsin kameroita ja tajusin että olen tulossa hulluksi. Rakastan naistani ylikaiken, mutta kaipaan vapauttani!
Lopetin työt ulkomailla, muutin hänelle. Tuntuu että elän vankilassa! Pitää ilmoittaa kun lähtee ja milloin tulee, missä on ja mitä tehnyt! Kotonakin on tunne että koko ajan tarkkaillaan, silloinkin kun hän ei ole kotona. Etsin kameroita ja tajusin että olen tulossa hulluksi. Rakastan naistani ylikaiken, mutta kaipaan vapauttani!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sun nainen on sairaalloisen mustasukkaista tyyppiä eikä tilanne varmasti tule parantumaan. Jos jäät suhteeseen, joku päivä sun nainen vielä hakkaa sut saadessaan kunnon mustasukkaisuuskohtauksen.
Valitettavasti sun naisella ei ole kaikki ihan kohillaan, kun täytyy noin sua vahdata. Tollanen ei kuulu normaaliin, tasapainoiseen ja terveeseen ihmissuhteeseen.
Jos alistut jatkuvasti sen vaatimuksiin ja teet niin kuin hän haluaa, naisesi saa siitä mielihyväntunteen ja alkaa SUN HUOMAAMATTA kiristää lenkkiä ja sit sä vasta kusessa oletkin!!!
Mä kirjoitan nyt ihan omasta kokemuksesta, koska oon ollut samanlaisessa tilanteessa. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että otin ja karkasin naiseni luota, koska hän ei yhtään halunnut kuunnella, mitä mulal oli sanottavaa. Piti aina ilmoittaa kaikista menoista. Missä oon, kenen kanssa. Ja jos tuli tilanne, että menin tapaamaan ystäviäni, hän halus aina mukaan. Mulla ei olsi saanut olla elämää ennen meidän seurustelua, hän oli siitäkin mustasukkainen.
Ja meilläkin oli aluksi tosi kivaa yhdessä. Hän huomioi mua paljon, osti lahjoja yms. Mutta kun muutettiin yhteen, se helvetti alkoi. Hän oli mustasukkainen jopa mun KOIRASTA!!! Onneksi pääsin pois siitä suhteesta. Se karkaaminen on ollut yksi mun elämäni viisaimpia tekoja.
Joten ihan neuvona vaan, vaikka tykkäät naisestas, niin en kehoita jäämään suhteeseen. Sairaalloisesti mustasukkaiset ei yleensä paranu, ainakaan hirveen helposti... Sä saatat joutua vielä pahaan pulaan naises kanssa... Varoitan! Tsemppiä joka tapauksessa!
No ei kaikki nyt ole mitään vaimonhakkaajia.
Valitettavaa, että sinulle osui kohdalle sellainen. miten ihmisille on niin vaikea puhua keskenään suhdetta hiertävistä asioista. Jos ei puhumalla onnistu, niin ehkä sitten on parempi lopettaa koko suhteilu.
siis täh? eiköhän yhdessä asumiseen ja elämiseen ihan luonnollisena osana kuulu se, että kertoo puolin ja toisin minne on lähdössä ja milloin on palaamassa? se vasta oudolta tuntuisi jos pitäisi olla huolissaan puolisosta jonka olinpaikasta tai voinnista ei ole mitään tietoa.
Aloittaja on selvästi hypännyt suhteeseen ja vieläpä avoliittoon ilman oikeaa käsitystä siitä mihin on hankkiutumassa.
Parisuhteeseen ja yhdessä asumiseen ja elämiseen kuuluu sen oman elämän ja arjen jakaminen toisen kanssa, ja silloin on luonnollista ettei voi huidella menemään samalla tavoin kuin sinkkuvuosinaan.
Alistavat ja oikeasti kyttäävät puolisot asia erikseen, mutta aloittajan tekstissä ei käsittääkseni hakkaamisesta ja varsinaisesta mustasukkaisesta vahtaamisesta puhuttu.
Takapakkia, erilliset osoitteet ja selvät pelisäännöt siitä että eletään vapaammassa suhteessa, kuin mitä tyttöystäväsi on olettanut.
muutitte yhteen liian nopeesti, seksi ei nykyää enää velvoita ett aletaa puuhamaan avoliittoa. No joka tapauksessa, muutat erilleen, ja katsotte miten suhde sitten onnistuu. Puhut näistä asioista avoimesti naisesi kanssa ja kerrot että sulle tää yhdessäeläminen on vähän liikaa. Jos rakastatte tai jotain siihen suuntaa, niin on olemassa ratkaisuita muukin kuin suhteessa ahdistuminen.
jos on tottunut yksin elämään ja asumaan, on yhteen muuttaminen kyllä ihan perszeestä aluksi. Enkä tiedä muuttuuko tuo tunne ikinä. Miksi pitää muuttaa yhteen? Sinä olet vieras toisen asunnossa loppuun asti, niin minäkin tunsin olevani kun nyksäni luokse muutin. Ei minulla ollut siellä mitään omaa, toisen nurkissa olin. Omassa kotona saa olla kuin kotonaa.
Niinpä. Kuka sen sanelee, millainen ulkoinen formu suhteella pitää olla. Jos ei ole esim taloudellisia paineita, niin suhteen kannalta vois monessa tapauksessa olla parempikin, jos kumpikin asuisi omillaan. Vallankäytön välineet olis silloin vähäisemmät ja tilaa jäisi sille tärkeimmälle yhdistävälle voimalle.
Minusta tuntuu, että joissakin lesbosuhteessa (ehkä enemmän kuin heterosuhteissa?) ei ole sitä omaa elämää vaan kaikki pitää tehdä yhdessä. Ei se mitään jos on sellainen että oikeasti haluaa tehdä asioita aina yhdessä, mutta tulee mieleen, että kyse saattaa joskus olla läheisriippuvuudesta tai mustasukkaisuudesta ja siitä että ei halua että toinen kokee mitään mitä itse ei koe. Itseäni harmistuttaa kun lesbo-kaverin tyttöystävä (sellainen dominoiva joka määrää kaikesta ja kaverillani ei ole mitään sanomista vaan hän juoksee aina tyttöystävänsä aikataulujen ja mielialan mukaan) soittelee aina kun olen kaverin kanssa ja yhteiset keskustelut/tekemiset keskeytyy kun kaverin tyttöystävä soittelee ja kertoo niitä näitä ja kyselee kaikkea vaikka ovat vastikään nähneet. Jos hän sanoisi, etten nyt ehdi puhua niin tämä varmaan suuttuisi. Inhottaa nähdä ennen niin itsenäinen nainen noin alistettuna. Nykyään hän suunnittelee aikataulunsa tyttöystävänsä menojen mukaan. Joskus sovitut menot peruuntuvat tyttöystävän oikusta, mutta kaverini vaan jaksaa kävellä talutushihnassa, eikä mukise yhtään asiasta. Jos kyse on tällaisesta tapauksesta, joka oikeasti vahtii menojasi, niin lopeta suhde ajoissa.
Just tätä mä tarkoitin. veit sanat suustani! :)
Mun kaveri kans elää semmoisessa seurustelusuhteessa, että se kysyy sen tyttikseltä melkeinpä mihin vaan ensin mielipiteen. Se on aika rasittavaa ystävyyssuhteelle jos toinen ei voi lähteä käymään edes kahvilla ensin tarkistettuaan käykö se sen kumppanille. Sit jos se pääsee lähtemään, sen tyttis tekstailee tai soittaa sille koko ajan jonkun syyn varjolla. Mun kaveri on muuttunut avoimesta vähän jo sulkeutuneeksi ja ei käy yksin enää missään. Mun mielestä tuommoinen parisuhde ei oo ihan normaali missä vahditaan toisen liikkeitä koko ajan.
Jos ja kun mä alan seurustelemaan, en tosiaan halua seurustella kontrollifriikin kanssa. Kai nyt jokainen tajuaa miten parisuhteessa eletään. Mäkin tajuan sen että menoja ja tuloja sovitaan ja kerrotaan missä mennään. Mutta ei se tarkoita sitä että toinen kieltää menemästä ilman toista ja rajoittaa ihmissuhteita.
Voi kun kaikki olisivat sinunlaisiasi.... en todellakaan ymmärrä miksi valitettavan monet suhteet (ja vaikuttaa et lesboissa ja homoissa on enemmän kun heteroissa) ovat kontrollifriikkejä pariansa kohtaan... ei anneta hengittää.... sit ihmetellään et miksi se toinen lähti yks kaks....
No jos joku meinaa minun kanssani asua, niin kyllä haluaisin tietää, milloin hän suunnilleen aina meinaa olla kotona! Ja ihan mielenkiinnosta kyselen, mitä oli tekemässä, oliko kivaa jne. Ei se sitä ole että kyttäisin, se on sitä elämän jakamista.
Ja en siis todellakaan ole mikään sairaalloisen mustasukkainen tyyppi, minusta on hyvä että toisella on omiakin menoja ja omia kavereita. Enkä missään tapauksessa haluaisi että kaikki pitää tehdä yhdessä. Mutta ihan yhteisasumisen käytännön järjestelyjen takia on hyvä tietää milloin toinen on tulossa ja menossa, ja jos jonkun kanssa seurustelen niin odotan että kuulumisiakin jaetaan ja niitä sopii kysellä ilman että toinen tulkitsee että se on sitä että "pitää ilmoittaa".
Et sä luultavasti naistasi yli kaiken rakasta, tykkäät vain aina toisinaan silleen kevyesti olla hänen seurassaan, asettumatta liikaa alttiiksi. Komppaan muita siinä että olisi varmaan parempi muuttaa erikseen asumaan. Varaudu sitten siihen että naisesi löytää pian toisen, jonka kanssa yhdessä asuminenkin sujuu.