Jokainen kukka voikukasta niittynätkelmään, metsätähdestä pietaryrttiin, kultapiiskusta kissankelloon tai hiirenvirnaan saa minut innostumaan. Kaikkia näitä ja kymmeniä muita kukkii lenkkireittini varsilla. Valokuvaan ja urkin selville niiden nimet. Astun vain ovesta ulos, otan pyöräni ja ojanpientareiden koko rikkaus tulvahtaa vastaani. Ylellistä elämää!
Minua kiinnostaa tietää, kuinka yleisiä ym. kasvit ovat muualla Euroopassa? Onko Espanjassa tai näkyykö näitä Kanadassa, Austraaliassa jne..? Kaiketi Suomessa kuitenkin nämä ovat joka puolella yleisiä?
Minua kiinnostaa tietää, kuinka yleisiä ym. kasvit ovat muualla Euroopassa? Onko Espanjassa tai näkyykö näitä Kanadassa, Austraaliassa jne..? Kaiketi Suomessa kuitenkin nämä ovat joka puolella yleisiä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
huomaat kaikenlaista ja positiivinen ja tiedonhaluinen tutkiskelija ja pohtija olet .Monet asiat on useille vain sellaisia kuin itsestään selvyyksiä eikä he huomaa niitä enenkuin ne on poissa. Osaat huomioida ja tuoda esille sen rikkauden mitä on olemassa ympärillämme
Vahvasti elät ja kivaa että kirjotat ajatuksia ja kokemuksiasi ja elämänviisauksia paljon
Hyvää lämmintä helteistäkin kesäpäivää tänään
kouluaikoina keräsin kolmatta sataa kasvia ja
opettelin myös latinalaiset nimet.
Kyllä Pohjois-Amerikassa on paljon samoja kasveja
mutta Australiassa ei.
Aasiassa myös löytyy joitakin tuttuja.
Mielenkiintoinen aihe...jatketaan joskus,
nyt juostava
Mammamarin kauniit sanat viettelevät minut itsekehun syntiin. Tapahtui nimittäin viime kesänä niin, että talomme editse kulkevaa pikku tietä alettiin kunnan toimesta saneerata. Kuoppainen ja hankalakulkuinen se olikin.
Vaimoni, joka on samanlainen entusiasti kuin minäkin, loihe lausumaan: - Nyt sinä Alvari videoit, kuinka tie tehdään! - Yksi hyödytön harraste lisää, tuumasin. Mikä siinä! Tehdään dokumentti tien teosta.
Tien rakentajia huvitti innostukseni, kun keräsin pala palalta kaikki tien tekoon liittyvät vaiheet perustuksen kaivusta asfaltin valuun saakka. Tyttärenpoikani näki sattumalta videon. - Mistä sinä ukki tiesit, että teen lopputyötä ammattikoulussa juuri tästä aiheesta, hän kysyi. Saanko liittää videosi havaintomateriaaliksi?
Enhän minä eikä vaimonikaan sitä tiennyt. Nuoret eivät juuri esittele tekemisiään etukäteen. Niin tämä "mestariteokseni" oli herättänyt erityistä mielenkiintoa ja huomiota. Teiden nykyisestä saneerauksesta kun ei niin vain löydykään havaintomateriaalia.
Tämä hyödytön harrastukseni sai siis tällä kertaa hyödyllisen päätöksen.
Kirjoitinkin jo täällä edempänä miten kauniisti kukat nyt kukkivat teiden varsilla.Puna-ja valkoapilat,päivänkakkaratja harakankellot.
Toiset niityt ovat täynnä ukon putkia jotka rikkakasveinakin ovat niityinä tosi kauniit.
Joka päivä lenkkipolun varrella on uudet kukat ja tuoksut ,se on ihana havaita.
Sinä vielä jaksat valokuvata näitä kasveja,veljeni tekee samaa ja nyky tekniikalla niistä saa taide teoksia.
Poikani asuu tällä hetkellä Kadanassa kysynpä häneltä luonon varaisista kasveista. Kirjoitan sinulle Alvar kun saan selville.
Asuin Espanjassa 4 kk ,10 vuotta taakse päin ja kasvisto siellä oli ihan erialainen kuin täällä.
Ilman istustusta siellä oli ihan erilainen kasvisto kuin istuteituissa turistikeskuksissa.
Silti sieltä löytyi kaunista luontoa.Asuimme sielä vehreimpään aikaan ,kun lähdimme pois
maasto alkoi olla jo ruskeaa ja kulottunutta.
Siitä olenkin ajatellut,että meidän maassaame on aika pitkään vihreää. Sitä emme ehkä osaa arvostaa.
Eräs merkillinen asia villikukista on se, että ne nykyisin saavat kasvaa(jos saavat), ainoastaan ojien penkoilla. Niiden suunnaton kauneus jyrätään säälimättä mistä vain voidaan. Ojieni varsillekin ilmaantuu traktorimies leikkureineen heti, kun kukat ovat kauneimmillaan. Kukkien kuolema jyrää.
Asun kadun päässä viimeisenä talona ja kolmelta kantilta on kaupunginviheralue.Osoitteni onkin Metsäpolku....
Kaupunki hoitaa metsäänsä harvoin ja haluaisn avarampaa. Yhdeltä laidalta tulee vastaan pallokenttä ja sen reunaan olemme yhteis työssä saaneet alkamaan kukkaiskedon,lupiinit ja ketoneilikat ja punailakit. Omalta tontiltaltamme olemme antaneet levitä sinne erilaisia puutarhakasvia ja pensaita......Saamme yhties työssä hyvän puiston.
Ennen lapsena opittiin kaikki kukkien nimet tietämään äidiltä jai isältä. Tänään juuri eräs nuori koiran ulkoiluttaja kysyi minulta kun olin lenkillä ukonputken nimeä .... Kysyi mitä on tämä kaunis kukka meri???
Ennenvanhaan ukonputki oli rikkakasvi ...
Yleensäkin kun nyt ei tarvitse hyötyä ajatella monet kukat näyttävät kaunilta, ennen nypittiin pois.
Tienvarsilla olevat kukkaset ovat kauniita,
lupiineitakin on valtavasti ja muita, mutta se on
ikävää kun kaikki pitää niittää pois.
Turvallisuus-syistä on niitettävä, kun se on niin tiheä ja korkea kasvillisuus, jos sieltä
joku koira tai kissa tahi mikä eläin tahansa
tulla tupsahtaisi auton eteen.
Voisi olla vaikka lapsi joka on lähtenyt sinne kukkasia keräämään,että niitettävä se on,siinä kauneus kyllä silloin katoaa,ja sama se on pyöräteitten varsilla.
Mutta itse annan mökillä kasvaa niittyleinikit
horsmat voikukat metsätähdet kielot ja kaikki luonnonkukkaset.Siellä on yksi pelto ja ojan piennar niitä täynnä ja voi kun ne ovat kauniita.
Syksyn tullen kukinnan lakattua niitän ne sitten
pois,ja seuraavana keväänä ne nousevat taas,
kuin uudesti syntyneenä.On se luonto kaunista,
aivan sellaisenaan.
Syksyn tullen taas saa nauttia ruskan väriloistosta,vaikka se ennustaakin luonnon
kuolemista, vaikka talven lepoonhan luonto silloin asettuu,ei se kuole vaikka lumen alle jääkin.
Joka vuoden-ajalla on oma kauneutensa,talvellakin
kun lumihiutaleet pitävät villiä tanssiaan,
ja hanget kimaltelevat,järvet jäätyvät peili kirkkaaksi jääksi.
Näet paljon enemmän ympärilläsi olevaa kuin useimmat meistä muista. Itse en tunne kasveja enkä kukkia sanottavasti, linnutkin ovat aika vieraita - no jaa, ei varis sentään.
Itse näen vain suurehkoja kokonaisuuksia kuten syksyisen luonnon väriloistössaan, kuulaine ilmoineen. Mitä pidätte sellaisesta?
Kyllähän keväinen luontokin tietysti kaunis on puhjetessaan.
Uhkaavan näköiset, sini-musta-valkoiset, pilvet kin taivaalla ovat minusta ainakin komeita katsella.
Minulla on eräs kummallinen ihailun kohde - myrsky. Näen tässä luonnonvoimien myllerryksessä jotakin suurta, mahtavaa. Luonto, minun Jumalani, näyttää ihmiselle hänen pienuutensa. Parhaiten myrsky näkyy tietysti meressä ja tajuan kyllä sen aiheuttamat vaarat - mutta.
Kasveista ja kukista senverran: Kasvit ovat mukautunet olosuhteisiinsa ja viihtyvät vain oloissa, jotka ovat vastaaavia.
Kun olen pikkusen etelämpänäkin käväissyt, olen aina kaivannut kunno lehtipuita, esimerkiksi koivua, paikallisten känkkäröiden sijaan. Ei näy!
Ei lämpötila vaan pimeän ja valoisan vaihtelut ovat esteenä, vai ovatko? Havupuutkin kasvavat vain ylhäällä vuorten tai alppien rinteillä, oletettavasti lämpötilan (alhaisemman sellaisen) takia.
saaristosta lomalta ja olen lueskellut kirjoituksianne. Puhuitte kedon kukista juuri niinkuin itsekin koin kaiken. Tien vierustat olivat kirjavina kedon kukista ja kapealla saaristotiellä ajellessa oli kuin olisimme ajelleet keskellä kukkamerta. Ihanaa.
Kalaonnikin oli lomalla aivan mahtava. Ongellakin tuli iso hauki saaliiksi.
Nyt on leppoisa ja hyvä olo muistella lomaa.
Suomen kesä on kaunis.
kun asustelen niin huomaan kaikki tienvierustoilla ja ojien pientareilla olevat villit kukat.
Joskus olen jopa kaivanut niitä ylös ja yritellyt kasvattaa oman tonttini reunustoille.
Mutta kuten me itsekukin olemme asuinpaikkamme valinneet, niin ehkä samoin ovat nuo villikukatkin tehneet omat valintansa eivätkä ota juurtuakseen "siirtolaisuudessa".
En muista enää noitten kaikkien kukkien nimiä, mutta monasti ne vetävät vertojansa monelle puutarha kukalle, jos saisivat hyvät lannoitteet.
Esimerkiksi Horsma, kun se on levinnyt jonnekin omaan paikkaansa, niin mikä toinen kukka kauneudellaan voisi sillekin vertoja vetää. Jopa värivalintansa takia se on kuuluu luontomme kauneimpiin villikukkiin.