Aloittelijan varmat yhtiöt

Sellaista käsitettä kuin varma osake ei olekaan. Maailma muuttuu ja samalla yhtiöiden toimintaympäristöt. Osa yhtiöistä reagoi ajoissa ja oikein, toiset myöhässä tai väärin. Siksi varmimpaankin ja suurimpaankin yhtiöön sisältyy aina riski.

Kun minä aloittelin 1980-luvulla, noita varmoja yhtiöitä olivat liikepankit KOP ja SYP. Useimmat aloittivat sijoitusuransa ostamalla jompaakumpaa, ja niitä verrattiin alan oppaissa turvallisuudeltaan valtion velkakirjoihin. Pankkiosakkeilla oli varma ja tasainen osinkotuotto ja muutaman vuoden välein edullisia osakeanteja. Sitten tuli vuosi 1989 ja varmuus loppui siihen. Nythän ollaan jo siinä pisteessä että valtion obligaatioihinkaan ei enää voi luottaa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että juuri aloittelijan ei pitäisikään hakea sijoituksiinsa ensisijaisesti varmuutta. Pienellä salkulla voi surutta ottaa riskiä. Totta kai tappiot ovat ikäviä, mutta epäonnistuminen tuossa vaiheessa on vielä korjattavissa eikä vaikuta elämään mitenkään ratkaisevasti. Sitten kun salkku on kasvanut ja sillä alkaa todella olla merkitystä, paha tappio voi merkitä esimerkiksi eläkkeelle pääsyn viivästymistä viidellä vuodella. Sellainen riski pistää jo hakemaan varmuutta.

Piensijoittaja on paljon vapaampi kuin joku rahastonhoitaja. Ammattilaisen on pakko sijoittaa suuriin yhtiöihin likviditeettisyistä, mutta pikkurahalla on enemmän valinnanvaraa. Pörssiviidakossa pieni ja ketterä apina voi käydä hakemassa hedelmiä ohuilta oksilta, jotka eivät kestä gorillaa. Sinulla on listassa suuria yhtiöitä, mutta kannattaa katsella small cap -listaltakin sopivia ehdokkaita ja perehtyä niihin. Sielläkin on vakaita ja voitollisia yrityksiä.

sijoita tilille

Ei ole olemassakaan mitään aloittelijan osakkeita.

Mutta riskiä pienentää parhaiten hajauttaminen, mutta ei sekään oikeastaan ole järkevää, koska se pienentää myös potentiaalisia huippuvoittoja yhtälailla ja välityspalkkioihin menee enemmän rahaa sekä salkun hallinnointiin kuluu enemmän aikaa.

Pikkufirmoja on pirun vaikea ostaa, kun myytävät määrät ovat niin mitättömiä, ettei edes piensijoittajan tuhatlappusilla tahdo kauppaa syntyä, eikä ns. oikea markkinahinta ole selvä, kun osto- ja myyntitoimeksiantojen välillä ammottava kuilu, eikä pieniäkään kauppoja tapahdu edes päivittäin. Isoa firmaa saa aina ostettua samalla sekunnilla kaikkien tietämään markkinahintaan, pikkufirmojen kassa voi joutua tappelemaan päiviä, kun toimeksiannot eivät vaan mene läpi fiksusti.