http://www.ess.fi/?article=378781
Kotimaa
Kantelut lastensuojelulaitoksista lisääntyneet
23.7.2012 6:34 - Juho Takkunen
Lastensuojelulaitoksista tehtiin kanteluja ja laitoksia valvottiin vuonna 2011 noin kolmannes enemmän kuin vuonna 2010.
Usein epäkohdasta ilmoittaa sijoitetun nuoren vanhempi eikä nuori itse.
Monet nuoret eivät halua tarttua epäkohtiin enää nuorisokotiajan päätyttyä.
Entistä useampi perheen ulkopuolelle sijoitettu nuori
viettää elämäänsä yksityisessä nuorisokodissa.
Kuntien sosiaalihuollon valvonta ei pysy lastensuojelun kasvun perässä.
Valtiontalouden tarkastusviraston toukokuussa julkaisemasta lastensuojeluselvityksestä käy ilmi,
että kuntien hoitamassa sijaishuollon valvonnassa on
suuria puutteita.
Päteviä sosiaalityöntekijöitä on lisäksi kunnissa liian vähän.
- Ollaan sijaisten varassa, ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta,
lapsi- ja nuorisotutkija Elina Pekkarinen kuvailee.
Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tavata nuorta myös kahden kesken
ja tehdä puolivuosittain suunnitelma hoidosta
yhteistyössä nuoren vanhempien kanssa.
Lastensuojeluselvityksen mukaan
sosiaalityöntekijät tapaavat nuoria kuitenkin vähimmillään harvemmin kuin kerran vuodessa.
Valvontaa taas tehdään pääasiassa perehtymällä
laitosten lähettämiin raportteihin.
Lisää aiheesta maanantain Etelä-Suomen Sanomissa.
Kotimaa
Kantelut lastensuojelulaitoksista lisääntyneet
23.7.2012 6:34 - Juho Takkunen
Lastensuojelulaitoksista tehtiin kanteluja ja laitoksia valvottiin vuonna 2011 noin kolmannes enemmän kuin vuonna 2010.
Usein epäkohdasta ilmoittaa sijoitetun nuoren vanhempi eikä nuori itse.
Monet nuoret eivät halua tarttua epäkohtiin enää nuorisokotiajan päätyttyä.
Entistä useampi perheen ulkopuolelle sijoitettu nuori
viettää elämäänsä yksityisessä nuorisokodissa.
Kuntien sosiaalihuollon valvonta ei pysy lastensuojelun kasvun perässä.
Valtiontalouden tarkastusviraston toukokuussa julkaisemasta lastensuojeluselvityksestä käy ilmi,
että kuntien hoitamassa sijaishuollon valvonnassa on
suuria puutteita.
Päteviä sosiaalityöntekijöitä on lisäksi kunnissa liian vähän.
- Ollaan sijaisten varassa, ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta,
lapsi- ja nuorisotutkija Elina Pekkarinen kuvailee.
Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tavata nuorta myös kahden kesken
ja tehdä puolivuosittain suunnitelma hoidosta
yhteistyössä nuoren vanhempien kanssa.
Lastensuojeluselvityksen mukaan
sosiaalityöntekijät tapaavat nuoria kuitenkin vähimmillään harvemmin kuin kerran vuodessa.
Valvontaa taas tehdään pääasiassa perehtymällä
laitosten lähettämiin raportteihin.
Lisää aiheesta maanantain Etelä-Suomen Sanomissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskisuomalaisessa oli tänään 23.7.2012 laaja uutinen aiheesta, johonka liittyi myös tilasto lastensuojeluyksikäitä kosvia kanteluita ja valvonta-asioita.
Yritin elöytää kyseistä uutista, mutta en löytänyt.
Paperilehdessä oli otsakkeina mm.
Laittomasti lukkojen takana Jyväskyläläinen nuori "Saara" nimi muutettu joutui vuosia sitten nuorisokodissa eristykseen ja liikkumiskieltoon.
Nyt tapahtumat ovat poliisitutkinnassa.
Keskisuomalainen Kotimaa sivu 4.
Uutisessa todettiin Lastensuojelun markkinavoimat ovat huono yhtälö.
Ongelma: Kunnat eivät valvo lastensuojelulaitoksia riittävän hyvin.
Osta lehti R kioskilta, tai lue kirjastossa, on mielestäni sen arvoinen uutinen.
Kirjoittajana oli toimittaja Juho Takkunen.
--------
Lastensuojellulaitostan valvonta.
Laittomuudet saavat vihdoinkin julkisuutta.
Tässä linkissä on useita aiheeseen liittyviä uutisia.
http://lastensuojelulaitokset.blogspot.fi/
----
Ja ministeriöt on vaiti. Valtaapitävät on olleet vaiti vuositolkulla.
Ennen oli oiva käytäntö järjestää ihmisten hyvinvointi ja perusturvallisuus pienillä rahasummilla ja tulonsiirroilla. Sosiaalitoimisto oli ennenvanhaan hyvin neutraali ja tavallinen paikka, missä vanhempi sai esittää toiveitaan... lakiin kirjoitettu itsemääräämisoikeus toteutui myös matalapalkkaisten tai työttömien perheissä, sos.toimessa oli tutut työntekijät. Kun silloin aikanaan meni anomaan jotakin itselleen ja perheelleen tarpeellista tukea, siitä saattoi puhua työpaikallakin!
Mistä ihmeestä halveksuva ja leimaava propaganda on ruvennut pulppuamaan? LS-perheitä keksimällä keksitään, verkostot tietää paremmin kuin perheet itse mikä on "hullusti".
MITÄ niissä sos.alan opinahjoissa oikein kerrotaan?! "Osaajuus" "asiantuntijuus" "hiljainen tietäminen"....koko ala on ällöttävä "Hanke-kumppanuus-sontaa".
Toimittajilla on nyt avainasema että saadaan paljastetuksi ne lait, jotka on valjastettu asiakkaiden hankkimiseen...
Pesäpuun toimistohan on Jyväskylässä Ilmarisenkadulla.
Keskisuomalaisen uutinen on todella sellainen, että lehti kannattaa ostaa.
Lehdessä oli tilasto Keski-Suomessa huostaanotetuista lapsista ja nuorista.
Lainaus.
Kodin ulkopuolelle oli vuonna 2010 sijoitettuna 912 lasta ja nuorta.
Sijoitetuissta 17 vuotiaita, tai nuorempia oli noi 85 prosenttia, 18-20- vuotiaita 15 prosenttia.
Asukaslukuun suteutettuna sijoitettuja lapsia oli erityisen paljon Keski-Suomen kunnista Konnevedellä 7 ja Karstulassa 16.
Huostaanotettuina ja kiireellisesti huostaanotettuina maakunnassa oli vuonna 2010 noin 580 lasta ja nuorta.
Perhehoidossa oli 63 prosenttia ja ammatillisissa perhekodissa 22 prosenttia huostaanotetuista lapsista.
Merkittävin uutinen oli Laittomasti lukkojen takana kertomus lapsesta, joka oli huostaanotettu.
Täytynee soitta Keskisomalaiseen ja kysyä, mitenkä uutisen saisi kopioitua nettiin.
Suosittelen lehden ostamista.
-------
Ei voi sanoa, etteikö ihmisillä olisi tietoa ls:n toimimattomuudesta.
Kyllä sitä ovat eri media-kanavat yrittäneet jakaa kansalle viimeiset 10 vuotta, mutta kun ei mene jakeluun, ei sitten millään.
Ja kun kun jossain suhteessa oikein pahasti mättää - esim. Eerikan tapauksessa ilmitulleet asiat - on päivänselvää, että virheitä ja mielivaltaa on runsaasti koko ls:n alueella.
Lastensuojelun harhat.
Suomen Mielenterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
---------
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa.
Suomen Mielenterveysseura.
Tiedotteet
31.8.2012 14.41
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura.fi
----------