Omistan kaksi uroskoiraa, toinen on leikattu.
Kaveri pelotteli jutulla, että uros dobberit ei tule toisten urosten kanssa toimeen. Sama huhu on kantautunut aiemminkin korviini, joten kertokaahat te, hyvät Dobermannien omistajat, onko tämä huhu totta vai tarua?
Asia riippuu varmasti myös siitäkin, onko uros tullut perheeseen pentuna vai aikuisena, ja onko se leikattu vai leikkaamaton. Kertokaahan kokemuksianne!
Kaveri pelotteli jutulla, että uros dobberit ei tule toisten urosten kanssa toimeen. Sama huhu on kantautunut aiemminkin korviini, joten kertokaahat te, hyvät Dobermannien omistajat, onko tämä huhu totta vai tarua?
Asia riippuu varmasti myös siitäkin, onko uros tullut perheeseen pentuna vai aikuisena, ja onko se leikattu vai leikkaamaton. Kertokaahan kokemuksianne!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On melkein normaalimpaa, että dobberiuros ei siedä muita uroksia reviirillään, kuin että sietäisi. Toki käskyn alla siedetään kentällä/näyttelyissä., muttei samaa voi, eikä kannata odottaa kotioloissa tai suljetuissa tiloissa.
D on kaikkea muuta kuin 'kaikkien kaveri' koirapuistokoira aikuistuttuaan.
Jos sulla on kotona uros, suosittelen narttua.
Oma urokseni, ei todellakaan siedä mitään muuta urosta sisätiloissa, vaikka metsässä voidaankin käydä myös satunnaisten muiden urosten kanssa.
Toki koirat on yksilöitä ja joilla on myös onnistuneena uros-uros pari, joilla jopa 2 dobberiurosta.. mutta mikäli tappelu tulee kerran, voit joutua huonossa tapauksessa lenkittämään pojat aina erikseen ja erottamaan ne sisällä myös jatkuvasti..hieman hankalaa, eikö!?
Suosittelen tutustumaan dobbereihin lähemmin, ja varsinkin niiden tempperamenttin, vietteihin ja 'aina valppaaseen, jokasuuntaan sinkoavaan adhd asenteeseen'.
Kannattaa aloitella vaikka dobberifoorumilta :)
Minun tuttuni uroscockerspanieli muuttui vihaiseksi muille koirille sen jälkeen kun se leikattiin. Mutta sitä on enää myöhäistä katua. Luulen sen tapauksen olevan kuitenkin epänormaali.
Koirapuistoissa näkee paljon dobermanneja, ainakin minä näen, ja ne tulevat toisten koirien kanssa hyvin toimeen, jopa leikkisästi, myös urokset. Mutta ne koirat ovatkin kasvaneet pennuista asti kontakteissa toisten koirien kanssa, eli tottuneet niihin.
Kiitän tähän astisista vastauksista. Lisää vaan tulemaan!
Niin olen sitä tässä juuri pähkäillyt, että tulisiko se uros kuitenkin meidän poikien kanssa toimeen kun pennusta asti oppisi poikien tavoille. Tosiaan näissä tarinoissa joissa kerrotaan dobberi uroksen riitaisasta suuhteesta muihin uroksiin, kerrotaan dobberin olleen perheen ainoa koira.
Tietysti niitäkin tapauksia on, kun urokset ovat alkameet tappelemaan vasta kaksi vuotiaana ja siinä vaiheessa onkin sitten vähän ikävämpi tilanne. Tosin ystävällä on ollut narttu uros yhdistelmä ja joutui toisesta luopumaan, kun ei tulleet juttuun keskenään. kai se on vähän sama kuin ihmisillä, että kaikkien kanssa ei vaan voi tulla toimeen
Meillä on nelivuotias Saksan-tuonti poitsu, ainakin kotimaiseen ns. "näyttely-malliin" tuo on ärhäkämpi muita uroksia kohtaan, ei alistu edes leikillään aikuiseksi tultuaan parin-vuoden ikäisenä. Sillä on pari pennusta tuttua urosta, jonka kanssa leikkii aikansa. Narttujen kanssa ei ongelmia, niitä rakastaa... :) Kaverina täällä kotona on kaksi vuotta nuorempi Amerikanbulldoggi tyttö, ovat kuin paita ja peppu.
Kaksi ensimmäistä vuottaan poitsu eli edesmenneeni, vanhemman (saksan-tuonti myös) dobsu nartun kanssa.
Hei. minulla itsellä on ensimmäinen doberi uros ja on leikkinyt hyvin muiden uroksien kanssa kunnes tuli n.3 vuotiaaksi. Enään ei halua lähelleenkään toista urosta.
Itse en ylipäätään käsitä, miksi uroksen pitäisi "tulla toimeen" täysin vieraiden
urosten kanssa. Luonnotonta käytöstä. Tutut ja luotettavat kamut on erikseen sitten. :D
Asialliset, mutta etäiset välit vieraisiin on parasta. Ohi kuljetaan tietenkin rähisemättä.