Onkos täällä ketään fieldspanielin omistajaa, joka kertoisi kokemuksiaan tällaisen koiran omistajana? Olen hyvin kiinnostunut ko. rodusta ja tahtoisinkin nyt kuulla siitä lisää... vertailukohteena on eglanninspringeri.
Fieldi
Piu
3168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
7 kk fieldineiti. Kovasti olen rotuun tykästynyt. Meillä ei ole muita ongelmia ollut kuin neidin ylitsepursuava energisyys ja se että kaikki rangaistukset, kuten niskasta ravistelu, on hänelle pelkkää leikkiä. Muuten neiti on ollut erittäin sopeutuvainen, sosiaalinen, kiltti ja helppo kouluttaa.
Fieldi on älykäs, mukava ja monikäyttöinen koira. Suosittelen lämpimästi. Minun sydämeni on ainakin varastanut.
sanoa, että fieldi olisi millään tavoin "helpompi" koira kuin enkkusprinkku? Olen nimittäin ihan spanieli-ihminen ja oman sprinkun laittaisin, mutta opiskelujen takia kaipaisin hieman rauhallisempaa rotua.. en kuitenkaan paljon poikkeavaa. Aikaa koiralle kyllä on ja innostusta, mutta jos vain mahdollista niin vähempi energisyys riittäisi.. tosin sinäkin totesit teidän fieldineidin olevan energinen pakkaus.. no mutta pienihän se vielä on ;) Millaista aktivointia ja muuta harrastatte?? Vaatiiko kasapäin toimintaa vai tyytyykö vähempäänkin? Onko kovin riistaviettinen tuo teidän tapaus? Kiitti kovasti kun vastailit...
...jos haluat rauhallisen koiran niin sitten voit kyllä spanielit unohtaa. Eivätköhän kaikki ole aika energisiä.
Minulla tosiaan tuo neiti jopa ihan ylienerginen vaikka paljon koitan järjestää ohjelmaa. Näin kesällä käydään 2 kertaa viikossa koirakoulussa, päivisin neiti on usein minulla töissä mukana eli saa juosta monta tuntia metsässä. Kotona olleessa koitan tehdä paljon nenä-leikkejä ja jättää aina jotain ajatustehtävää kun jää yksin.
Kaikesta tästä huolimatta energiaa riittää...
Sprinkuistakin minulla on hieman kokemusta ja sen perusteella sanoisin että ei ole kahdella pahalla väliä. Enemmän on tosiaan yksilöstä kiinni. Ottaa vaan sitten sen rauhallisemman pennun. Ja rauhoittuuhan tuo kun aikuiseksi kasvaa...
Riistavietistä olen hieman huolissani. Hän kun ei päätään käännä vaikka kuljetaan koppelon pesän ohi. Olen kuitenkin koiran sorsastusta varten hankkinut ja toivon että hän saa ahaa-elämyksen syksyllä kun ensimmäinen sorsa on hampaitten välissä. Ja täytyy kyllä myöntää että metsässä hän usein tuo metson ja teerin sulkia näytille, että ehkä se nenä pelaa kuitenkin. Pienihän tuo vielä on että ei siltä suuria voi vielä odottaa. Kova kuitenkin noutamaan että uskon siitä vielä metsästyskoiran tulevan.