Mitä mieltä Kuusinki joesta

Sanon vaan, että en kalaan ainakaan sinne mene. kokemusta siitä on jo -70 luviun loppupuolelta ja olen vieraillut noin kerran kymmenessä vuodessa siellä.

kännisiä äijiä savosta usein soramontulla.ei sitä vitun mongerrusta viitsi kuunnella.saisivat laittaa puomin sille tielle.joutuisivat paskahousut jäämään muualle ryyppäämään,kuten äyskoskelle.

Kuusinkijoella on todella komeita paikkoja, suosittelen lämpimästi.
Paikka tosin ei ole yhtä hyvä kuin 30 v sitten mutta jokunen iso taimen tulee ylös joka kesä. Nykyään siellä on hyviä tulistelupaikkoja ja missä minä olen käynyt niin ihan hyvä meininki myös.

Käykääs tsiigaas tää uus kauppa joka myy noita uuden sukupolven lasikuitu keppejä ja noi Epicn kepit ovat kuulemma parhaita melkein joka koko luokassa seuraavassa Pohjolan perhokalastus lehdessä iso juttu.
http://younameit.fi

Appia kenukseen.

Sumu peitti Kuusinkijoen, kun kaksi parrakasta perhokalastajaa, Elias ja Otto, kohtasivat toisensa. Eliaan katse harhaili Otton pitkissä, tummissa hiuksissa, jotka olivat kostuneet sumusta. Otton silmät, syvät kuin joki, vastasivat katseeseen.

Heidän välilleen syntyi sähköä, joka tuntui ilmassa. Elias tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi nopeammin. Otto hymyili, ja se sai Eliaan polvet heikentymään.

Heidän kädet koskettivat toisiaan vahingossa, kun he ojensivat toisilleen kahvipulloja. Kosketus oli kuin salama. He katsoivat toisiaan, ja ymmärsivät, että heidän välillään oli jotain erityistä.

Päivä kului, ja he kalastivat yhdessä. He nauroivat, jakoivat tarinoita ja katsoivat toisiaan. Illan tullen, kun aurinko laski, he istuivat nuotion äärellä, lähellä toisiaan. Heidän katseensa kohtasivat, ja he tunsivat, että heidän välillään oli jotain syvempää kuin pelkkä ystävyys. Se oli jotain, joka voisi kestää ikuisesti.