Sukuni on vaatimatonta torpparisukua ja kaikin tavoin vähäpätöinen ja vähäväkinen.Suuri osa lapsista vaikuttaa kuolleen pikkulapsina, monet aikuisiksi eläneet ovat jääneet lapsettomiksi. Itse olen elänyt suvun piirissä siihen oikein kuulumatta, kasvattina. En odota löytäväni sen paremmin kuninkaallisia kuin rosvojakaan,mutta historia kiinnostaa.
Olen Hiskistä päässyt johdonmukaisesti 1770-luvulle ja isoäitini muistitietoon perustuvia tarinoita minulla on usean sukupolven matkalta tuolta 1860-luvulta asti liittyen sekä sukulaisiin että sen aikaisten kylien väkeen, monet henkilötarinat kaskujen muodossa. Niitä olen koettanut liittää sen aikaisiin maailman tapahtumiin, esim. Ylen elävän arkiston kautta olen tavoittanut paljon isoäitini lapsuuden maailmaa.
Olen kumminkin toisaalta eksyksissä ja toisaalta tukahduksissa tarinoiden määrän kanssa ja tarvitsisin jonkin neuvon miten rakentaa kronologinen järjestys, sukupuuohjelman tai vastaavan. MyHeritagea kokeilin, mutta sen rönsyisyys lannisti minut.
Miten te muut sukututkimukseen höpsähtäneet olette koonneet tiedonsiruista kokonaisuuksia?
Joskus kyllä mietin,miksi tätä teenkään!
Olen Hiskistä päässyt johdonmukaisesti 1770-luvulle ja isoäitini muistitietoon perustuvia tarinoita minulla on usean sukupolven matkalta tuolta 1860-luvulta asti liittyen sekä sukulaisiin että sen aikaisten kylien väkeen, monet henkilötarinat kaskujen muodossa. Niitä olen koettanut liittää sen aikaisiin maailman tapahtumiin, esim. Ylen elävän arkiston kautta olen tavoittanut paljon isoäitini lapsuuden maailmaa.
Olen kumminkin toisaalta eksyksissä ja toisaalta tukahduksissa tarinoiden määrän kanssa ja tarvitsisin jonkin neuvon miten rakentaa kronologinen järjestys, sukupuuohjelman tai vastaavan. MyHeritagea kokeilin, mutta sen rönsyisyys lannisti minut.
Miten te muut sukututkimukseen höpsähtäneet olette koonneet tiedonsiruista kokonaisuuksia?
Joskus kyllä mietin,miksi tätä teenkään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan se ongelma.
Ei noilla sukututkimusohjelmilla mitään romaania pysty kirjoittamaan.
Se pitää tehdä erikseen eri projektina ja julkaistava vaikkapa omakustanteena.
Minä ole tellentanut tarinoita kunkin henklökortin tekstisivuille. Siellä ne säilyvät ja ovat tarvittaessa kirjoitettavissa "ulos" vaikkapa tuollaiseksi erillistekstiksi.
On hieno tunne, kun arkistotietojen karujen "rivien välistä" on luettavissa asia, ja sitten perimätieto täydentää sen niin, että syntyy ehjä tarina, jonka voi kirjoittaa muistiin.
Jos sukua on paljon, kannattaa hankkia kunnon (ja helppokäyttöinen) ohjelma, tällä hetkellä Sukujutut taitaa olla ainut suomalainen, vaikka mulla on edelleen Sukuohjelma 8, jonka kehitys on nyt seis, kun pääkehittäjä kuoli.
Tarinoita olen kirjoittanut ihan erikseen. Olen joinakin hetkinä koonnut ideoita, mistä aiheista tarinan teen, sitten toiste alkanut koota sitä tarinaa. Aikomuksena on joko tehdä kirjallinen kooste paperille tai avata sivut, joille nämä vien. Valokuvista olen kokoamassa valokuvakirjaa lähimmille.
Tärkeintä on, että ne ovat löydettävissä jälkeesi, jos et niitä ennen aio julkaista suvulle.
Ihana harrastus, jota pääsee aina syventämään. Paikallishistoriat ja toisten tekemät tutkimukset avartavat. Aika paljonhan meitä torpparien jälkeiläisiä on, olemme olleet elinvoimaisia kuitenkin, kaikesta suvun kokemasta köyhyydestä huolimatta. Kaikki olemme rakentaneet Suomea! Sitä paitsi torpparitkin ovat olleet talollisten nuorimpien poikien jälkeläisiä, kun tarpeeksi kauas mennään...
Torpparin tyttärenä olen etsinyt isäni juuria ja paljon on löytynytkin.
Esi-isäni sai lähteä kotitalostaan, koska vanhin poika peri talon ja maat. Sitä rataa sitten suku kiertyi nykyiseen asuinpaikkaansa. Paljon on lapsia kuollut pienenä ja monet aikuisiksi selvinneet jääneet lapsettomiksi. Onneksi sentään isälläni kaikki 8 lasta selvisi aikuisiksi ja lapsenlapsiakin on kymmenkunta. Isän sisarusparvesta jäi sukua jatkamaan vain kaksi kaikkiaan 10 sisaruksesta.
Serkkujen tapaaminen ja vanhojen asioiden selvittäminen on tuonut paljon iloa eläkeläisen päiviin.
Toistaiseksi sukutiedot on ihan vaan tekstitiedostoissa. Sukuohjelmaa olen harkinnut.
Minä käytän ihan isoa ruutuvihkoa ja kynää sukututkimuksessa. Tähän asti kokeilemissani ohjelmissa jo lähdetiedot erkaantuu liikaa kyseisestä henkilöstä ja esim. aikajärjestyksessä viimeisimpään lähteeseen (josta saattaisi löytyä viitteitä seuraavaan) palaaminen on hankalaa. Vihkossa saan merkittyä vapaasti kaikki itseäni kiinnostavat tiedot järjestelmällisesti ja nään samalta aukealta kaikki kyseiseen henkilöön löytämäni jutut.
Esim. aikajärjestyksessä yksi kohta henkilön omalla sivulla voisi olla: kasvattilapsena tulevan puolisonsa kotona vuosina 1850-1860 (SSHY: Kiuruvesi 1845-1867, Niemelänkylä talo nro 24, kuva 285)
Joka tapahtumasta kuljetan siis lähdeviittausta mukana! En sitten tiedä toimisiko pidemmät tarinat tällä tavalla mukana kuljetettavina. Ehkä enää A4 kokoinen vihkon aukeamakaan ei enää riittäisi. :)
Kertokaas, olenko kaikkien sukututkimusohjelmien osalta oikeassa tässä vai enkö vain ole oppinut käyttämään niitä?
Muuten, et kai tyydy pelkkään Hiski-tietoon? Käytä ihmeessa SSHY:n kuvia oikeista kirkonkirjoista. Vanhoihin käsialoihin tottuu kyllä pikku hiljaa. Sieltä tietoa löytyy enemmän!
Minulla on nyt 14 isoa mapillista ja 23 ohuempaa kansiollista kerättyä sukua. Kun ohuisiin kansioihin tulee enemmän, niin otan isomman mapin käyttöön. Ruutuvihko on aina mukana sukulaisia tavatessa ja siihen teen muistiinpanoja myös arkistoissa ja kirjastoissa käydessäni.
Tervehdys siule suvunharmaalammas!
Sukututkimus on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen harrastus, mitä tulee suvun vaatimattomuuteen niin kuka sen määrittelee, mikä suku on tutkimisen arvoinen. Mielestäni kannattaa tutkia sukuaan ja sinulla on rikkautta kun tutkit kasvatus sukuasi, mutta voithan tutkia myös omia juuriasi, mistä suvusta sinun verisukulaisuutesi on peräisin. Olis kiva keskustella jatkossakin asiasta.