Jurpo ja murhaepäily

Jurpo katsoi talon ikkunasta, kuinka hänen syvästi vajaamielinen serkkunsa syöksyi päin traktorin kauhaa ja luisui verisenä nyyttinä alas jääden makaamaan nurmikolle kuolleena. Jurpo syöksyi ruumiin luokse, sillä hän piti itseään oikeinkin älykkäänä ja oletti, että häntä tultaisiin syyttämään tämän järkyttävän onnettomuuden tiimoilta murhasta. Jurpo tuumi sekavana, että serkku varmaan kärventyy ikuisesti helvetin kauhuissa, sillä hän oli ollut liian tyhmä voidakseen uskoa Herraan Jeesukseen.

Jurpo kantoi ruumiin kotiin, otti veitsen ja alkoi pätkiä ruumista pieniin paloihin. Maksan hän asetti hyllylle muistoksi idioottiserkusta, ja muun ruumiin hän hautasi yön pimeydessä takapihalle ilman rituaaleja.

Viikon kuluttua poliisi tuli selvittelemään vajakin katoamista. Poliiseja oli kaksi, ja he molemmat järkyttyivät nähdessään maksan. "Jurpo Paski", totesi vanhempi miehistä vakavana, "minä pidätän sinut epäiltynä murhasta, joten lähdet heti meidän mukaamme". Jurpo tajusi oman idiotisminsa, kun ei ollut älynnyt syödä maksaa, ja puhkesi kolkkoon, kammottavaan, mielipuoliseen nauruun, josta ei ollut tulla loppua. Tämä oli myös yksi osoitus Jurpon tosiasiallisesta tyhmyydestä, sillä tuolla tavalla nauranut "ihminen" oli käytännössä juuri leimannut itse itsensä psykopaatiksi.