Olen epätoivoinen, surullinen, vihainen...
Olen noin vuoden verran rakastanut ja seurustellut itseäni viittä vuotta nuoremman kundin kanssa. Ison osan ajasta on mennyt loistavasti, olen ollut taivaassa ja poikakaverinikin on vaikuttanut mielestäni täysin tyytyväiseltä.
Kohta en kuitenkaan enää jaksa. Ikäeromme myötä olemme täysin eri elämäntilanteissa. Itselle sopisi esimerkiksi olla arki-iltoina kotona, kun aamulla on töihin meno edessä. Poikakaverini bilettäisi / ja bilettää illasta aamuun joka päivä jos rahaa vain olisi / on.
Olemme olleet myös erossa pitkiä aikoja, jolloin ikävä on kalvanut minua koko ajan. Luulisin että myös häntä, mutta en voi olla mitenkään varma asiasta enää...tuntuu kuin mun seura ei olisi enää hänelle se paras seura...
Musta tuntuu että tää suhde, joka on hyvin ollessaan tyydyttävä monessakin suhteessa, on räjähtämässä käsiin...
Kuinka paljon ihmisen tulee kestää rakkauden takia?
Toista samanlaista ihmistä en tule helpolla löytämään! Se on varmaa, mutta ei ole hyvä näinkään...
Emme osaa puhua, emmekä tajua harjoitella...
Kokemuksia? Mietteitä? Ihan mitä vaan...?
T LostInLove
Olen noin vuoden verran rakastanut ja seurustellut itseäni viittä vuotta nuoremman kundin kanssa. Ison osan ajasta on mennyt loistavasti, olen ollut taivaassa ja poikakaverinikin on vaikuttanut mielestäni täysin tyytyväiseltä.
Kohta en kuitenkaan enää jaksa. Ikäeromme myötä olemme täysin eri elämäntilanteissa. Itselle sopisi esimerkiksi olla arki-iltoina kotona, kun aamulla on töihin meno edessä. Poikakaverini bilettäisi / ja bilettää illasta aamuun joka päivä jos rahaa vain olisi / on.
Olemme olleet myös erossa pitkiä aikoja, jolloin ikävä on kalvanut minua koko ajan. Luulisin että myös häntä, mutta en voi olla mitenkään varma asiasta enää...tuntuu kuin mun seura ei olisi enää hänelle se paras seura...
Musta tuntuu että tää suhde, joka on hyvin ollessaan tyydyttävä monessakin suhteessa, on räjähtämässä käsiin...
Kuinka paljon ihmisen tulee kestää rakkauden takia?
Toista samanlaista ihmistä en tule helpolla löytämään! Se on varmaa, mutta ei ole hyvä näinkään...
Emme osaa puhua, emmekä tajua harjoitella...
Kokemuksia? Mietteitä? Ihan mitä vaan...?
T LostInLove
Vastaukset 6
Vanhimmat
Surullinen tilanne. Nyt teidän tulee istahtaa kahestanne alas ja jutella kumppanisi kanssa teidän suhteenne tilasta ja mitä hän itse haluaa suhteelta ja mitä sinä.puhukaa suunne puhtaiksi ja tehkää kompromisseja.
"Poikakaverini bilettäisi / ja bilettää illasta aamuun joka päivä jos rahaa vain olisi / on."
Kehittymässä oleva alkoholiongelma?
No voi voi mikä kauhea sukupolvikuilu teillä!
Luultavasti bf:si pitää sinua itsestäänselvyytenä, joka kuitenkin on hänelle olemassa silloin, kun hän sattuu sitä tarvitsemaan, ja luultavasti hän tarvitsee sinua enemmän kuin sinä jotakuta hälläväliä bilettäjää, joka kuvittelee typerässä homon päässään, että ainahan hänelle on jokin, johon palata!
Tsemppiä!
Olen aika paljon gaymiehen kanssa samaa mieltä. Sä olet kuitenkin vahvoilla ja kaveri luottaa sinuun ja siihen, että tarvittaessa jos muuten elämässä tulee turpiin, hän voi nojata sinuun. Sun ei pidä kuitenkaan ajatella olevasi jotenkin ylivoimainen suhteessa häneen, vaan hänen olemassaolonsa antaa tulevaisuudessa sinulle yhä enemmän. Sinun sijassasi yrittäisin pitää hänestä kiinni kaikin keinoin. Ite olen seurustellut hyvin pitkään noin 10 vuotta nuoremman kanssa ja olemme huomanneet, että hän tekee 10 vuotta myöhemmin samat liikkeet ja "virheet" kuin minä aikoinaan, mutta en ole antanut sen häiritä itseäni. Hän palaa aina harhapoluiltaan luokseni entistä rakkaampana. Niin käy teillekin, jos jaksat joustaa ja ymmärtää.
Miksi suhteessa pitäisi aina vain olla se toinen osapuoli,joka on ymmärtäväinen,kärsivällinen,joustava ja kestää kaikki se mitä toinen sattuu niskaan kaatamaan?
Sitä toisen osapuolen käyttäytymistä voisi kutsua anti-empatiaksi ja kypsymättömäksi parisuhteeseen,joka ei osaa eikä ehkä halua ottaa toista huomioon vaan pitää itsekkäästi kiinni omasta riippumattomuudestaan ja vapaudestaan olla niin kuin itse haluaa,koska sitoutuessaan pelkää menettävänsä ne eli tässäkin tapauksessa on kyse erittäin huonosta itsetunnosta!
Mistä löytäisi sitten kaverin,jolla olisi edes kohtuullinen itsetunto ja sitä kautta valmius suhteeseen...???
todellaki inhottaa kuulla tuommosia
juttuja joittenki rakkaudesta, ku itellä
menee vielä ainaki nii hyvin......
en oo kokenu tollasta suhdetta ikinä että
toinen on vanhempi ku itellä on samanikänen
kundikaveri,mutta sanon vaan että koittakaa
puhua asioita selväksi,se että mikä
tuntuu kummastaki hyvältä...tähän
asti se on mua ja mun jätkäkaveria
auttanu..
koitahan pärjäillä!