Tämä jokaisen lastensuojelusta vähänkään kiinnostuneen kannattaa lukea. Ennakkoluulotonta pohdintaa puolesta ja vastaan asenteella keväällä Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
Olit sitten sattumalta palstalle eksynyt kävijä, huostavanhempi tai asenteesi on "naapurista tehtiin varmasti aiheellinen huostaanotto hirveän pitkän tukiprosessin jälkeen" -vaahtoaja.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
Olit sitten sattumalta palstalle eksynyt kävijä, huostavanhempi tai asenteesi on "naapurista tehtiin varmasti aiheellinen huostaanotto hirveän pitkän tukiprosessin jälkeen" -vaahtoaja.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin totta kuin olla voi:
" Lähimmäisen kyttäämisestä oli tullut yhteiskunnallisen osallistumisen armelias, moraalisesti palkittava ele.
Jokainen näistä ilmoittajista perusteli tekojaan ”voimakkaalla intuitiolla”. Mutta nimenomaan intuitioon, fiilikseen tai ”mutuun”, ja juuri niihin, ei pidä perustaa mitään. Intuitio on hämärä käsite, jolla terapia-aikakaudesta huumaantunut keittiöpsykologi voi perustella vainoharhansa. Varhaisen puuttumisen hengessä hatarat tulkinnat naamioidaan ylevän oikeamielisiksi.
Ilmoitusten pitäisi perustua faktaan: niin kauan, kun et ole varma, et tee mitään."
Miten paljon vähemmän kärsimystä perheillä olisi ollutaan, jos kaikki ilmoittajat, sekä sossujen päätelmät perustuisivat FAKTAAN!
Ja vaikka saatan loukata jotakuta niin silti sanon, että ls:sta huokuva alhaisen etova tunne johtuu juuri tuosta, kun "hatarat tulkinnat naamioidaan ylevän oikeamielisiksi".
Muistan ikuisesti kun joku ymmärtämätön kirjoitti täällä, että: "Mitä tuosta aiheettomasta ls-ilmoituksesta! Sossu käy vain toteamassa sen aiheettomaksi ja sillä siisti." Miten joku voi ihan oikeasti olla noin typerän luottavainen viranomaisiin.
Maalaisjärkeä minäkin olen mielessäni jo kauan kuuluttanut lastenkasvatukseen, romukoppaan pitäisi heittää kaikki mutu-intuition varassa posottelevat keittiöpsykologit, jotka valehtelevat kai itselleenkin olevansa ylevästi lasten asialla.
"Minun on ikävä vanhoja aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta."
Nimenomaan tätä, tuo on sellaista järkipuhetta, joka Suomessa on unohdettu lasten kasvatuksen ulkoistamien myötä.
"Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta."
Just! Ja kansalainen helposti vapisee tietämättömänä psyko-p:n jauhannan edessä, koska luulee puhujalla olevan jotain sellaista salattua tietoa kasvatuksesta, jota hänellä itsellään ei ole.
"Leeni Ikosen mukaan nuori yksinhuoltajaäiti, jonka vauva imee nyrkkiä ja heijaa itseään, voi yllättäen joutua tilanteeseen, jossa epäpätevä virkamies toteaa vauvan tulleen kaltoinkohdelluksi."
Kansa ällistyisi, kun heille äkkiä selviäisi "todelliset" huostaanottoperusteet monessakin tapauksessa eli se "salainen tieto", jota viranomaiset salassapitovelvollisuudellaan niin tiukasti vartioivat.
Tätä täällä on ihmetelty lukemattomia kertoja:
"Jos ne olosuhteet, joita nuoruudessani näin erilaisissa kodeissa, siirrettäisiin tähän aikaan ja kaupunkeihin, hälyttävän moni perhe joutuisi sosiaalimyllyyn. Lapset, jotka vielä 25 vuotta sitten kasvoivat häilyvissäkin olosuhteissa - ihan kelpo aikuisiksi muuten - sijoitettaisiin tänä päivänä toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa tehneisiin ”parempiin” perheisiin."
Maalaisjärki romukoppaan, pseudotiedettä tilalle ja ulkomaiset sijoitusfirmat asialle. Inhimillistäkö? Ei tietysti, mutta oikeistopolitiikan silmissä YRITTÄJYYS menee kaiken inhimillisyyden edelle. Mitä hiton väliä sillä on, miten lapset voivat, kunhan vain yritykset kannattavat ja maksavat hyvät verot kunnalle, jonka alueella sijaitsevat.
Artikkelin kirjoittaja mainitsee ainakin pari tutkijaa, jotka ovat tutustuneet huostaanottoasiakirjoihin.
Heräsi kysymys, KUKA VALITSEE NE ASIAKIRJAT, jotka tutkijoille annetaan?
Älkää vahingossakaan kuvitelko, että ne olisivat tutkijoiden vapaasti valittavissa :)
" Tällaisia lausuntoja sosiaaliala luonnollisesti pitää arveluttavina: juristi nyt vain on velvollinen ajamaan yksipuolisesti päämiestensä etua."
Jos kaikki Leeni Ikosenkin kirjoituksissa esitetyt epäkohdat korjattaisiin, huostaanottoihin erikoistuneet juristit menettäisivät dramaattisesti asiakaskuntaansa :)
"Jäämme enää odottamaan huostaanotettujen suomalaislasten romaaneja, runoteoksia ja muita ajankuvia, eikä ensimmäistä kirjailijasukupolvea tarvitse odottaa montakaan vuotta."
Tekisi mieli sanoa kirjoittajalle, että 'Sanos muuta!'
Ja tällä ei tosiaan tarkoiteta niitä Perhehoitoliiton lapsimannekiineja, jotka ovat ihan riittävästi hehkuttaneet "miten ihanaa oli päästä kotoa huostaan". Eikö tämä pitäisi olla ls:n perusajatus, että huostaanotot tehdään todelliseen tarpeeseen ja lakien mukaan.
Noiden kertomusten hehkutuksella halutaan sivuuttaa täysin niiden lasten kärsimykset, jotka on riistetty hyvästä kodista. Ja turhan moni LAILLISESTIKIN huostaanotettu joutuu kotia huonompiin tai vastaaviin olosuhteisiin. Mutta heistä suurin osa onkin niin traumatisoituneita, että he eivät paljoa halua huostassa oloaikaansa muistella saati, että siitä oikein eepoksen julkaisisivat.
Varastettu vanhemmuus lyhykäisyydessään. Vanhemmuuden tukemisesta ei ole käytännössä sos.työntekijöillä mitään hajua.
Vanhemmuuden arviointi.
Awen järjestää 22.10.2012 tilaisuuden, aiheena vanhemmuuden arviointi.
Tämä luento saattaa vaikuttaa lastensuojelun parissa työskentelevien ajatusmaailmaan ja käytäntöihin.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Vanhemmuuden arviointi_22.10.2012..pdf
---------
Valitettavasti en luota pätkääkään Eva Gottbergiin. Olin kerran eräässä lähinnä sossuille suunnatussa tilaisuudessa, jossa Gottberg luennoi. Hänen tyylinsä oli lähellä Jari Sinkkosen tyyliä, eli halusi naurattaa (ja kauhistuttaa) sossuja lastensuojeluasiakkaiden - siis lasten vanhempien - kustannuksella. Tyyli oli tätä: " Ai että lasten pitäis päästä kotiin, ai mihin kotiin, kun ei niillä ole mitään paikkaa mihin päästä." Ja se oli sanottu huumorilla siten, että koko salillinen sossuja nauroi. Minua ei naurattanut.
Joten ei kiinnosta Gottbergin "kauhistelut".
Leo Nygvistinkin olen nähnyt eräässä tilaisuudessa. Hän on varsin charmantti herra, mutta onko lie uutta annetavaa?
170 euroa on kovin paljon koulutuksesta (oliko edes yhtä päivää).
Onko kenelläkään tietoa, onko jotain uusia erilaisia keinoja vanhemmuuden arviointiin kuin surullisen kuuluisa, täysin naurettava ja vailla tieteellistä perustaa oleva MIM-videointi?
Eli mitä noilla kursseilla "opetetaan"?
En luota pätkän vertaa tuollaisiin arviointeihin, kunhan uteliaisuutta tuli vain mieleen, että onko jotain uutta auringon alla tällä saralla.
Ei taida olla mitään uutta auringon alla vanhemmuuden arvioinnin suhteen.
Samaa epätieteellistä töppäilyä kuin ennenkin.
Lasten"suojelun" ristiriitoja kuvastaa sekin, että järkevät sossut nauravat MIM-videoinnin tulokselle, mutta koska kaikki sossut eivät ole inhimillisyydellä, eikä älyllä pilattuja, niin he ottavat vanhemmuuden arviohöpötykset riemulla vastaan.
MIM-arvioinnissahan saadaan kuka tahansa, siis toooooodella kuka tahansa, näyttämään taidoiltaan puutteelliseksi kasvattajaksi.
Ilman muutahan sormeaan tai nyrkkiään imevä vauva on kaltoinkohdeltu ;)
Ja samalla viranomaislogiikalla joka ainut pippeliään hierova pikku poika on pedofiilin uhri.
Kansa ei varmasti meinaisi ensin todeksi uskoa, jos heille äkkiä selviäisi, että viranomaisten "salainen tieto" perheestä on turhan, siis aivan liian usein, tätä tasoa.
Ja mitä OIKEITA TODISTEITA on sen väitteen takana, että joku on muka todettu kyvyttömäksi turvaamaan lapsen ikätasoista kehitystä. :D Toisaalta en voi olla nauramatta sille ristiriidalle ihmisten OLETUSTEN ja todellisuuden välillä, niin kaukana ne ovat toisistaan.
Ei ole kahta samanlaista perhettä!
Ei voida laatia käyttäytymismalleja, joihin jokaisen perheen on mahdutettava itsensä.
Olemme kohta todellisessa holhousyhteiskunnassa, jossa emme enää voi ja saa tehdä mitään erilaista kuin naapuri.
Kuka viime kädessä harkitsee, mikä ihmisen käytös on "normaalia"?
Kasvatustavat ovat kaikilla toisistaan poikkeavat, sillä niin ovat lapsetkin.
Ennen vanhaan vältettiin sekaantumista naapurin asioihin, nyt se esto on kadonnut.
Toisen arvosteleminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän häntä ja hänen asioitaan tuntee.
Ennen vanhaan saivat naapurin lapset elää ihan rauhassa kotonaan pahoipideltävinä, insestin kohteena tai muttoin vailla rakkautta ja ansaitsemaansa huolenpitoa.
ONNEKSI nykyään puututaan herkemmin. MIELUMMIN SATATUHATTA TURHAA LS-ILMOITUSTA KUIN YKSIKIN TUTKIMATTA JÄTETTY ILMOITUS.
Lapsilla ON POIKEUS turvaan ja aikuisten velvollisuus on puuttua, mikäli näkee aihetta ilmoitukseen. Ilmoituksen syyähn on LAPSEN OIKEUS TURVASTTUUN ELÄMÄÄN. Jos se teitä aikusia niin kiusaa, että joku teidän lapsista huolestuu, niin mikäli ei ole mitään aihetta toisten oikeasti huolestua, miksi edes suuttua siitä että ulkopuolinen tutkii lapsenne asioidenf laidan?
Te,jotka tääll' meuhkaatte ilmoituksista itse pelkäättte lastensuojelua tai olette menettäneet lapsenne. Ja tämän tietää ihan jokainen joka tätä palstaa viitsii lukea.
Ja tämän kirjoituksen tielle kirjoitti 30 vuotta lastensuojelussa toiminut. Siinä teille lisää aihetta meuhkaamiseen taas palstallanne.
Käyttäisitte senkin ajan omiin lapsiinne, jos he teillä vielä kotona ovat. Epäilen sitä vahvasti.
Lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen vaikutus lapsen turvallisuuden tunteeseen.
Voiko huostaanotettu, tai sijoitettu lapsi kokea turvallisuuden tunnetta?
MLL:n Vanhempainnetissä aiheesta lisää.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/kiintymista/
----------
Turun yliopisto Kati Kataja tuore tutkimus huostaanotoista.
Julkaistu 8.6.2012.
Huostaanotot kuvastavat kulttuurin kirjoittamatonta lapsuustietoa.
Lastensuojelun ongelmat vaativat silminnäkijöitä.
Hyvän lapsuuden ehdoista ei ole yksimielisyyttä.
Tuleeko tämä tutkimus muuttamaan nykyisiä käytäntöjä?
Lisää tietoa tutkijasta ja tutkimuksesta,
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/d72c640927bc96d6c2257a0f00212d22?OpenDocument
------
Helppoa on todeta, että "MIELUMMIN SATATUHATTA TURHAA LS-ILMOITUSTA KUIN YKSIKIN TUTKIMATTA JÄTETTY ILMOITUS", kun on itse turvassa. Tuskin näutä ilmoituksia sos.huollon virkailijoista samalla tavalla tutkitaan kuin muiden. Hyvä on huudella kun ei tarvitse itse olla turhan ilmoituksen kohteena ja kokea sen aiheuttamaan mielipahaa.
En ihmettele yhtään, että sossuilla on huono maine, JOS tämän kirjoittaja tosiaan on sellainen. Niin ymmärtämätöntä tekstiä hän tänne on ladellut:
"ONNEKSI nykyään puututaan herkemmin. MIELUMMIN SATATUHATTA TURHAA LS-ILMOITUSTA KUIN YKSIKIN TUTKIMATTA JÄTETTY ILMOITUS.
Lapsilla ON POIKEUS turvaan ja aikuisten velvollisuus on puuttua, mikäli näkee aihetta ilmoitukseen. Ilmoituksen syyähn on LAPSEN OIKEUS TURVASTTUUN ELÄMÄÄN. Jos se teitä aikusia niin kiusaa, että joku teidän lapsista huolestuu, niin mikäli ei ole mitään aihetta toisten oikeasti huolestua, miksi edes suuttua siitä että ulkopuolinen tutkii lapsenne asioidenf laidan? "
Siinä oikein noita-akka taas asialla. Ei osaa kunnolla edes kirjoittaa ja LUULEE viranomaisilla olevan jotain yliluonnollisia kykyjä, että pikku vilkaisulla vain nähdään, oliko ilmoitus aiheellinen vai turha.
Tietysti se pitäisi niin ollakin, että jos vaikka yhdessä palaverissa ei tule selkeästi huostaanoton syytä esille, niin asia merkitään tutkituksi. MUTTA KUN SE EI OLE NIIN!
Mitä noita-akka sanoo siihen, että joskus tuollainen ilmoitustarkastus venyy vuosien mittaiseksi? Siis vuosia perhe on kyttäämisen, kyyläämisen ja uhkailun kohteena. Ai niin, sitä pitäisi sanoa lasten"suojelun" tarjoamaksi tueksi ja turvaksi :D
Ei ole ollenkaan harvinaista, että ilkeilymielessä tehdyn ilmoituksen jälkeen perhe tarvitsee lakimiehen, että saa karistetuksi sossut kimpustaan. Monesti sen jälkeen lapsetkaan eivät selviä enää ilman terapiaa...
Ja miksi ihmeessä tuhlataan aikaa TURHIEN ilmoitusten loputtomiin setvimisiin? Sen takia ne oikeasti avun tarpeessa olevat lapset huostaanotetaan liian myöhään, kun tuollaiset noita-akat eivät meinaa millään irroittaa saalistaan.
JA MINULLA OVAT LAPSET KOTONA, joten ei noita-akan selvänäkijän taidot oikein toimineet tässäkään asiassa.