Saksanseisoja

Saksanseisojia on kolme eri rotua: lyhytkarvainen, karkeakarvainen ja pitkäkarvainen. Lisäksi yksilöissä on eroja. On siis mahdotonta sanoa jotain yhtä pitävää kuvausta saksanseisojasta kotikoirana.

Jotain yhteistä seisojilla on: energisyys ja riistaviettisyys. Tietysti noissakin on yksilöiden välisiä eroja, mutta verrattuna moniin muihin rotuihin saksanseisojat ovat erittäin energisiä ja riistaverisiä koiria. Tämä tarkoittaa sitä, että koira kannattaa kouluttaa ja sille kannattaa järjestää toimintaa metsästyskauden ulkopuolella. Energinen koira purkaa energiansa aina johonkin ja liian usein se jokin on isännän sohva.

Seisojilla yleensä on kohtuullisen voimakas miellyttämisen halu. Sen vuoksi niiden koulutus on helpohkoa, kun muistetaan energisyys ja riistaverisyys. Vaikka koira kentällä tottelisi, on sen saaminen pois jänisajolta toinen juttu. Onnistuu kyllä, mutta vaatii paljon työtä.

Saksanseisojan kouluttaminen toimivaksi seisojaksi vaatii myös työtä. Yleensä seisonta tulee luonnostaan, mutta nuori koira ajelee usein lintuja ihan innostumisen vuoksi. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei alle kolmivuotiaalle seisojalle pidä ampua yhtään lintua. Pidä siis mielessä, että seisojan pennun kanssa et metsälle pääse. Jos näet jossain erinomaisen seisojan, voit olla varma siitä, että koiran isäntä on tehnyt paljon työtä koiransa kanssa.

Katso sivua
http://www.saksanseisojakerho.fi/

Minulla on kokemusta seisojista viimeisen vuoden ajalta. Sitä ennen kokeilin muita metsästys- ja palveluskoirarotuja. Pitkällisen harkinnan jälkeen ostin itselleni karkkari uroksen ja olen ollut tyytyväinen. On totta, että saksanseisojat ovat erittäin energisiä koiria, mutta toisaalta ne ovat myös erittäin hyvä luontoisia koiria. Yleensä ne rakastavat varauksettomasti kaikkia ihmisiä ja toisia koiria, niin pieniä, isoja, vanhoja kuin nuoriakin. Meillä ei ole lapsia, mutta silti koiramme on suhtautunut lapsiin erittäin hyvin eikä ollenkaan turhaan arastele vieraidenkaan "halauksia ja pusutuksia". Koulutusta seisojat tietenkin tarvitsevat, mutta niinhän kaikki muutkin koirat. Jos metsästää ja haluaa itselleen liikunnallisen ja energisen kumppanin, eikä pelkää sitoutua kouluttamaan kaveriaan, en näkisi mitään syytä miksei se voisi olla saksanseisoja.

Joo.Meillä on 2 v ikäinen lyhytkarvainen uros ja 3 ja 5 vuotiaat lapset.Yhteiselo sujuu erittäin hyvin, vaikka lapset välillä yrittävät kiusata koiraa, ei se ole koskaan ärähtänyt taikka murissut.Koulutusta koira vaatii kyllä todella paljon, joten aikaa täytyy sille olla.Viimesyksynä sain pari lintua jo tiputettua...

Meillä on ollut lyhytkarvainen reilu neljä vuotta. Se tuli meille viisi vuotiaana. sisäsiisti ja hienosti tottelee, kiitos ilmeisen hyvän aiemman koulutuksen.

Se on ollut aina sisäkoira ilman metsästystä. Mutta kyllä se itse pitää huolen jahdeistaan jos vaan on mahdollisuus. Eilen mm. naapuruston kissa sai tontillamme vauhtia :) Seisoo siilistä lähtien kaikkea mielenkiintoista.

Lasten kanssa tulee hyvin toimeen. Ja kaikki vieraat ihmiset ja koirat se haluaa pussata.

Luonnettakin löytyy jos on tarvis mm. Rotvailerin kanssa laittanut tosi painiin kun toinen alkoi ilkeäksi. Lisäksi huolehtii talosta ja reviiristä kumealla "vahtihaukulla". Turhaan ei räksytä koskaan. Ja vaikuttaa, että kipua se ei tunne ~lainkaan.

Toimintaa ja liikuntaa tarvitsee paljon. Pyörän vierellä nauttii reilun mittaisia lenkkejä. Kunhan on vesipullo matkassa.

Kaikki ruokainen :) Ei mene tähteet turhuuteen. Ja rasva-astiat saa hyvän esipesun.

Jos jotain negatiivistä hakee niin on se loputon pallon/kepin heittotarve. Tennispallon rakenne ei touhua kauaa kestä ja klapipino on pitkin pihaa.

Norasta muutama kuva:
http://www.megaone.com/peergunt/Nora/

saksanseisojat luonnollisesti tarvitsevat kovan kurin ja koulutuksen,ovat kova päisiä,mutta opittuaan asiat ja iän myötä rauhoittunut seisoja on varmasti parhaista parhain lintukoira.meillä oli k.k. saksanseisoja.kasvatuksessa oli jo mennyt sukset ristiin...vanhemmat liian lähekkäistä sukua..kaikkihan tietää mitä siitä seuraa..koira oli lupaava mutta kolmen vuoden iässä jokinvaan napsahti ja koiralta kaikki opetus hävisi mielestä.lisäksi käyttäytymis häiriöitä tuli,ja aika rajuina puuskina aika-ajoin.veimme sen koirakotiin josta se tietojeni mukaan lähti pohjoiseen vetokoiraksi(varmaksi en tiedä,repi koirakodin pitäjän käden auki niin,että siihen jouduttiin laittamaan tikkejä -aijai-) eli meidän jättiläisellä ei kaikki ollut kunnossa jo alusta alkaen,mutta oikea oppisella kasvatuksella,ja kovalla kurilla koira on aivan mahtava kanakoira(lue saksanseisojan käyttäytymis opas,lytyy kirjastoista)

...hankinnasta. Meillä on pari vuotias lkss narttu ja kaikin puolin mukava koira. Energiaa riittää ja nyt on pohjoisessa toivottavasti toteuttamassa sitä ihan oikeaa hommaansakin. Kova pomo "pennusta" tuli heti muille koirille meillä eli ego on iso vaikka tuntuu ettei aivot aina olekaan rusinaa isommat ;-).

Meillä on kksaksanseisoja ja toimii kotikoirana erittäin hyvin. Pitää vain muistaa riitävä liikunta ja huomio sekä koulutus. Saksanseisojan ovat melko kovapäisiä ajoittain mutta osaavat oppia nopeastikin. Tärkeintä on johdonmukainen koulutus ja se, ettei päästä koiraa pomoksi. Ss kiintyy voimakkaasti perheeseen (etenkin "lauman johtajaan"). Meilllä ainakin koira on eriitäin avoin ja kiltti, ei osoita minkäänlaista agressiivisuutta ihmisiä kohtaan (vaikka menisi kesken kaiken kaivamaan herkun sen suusta tai ottaisi siltä jonkin sille tärkeän tavaran). Saksanseisojat ovat tosi seurallisia koiria ja haluavat olla siellä missä muutkin. Sopii myös lapsiperheisiin (pikkusiskoni oli aika pieni kun koira tuli meille) mutta Pienet lapset eivät voi käyttää koiraa ulkona sillä voimaa tarvitttaessa löytyy. koulutukseen ja rauhoittumiseen voi mennä aikaa, mutta se on sen arvoista. erittäin yhteistyökykyinen koira. Hyvä valinta!