valonlapsi: minä
Ne on pehmeitä hauraita lehtiäni,
jotka jalkojen alla hajoaa
jätttämättä jäljelle mitään .
Ne on minun elämäni ajatusten tanssi
Vapauden huuma
villin väri loiston lentävien lehtien tanssi joka jättää
alastoman rungon paikoilleen.
Ne oli sitä elämää , jota jatkuvaksi luulin
kunnes syksy maalasi sen yö yöltä mustemmaksi.
Luulin lopun jo tulleen kylmän tappavan minut,
kunnes nostin oksani viimeisen kerran valoon
halusin katsoa kaikkea ennen loppua.
En enää taistellut vastaan ,
tulikin aurinko joka maalasi pakkasen jäljet
lehtieni huumaavaksi väreiksi
Katsoin itseäni,ei näyttänyt ylväät kuuset
ei ne kuuset näyttäneet isoilta
mahtavilta,en minä enää niitä ihaillut
Minä olen se
minä olen se pihlaja jolla on ruskan viimeinen lehti
ja sekin vain hetken.
Tuli tuulesta ystäväni se kuiski
Katso sinun lehtesi lentävät,
huudan äänettömän kuiskauksen niille
menneen elämän sivut kirjoitin niihin lehtiin jotka lähetin maailmalle.
Tuuli ja minä pieni pihlaja tuuli leikki oksillani tehden minusta alastoman
ja siten puhalsi minut henkiin.
jossain syvällä sisälläni tiedän ettei edes lumi jää luokseni vaan tippuu maahan
ei ole ajatukseni kuusen vihreitä
en seiso vankkana metsänä rivissä
rivissä missä toinen suojelee toista.
Ylpeänä pihlajana kasvan yksin
Päästin irti
Lehdet joilla on oma värikäs tarina,
menneisyys.
Alastomana ohuiden oksien alla palelen - mutta niin tulee taas uusi
aika ja uusi kevät syksyn jäätävän sateen jälkeen.
Komeat korskeat kuuset pitelevät ylväästi oksistaan ne ei irtoa,
Minä irrotin ja elän.
Ne on pehmeitä hauraita lehtiäni,
jotka jalkojen alla hajoaa
jätttämättä jäljelle mitään .
Ne on minun elämäni ajatusten tanssi
Vapauden huuma
villin väri loiston lentävien lehtien tanssi joka jättää
alastoman rungon paikoilleen.
Ne oli sitä elämää , jota jatkuvaksi luulin
kunnes syksy maalasi sen yö yöltä mustemmaksi.
Luulin lopun jo tulleen kylmän tappavan minut,
kunnes nostin oksani viimeisen kerran valoon
halusin katsoa kaikkea ennen loppua.
En enää taistellut vastaan ,
tulikin aurinko joka maalasi pakkasen jäljet
lehtieni huumaavaksi väreiksi
Katsoin itseäni,ei näyttänyt ylväät kuuset
ei ne kuuset näyttäneet isoilta
mahtavilta,en minä enää niitä ihaillut
Minä olen se
minä olen se pihlaja jolla on ruskan viimeinen lehti
ja sekin vain hetken.
Tuli tuulesta ystäväni se kuiski
Katso sinun lehtesi lentävät,
huudan äänettömän kuiskauksen niille
menneen elämän sivut kirjoitin niihin lehtiin jotka lähetin maailmalle.
Tuuli ja minä pieni pihlaja tuuli leikki oksillani tehden minusta alastoman
ja siten puhalsi minut henkiin.
jossain syvällä sisälläni tiedän ettei edes lumi jää luokseni vaan tippuu maahan
ei ole ajatukseni kuusen vihreitä
en seiso vankkana metsänä rivissä
rivissä missä toinen suojelee toista.
Ylpeänä pihlajana kasvan yksin
Päästin irti
Lehdet joilla on oma värikäs tarina,
menneisyys.
Alastomana ohuiden oksien alla palelen - mutta niin tulee taas uusi
aika ja uusi kevät syksyn jäätävän sateen jälkeen.
Komeat korskeat kuuset pitelevät ylväästi oksistaan ne ei irtoa,
Minä irrotin ja elän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.