Kirjoitin muutaman runon eri tyylejä matkien.
Runon nimi: Joiku
Kurnukas korlonjaakku
Työ olla hulmikas nörsky
Vaan smegmaisaa on linnunmaito
Hörsii purkista tinneriä Rane
Karbunkkeli sykähtelee kuin harkko
Vaan on se ihrake jauhava pemmikaania
Ollos sanananani siis: SUXIKAA WITTTUUUU
Runon nimi: Sonetti 01
Pitkät ovat yhdeksän vuotta vihan
Uniikki, aikojen ja muotien joukossa on ihminen
Kärsimykseen ei auta vaik' kuoletat lihan
Ei ole "Jumalan kuva" yhtään muuttuvainen
Mikä on taakka kuolevaisuuden
Kaikki lohtu perustuu valheelle
Kantamalla aavetta ansaitset ikuisuuden
Luovuttamatta antaudut ynseälle erheelle
Kuljet halki pimeyden laakson
Reiteistä se ei ole suorin, lyhyin tai pisin
Tyhjäksi jätit sen jälkeen terrorin jakson
Kohtaloista lienee se kaikista tavallisin
Vaik' kuinka Tyhjyyttä katsot, ei se vastaa
Oman sielusi mitättömyyttä armott' se heijastaa
Runon nimi: Sonetti 112
Ankaran ilmeen omaksui ammattilainen lääketieteen
"Sydän, maksa, keuhkot ja vatsa kaikki valmiina katoon"
Pois päästessä kaatoi siivun pöytäviinaa kurkkuun yli kielen
"Mitä tietää vuosia päntännyt tonttu millä on aivot lapamadon"
Hermanni ei koskaan antaudu ja kaikkea hän uhmaa
Kapinaan hän vastaa ankaruudella mikä legioonaa järkyttää
Syöpä pelkkä nilkki jonka mukilointi on helppoa ja hauskaa
Aamupalaksi sätkää, pirtua, traania ja nyrkkiä TV:lle heristää
Paksat haistatti H.E von Wittu veriselle oksennukselle
Kaatuilu, harhanäyt ja jatkuva köhä pelkkää pelottelua
Ratkaisua lopullista hakemaan hän lähti lähestyvälle junalle
Oireet panikoivan ruumiin vihoviimeistä keinottelua
Kiskoilla siis Hermanni tänään rötkötti
Ahmien lääkäriä pilkaten nautasikaisen nötkötin
Viimeisenä tanka.
Unesta herään
Lahoon totuuden mereen
Kivikolle jään
Laivaa katselemaan
Joka hyljeksi minut
Runon nimi: Joiku
Kurnukas korlonjaakku
Työ olla hulmikas nörsky
Vaan smegmaisaa on linnunmaito
Hörsii purkista tinneriä Rane
Karbunkkeli sykähtelee kuin harkko
Vaan on se ihrake jauhava pemmikaania
Ollos sanananani siis: SUXIKAA WITTTUUUU
Runon nimi: Sonetti 01
Pitkät ovat yhdeksän vuotta vihan
Uniikki, aikojen ja muotien joukossa on ihminen
Kärsimykseen ei auta vaik' kuoletat lihan
Ei ole "Jumalan kuva" yhtään muuttuvainen
Mikä on taakka kuolevaisuuden
Kaikki lohtu perustuu valheelle
Kantamalla aavetta ansaitset ikuisuuden
Luovuttamatta antaudut ynseälle erheelle
Kuljet halki pimeyden laakson
Reiteistä se ei ole suorin, lyhyin tai pisin
Tyhjäksi jätit sen jälkeen terrorin jakson
Kohtaloista lienee se kaikista tavallisin
Vaik' kuinka Tyhjyyttä katsot, ei se vastaa
Oman sielusi mitättömyyttä armott' se heijastaa
Runon nimi: Sonetti 112
Ankaran ilmeen omaksui ammattilainen lääketieteen
"Sydän, maksa, keuhkot ja vatsa kaikki valmiina katoon"
Pois päästessä kaatoi siivun pöytäviinaa kurkkuun yli kielen
"Mitä tietää vuosia päntännyt tonttu millä on aivot lapamadon"
Hermanni ei koskaan antaudu ja kaikkea hän uhmaa
Kapinaan hän vastaa ankaruudella mikä legioonaa järkyttää
Syöpä pelkkä nilkki jonka mukilointi on helppoa ja hauskaa
Aamupalaksi sätkää, pirtua, traania ja nyrkkiä TV:lle heristää
Paksat haistatti H.E von Wittu veriselle oksennukselle
Kaatuilu, harhanäyt ja jatkuva köhä pelkkää pelottelua
Ratkaisua lopullista hakemaan hän lähti lähestyvälle junalle
Oireet panikoivan ruumiin vihoviimeistä keinottelua
Kiskoilla siis Hermanni tänään rötkötti
Ahmien lääkäriä pilkaten nautasikaisen nötkötin
Viimeisenä tanka.
Unesta herään
Lahoon totuuden mereen
Kivikolle jään
Laivaa katselemaan
Joka hyljeksi minut
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.