Tässä on ehtinyt tapahtua niin paljon etten tiedä mistä aloittaisin. Asia koskee lapseni isää, joka on henkisesti niin sekasikiö, etten edes tiedä, miksi häntä kutsuisin. Psykiatrit hoitakoot määrittelyn, joten kerron vain, mitä on tapahtunut.
Lapseni asuu vakituisesti isänsä luona ja tällä on muutaman eri naisen kanssa jo siunaantunut lähellä kymmentä päätä oleva lapsikatras. Tämä lapseni isä käyttäytyy välillä oikein hyvin ja välillä taas huorittelee, lehmittelee ja haukkuu vaikka millä nimillä. Se on kylläkin loppunut kun tiukasti tein selväksi miten toisia ihmisiä sopii puhutella.
Saattaa lyödä luuria korvaan tai pistää kaverinsa vastaamaan puhelimeen, ikään kuin nämä olisivat hänen palvelijoitaan. Saa helposti puhumalla muut puolelleen ja aina pitää olla joku joka kuuntelee hänen itsesäälisiä tarinoitaan hänen vaikeasta lapsuudestaan ja ilkeistä lasten äideistä jotka ovat vaatineet kunnioitusta ja vastuunkantoa. Osaa kääntää aina kaiken toisten syyksi tavalla tai toisella. Lopuksi todellinen luonne selviää näille aikaisemmille tukijoille jolloin kuvaan tulee aina uusi.
Löytää säännöllisin väliajoin naisystävän joka on hänen "elämänsä rakkaus" ja pian tämä nainen onkin "vitun huora saatana" joka on aivan liian huono hänelle. Exät ovat luonnollisesti vieläkin hänen perässään, siis hänen mielestään, koska häntä parempaa miestä ei löydy.
Yleisin kuvio on tämä: hän on jo vuosia halunnut itselleen sen perheen mitä hänellä ei lapsena ollut. Hänelle on määritelty ADHD ja hänen suurin unelmansa on saada mahdollisimman pramea ja tilava asunto mahdollisimman keskustamaisesta kaupunginosasta. Ei siinä mitään, mutta hän ei tee mitään sen eteen vaan odottaa muilta hänen unelmiensa toteuttamistsa. Hän valittaa sopivin väliajoin sosiaalivirastoon oloistaan ja vaatii näitä hankkimaan aina vain isompaa asuntoa ja parempia elinolosuhteita. Paperilla hän on miltei työkyvytön mutta huijaa tukia tekemällä jatkuvasti pimeitä töitä.
Asioissa ei ole minkäänlaista järjestystä: hän ei pysty sopimaan aikatauluista vaan odottaa että muut istuvat kotona ja odottaisivat että hän sattuisi tarvitsemaan näitä muita ihmisiä. Jos ei olla niin joko suuttuu tai mielistelee. Ei olla koskaan voitu sopia pitävää aikaa siihen, milloin tulisi hakemaan lapsen vaikkapa meiltä (lapsi viettää säännöllisesti aikaa täällä ja usein). Ei voida tehdä mitään suunnitelmia päivälle jolloin hän on tulossa. Ei ilmoita mitään aikatauluista vaan jos vaikka soitan, hän sanoo soittavansa kun tulee tai sitten soittaa viiden minuutin varoajalla että nyt hän olisi täällä. Jos päivää kuluu ja kuluu, saatan soittaa hänelle ja yhyttää hänet jostain kaverinsa luota vaikka lapsi on koko päivän odottanut. Käskee soittamaan myöhemmin uudelleen.
Puhumisella, vaatimisella, suuttumisella tai valheista kiinnijäämisellä ei ole mitään merkitystä hänelle. Hän vain kohauttaa olkiaan ja se on siinä. Kerran olen saanut lujaa ärähtämällä hänelle jotain järkeä päähän ainakin kahdeksi päiväksi, mutta sitten kaikki alkaa alusta. En jaksa aikuista ihmistä alkaa paapoa tai kasvattaa, minulla on lapsi jo jota yritän kasvattaa kunnon ihmiseksi.
Velkaa hän on tehnyt paljonkin ja odottaa sitten muilta jeesausta jos hän on tuhlannut rahat vaikka matkaan eikä rahaa enää ruokaan ole. Totesin hänelle viimeksi lakonisesti että sitä sopii karsia kuluja ja hän vaikeroi siitä että vaihtelu on ainoa sisältö hänen elämässään. Ei koskaan pysy hetkeäkään paikallaan vaan koko ajan pitää olla menossa ja yllättäviä suunnitelmia tulee koko ajan eteen. Tuhlaa rahaa kuin mikäkin ja täysin turhiin asioihin.
Päämääränä hänellä on siis saada lapsia lisää ja lisää joilla voi sitten kehuskella vaikka naisystävä hoitaisi lapsia ainoana kotona jotta hän pääsee lähtemään yllättäen jonnekin.
Siis aivan käsittämätöntä touhua. Olemme sopineet jo että lapsemme tulee minun ja miesystäväni luo asumaan kunhan olemme löytäneet isomman asunnon ja lapseni isä on tähän suostunut. Me elämme säännöllistä arkea kuten ketkä tahansa aikuiset ihmiset. Olen sietänyt tätä touhua jo vuosia siksi että hän kohtelee lapsia kuitenkin hyvin enkä halua torpedoida lapseni suhdetta isäänsä. Lapsen tulee itse saada muodostaa oma mielipiteensä isästään. Kuitenkin tällainen käytös aikuisia kohtaan rasittaa todella.
Ottakaa kantaa jos siltä tuntuu. Vajaapäiset kommentit jääkööt pois. Halusin vain purkautua tästä asiasta koska tämä on jotain niin älytöntä. Onko muilla ollut tällaista?! Ja sanon vielä että meidän suhteemme kesti aikanaan pari vuotta emmekä suunnitelleet lasta, mutta lapsi oli kylläkin tervetullut. Olen jo vuosikausia ollut suhteessa toisen miehen kanssa ja mieheni tulee hyvin toimeen lapseni isän kanssa. Mutta mitä tällaiselle asialle voi tehdä?
Lapseni asuu vakituisesti isänsä luona ja tällä on muutaman eri naisen kanssa jo siunaantunut lähellä kymmentä päätä oleva lapsikatras. Tämä lapseni isä käyttäytyy välillä oikein hyvin ja välillä taas huorittelee, lehmittelee ja haukkuu vaikka millä nimillä. Se on kylläkin loppunut kun tiukasti tein selväksi miten toisia ihmisiä sopii puhutella.
Saattaa lyödä luuria korvaan tai pistää kaverinsa vastaamaan puhelimeen, ikään kuin nämä olisivat hänen palvelijoitaan. Saa helposti puhumalla muut puolelleen ja aina pitää olla joku joka kuuntelee hänen itsesäälisiä tarinoitaan hänen vaikeasta lapsuudestaan ja ilkeistä lasten äideistä jotka ovat vaatineet kunnioitusta ja vastuunkantoa. Osaa kääntää aina kaiken toisten syyksi tavalla tai toisella. Lopuksi todellinen luonne selviää näille aikaisemmille tukijoille jolloin kuvaan tulee aina uusi.
Löytää säännöllisin väliajoin naisystävän joka on hänen "elämänsä rakkaus" ja pian tämä nainen onkin "vitun huora saatana" joka on aivan liian huono hänelle. Exät ovat luonnollisesti vieläkin hänen perässään, siis hänen mielestään, koska häntä parempaa miestä ei löydy.
Yleisin kuvio on tämä: hän on jo vuosia halunnut itselleen sen perheen mitä hänellä ei lapsena ollut. Hänelle on määritelty ADHD ja hänen suurin unelmansa on saada mahdollisimman pramea ja tilava asunto mahdollisimman keskustamaisesta kaupunginosasta. Ei siinä mitään, mutta hän ei tee mitään sen eteen vaan odottaa muilta hänen unelmiensa toteuttamistsa. Hän valittaa sopivin väliajoin sosiaalivirastoon oloistaan ja vaatii näitä hankkimaan aina vain isompaa asuntoa ja parempia elinolosuhteita. Paperilla hän on miltei työkyvytön mutta huijaa tukia tekemällä jatkuvasti pimeitä töitä.
Asioissa ei ole minkäänlaista järjestystä: hän ei pysty sopimaan aikatauluista vaan odottaa että muut istuvat kotona ja odottaisivat että hän sattuisi tarvitsemaan näitä muita ihmisiä. Jos ei olla niin joko suuttuu tai mielistelee. Ei olla koskaan voitu sopia pitävää aikaa siihen, milloin tulisi hakemaan lapsen vaikkapa meiltä (lapsi viettää säännöllisesti aikaa täällä ja usein). Ei voida tehdä mitään suunnitelmia päivälle jolloin hän on tulossa. Ei ilmoita mitään aikatauluista vaan jos vaikka soitan, hän sanoo soittavansa kun tulee tai sitten soittaa viiden minuutin varoajalla että nyt hän olisi täällä. Jos päivää kuluu ja kuluu, saatan soittaa hänelle ja yhyttää hänet jostain kaverinsa luota vaikka lapsi on koko päivän odottanut. Käskee soittamaan myöhemmin uudelleen.
Puhumisella, vaatimisella, suuttumisella tai valheista kiinnijäämisellä ei ole mitään merkitystä hänelle. Hän vain kohauttaa olkiaan ja se on siinä. Kerran olen saanut lujaa ärähtämällä hänelle jotain järkeä päähän ainakin kahdeksi päiväksi, mutta sitten kaikki alkaa alusta. En jaksa aikuista ihmistä alkaa paapoa tai kasvattaa, minulla on lapsi jo jota yritän kasvattaa kunnon ihmiseksi.
Velkaa hän on tehnyt paljonkin ja odottaa sitten muilta jeesausta jos hän on tuhlannut rahat vaikka matkaan eikä rahaa enää ruokaan ole. Totesin hänelle viimeksi lakonisesti että sitä sopii karsia kuluja ja hän vaikeroi siitä että vaihtelu on ainoa sisältö hänen elämässään. Ei koskaan pysy hetkeäkään paikallaan vaan koko ajan pitää olla menossa ja yllättäviä suunnitelmia tulee koko ajan eteen. Tuhlaa rahaa kuin mikäkin ja täysin turhiin asioihin.
Päämääränä hänellä on siis saada lapsia lisää ja lisää joilla voi sitten kehuskella vaikka naisystävä hoitaisi lapsia ainoana kotona jotta hän pääsee lähtemään yllättäen jonnekin.
Siis aivan käsittämätöntä touhua. Olemme sopineet jo että lapsemme tulee minun ja miesystäväni luo asumaan kunhan olemme löytäneet isomman asunnon ja lapseni isä on tähän suostunut. Me elämme säännöllistä arkea kuten ketkä tahansa aikuiset ihmiset. Olen sietänyt tätä touhua jo vuosia siksi että hän kohtelee lapsia kuitenkin hyvin enkä halua torpedoida lapseni suhdetta isäänsä. Lapsen tulee itse saada muodostaa oma mielipiteensä isästään. Kuitenkin tällainen käytös aikuisia kohtaan rasittaa todella.
Ottakaa kantaa jos siltä tuntuu. Vajaapäiset kommentit jääkööt pois. Halusin vain purkautua tästä asiasta koska tämä on jotain niin älytöntä. Onko muilla ollut tällaista?! Ja sanon vielä että meidän suhteemme kesti aikanaan pari vuotta emmekä suunnitelleet lasta, mutta lapsi oli kylläkin tervetullut. Olen jo vuosikausia ollut suhteessa toisen miehen kanssa ja mieheni tulee hyvin toimeen lapseni isän kanssa. Mutta mitä tällaiselle asialle voi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täydellinen kuvaus exästäni :). Tosin olen vaatinut ja saanut ajat sitten yksinhuoltajuuden. Kaheli ei kykene edes itsestään huolta pitämään ja voi sitä naisten kierrätystä ja "suuria rakkauksia"!
Vanhuutensa tulee tasan tarkkaan viettämään totaalisen yksin, sillä tällä häiskällä ei ole todellisia ystäviä koskaan ollutkaan. Pelkkiä hännystelijöitä, jotka myös laitteli vastaamaan baareissa puolestaa!
Narsistien lapset kärsivät vielä aikuisenakin vanhemman mielipuolisesta ja häilyvästä käyttäytymisestä. Terapiatkaan eivät aina auta, vaan heistä tulee narsistin kaltaisia.
Teit sitten lapsia tällaisen kusipään kanssa, jolla oli jo lapsia ennestään usean eri naisen kanssa? Iteppähän olet soppasi keittänyt.
Kai tajuat sen, että nämä useammat naiset on tulleet MINUN JÄLKEENI? Ja kuten myös sanoin, lapsi ei ollut suunniteltu, mutta kylläkin tervetullut. Sain tietää erostamme niin ettei tämä lapseni isä vastannut puhelimeen enkä kotoaan häntä tavoittanut. Mutkan kautta sain kuulla että tämä oli muuttanut toisen naisen luokse. Vasta silloin minulle selvisi todellinen luonne. Kai tajuat senkin, etten olisi tämän miehen kanssa alkanut seurustella mikäli olisin tuolloin jo heti alussa tajunnut millainen luonne tällä on. Lasta en kadu pätkän vertaa.
Ja joo, nyt viimeisin juttu oli se että kun tyttö on ollut hänen luonaan yökylässä, hän ei ole kuulemma nukkunut kunnolla ja haluaa päästä nukkumaan. Siispä tuo tytön suunniteltua aikaisemmin. Pitäisiköhän itsekin soittaa hänelle aina kun on huonosti nukuttu yö takana...? Toivottavasti pääsen hänestä kohta eroon niin että saisimme ottaa tytön meille. Tuskinpa tulee olemaan kovinkaan aktiivinen pitämään tyttöön yhteyttä. Viisitoista vuotta nuorempi rakkaus pitänee hänet kiireisenä. Minulle on ihan sama mitä hän tekee ja kenen kanssa, mutta toivon vain että tyttäreni olisi onnellinen ja eläisi turvallisessa ympäristössä.
Kuinka sä olet antanut tuollaiselle isälle lapsen asumaan? Äitinä vielä?
En ymmrrä alkuunkaan.
En ymmärrä minäkään????
Montako vuotta tämän vision toteutuminen on vienyt aikaa ja kauanko arvioit vielä kestävän, ennenkuin otat lapsesi luoksesi asumaan?
"Olemme sopineet jo että lapsemme tulee minun ja miesystäväni luo asumaan kunhan olemme löytäneet isomman asunnon ja lapseni isä on tähän suostunut."
Kun saat lapsen luoksesi, voit unohtaa tuon exäsi, eikä hänen elämäntapasi enää luulisi sinua paljon liikuttavan. Keskity lapseesi, umohda exä.
Silloin, kun annoin lapseni isälleen asumaan, hän oli juuri mennyt naimisiin ja oli kuukausien ajan vaikuttanut siltä että hän oli muuttunut. Hänellä tuntui olevan kaikki ihan toisin kuin aikaisemmin. Jaksan aina uskoa ihmisistä hyvää tiettyyn rajaan saakka tietenkin.
Parin vuoden ajan kaikki menikin kuten aikuisilla. Olemme hyviä ystäviä tämän ex-vaimon kanssa. Vähitellen heillekin alkoi tulla kaikenlaista ongelmaa ja lapseni isä muuttui taas samanlaiseksi kuin mitä on aina ollut. Se on pitkä tarina, miksi annoin lapseni hänelle asumaan, mutta silloin kaikki oli toisin kuin nykyisin. Enkä usko että tähän lapseni meille tulemiseen menee kovinkaan pitkä aika, puhutaan viikoista, ehkä kuukausista. Halusin antaa hänelle mahdollisuuden olla mukana tyttärensä elämässä, koska hän on kaikesta huolimatta kohdellut lasta kuitenkin hyvin. Nyt viime kuukausina tämä homma on mennyt tällaiseksi. Tosi vaikea selittää.
Ja luoja tietää, kunhan olen saanut lapsen meille, en suo tälle tyypille enää ajatustakaan. Hoitakoot hommansa ihan miten lystää. Sen kuviot ei koskaan tule muuttumaan ja minä olen jo monta tilaisuutta antanut sille että se voisi yrittää olla isänä. Eipä ole onnistunut. Rajat ne on minullakin. Lapsi ansaitsee tasapainoisen kodin ja varmuuden, lämpöä, rajoja, hellyyttä ja osallistuvia aikuisia.
Halusin tällä alkuperäisellä tekstilläni vain purkaa mieltäni etten tule hulluksi tämän asian kanssa. Olen niin helevetin kyllästynyt tähän touhuun että en puhunut hänelle aamulla sanaakaan kun hän lapsen toi tänne. Lapsi on toki tervetullut, ei sillä. Ärähdinkin hänelle puhelimessa että mitä touhua tämä tällainen on olevinaan että kun hän ei ole nukkunut niin ei enää kiinnostakaan vastuunkanto. Ja että montakohan yötä minulla on mennyt niin etten ole kunnolla nukkunut. Ei se ole mikään syy velvollisuuksien sysäämiseen toisten niskoille, kaikille vanhemmille tulee joskus unettomia öitä!!
Tälläkin hetkellä varmaan kitisee uudelle valloitukselleen ettei lapsen äiti yhtään ymmärrä HÄNEN tarpeitaan. Puhukoot ihan mitä lystää, ei kiinnosta enää sitten pätkän vertaa. Kunhan ei tarvitse joka päivä enää tuota tyyppiä sietää, painukoon hevon helevettiin kunhan saadaan kaikille kolmelle yhteinen koti.
Asenteet isejä kohtaan ovat olleet negatiivisiä.
Isät perustivat järjestön, joka ajaa lapsen oikeuksia isään ja isän oikeuksia lapsiinsa.
Tasa-asrvovaltuutettu tiedote 17.2.2011.
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen myös eron jälkeenkin.
http://www.tasa-arvo.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1553622
---------
Olet kyllä erikoinen äiti kun olet päästänyt lapsesi asumaan tuollaisen äijän luokse. Etkä edes selitä sen tarkemmin että miksi näin on käynyt. Taitaapa olla sinullakin niitä luurankoja kaapissasi, kun lapsesi vietiin.
Lapsen isällä on varmaan jonkinlainen kaksoispersoonallisuus: hyvinä aikoina aivan hurmaava, ihana, rakastava ihminen. Huonoina aikoina epäluotettava, mitäänaikaansaamaton rutisija.
Jekyll- Hyde siis. Mistäpä äiti voisi aina aavistaa milloin päivänpaisteinen jakso loppuu ja alkaa huonot ajat. Onhan mies parikin vuotta jaksanut uuden naisen turvin tsempata, ja sitten taas ei.
Aikuis-ADHD ainakin sopisi hyvin kuvaan. Markku Mutasen muistelmateos aiheesta sopisi oheislukemistoksi.
Linkittäjäterroristi iski jälleen :))). Jätkä on jämähtänyt menneisyyteen, linkit vuosien takaa huoh taas kerran! Ihan pikkuvinkki linkittäjälle: koetahan vihdoin päästä elämässäsi ETEENPÄIN...
Tää on niin tuttua tekstiä,en ala tähän tarkemmin kirjoittaa mutta voin s.postilla tai jotain. Jaksamisia kauheasti...Auttaisiko asunnon nopeesti saantiin se et kertosit mikä tilanne? onko lapsi reagoinut miten tähän touhuun?ja minkä ikäisestä lapsesta oikein on kyse?Ei nettiin tarvii tarkemmin kertoa miksi hän on joskus päätynyt siihen että lapsi menee isälle asumaan...Se ei ollu tuon tekstin pointti.