Kotikuusen luo
ei enää askeleeni käy
Menetys, koskee
ei loppua vieläkään
sille kaikelle tuskalle näy
Luulin jo unohtaneeni
hetkeksi muualle kun
mietteet siirsin
Palanneeni huomaan
kerran taas kotiin
Mieleeni tarkan
kuvankin piirsin
Mennyt kotimetsä
mennyt kaikki oma,
hikinen mennyt myös
vuosien työ..
Menetetty vuosien liksa
selän vahvankin
kumaraan painaa
Vielä elän, minä elän
vaikka välillä
olen kuin puolivainaa
-matalapainetta-
ei enää askeleeni käy
Menetys, koskee
ei loppua vieläkään
sille kaikelle tuskalle näy
Luulin jo unohtaneeni
hetkeksi muualle kun
mietteet siirsin
Palanneeni huomaan
kerran taas kotiin
Mieleeni tarkan
kuvankin piirsin
Mennyt kotimetsä
mennyt kaikki oma,
hikinen mennyt myös
vuosien työ..
Menetetty vuosien liksa
selän vahvankin
kumaraan painaa
Vielä elän, minä elän
vaikka välillä
olen kuin puolivainaa
-matalapainetta-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kotiin
Matka taittuu kohti pohjosta
yötaivas matkalla
seuranani on
...
Läpi hiljaisten pelto-suomaisemien
tie tyhjänä ottaa kulkijansa
rekkajononkin hetkessä ohitan
ja humpan tahdissa jatketaan
......
Tiedän sieluni rauhoittuvan
kiireen kaiken loppuvan
matkalla sinne kauas jonnekin
syliin lapinnoitien
keskelle luontoa maagisen
..
Öitä elokuun kanssasi
valvomaan
nuotion ääreen nollaamaan
kaiken tarpeettoman pois
heittämään.
Koti. Ikuisesti.
Täällä.
laudi 8.8.2008
Ai olit kommentoinut tämänkin, kiitti kauniista ja jotenkin lohdullisesta vastarunosta Laudi!
Satutti runosi...
surullisen ihana..
kiitti XX..
jep..satuttihan se.. elämässä käy joskus näin, mutta elämä jatkuu ;)