Olen 14v tyttö. Omistan suomenlapinkoiran, joka on ulkokoira, (mutta en tiiä tuleeko sisäkoiraksi. Todennäkösesti ei, koska iskäni inhoo koiria.) Mutta kun muutan joskus muutaman vuoden päästä kotoa pois, ostan sisäkoiran jos vain on aikaa ja rahaa
Mikä rotu?
Koira- 98
15202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anteeksi korjaus: haluan seurakoiran, en metsästyskoiraa
Jospa päättäisit ensin mitä oikein teet, ensinhän olit tuolla jyrsijä-puolella kyselemässä minkä jyrsijän ottaisit koirasi tilalle kun myyt sen.
Sitten rupesit kyselemään kaneista ja väliakaiskodeista ja nyt aiot hankkia uuden koiran?
meinasin ottaa kanin tai jonku jyrsijän, mutta olen allerginen kanille enkä haluaisi semmoista jyrsijää, koirat kiinnostavat enemmän ja paljon enemmän. Jos koiramme myydään, ostan sitten kun muutan, jonku koiran, jos vain on aikaa ja rahaa yms.
hyvä harkita vaihtoehtoja. Ei ne elukat ajattelemisesta kärsi vaan ajattelemattomuudesta. Mieli voi vaihtua kolmenkin vuoden aikana varsin usein, mutta hyvä se on suunnitella etukäteen.
Lapsiin suhtautuminen on yksilö- ja tottumisasia. Nartut on keskimäärin helpompi totuttaa lapsiin kuin urokset, nartuthan ne luonnossakin päävastuun pennuistaan ottavat.
Chihuahua ja papillon ovat jo hiukan liian pieniä elämään eri ikäisten lasten kanssa, isompi koira olisi lasten suhteen kärsivällisempi ja leppoisampi. Kannattaisi siis hommata jokin suomenlapinkoiran kokoinen koira vaikka, jos se joutuu lasten seurassa paljon olemaan.
On aivan järkevää alkaa suunnittelemaan koiran hankintaa etukäteen, eikä hommata koiraa hetken mielenjohteesta.
Onko länsigöötanmaanpystykorva sopiva? Minun mielestäni ainakin. Suomenlapinkoirasta tuli mieleen tuo rotu, sillä sekin on pohjoismaalainen pystykorva, mutta vain pienempi, muttei enää liian pieni leikkivien lasten seuraan. Tai buhund, joka on myös suomenlapinkoiraa pienempi pohjoismainen pystykorva?
koiran omistaminen innostuttaa varmasti alkaa sen kanssa liikkumaan ja harrastelemaan runsaasti, varsinkin jos jo nyt sellaiset koiraharrastuslajit ovat mielessäsi.
Moni kasvattaja vaatii koiranpentujaan käytettävän näyttelyissä, mutta minusta koiranäyttelyt eivät ole hankalia harrastuksia. Sillä kasvattaja hiukan gtestaa koiranpentujensa omistajien reippautta ja viitseliäisyyttä. Samalla kasvattajan oma jalostustavoite koirien ulkomuodoistakin saa toteuttaa tehtäväänsä.
Kiitos sinulle, buhund, länskis?! Luin, että länsigöötanmaanpystykorvilla on taipumus haukkua. En haluaisi haukkuvaa koiraa. Lisäksi onko länskis metsästyskoira? En haluaisi metsästyskoiraa. Länskis ei ehkä ole minun makuuni. Buhund tuntuu ainakin paremmalta, mutta ehkä joku parempi rotu voisi löytyä. Tein testin, jossa minulle tuli ekaksi cavalier kingcharlesinspanieli ja muita vaihtoehtoja olivat toy villakoira ja mäyräkoira, mutta en halua metästyskoiraa, joten mäyräkoiraa en ota ja toy villakoira pitää trimmata, enkä halua trimmattavaa koiraa, joten cavalier kingcharlesinspanieli tuntuu nuista parhaimmalta. Sopiiko Kavaljeeri lasten kanssa leikkijäksi? Pieniä sisaruksia on, joten siinä mielessä ajattelen sitäkin... yhdellä puolitutulla on kavaljeeri ja tulee hyvin lasten kanssa toimeen. Muita rotuehdotuksia?
Pystykorvat tottuvat helposti kaupunkien ja kerrostalojen meluihin, eivätkä yleensä siellä pennusta asti kasvaneina ala aikuisina haukkumaan vieraillekaan äänille ja ihmisille. Maalla, jossa on rauhallisempaa ja hailjaisempaa, koirat reagoivat ääniin ja ihmisiin herkemmin ja kasvavat herkkähaukkuisemmiksi. Länsigöötanmaanpystykorva on buhundin ja suomenlapinkoiran tapaan paimenkoira. Nykyään nuorilla on kerrostaloissaan kaiken rotuisia koiria, eivätkä ne vaikuta haukkuvan meluisassa ympäristössään, vaikka mitä rotusorttia olisivat. Maalla ikäihmisten parissa ne äänekkäimmät koirat yleensä asuvat. Mutta siitä olen vakavasti edelleen tiettyä mieltä, ettei pieni koira sovi pienten lasten seuraan, vaan iso koira sietää lasten leikkejä ja harjoituskävelyitä ympärillään paremmin.
Luin, että länskis on ylivertainen valinta perheelle, jossa on pieniä lapsia. Itse en vain ole oikein kiinnostunut tuosta rodusta, mielestäni länskikset ovat kovin susimaisia. Mitä muita lapsiystävällisiä rotuja on? Ja Huom! Minulla itsellä ei ole lapsia, mutta sisaruksia on pieniä.. tein taas yhden testin, jossa mulle tuli ekaksi clumberinspanieli. Voisiko se olla sopivan kokoinen lasten kanssa leikittäväksi? Olen kuullut, että kavaljeeri on lapsiystävälinen rotu ja se rotu kiinnostaa minua paljon, mutta jos se pitää olla isompi rotu... Olen jo maininnut, että haluaisin koiran, jota olisi kätsyä kuljettaa melkeimpä joka paikkaan ja muutenkin, haluaisin pikkukoiran. Todennäköisesti sitten kai muutan kerrostaloon, en sinne halua mitää leonbergiä yms isoa ja muutenkin olen kiinnostunut pikkukoirista...
Lapsiystävällisyys ei ole rodusta kiinni. Kumminkin kaiken rotuiset koirat huolehtivat omistakin pennuistaan yhtä lailla, mikään rotu ei ole muita laiminlyövempi omia/muiden pentuja kohtaan. Ja narttu ottaa pentujen hoidosta päävastuun susien piireissä.
Clumberinspanieli on ainakin kokonsa puolesta loistava koira lasten seuraan, ei hätkähdä niin herkästi lasten temmellessä ympärillään, joten siinä suhteessa testi antoi sinulle mainion rodun :-)
Nuo rotutestit ovat hauskoja. Oletko kokeillut näitä jenkkiläisiä testejä?
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://animal.discovery.com/breed-selector/dog-breeds.html&prev=/search?q=dog breed test&hl=fi&client=firefox-a&hs=FmC&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&sa=X&ei=QCwUUIbWJ8ao4gSN7YHQCQ&ved=0CFsQ7gEwAA
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.selectsmart.com/DOG/&prev=/search?q=dog breed test&hl=fi&client=firefox-a&hs=FmC&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&sa=X&ei=QCwUUIbWJ8ao4gSN7YHQCQ&ved=0CHIQ7gEwBg
En ole kokeillut nuita jenkkiläisiä testejä. Voisi kokeilla :))
miks te ette tajuu
Mitä tuolle nykyiselle koiralle tapahtuu?
Minuakin kiinnostaisi tietää mitä nykyiselle koiralle tapahtuu. Miksi se on ylipäänsä otettu, jos isäsi inhoaa koiria? Kuka siitä on nyt tällä hetkellä pääasiallisessa vastuussa, ja kuka sen halusi alunperin ottaa? Kuka siitä ottaa vastuun, kun muutat pois kotoa?
Suomenlapinkoirat kyllä sopeutuvat kaupunkiinkin ja kerrostaloihin, ja minunkin naapurustossani näitä on paljon. Minusta toista koiraa ei pidä ottaa, kun sinullahan on jo koira. Kaikki koirat tottuu sisäkoiriksi, ja on ihan kakka -puhetta, että jotkut rodut muka olisivat ulkokoiria. Koirat on laumaeläimiä ja tahtovat olla oman laumansa, eli perheen kanssa.
Kaikki koirat myös tottuvat lapsiin, samoin kuin kissoihin ja toisen lajisiin eläimiin yleensäkin, jos ovat niiden kanssa tekemisissä pennusta asti, eli mikään rotu ei ole automaattisesti lapsiystävällinen tai -vihamielinen. Olen myös samaa mieltä kuin täällä aiemmin kirjoittanut, että kovin pientä koiraa ei pidä laittaa yhteen lasten kanssa, sillä pikkulapset ovat monesti aika kovakouraisia ja saattavat satuttaa pienikokoista eläintä pahastikin.
Itselläni on seropi, jossa on pystykorvaa ja muitakin haukkuherkkiä rotuja, ja se on elänyt koko elämänsä kerrostalossa. Se on tottunut talon ääniin, eikä reagoi niihin mitenkään. Kuitenkin sain koirankouluttajalta ohjeeksi opettaa sille käskystä haukkumisen, ja haukutan sitä siis toisinaan ulkona, jolloin se saa pitää ääntäkin ihan luvan kanssa, ja toteuttaa sitä viettiään. Sisällä se on kuitenkin täysin hiljainen, eli nämä haukkumis -jututkin on kouluttamis- ja tottumiskysymyksiä.
Ihan hyvä, että mietit jo monta vuotta etukäteen noita koiran omistamiseen liittyviä juttuja, mutta vastuullista olisi huolehtia jo sen olemassa olevan koiran elämästä ja hyvinvoinnista. Itse ottaisin sen koiran mukaani muuttaessani pois kotoa, jos olisin sinä.
Nykyinen koirani myydään, jos se ei saa tulla sisäkoiraksi, se on kuitenkin niin seurallinen, että ei voi elää ulkokoirana, vaikka sitä onkin ulkokoirana pidetty. Teimme virheen kun otimme koiran... olen kuullut jälkikäteen, ettei koiraa saisi ottaa, jos joku perheenjäsenistä ei siitä tykkää... Lisäksi meillä on muutama koiraallergiikko talossa, mutta olen kuullut, että se menee yleensä ohi, kun on tekemisissä koirien kanssa, että siihen tottuu. (Itsekkin ole pikkuisen ehkä allerginen, aivastelua vaan, mutta se ei minua haittaa, kun kyllä siihen tottuu ja se kuitenki ehkä häviäis koko allergia tai ainaki tottuis omaan koiraan.) Meillä on nyt sellanen suunnitelma, että kun iskäni veli omistaa koiran ja kun vanhemmat menevät ens viikonloppuna kylään sinne, niin tästä sisäkoira-asiasta puhutaan ja kerrotaan kokemuksia, milaista niilllä on sen koiran kanssa ollut. Kiitos sinulle tottumisasia- nimimerkille testilinkeistä, kokeilen niitä testejä :))
Minä sen halusin alunperin ottaa, ja se sitten luvattiin monen vuoden kinuamisen jälkeen. Päävastuu on äitillä, mutta minä sitä hoidan ja olen sen "emäntä" (se on ottanut minut emännäksi.) Sitä ei vielä tiedä, kuka ottaa vastuun, kun muutan pois kotoa. Se myydään jos se ei saa tulla sisäkoiraksi ja jos saa, otan sen varmaan mukaan kun muutan pois kotoa :)