Sekarotuisista kyselevä

itselläni on ajokoiran ja laikan sekoitus, ja metsästysvietti on 0,0009%. Eli ei tuokaan mene yks yhteen. Olen koettanut saada sitä jäniksen perään - joo, kyllähän se lähti kerran ajamaan ku näki että toinen pinkoo pakoon, mutta ei päästäny haukkua, ja heti ku jänis pääsi tarpeeksi kauaksi tuli koirakin takaisin. Sitten kun leikkautin pallit, ni ei lähtenyt edes ajamaan vaikka 2m päästä jänis pinkoi pakoon - katsoi vaa et jaa mikäs se tuo on.

"voi olla vaikea kouluttaa vapaana kauniisti sivulla kulkevaksi, jos vaikka pupu tulee vastaan..."

Voin kertoa että on todella vaikeaa, suorastaan mission impossible. Niin kauan onnistuu, ja koira kulkee kuin puudeli, kunnes se kani astuu horisonttiin.

Sitten viedään ja lujaa... mutta voin vakuuttaa että on tosi hauskaa katsottavaa se koiran palava into.

Parempi siis opettaa koira nuoresta pitäen että metsän puolella tietä on hänen kulkutie ja toiselle puolelle ei ole mitään asiaa. Se vaatii omistajan tarkkaavaisuutta ja usein fasistista jämäkkyyttä ja mielettömiä äänivaroja(piipitystä ei kuunnella).

Mutta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, eikä äänivaratkaan enää kulu. Mutta se into riistan perään ei pala tulessakaan...

Sanoinkin jo tuolla aiemmin että itselläni ajokoiran ja laikan sekotus jolla ei metsästysviettiä ole nimeksikään ja varsinkaa ku pallit leikkautti - mainitsen vielä tähän sinun viestiisi, että omaani voin pitää 92% varmuudella irti niin metsissä kuin pihoilla (lenkeillään en pidä kun niin ei saa tehdä). 92% siksi, että tällä kuitenkin on itsenäisyyttä enemmän kuin esim PK-koirilla, että jos sitä ei pidä silmillä, ni se saattaa lähteä kauemmaksi huitelemaan. Mutta kunhan pitää silmällä ja mainitsee asiasta jos meinaa mennä liian kauaksi, on siihen myös luottaminen että siinä pysyy (vaikka menisi toinen koira)

Jospa vetoharrastuksia, verijälkeä ja hakua alkaisi harrastamaan sellaisen risteytyksen kanssa? Ehkä agilityakin, jos koiraa kiinnostaa. Mutta ennen kaikkea siitä tulisi lenkkikaveri minulle. Asuntoni on kerrostaloyksiö kaupungissa, mutta onko se este, kun kumminkin menen maalle lähes joka viikonloppu, enkä ole tekemässä koirasta sohvaperunaa, vaan lenkkeily- ja harrastuskoiran. 2 energistä rotua yhdessä pakkauksessa. En tee koirasta mitään maaseutujen häkkikoiraakaan, joka ei koskaan pääse lenkkien ja harrastusten pariin. Eräs kasvattaja on tällä hetkellä etsimässä kyseisen risteytyksen pennuille uusia omistajia, mutta pennut ovat vielä vasta sikiöinä emon vatsassa, eikä niitä kaikkia ainakaan ole vielä myyty, mutta tulee toimia ripeästi, jos sellaisen aion hankkia.

seropihaasteita kirjoitti:

Jospa vetoharrastuksia, verijälkeä ja hakua alkaisi harrastamaan sellaisen risteytyksen kanssa? Ehkä agilityakin, jos koiraa kiinnostaa. Mutta ennen kaikkea siitä tulisi lenkkikaveri minulle. Asuntoni on kerrostaloyksiö kaupungissa, mutta onko se este, kun kumminkin menen maalle lähes joka viikonloppu, enkä ole tekemässä koirasta sohvaperunaa, vaan lenkkeily- ja harrastuskoiran. 2 energistä rotua yhdessä pakkauksessa. En tee koirasta mitään maaseutujen häkkikoiraakaan, joka ei koskaan pääse lenkkien ja harrastusten pariin. Eräs kasvattaja on tällä hetkellä etsimässä kyseisen risteytyksen pennuille uusia omistajia, mutta pennut ovat vielä vasta sikiöinä emon vatsassa, eikä niitä kaikkia ainakaan ole vielä myyty, mutta tulee toimia ripeästi, jos sellaisen aion hankkia.

Lue lisää

Ei se asunnosta ole kiinni vaan virikkeiden määrästä. Tuollaisen sekoituksen kanssa saa varmasti touhuta ja paljon myös muutakin kuin lenkkeilyä, jos haluaa säilyttää kämppänsä ehjänä. Molemmilla on hyvin vahva riistavietti ja uskoisin että liikunnantarve tulee olemaan aikamoinen.
Sinuna nyt tutkisin tarkkaan molempia rotuja ja jos kaikki piirteet miellyttävät molemmissa niin sitten ei ole ongelmaa. Mutta jos löytyy jommasta kummasta tai kummastakin sellaisia juttuja joista et pidä tai jotka eivät sinulle sovi, kannattaa odottaa jotain toista sekoitusta.
Sekarotuisesta ei koskaan voi tietää mitä piirteitä se perii vanhemmiltaan ja jos roduissa on sellaisia piirteitä mistä et pidä, pahimmassa tapauksessa juuri ne piirteet tulevat koirallesi. Mieti nyt tarkkaan nimittäin kumpikaan roduista ei ole siitä helpoimmasta päästä!

hysak kirjoitti:

Ei se asunnosta ole kiinni vaan virikkeiden määrästä. Tuollaisen sekoituksen kanssa saa varmasti touhuta ja paljon myös muutakin kuin lenkkeilyä, jos haluaa säilyttää kämppänsä ehjänä. Molemmilla on hyvin vahva riistavietti ja uskoisin että liikunnantarve tulee olemaan aikamoinen.
Sinuna nyt tutkisin tarkkaan molempia rotuja ja jos kaikki piirteet miellyttävät molemmissa niin sitten ei ole ongelmaa. Mutta jos löytyy jommasta kummasta tai kummastakin sellaisia juttuja joista et pidä tai jotka eivät sinulle sovi, kannattaa odottaa jotain toista sekoitusta.
Sekarotuisesta ei koskaan voi tietää mitä piirteitä se perii vanhemmiltaan ja jos roduissa on sellaisia piirteitä mistä et pidä, pahimmassa tapauksessa juuri ne piirteet tulevat koirallesi. Mieti nyt tarkkaan nimittäin kumpikaan roduista ei ole siitä helpoimmasta päästä!

Lue lisää

Suomenajokoira on ainakin minulle erittäin tuttu, eikä se ole haasteellinen rotu ainakaan perusluonteeltaan. Tuntemani suomenajokoirat ovat kaikki todella kilttejä, myös sellaiset jotka pääsevät harvoin metsälle. Liikuntaa suomenajokoira tarvitsee toki paljon, mutta harmiksi monet metsästäjät jättävät koiransa metsästyskauden pitkäksi ulkopuoliseksi ajaksi vaille mitään tekemistä, eivät kumminkaan kaikki. Minä en aio tehdä niin koiralleni.

Siperianhusky tarvitsee vetotehtäviä. Aion ostaa koiralle vetokärryt sekä valjakkohiihtovälineet.

Molemmat rodut soveltuvat tarkan vainunsa ja keskittymiskykynsä asiosta niin hakuun kuin verijälkeen.

Taidan hankkia tuosta pentueesta koiran. Koska koira olisi ensimmäinen omani, otan ehkä nartun, koska ne ovat mielestäni parempia ensimmäisiksi koiriksi. Toki narttukin tulee huolellisesti peruskouluttaa.

Koirapuistokin on lähellä. Lenkkikaveri koira pääsääntöisesti olisi, mutta tietysti joka viikko se saa raskaampaakin/aktiivisempaakin liikuntaa. En aio tehdä koirasta ympärikesäistä häkkikoiraa, kuten jotkut metsästäjät ja rekikoiraharrastajat. En tarkoita kaikkien metsästäjien ja rekikoiraharrastajien olevan yhtä laiskoja, mutta monet ovat, silti heille myydään ilomielin reki- ja ajokoiria.

seropihaasteita kirjoitti:

Suomenajokoira on ainakin minulle erittäin tuttu, eikä se ole haasteellinen rotu ainakaan perusluonteeltaan. Tuntemani suomenajokoirat ovat kaikki todella kilttejä, myös sellaiset jotka pääsevät harvoin metsälle. Liikuntaa suomenajokoira tarvitsee toki paljon, mutta harmiksi monet metsästäjät jättävät koiransa metsästyskauden pitkäksi ulkopuoliseksi ajaksi vaille mitään tekemistä, eivät kumminkaan kaikki. Minä en aio tehdä niin koiralleni.

Siperianhusky tarvitsee vetotehtäviä. Aion ostaa koiralle vetokärryt sekä valjakkohiihtovälineet.

Molemmat rodut soveltuvat tarkan vainunsa ja keskittymiskykynsä asiosta niin hakuun kuin verijälkeen.

Taidan hankkia tuosta pentueesta koiran. Koska koira olisi ensimmäinen omani, otan ehkä nartun, koska ne ovat mielestäni parempia ensimmäisiksi koiriksi. Toki narttukin tulee huolellisesti peruskouluttaa.

Koirapuistokin on lähellä. Lenkkikaveri koira pääsääntöisesti olisi, mutta tietysti joka viikko se saa raskaampaakin/aktiivisempaakin liikuntaa. En aio tehdä koirasta ympärikesäistä häkkikoiraa, kuten jotkut metsästäjät ja rekikoiraharrastajat. En tarkoita kaikkien metsästäjien ja rekikoiraharrastajien olevan yhtä laiskoja, mutta monet ovat, silti heille myydään ilomielin reki- ja ajokoiria.

Lue lisää

Sehän on hyvin paljon omistajan resursseista kiinni mitä pitää haasteellisena ja mitä ei koirien kohdalla. Ajokoira on yksi haastavimpia rotuja näin tokoihmisen silmin, koska tokossa koira on saaatava työskentelemään yhdessä ihmisen kanssa (joka onnistuu muuten tosi helposti ajokoiraltakin) ja pysymään läsnä myös irtiollessaan (joka myös onnistuu hyvin) ja siinä haasteen tekee erittäin vahva metsästysvietti (eli ongelma on ettei harjoitella voi tyhjiössä aina, ympäristössä jossa ei ole jälkiä tai näy riistaa), toko ihnmisen koirahan tottelee tapahtui ympärillä mitä tahansa... Siksi toko ihmisen silmissä esim. rottweiler, jota taas pidetään voimakkaan dominointi taipumuksen takia haastavana, on täydellinen unelma koira, eikä siinä ole mitään haastetta. Kunt aas metsästäjälle rottweileristä metsästykumppanin tekminen olisi todellinen haaste.

Tämä haastavuus keskustelu kaikkineen on lähtenyt lapasesta täällä, koska eihän koirasta ole mitään haastetta, jos se on varsinaisessa käyttötarkoituksessaaan. Ja jokaisessa koirassa on haastetta, jos siitä pyritään tekemään jotain muuta kuin sen käyttötarkoitus/rotuominaisuus on.

Jos otetaan pieni pystykorvainen seurakoira ja tehdään siitä räksyttämätön lenkkikumppani seudulle jossa liikkuu muitakin, niin toki on haastava koira siihen tarkoitukseen, koulutuksessa riittää pohtimista. Jos taas sama ihminen ottaa lenkkikaverikseen vaikka noutajan, joka harvemmin toisia koira haukkuu, hänellä on taas muut ongelmat, eli metsästysintoinen koira joka tarvitsee enemmän aktiviteettia kuin lenkkeily ja taas on haaste. Lenkkikaveriksi siis pieni seurakoira, joka ei hauku ja mitään haastetta ei ole, paitsi sitten jos innostuu harrastamaan vaikka jälkeä, sitten on taas ongelmia saada koiraa pelittämään...

Ajokoira - husky mixs... Jos aiot saada koiran jota voit pitää aina halutessasi vapaana, mixauksesi on todella haastava.

... kirjoitti:

Sehän on hyvin paljon omistajan resursseista kiinni mitä pitää haasteellisena ja mitä ei koirien kohdalla. Ajokoira on yksi haastavimpia rotuja näin tokoihmisen silmin, koska tokossa koira on saaatava työskentelemään yhdessä ihmisen kanssa (joka onnistuu muuten tosi helposti ajokoiraltakin) ja pysymään läsnä myös irtiollessaan (joka myös onnistuu hyvin) ja siinä haasteen tekee erittäin vahva metsästysvietti (eli ongelma on ettei harjoitella voi tyhjiössä aina, ympäristössä jossa ei ole jälkiä tai näy riistaa), toko ihnmisen koirahan tottelee tapahtui ympärillä mitä tahansa... Siksi toko ihmisen silmissä esim. rottweiler, jota taas pidetään voimakkaan dominointi taipumuksen takia haastavana, on täydellinen unelma koira, eikä siinä ole mitään haastetta. Kunt aas metsästäjälle rottweileristä metsästykumppanin tekminen olisi todellinen haaste.

Tämä haastavuus keskustelu kaikkineen on lähtenyt lapasesta täällä, koska eihän koirasta ole mitään haastetta, jos se on varsinaisessa käyttötarkoituksessaaan. Ja jokaisessa koirassa on haastetta, jos siitä pyritään tekemään jotain muuta kuin sen käyttötarkoitus/rotuominaisuus on.

Jos otetaan pieni pystykorvainen seurakoira ja tehdään siitä räksyttämätön lenkkikumppani seudulle jossa liikkuu muitakin, niin toki on haastava koira siihen tarkoitukseen, koulutuksessa riittää pohtimista. Jos taas sama ihminen ottaa lenkkikaverikseen vaikka noutajan, joka harvemmin toisia koira haukkuu, hänellä on taas muut ongelmat, eli metsästysintoinen koira joka tarvitsee enemmän aktiviteettia kuin lenkkeily ja taas on haaste. Lenkkikaveriksi siis pieni seurakoira, joka ei hauku ja mitään haastetta ei ole, paitsi sitten jos innostuu harrastamaan vaikka jälkeä, sitten on taas ongelmia saada koiraa pelittämään...

Ajokoira - husky mixs... Jos aiot saada koiran jota voit pitää aina halutessasi vapaana, mixauksesi on todella haastava.

Lue lisää

Eikö siis siperianhuskyn tai ajokoiran kanssa voi lenkkeillä?

seropihaasteita kirjoitti:

Jospa vetoharrastuksia, verijälkeä ja hakua alkaisi harrastamaan sellaisen risteytyksen kanssa? Ehkä agilityakin, jos koiraa kiinnostaa. Mutta ennen kaikkea siitä tulisi lenkkikaveri minulle. Asuntoni on kerrostaloyksiö kaupungissa, mutta onko se este, kun kumminkin menen maalle lähes joka viikonloppu, enkä ole tekemässä koirasta sohvaperunaa, vaan lenkkeily- ja harrastuskoiran. 2 energistä rotua yhdessä pakkauksessa. En tee koirasta mitään maaseutujen häkkikoiraakaan, joka ei koskaan pääse lenkkien ja harrastusten pariin. Eräs kasvattaja on tällä hetkellä etsimässä kyseisen risteytyksen pennuille uusia omistajia, mutta pennut ovat vielä vasta sikiöinä emon vatsassa, eikä niitä kaikkia ainakaan ole vielä myyty, mutta tulee toimia ripeästi, jos sellaisen aion hankkia.

Lue lisää

Kuulostaa hyvältä harrastussuunnitelmalta. Itse en ole juurikin huskyä ottanut (vaikka välillä haaveilen niistä) juurikin niiden suuren aktivointitarpeen vuoksi. Niiden tarvitsee kuitenkin aikuisina aika paljon liikkua, ja ehkä pyörälenkit sopii molemmille roduille. Ongelmana varmasti tulee olemaan se, että alle vuoden ikäisenä sen kanssa ei voi harrastaa mitään rankkaa, ei esim. pyöräilylenkkejä eikä hirveästi voi vedättää mitään. Agilityssä ei voi hyppiä tms. Verijälkeäkään yleensä ei suositella alle vuoden ikäiselle, kun se yleensä on aika rankkaa niille. Ihmisjälkeä voi harrastaa jo aikaisemmin tai muuta laahausjälkeä.

Alle vuoden ikäinen pentu tarvitsee vaan kuitenkin hirvittävästi aktivointia ja leikkiä ja kanavan purkaa energiaansa, ja kun sitä ei voi tehdä vielä pitkillä lenkeillä tai muulla vastaavalla, niin saa olla kekseliäisyyttä saada kaikki turhaumat purettua silloin kun koira on nuori. Eli suosittelen paljon henkistä aktivoimista. Huskyt usein purkavat turhaumat fyysisesti tuhoamalla tai sitten karkailemalla. Ajokoirista muuta en tiedä, paitsi riistavietti on vahva, ja on hyvä käyttää paljon aikaa kouluttamiseen, jos haluaa pitää vapaana turvallisesti.

Itse en ottaisi koiraa yksiöön kerrostaloon, mutta en olisi ottanut kissaakaan. Se on ihan makuasia. Mielestäni koira vaan tarvitsee paljon tilaa, mutta jos koti on vaan levähdys- ja nukkumapaikka, niin sittenhän ehkä ei tarvita niin paljon tilaa, ja varsinkin jos pystyy sisälläkin antamaan paljon aktivointia. Kerrostalossa on kanssa sisäsiisteysharjoitukset paljon vaikeempia, mutta ei mahdottomia.

Mutta hyvällä onnella ja paneutumisella (ja koulutuksella) ihan hyvin voi toimia tuo yhdistelmä ja kerrostaloasunto, kun koira pääsee jollain tavalla luonnollisesti toteuttamaan itseään. Tärkeintähän on että kun tietää koirarodut ja yhdistelmän, niin sitten on valmis käyttämään monta vuotta kouluttamiseen ja kasvattamiseen, eikä anneta sitä seuraavaan paikkaan, jos tuntuu yhtäkkiä ettei sen kanssa pärjääkään esim. vuoden ikäisenä, kun paras/pahin murrosikä tulee. Narttu saattaa olla helpompi kuin uros, tuossa yhdistelmässä siis.

Kannattaa siis varautua kaikkein pahimpaan, niin voi päästä kaikkein helpoimmalla. :)

Cat1982 kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä harrastussuunnitelmalta. Itse en ole juurikin huskyä ottanut (vaikka välillä haaveilen niistä) juurikin niiden suuren aktivointitarpeen vuoksi. Niiden tarvitsee kuitenkin aikuisina aika paljon liikkua, ja ehkä pyörälenkit sopii molemmille roduille. Ongelmana varmasti tulee olemaan se, että alle vuoden ikäisenä sen kanssa ei voi harrastaa mitään rankkaa, ei esim. pyöräilylenkkejä eikä hirveästi voi vedättää mitään. Agilityssä ei voi hyppiä tms. Verijälkeäkään yleensä ei suositella alle vuoden ikäiselle, kun se yleensä on aika rankkaa niille. Ihmisjälkeä voi harrastaa jo aikaisemmin tai muuta laahausjälkeä.

Alle vuoden ikäinen pentu tarvitsee vaan kuitenkin hirvittävästi aktivointia ja leikkiä ja kanavan purkaa energiaansa, ja kun sitä ei voi tehdä vielä pitkillä lenkeillä tai muulla vastaavalla, niin saa olla kekseliäisyyttä saada kaikki turhaumat purettua silloin kun koira on nuori. Eli suosittelen paljon henkistä aktivoimista. Huskyt usein purkavat turhaumat fyysisesti tuhoamalla tai sitten karkailemalla. Ajokoirista muuta en tiedä, paitsi riistavietti on vahva, ja on hyvä käyttää paljon aikaa kouluttamiseen, jos haluaa pitää vapaana turvallisesti.

Itse en ottaisi koiraa yksiöön kerrostaloon, mutta en olisi ottanut kissaakaan. Se on ihan makuasia. Mielestäni koira vaan tarvitsee paljon tilaa, mutta jos koti on vaan levähdys- ja nukkumapaikka, niin sittenhän ehkä ei tarvita niin paljon tilaa, ja varsinkin jos pystyy sisälläkin antamaan paljon aktivointia. Kerrostalossa on kanssa sisäsiisteysharjoitukset paljon vaikeempia, mutta ei mahdottomia.

Mutta hyvällä onnella ja paneutumisella (ja koulutuksella) ihan hyvin voi toimia tuo yhdistelmä ja kerrostaloasunto, kun koira pääsee jollain tavalla luonnollisesti toteuttamaan itseään. Tärkeintähän on että kun tietää koirarodut ja yhdistelmän, niin sitten on valmis käyttämään monta vuotta kouluttamiseen ja kasvattamiseen, eikä anneta sitä seuraavaan paikkaan, jos tuntuu yhtäkkiä ettei sen kanssa pärjääkään esim. vuoden ikäisenä, kun paras/pahin murrosikä tulee. Narttu saattaa olla helpompi kuin uros, tuossa yhdistelmässä siis.

Kannattaa siis varautua kaikkein pahimpaan, niin voi päästä kaikkein helpoimmalla. :)

Lue lisää

Minusta koira oppii kerrostalossa nopeammin sisäsiistiksi kuin omakotitalossa, kun se tottuu pääsemään ulos vain samalla kun joku ihminenkin. Mutta ehkä se on myös yksilöasia :-)

Asun nuorisoasunnossa, ja saman kerrostalon muista asunnoista varmaan puolessa on jo koira. Muissakin lähistön kerrostaloissa on valtavasti koiria, eikä niistä ole tullut mitään negatiivisia palautuksia :-)

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

seropihaasteita kirjoitti:

Eikö siis siperianhuskyn tai ajokoiran kanssa voi lenkkeillä?

Miksei voisi?

Jos haluat haasteettoman lenkkikaverin seudulle, jossa kulkee mutiakin koiria, niin en ottaisi. Koko on sellainen ja liikkumishalu, että monelle olisi haastetta saada lenkkeilyä niin monia tunetja mahtumaan vuorokauteensa.

Joku tiibetin spanieli (jos ei pidä turkkia haasteena) on erittäin paljon kätevämpi koira ihmiselle, jonka ainut tarkoitus on saada lenkkikaveri, sillä sehän yleensä tarkoittaa, että ihminen hölkkää tai kävelee noin pari tuntia vuorokaudessa.

... kirjoitti:

Miksei voisi?

Jos haluat haasteettoman lenkkikaverin seudulle, jossa kulkee mutiakin koiria, niin en ottaisi. Koko on sellainen ja liikkumishalu, että monelle olisi haastetta saada lenkkeilyä niin monia tunetja mahtumaan vuorokauteensa.

Joku tiibetin spanieli (jos ei pidä turkkia haasteena) on erittäin paljon kätevämpi koira ihmiselle, jonka ainut tarkoitus on saada lenkkikaveri, sillä sehän yleensä tarkoittaa, että ihminen hölkkää tai kävelee noin pari tuntia vuorokaudessa.

Lue lisää

Mutta haarrastaisin myös verijälkeä, hakua ja vetoharrastuksia, kuten jo mainitsin. Jos harrastan pääsääntöisesti lenkkeilyä koiran kanssa, niin estääkö se nuo harrastukset? Pari kertaa viikossa noiden isompien harrastusten pariin ja loppuina päivinä normaalia lenkkeilyä. Onko tiibetinspanieli minulle sopivampi?

SEkaROtuinenPIski