olen juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut naisenalku ja olen huomannut ihastuvani vain ja ainoastaan keski-ikäisiin naisiin. Tämä "ongelma" ei ole mikään uusi tuttavuus, vaan muistan aina tykästyneeni syvästi mm. naisopettajiin, terveydenhoitajiin ja muihin viehättäviin naisiin joiden kanssa tekemisissä olen ollut, niin kauan kun muistan. Poikia ja miehiä on aina tarjolla, mutta se ei vaan tunnu oikealta ja aina kaipaan sitä "aikuista naista" lähelleni.
En ymmärrä voi ymmärtää, miksi intohimoni kohteet ovat äitini ikäisiä naisia. Ehkä se elämän kokemus, karisma, lämpö ja "äidillisyys" ...(vaikka suhde omaan äitiini on ok)
Mutta onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Ja haluaisin vielä kysyä teltä "aikuisilta naisilta", miten reagoisitte/toimisitte jos itseänne huomattavasti nuorempi , (viehättävä) nainen rakastuisi teihin ja saisitte tietää siitä?
En ymmärrä voi ymmärtää, miksi intohimoni kohteet ovat äitini ikäisiä naisia. Ehkä se elämän kokemus, karisma, lämpö ja "äidillisyys" ...(vaikka suhde omaan äitiini on ok)
Mutta onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Ja haluaisin vielä kysyä teltä "aikuisilta naisilta", miten reagoisitte/toimisitte jos itseänne huomattavasti nuorempi , (viehättävä) nainen rakastuisi teihin ja saisitte tietää siitä?
Vastaukset 62
Vanhimmat
nuoressa naisessa yleensä ei itsevarmuutta tai se on feikattua, siksi mä en ainakaan kokisi nuorta kiinnostavaksi romanttisella tasolla. Ehkä suhunkin vetoaa itsevarmemmat naiset jotka yleensä on vähän elämää nähneet, mut jotenki se tuntuu sille että sä paikkaat itsesi vajavaisuuksia toisella ihmisellä. Se ei koskaan ole rakkautta vaan tarvetta, ja ne ei kestä.
Se että onko viehättävä tai jonkun näköinen ei noissa aikuisten ihmisten välisissä oikeissa tunteissa paljoa paina. Silmä ihastuu, sydän rakastuu. Joten jos sä nyt teet vaa itelles palveluksen ja alat kehittämää ittees, löytämään sen oman itsevarmuutesi. Niin silloin sullakin on mahdollisuus olla jonkun rakkauden kohde, eikä sun tarvi ampua nuoliasi ja toivoa että joku rakastaa sua takaisin.
Silmä ihastuu, sydän rakastuu...
Sanoitpa osuvasti... ja oikein
Tota, kyllä se nuorempikin voi olla itsevarma ja toisaalta se vanhempi epävarma. Ei se niin yksioikoista ole. Nuorta, mutta itsevarmaa ei välttämättä kiinnosta muut nuoret, jotka ovat epävarmoja.
Aina te nuoret alatte väen vängällä väittää kuinka itsevarmoja te aikuisten oikeasti olette, mutta jos olette, niin olkaa hyvät ja olkaa, ei siitä tarvitse numeroa tehdä.
Mutta me aikuiset tiedämme jo kokemuksesta, että se kohdallanne perustuu luuloon, ja oikea itsevarmuus on sitten myöhemmin sitä, mikä tulee kun on oikeasti elänyt ja kokenut asioita vähän pidempään.
Itsevarmuutta huokuva nuori on jotenkin hupaisaa katseltavaa, rasittavaakin, itsevarmuus monesti ihan pursuaa yli, kun se ei ole vielä asettunut, kun se ei ole ole vielä todellista kokemukseen perustuvaa, kun se perustuu vain luuloon.
Kun se monesti on niin ulkoista, että se näkyy kovuutena ja nokan pystyssä pitämisenä, kun taas vanhemmiten sen voi päästää ilmoille lempeytenä ja uskalluksena olla oma itsensä, hymynä. Esimerkiksi.
Ihan esimerkkinä voin kirjoittaa tähän, että tiedän myös koppavia, tylyjä ja kylmiä kypsempiä naisia ja niitä lempeitä ja liian kilttejä ja herttaisia nuorempia naisia.
Minuakin moni vanhempi nainen on kohdellut tylysti, julmasti, ylimielisesti.. Vaikka olen itse ollut lempeä, rakastavainen, anteeksiantavainen. Meidänlaisia vaan käytetään niin helposti hyväksi, valehdellaan päin naamaa, juostaan vieraissa, huijataan, hyväksikäytetään...
Kirjoituksesi on hyvä esimerkki vanhemmasta naisesta, jolla on k*si noussut päähän. Tämän lisäksi pidät kaikkia ihmisiä stereotypioina; nuoret ovat tätä, vanhemmat tätä jne. Kunhan aikuisten oikeasti omaisit elämänkokemusta niin huomaat, että elämässä on paljon asioita, jotka eivät mahdu mustavalkoisiin stereotypiohin laisinkaan.
Ja mistä voit väittää, että nuoren kokemus perustuu vain luuloon ? Aivan, omien luulojesi perustella. Muistahan, että luulo ei ole tiedon väärti.
Jos joku käyttäytyy koppavasti tai tylysti, niin sille voi olla ihan oikeasti syy. Mietipä sitä. Ettei vaan se syy löytyis toisinaan sieltä omasta peilistä. Jos joku nuori käyttäytyy sinua kohtaan koppavasti, niin mietipä ensin, miten itse olet häntä kohdellut.
Ja ai niin, voin myös kirjoittaa, että aina te vanhemmat naiset olette ylistämässä omaa elämänkokemusta, vaikka sitä todellisuudessa ei olisi edes sen vertaa, että tajuaisitte ettei kaikki ole pelkkiä stereotypioita. Maailmaan mahtuu muutakin kuin musta ja valkoinen. Kaikki sateenkaaren värit.
Ja ai niin, en ole muuten enää nuori.
Onko pissikset itsevarmoja? Ovat siinä ympäristössä ja toimivat itsevarman oloisesti kapealla sektorilla. Mutta eihän tuollainen ole oikeaa sisäistä itsevarmuutta, vaan sellaista itsevarmuutta mikä on tullut siitä että on oikeanlaisen tuntuinen siinä kapeassa viitekehyksessä missä elää ja vaikuttaa.
Kypsä sisäinen itsevarmuus on sitä että pystyy ajattelemaan ja toimimaan sen kapean sektorin ulkopuolellakin itsevarmasti ja omaa jotain näkemyksiä elämästä, yhteiskunnasta jne. Ei siis enää kuvittele olevansa joidenkin piirien vaikutusvallan alla kuten nuoret yleensä vaan omaa itsenäistä ajattelu-ja toimintakykyä.
Tietysti ei kaikki koskaan kasva ulos noista kapeista vaikutteista jonka alla ovat olleet vaan tyytyvät niihin, onhan se heidän tyyppisilleen helpompaa.
Senpä takia on totta, että vanhemmat eivät koe tilannetta riittävän tasapainoisena suhteena, jos toisen näkemys elämästä ja siitä miten elämässä ja yhteiskunnassa tulisi toimia on ristiriidassa toisen kanssa.
Lisään vielä tähän, että se itsevarma, paljon jo ikäänsä nähden kokenut turhautuu aika paljon sellaisen kanssa, joka on epävarma tai ei ole kokenut, olkoonkin sitten nuori tai vanha. Näin ainakin omalla kohdalla.
Useimmiten ne nuoret ovat niitä epävarmoja ja vanhat itsevarmempia, mutta toisaalta tilanne voi olla päinvastainenkin. Tiedän nuoria, jotka ovat itsevarmoja ja toisaalta myös vanhempia, jotka ovat äärettömän epävarmoja.
Helpommin se tasapaino, ymmärtämys ja tasavertaisuus syntyy sen toisen itsevarmemman kanssa.
eihän tuossa ole kansamme kannalta tosiaan mitään ongelman tai vian poikastakaan sinun "ongelmassasi# pystyä rakastumaan vain naiseen ja keski-ikäisiin. et pysty lisääntymään eli huonontamaan kansamme meemigeenipooliamme, joten toimit aivan oikein kun ihastut vain naisiin, jotka hekään eivät todennäköisesti ole lisääntyneet.
ÄÄÄK!
pepsodent pentin orgiat oli ja meni ja tuli.
nyt se muutti takas palstalle satioimaan :(((((
ei ole ollut mitään orgioita, jos viittaat elokuvan K-18 ensi-iltaan. kävi melko tismalleen samoin kuin Jeff Lynnen nuoruuden helmessä, IDLE RACE bändin kappaleessa "Birthday Party"
http://www.youtube.com/watch?v=9CSYiOkNPSs
pari parempaa helmeä jo 60-luvulta, samalta mieheltä, Jeff Lynneltä:
http://www.youtube.com/watch?v=HG7_S3nv7uY
http://www.youtube.com/watch?v=N3bXhNMmANc
ois jannattanut jeffin pysyä kotikaupungissaan birghihamissa jos pystyisiellä tuollaista musiikkia tuottamaan jo nuorena poikana.
järjestät uudet bileet ja kutsut vanhemmat =)
sähän voisit spede kirjottaa kirjan:
pentin puuhavuodet: 50 vee eikä lapsia - opetuksia lesboista ja matematiikasta
en voi. koska idea tuon nimisestä kirjasta todistettavasti viestissäsi tuli sinulle ensimmäisenä mieleen, on se sinun ideasi, enkä voi sitä käyttää. jos haluat lukea tuon nimisen kirjan - minä haluaisin - niin joutuisit sen itse kirjoittamaan,
kutsun juhliini ennenkaikkea hyviä ystäviäni, parhaita siis. vanhempani toki ovat hyviä ystäviäni, mutta eivät tietenkään parhaimpia, sillä ihmisen pitää hakea ystävänsä ja eräällä tavalla sijaisvanhempansa uusista ystävistä maailmalta. heistä tärkeimmille olivat jonkinlaiset kutsut lähetetty. isäni sitäpaitsi on rullatuolipotilas ja äidilläni ei ole tietokonetta eikä halua vaikka väkisin yritettäisin, ainakaan vielä. systerilleni, joka lapsuudessa oli kai paras leikkitoverini, vaikka ei enää oikeastaan ystäväni olekaan, lähetin kutsun koko perheelle.
jos ensi vuodesta saisin päättää, niin 26.7.2013 voisi olla peten lapsuudenkodin maalajaisjuhlat. juhlien pääemäntänä toimisi ansaitusti Minttu ja palvelusväen toimista vastaisi f4ck sekä kasa robotteja. harri olisi tapahtuman virallinen tallentaja. minä tyietysti vastaisin ja valvoisin, että partit noiudattavat minun visioitani yksityiskohtiaan myöten, joista tärkeimmät toteutan myös itse, toki muiden avustuksella toivottavasti. 26.7.2013 on onneksi perjantai, mikä sopii paremmin työelämässä oleville. joten painakaa pvm jo hyvissä ajoin mieleen. 26.7.2013. let's häv ö litl parti ten.
navigaattori löytä kellokoskelle, osasto selvinee myöhemmin?
"isäni sitäpaitsi on rullatuolipotilas". Mikä on rullatuoli? Minä en ole ainakaan ikinä nähnyt tuolia jossa olisi rullia. Olen kyllä nähnyt tuolia joissa on pyörät. Me sanomme niitä pyörätuoleiksi.
Äh, sehän on sitä sun turhamaisuuttas, haluut olla se söpö pikku kukka sen toisen kämmenellä ja sitten se toinen sua palvois. Niin sä sen kuvion ajattelet. Mut harvat haluu sellasta asetelmaa, missä itse on se järkäle ja vierellä on tyhmä pieni apina.
Ja luuletsä että vanhempi nainen on kauheen imarreltu, jos haluut sitä... harva älykäs nainen haluaa lapsen kanssa olla.
"pikku kukka", "järkäle"...outoja stereotypioita. Turha kai toistaa, mutta astelma voi tosiaan olla niinkin, että nuorempi on se järkäle (niin kaamea vertaus kuin onkin!) ja vanhempi kukkanen sekä fyysisesti että tunnetasolla. Kai sitä jokainen haluaa kohdella rakastaan kuin kukkaa kämmenellä.
Olisi tosi mielenkiintoista jutella kanssasi koska mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen tosin sinua kymmenisen vuotta vanhempi mutta samanlainen olen ollut viimeiset 15 vuotta. Ihastun tosin ns. oikeassa elämässä myös itseni ikäisiin naisiin mutta lähes kaikki ns. julkkisihastukset on kypsempiä naisia. Mailaile siis jos siltä tuntuu [email protected]! :)
Ai julkkisihastukset.... No just jooo..... Koita kasvaa aikuiseksi.
Hei hienoa että en ole ainoa! Taidat ymmärtää viehtymykseni vanhempiin, oli se nyt se julkkis tai opettaja.
Sitä vaan haluaisin teille, jotka sanovat että yritän jotenkin paikata nuoruuteni epävarmuutta itsevarmemmalla naisella, voin sanoa että olen minäkin itsevarma vaikka ikäni puolesta sitä ei ilmeisesti voisi uskoa. Toki löydän itsestäni myös epävarmuuksia, mitä löytyy varmasti jokaisesta ihmisestä. Epävarmuuksien ei kuitenkaan luulisi olevan este suhteelle, jos toisessa näkee myös paljon hyvää.
yritin vain saada erilaisia näkökulmia asiaan, joka ei tunnu olevan kovin yleinen ilmiö. Olen myös yrittänyt juttua miehen tai oman ikäiseni tytön kanssa, ei toimi. Oman ikäinen tuntuu liian nuorelta vaikka ITSEKIN olen sen ikäinen, ja mies ei tunnu miltään.
Mutta tuntuu vain siltä että ammun nuoliani pahasti hukkaan tällähetkellä. Ehkä kun tästä vähän aikuistun niin helpottaa.
Älä stressaa... Jotkut on pienestä pitäen mieleltään (sielultaan?) vanhoja, mutta ei se tarkoita, etteikö voisi olla toisaalta leikkisästi lapsenmielinen tai nuorekas ulkoisesti myöhälläkin iällä. Oleellista on olla oma itsensä eikä ripustautua muihin saati hakea hyväksyntää muilta. Kaikissa ihmisissä on monta puolta. Älä tee ongelmaa asiasta, jonka ei tarvitse olla ongelma. Suhtaudu ihmisiin luontevasti äläkä mieti, mitä ympäristö ajattelee. Kypsä, itsenäinen ajattelutapa heijastuu susta kyllä ulospäin ja herättää kiinnostusta takaisin...
kiitos avartavasta vastauksesta! se on totta että ei kannata tehdä ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma. kumpa vaan osaisin ajatella asian tuolta kannalta! :D ehkä vaan hätiköin liikaa, kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen!
juuri näin. Ehkä se on sinuun kirjoitettu, että jossain vaiheessa se on totta..nyt etsit, etsit, etsit ja mietit kuka se voisi olla..kunnes joskus näet selkeästi ja ymmärrät asioiden väliset yhteydet. Tsemppiä!
En ollenkaan ymmärrä tätä ketjua. Itsevarmuusko vain ihmisessä on kiinnostavaa? Mielestäni lempeys, ymmärrys, elämänkokemus, laajakatseisuus, uskallus rakastaa. Mitä ap:hen tulee, etsi ikäistäsi seuraa äläkä tuhlaa aikaasi tuulentupiin. Jos kerta nuoret voivat olla myös kypsiä, etsi ikäisesi kypsä nuori.
Itsevarmuus on monella todella tärkeä yksittäinen tekijä ihmisessä. Mulle se tietenkin on huono juttu, kun pelkään sosiaalisia tilanteita ja se näkyy. Eipä sitten muut asiat paljoa vaikuta markkina-arvooni olisin sitten 20-vuotias tai 40-vuotias.
En ole ap., mutta ei se noin helppoa ole, että vain etsitään ja kas siinä hän on ! No, joillakin voi oikeastikin käydä hyvä tuuri, mutta esim. jos on deitti-ilmoitus ja käy treffeillä, niin ei sitä itseään voi pakottaa millään ihastumaan, vaikka niin haluaisikin.
No mä olen sattumoisin ollut parisen vuotta ihastunut ja vuoden verran rakastunut entiseen naisopettajaani jonka kanssa olen läheinen ystävä, ikäeroa 16 vuotta, täysi-ikäisyyden yläpuolella minäkin kuitenkin.
Olen antanut asian olla vaikka ainahan se on kaihertanut ja haaveiltua on tullut. Sain viikko sitten tältä kyseiseltä naiselta tunnustuksen että on ollut rakastunut ja viehättynyt muhun jo reilun vuoden.
Hieman pisti pään pyörälle, tiedä mitä tässä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.. :)
ja jos me ei uskota, niin sä fantasioit meille lisää, right?
Semmoisia ne on, ne naisopettajat.
Miksei tapahtuisi, jos tunne on molemmin puoleista?!
Joissain tapauksissa tunne voi olla molemminpuolista, mutta silti toinen ei tee mitään sillä a) on varattu b) kokee sukupuolten välisisen kuilun ylitsepääsemättömän suureksi c) ei halua oman asemansa takia huonoon valoon/ oma ammattietiikka estää sen (esim. opettaja).
Tarkoitan siis b) sukupolvien välisen kuilun...
Tottakai tästä ryhmästä löytyy sitten se 0, 1 %, joka on valmis uhraamaan ammattinsa ja maineensa uhalla rakastumisensa, mutta niitä on harvassa. Jos sattuu tällaisen kohtaamaan, täytyy olla kyllä onnellinen =)
a) ymmärrettävää, mutta miksi lähteä leikkimään tulella, jos on sitoutunut suhteeseen
b) miten sitten on rakastunut ensinkään... haiskahtaa näennäisperustelulta
c) jos ammatillinen suhde on ohi?
a) ehkä kenties seikkaulunhalua, pakoa tylsästä arjesta ?
b) rakastunut pesoonaan, sukupuoleen, löytänyt seksuaalisen identiteettinsä ? Kenties ? Biseksuaali ja haluaa toteuttaa toista minäänsä ?
c) Jos toinen haluaa silti olla kaapissa ? Jos on epävarma ? Jos pelkää, että entinen oppilas ja opettaja nähdään yhdessä jossain ? Jos pelkää yleistä suhtautumista (ikä, sukupuoli, ammattiasema) ? Jos on nuorempi ja sinut itsensä kanssa, ehkä asia aivan toisin ? Jos ammattietiikka estää, vaikka ammatillinen suhde ohi ?
Huom. Nämä ovat vain arvailuja. Nimimerkillä opettajiensa kanssa siipensä polttanut (monta kertaa).
Ei tarvitse uskoa, en uskonut ensin mäkään kun koko ajatus tuntui niin absurdilta. Siksi mä en koskaan kertonut tälle naiselle omista tunteistani koska en halunnut ottaa riskiä että hieno ystävyys menisi jotenkin pilalle tai kiusaantuneeksi, vielä suurempana syynä ehkä se etten halunnut vaikuttaa säälittävältä opettajaan ihastuneelta kakaralta.
Ja tilanne on tosiaan melko monimutkainen, kyseisellä naisellahan on aviomies.
Vetosi muun muassa työhönsä miksi ei ole eikä uskalla tehdä mitään, tosin en ole varma haluaisiko se että mä teen jotain vai en, koska kun kysyin se ei vastannut.
No, tänään nähdään ja yritetään puhua asioista, epätietoisuus on aika sietämätöntä.
Ja toisaalta myös tietoisuus siitä että aina kun se on katsellut mua hymyillen sen hymyn taustalla on ehkä ollut jotain jännittävää. Äh.
No huh, good luck vaan, toivottavasti asiat menevät parhain päin. Pystyn hyvin ymmärtään sen vertauksesi "opettajaan rakastuneesta kakarasta". Mulla on vähän samantapainen tilanne enkä uskalla lyödä kortteja pöytään, kun pelkään, ettei mua oteta todesta. Enkä tosiaan ole enää ihan yngsteri, kun ikääkin rapiat 40 :)
Olen vähän yli 3-kymppinen nainen ja olen törmännyt viime aikoina monta kertaa siihen, että tutustun mukavaan naiseen ja kun tulee puhetta iästä, niin saan kuulla olevani vanha. Ulkoisesti olen ikäistäni nuoremman näköinen ja siksi ehkä reilu 2-kymppiset tulee tekemään tuttavuutta. Kiinnostus tuntuu lopahtavan sitten siihen, että olen niin paljon vanhempi ja eri elämäntilanteessa heidän mielestään. Itselleni iällä ei ole niin kovin paljoa merkitystä, ihastun ja tykästyn itteäni sekä nuorempiin, että vanhempiin. Merkitystä on sillä, kuinka toisen kanssa tulee juttuun, ei se onko hän pari vuotta nuorempi tai 10 vuotta vanhempi.
Mitä mieltä olette, onko vähän yli 3-kymppinen nainen "sinkkumarkkinoilla" ihan out, pitäsik öalkaa etsiä uusia tuttavuuksia vanhainkodista :D
Voi sua lapskultaa :)
Olen 45
Onko tuossa nyt se mystinen ikäraja, jonka jälkeen tuntuu, että elämä on ohi. ...???
No eiköhän me kaikki tiedetä ettei se elämä onneksi lopu siihen .
No mut jos on 35 ja haluaa temmeltää nuorisokentällä, niin elämä alkaa olla siinä vaiheessa auttamattomasti out.
Minä olen yli neljäkymppinen, enkä tunne itseäni ollenkaan vanhaksi, päin vastoin, tuntuu kuin elämä olisi taas alkanut ja olen täysin voimissani ja elämänintoa täynnä! Nuoret seurustelukumppaneina ei kiinnosta minua ollenkaan, ei alle nelikymppiset. Enkä edes ajattele mitään ''markkinoita'', hyi olkoot, haluan löytää itseni, elämäni ja kumppanini muualta kuin jostain mitä kutsutaan ''markkinoiksi''.
Niin-iin jos ei teitoo mikä on sydämmen oikeudenmukasuuden taju, ei voi eriparit menn suhteesee, jää toinee pississiksesi. Luulee yhtesöö muatumine on avain sana, eii oo
Voitko sä valita, että keneen rakastut ? Eli jos saat tietää, että tuo on alle 40, niin ei, en rakastu ?
Mitä jos se 40v. näyttää fyysisesti 10 vuotta ikäistään nuoremmalta ? Tai 30 v. näyttää ikäistään 10 vuotta nuoremmalta ? Huom. fyysisesti, ei psyykkisesti ? Tai mitäs sitten jos olet rakastunut kolmikymppiseen, joka näyttää ikäistään ainakin 10 vuotta vanhemmalta ja sitten kun tulee puhe iästä, niin saatkin tietää, että hui, se olikin kolmikymppinen, joka näyttää reippaasti yli nelikymppiseltä ?
Voitko todellakin valita, että tuohon en rakastu ja tuohon haluan rakastua ?
Ottakaapa huomioon muuten, että yli kolmikymppisetkin voivat näyttää fyysesti parikymppisiltä. Tähän vaikuttaa elämäntavat, geenit myöskin. Mutta jos vetää tupakkaa kuin korsteeni päivät pitkät ja ottelee aurinkoa siihen malliin, että iho on kaksikymmentä vuotta vanhemman näköinen ja plus siihen lisäksi sitten vanhempana ihosyövät sun muut..
Itsekin olen 33 v, ja kyllä olen saanut todistella aina toisinaan, että olen yli 18v.
Oma henkilökohtainen mielipide on se, että mielummin sitä näyttää nuoremmalta kuin ikäistään 20 vuotta vanhemmalta..Ei millään pahalla. Ja itse en kyllä rakastu ikään, vaan siihen ihmiseen. Ja toisinaan on niin vaikea edes arvioida kenenkään ikää, toinen näyttää ikäistään nuoremmalta ja toinen ikäistään vanhemmalta.
sä puhut rakastumisesta ja sitte samaan hengenvetoon ulkonäöstä. Ei kai kukaa rakastu pelkän ulkonäön perusteella. Joten mä olen kyl vähä samaa mieltä että voi sitä pikkaisen ohjailla kehen rakastuu. Ulkonäkö ei ole noin iso asia kun sä nyt jaarittelit.
No, jospa unohdetaan noin deittipalstat.
Oletetaan, että kyseinen henkilö, joka haluaa rakastua vain yli nelikymppisiin, tutustuu jossain muualla kuin deittipalstalla henkilöön, johon tuntee aivan käsittämätöntä vetoa. Tämä henkilö tutustuu päivä päivemmältä entistä enemmän tähän ihmiseen ja heillä synkkaa aivan loistavan hyvin. No, henkilö on jo sydänjuurian myöten rakastunut tähän ihmiseen. Sitten aivan yllättäen tämä henkilä saakin tietää, että ei, tämä nainen, johon on jo päätä pahkaa aivan rakastunut, onkin vaikkapa 37v, mutta vaikuttaa ikäistään vaikkpa n. 7 vuotta vanhemmalta. No, mitä veikkaatte, lähdettekö te tässä tilanteessa selittämään sekä itsellenne että sille toiselle, että ei, ei, voi voi mitään, mutta olet juuri 3 vuotta liian nuori. Ei, en halua olla kanssasi (vaikka tämä tuntuisikin Siltä Oikealta). Kuka oikeasti tekee näin ?
Tämä oli kuviteltu tilanne, mutta yhtä hyvin voisi olla tottakin.
Ja muutenkin, valitsetko todellakin, että tuohon minä haluan rakastua, tuohon siis minä rakastun ? Eikö se ole enemmänkin sitä, että pyrit pakottamaan itsesi rakastumaan tuohon kyseiseen henkilöön ? Tämähän olisi vähän sama kuin lesbo, joka haluaisi olla hetero ja joka ei ole hyväksynyt itseään, pakottaisi itsensä väkisinkin rakastumaan miehiin. Eihän se ole oikeaa rakastumista edes.
Mulle kelpais mieluusti vähän yli tai vähän reilumminkin yli 3-kymppinen nainen. Ite oon vielä alta sen, mutta en kovin kauaa. Silti tunnun joidenkin mielestä olevan liian nuori iältäni, mutta ihastun enemmin vähän itseäni vanhempiin naisiin, kuin niihin nuorempiin, jostakin syystä. Että mistähän mun pitäs alkaa katella... enkä oo vailla äitihahmoa, vaan tasavertaista kumppania.
ei todellakaan ole liian vanha! nuori kun mikä! Antaisin mitä vaan jos joskus sattuis tielle sun ikänen nainen, voisi olla vanhempikin. ; ) itse olen 20
Mä luulen ettei ihminen voi itse oikein päättää keneen ihastuu/ rakastuu. Ja vaikka ikä-eroa olisikin vaikka 15 vuotta, jos se sopii kummalekin, mikäs siinä.
Itse ainakin yleensä ihastun edes hiukan vanhempaan, koska pidän siitä että vanhempi on yleensä henkisesti kypsempi tai vastuuntuntoisempi kuin suurin osa ikäisistäni.
sama tilanne täällä....
"Lämpö, karisma, itsevarmuus...", juu-u, kaikki nämä ominaisuudet tietysti, mutta kun tämä mun ihastukseni sattuu omaamaan vielä ihan mahdottoman hyvän kropan. Ja kaunis on. Plus tyylikäs. Melkein nolottaa, kun katse eksyy peppusektorille :) 20 v. ikäeroa ja minäkin keski-iässä.
No lisäys vielä aiemmin kirjoittamaani, että en tosiaan pidä itteäni vanhana, päin vastoin! mutta kun se "ongelma" on se, että kun olen ikäistäni nuoremman näköinen niin 2-kymppiset luulee ikäisekseen ja vanhemmat pitää ihan pentuna. Tarkoituksella en pyöri missään "nuorisokentällä" vaan kuljen tuolla ihmisten parissa ja ne joiden kanssa tutustuu sattuu nyt pitämään mua joko liian vanhana tai liian nuorena. Missä teihin tutustuu ihanat noin 3-kymppiset naiset? Ja onko sillä iällä oikeesti miten paljon merkitystä, kun oikeesti tykästyy? Kun mulle se ei niin kauheasti merkkaa. Tasavertaista kumppania minäkin toivoisin vierellein :)
Niin, en mä ajatellutkaan, että itse itseäsi vanhana pitäisit. Vastasin vain, että mulle kelpais kyllä sun ikäinen. :)
Tuohon en sit osaa mitään sanoa, jos näytät kuitenkin nuoremmalta, kuin olet. Mutta uskoisin, ettei tosiaan sillä iällä varmasti paljoakaan merkitystä ole, jos oikein tykästyy. Ainakin, jo itse tykästyisin, jopa rakastuisin, niin tuskinpa enää siinä vaiheessa ikä paljoo painais.
En tiedä, missä muihin meihin n. 3-kymppisiin voi tutustua, mutta muhun on moni tutustunut esimerkiks netissä tai sit ihan vaan muissa menoissa. No joo, aika ympäri pyöreesti sanottu, mutta eiköhän meihin voi tutustua melkein missä vain. :)
Juu, joku taho tuossa oli kirjoittanu vähän siihen malliin et itse pidän itteeni vanhana ja oma ongelma jos tuntuu et elämä on ohi...sisälukutaito ei joillekin ois pahasta...Mut kiitos sinulle ja toiselle n.3-kymppiselle viksuista kommenteista! :)
Toivottavasti me n. 3-kymppiset törmäämme tuolla jossain :)
Todellakin... olen 40-v ja vaimoni 41-v... ajelemme moottoripyörillä, käymme juhlimassa kun ehdimme töiltä, väsymykseltä ja kun lapsemme on esim mummolassa.... vaatetuksemme on farkkua, nahkarotsia, bootseja jne... siis nuorekas.... mielemme on nuorekas, vaikka silmänympärille onkin tullut muutama juoni... olemmeko siis aivan fossiileita jo? itse en usko... käyn salilla, body-pumpissa ja karatessa.... siis olen samassa kunnossa fyysisesti kun 20 vuotiaana olin.... tottakai varmaan 10-20 vuoden kuluttua tulee fysiikka vastaan, mutta hei... ei kaikkia voi samaistaa samaan muottiin... on parikymppisiä ihmisraunioita, jotka ei pidä itsestään huolta ja sitten esim oma 50-v saliohjaajani, joka synnyttänyt 3 lasta ja aivan hiuppu kunnossa.... Siis 40-kymppiset emme ole vanhuksia !!!
Se olisi ihanaa, haen juuri ikäistäsi nuorta naista!
haetko edelleen?
Itse olen 18-vuotias, enkä voi millään tapaa sanoa olevani varma itsestäni. Seksuaalisuudestani olen varma kylläkin.
Olen nyt muutaman viikon tapaillut 36-vuotiasta naista ja lienee hiljalleen ajankohtaista sanoa, että olemme päätymässä vakavaan seurustelusuhteeseen. Sikäli siis ymmärrän ketjun avaajaa.
Minä olen 19 ja naisystäväni 35-vuotias :)
Hei! Oon 19v ja tapailen 47v naisen kans. Aiotaan tapailla edelleen,ku toiminu suhde kivasti:)
Hienooo! missä tapasitte??
Itseäni huomattavasti vanhempien naisten kanssa seurustelleena olen huomannut, että myös vanhemmat naiset voivat olla sisimmältään hyvin epävarmoja, vaikka näyttävät ulospäin itsevarmoilta.