Voisitteko koiraihmiset kertoa auttaako, ja jos, niin miten koiran ottaminen tai vaikka vain lainaaminen kaverilta omaan yksinäisyyteen?
Lähdetään nyt siitä olettamasta, että koira on otettu/otetaan oikeista lähtökohdista itselle ja ymmärretään mitä vastuita tuo koiran ottaminen pitää sisällään (eli tästä ei keskusteltaisi).
Seikkoja lie varmasti on monia?
Onko koira auttanut sinun yksinäisyyttäsi?
Oletko löytänyt uusia kavereita ja/tai harrastuksia koirasi avulla jotenkin?
Teetkö koiran kanssa jotain joka auttaa toisten yksinäisyyteen?
jne.
Lähdetään nyt siitä olettamasta, että koira on otettu/otetaan oikeista lähtökohdista itselle ja ymmärretään mitä vastuita tuo koiran ottaminen pitää sisällään (eli tästä ei keskusteltaisi).
Seikkoja lie varmasti on monia?
Onko koira auttanut sinun yksinäisyyttäsi?
Oletko löytänyt uusia kavereita ja/tai harrastuksia koirasi avulla jotenkin?
Teetkö koiran kanssa jotain joka auttaa toisten yksinäisyyteen?
jne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuosta yksinäisyydestä varsinaisesti tiedä auttaako siihen. Mutta jos asuu ja elää yksin ja vielä työskenteleekin kotoa käsin(kuten minä), niin silloin koira on kyllä ihan hyvä keino pitää päänsä kasassa. Muuten tulisi mökkihöperöksi.
1 Ainakin kun on pakko lähteä ulos, kesken päivän, monta kertaa. Hyviä taukoja.
2. Yksinäisyys lienee päänsisäinen asia, mutta seurana koira on mainio.
3. Ainahan tuolla joihinkin tutustuu koirien kanssa ja kautta. "Harrastuksista" metsässä ryynäämisen riemu.
4. Tekisin ehkä mutta mun koirani on aika epäsosiaalinen(kai vähän kuin minäkin)
Lenkillä koira on ainakin hyvä jäänrikkoja, kun tulee koirallisia ihmisiä vastaan voi aina kysästä että saako tää tulla haistelemaan (siis koira ;) ja aloittaa muutenkin keskustelun tuosta nelijalkaisesta, niistä aina juttua riittää
toimiihan tuo jäänrikkojana vaikkei toisella koiraa oiskaan, jos nyt on vähänkään koirista tykkäävä ihminen
Koira pakottaa ulkoilemaan, pitää huolta päivärytmistä, auttaa keskittymään omien murheiden sijaan yhdessäolon mukavuuteen. Näin ainakin meillä. Mutta tietysti tilannetta tulee arvioida oman jaksamisen kannalta, jos oma elämäntilanne on raskas niin silloin varmasti hoitokoira olisi oikea ratkaisu, oma koira (varsinkin pentu) voi koetella elämän ensimmäisinä kuukausina hermoja ja tehdä elämästä entistä vaikeampaa. Mutta pitkäjänteisellä sitoutumisella asia varmasti palkitsee.
Koirasta saa kuitenkin niin paljon iloa ja riemua, perheenjäsenen ja luottoystävän, etten sitä mihinkään vaihtaisi. Olemme 11 vuoden aikana ehtineet opiskelemaan, tekemään töitä, muuttamaan kahdelle uudelle paikkakunnalle...ja varsinkin uudessa paikassa koira on ollut uskomattoman tärkeä, niin uudet ystävät kuin tutustuminen ympäristöön on tapahtunut itselläni pääasiassa koiran kanssa. Elämäni tärkein suhde. Kukaan muu ei ole seurannut niin lähietäisyydeltä viimeistä 11 vuottani kuin koirani.
Kyllä, koira auttaa yksinäisyyteen tosi paljon!
Mä olen elänyt ihmis-yksinäistä elämää viime vuodet mutta mulla on aivan ihastuttava Ranskis jolle voin jutella salaisuuteni, iloni ja murheeni :)
Se aistii koska kaipaan läheisyyttä, esim Isäni kuolemasta soitetun puhelun aikana tuli syliini, kai luki mun ajatuksia ja tunteita
Olipa tosi hieno kirjoitus :)
Olenkin joskus kuullut, että monet vanhukset ovat kovasti koirarakkaita ja että saattavat muistaa todella vanhoja koirakokemuksia kaukaa vuosien takaa. Mitenköhän tällaiseen toimintaan pääsee mukaan?
Paljon terveitä ja koiramaisia vuosia teille molemmille! :)
"Mitenköhän tällaiseen toimintaan pääsee mukaan?"
Tuosta kaverikoira-toiminnasta en tiedä tarkemmin, kun emme ole mukana. Mutta tuli mieleen yksi asia mikä saa erityisesti iäkkäät ihmiset muistelutuulelle. Ota suomenpystykorva ja tuo se kaupunkiin asumaan. Näyttäisi melkein jokatoisella ikäihmisellä olleen jossain elämänsä varrella suomenpystykorva. Ja vielä se maailman parhain yksilö. Tässä viiden viimeisen vuoden aikana olen kuullut melkein jokaisen ikäihmisen ja myös nuoremmankin elämäntarinan, ainakin koirien osalta, tuon oman koiruuden kanssa.
Harmi vaan että tää oma koiruuteni on vähän sellainen äkäpussi, eikä pidä vieraiden rapsutteluista, joten vaikka joskus tuota kaverikoira-toimintaa ajatelin itsekin, niin emme voi sitä harrastaa. Mutta ei ne kaikki pystärit ole äkäpusseja joten hyvän yksilön kun löydät niin...
Koira auttaa POIS YKSINÄISYYDESTÄ :)))))))
Koira EI AUTA YKISNÄISYYTEEN!!!
Minusta kommentit ovat kuullostaneet siltä, että kyse olisi hieman molemmista asioista, vaikka nämä varmaan on aika tapauskohtaisiakin juttuja.
Toki joku voi olla yksinäinen, vaikka koiran omistaisikin. Toisaalta voi olla aika vaikeaa mitata sellaista, ehkä huomaamatontakin apua, minkä esim. koiran paijaaminen tuo yksinäiselle ihmiselle..
Hyviä kommentteja tullut, kiitokset niistä!
Kirjoitelkaahan lisää, varmasti monella on tähän liittyen kokemuksia :)