Olen jo useamman vuoden elellyt kaukosuhteessa, välimatkaa n.300 km. Tällä hetkellä tilanne on tämä molempien työjuttujen takia. Muutoksesta on keskusteltu paljon mutta edelleen jatkamme lähinnä tekstiviestien, puheluiden ja sähköpostin voimin. Näemme 1-2 kertaa kuukaudessa. Tänään taas tuntuu, ettei jaksa. Toinen on koko ajan mielessä. Vaikka luotan kumppaniini, välillä etäisyys tekee kirjaimellisesti välimme etäisiksi. Kohtalotovereita?
Kaukosuhteista
Mia
3732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä on 5000km ja nähdään kahdesti vuodessa.
Tiedän silti, että 300km tai 5000km voi tuntua yhtä kaukaiselta, kun toinen ei ole siinä.
Kaikille kaukosuhde ei toimi. Meillä toimii. Olemme arkisilta askareiltamme kuin yö ja päivä. Kun nähdään, elämä on yhtä juhlaa ja aina ollaan kuin lomalla :o) Tulevaisuus näyttää suuntamme!
Jos jotain osaan sanoa, niin älä murehdi jos sinulla on toimiva parisuhde. Nauti siitä ja pidä sitä yllä. Arvosta yhteisiä hetkiä ja sitä, että osaatte kommunikoida muutenkin kuin kasvokkain. Välimatka on joskus ihan jees - ei arki tule suhteeseen liian nopeasti. Kun ette ole yhdessä voitte keskittyä muihin juttuihin tahoillanne - se ei ole pois teidän suhteestanne.
Onnea (väli)matkaan.
Meillä on 600 km välimatkaa, ollut kaikki nämä vuodet ja tulee olemaankin aina vain.
Minä en uskalla edes ajatella muuttavani pois pääkaupunkiseudulta, kun nyt jo on tarpeeksi vaikea saada töitä ja hän taas vihaa pääkaupunkiseutua tai ruuhka-suomea.
Näemme kerran kahdessa kuukaudessa ja puhumme päivittäin puhelimessa klo 22-24.
Tämä puhelimessa puhuminen hiukan rajoittaa muuta sosiaalista elämää, mutta mitäpä ei ihminen rakkauden eteen tekisi.
niin suhde joka toimii ei kannata heittää hukkaan. asuu toinen missä tahansa. mulla kans oman kullan kanssa välimatkaa about 300 kilsaa. yli vuosi ollaan oltu yhteydes ja välistä ahdistaa toden teolla ettei nähä usein, mutta tunne on silti syvästi rakastunut, ja rakkaus on voima joka ei anna luovuttaa =) luotamme toisiimme ja juttelemme paljon, jopa riitelemme puhelimessa ja kaikki on saatu selvitettyä ja kun nähdään jänskättää mukavasti paria päivää ennen tapaamista ja tapaaminen on mahtavaa. ikinä en ole ennen tällaista tuntenu, enkä sitä ihmistä tahdo koskaan menettää. kyllä me jaksamme! kannustan muitaki kaukosuhteita jaksamaan, jos vain rakkautta on niin ei välimatka saa olla este.