Tämä on tarina eläinsuojelusta, päädyin tämän kirjoittamiseen lehtiartikkelin takia. Siinä kerrottiin, kuinka humalainen joukko oli hakannut koiran kuoliaaksi. Se herätti minussa niin paljon erilaisia tunteita, että halusin purkaa ne sanoiksi paperille. Kertokaa minulle, minkälaisia tunteita tämä teissä herätti. Ja tämä on siis todella tärkeä juttu minulle!
Koiran kylkiluut paistoivat verestä tuhriintuneen turkin läpi. Korvien välissä otsan karvoja jakoi kipeän näköinen viilto. Kuonossa oli monia naarmuja, ilmeisesti rikotulla lasilla tehtyjä. Tummat silmät loistivat kirkkaina, näytti siltä kuin haalean beige koira olisi itkenyt. Pelko ja hätä heijastui mantelisilmistä, koira vikisi hiljaa kivusta. Se yritti edelleen päästä pakoon, se ryömi voimattomana likaisilla etutassuillaan katua pitkin, se ei jaksanut edes nousta neljälle jalalle.
-Ei ole mitään hätää.. Älä pelkää, en tee sinulle mitään pahaa.. Haluan vain auttaa sinua.., minä kuiskin lähestyen koiraa hitaasti.
En halunnut, että se pääsisi livahtamaan karkuun, vaikka tuskin se edes jaksaisi pitkälle. Näky sai minut voimaan pahoin ja raivonpuuskat virtasivat sisälläni.
Koira oli todella heikko, sillä ei olisi enää paljoa aikaa jäljellä. Joku oli satuttanut sekarotuista polvenkorkuista koiraa järkyttävällä tavalla.
Sitä oli hakattu selkään paksuilla puun oksilla, sitä oli potkittu ympäri kehoa, sitä oli pistelty puukolla, lasinsirut maassa kertoivat, että sitä oli viillelty niillä. Suusta vuotava veri saattoi merkitä sitä, että koiralla olisi sisäisiä verenvuotoja, jotka olivat hengenvaarallisia.
Kuiskin edelleen murtuneella äänellä vähäisiä lohdutuksen sanoja koiralle, joka pelkäisi minua yhtäpaljon, vaikka en sanoisi mitään.
Se vinkui ja suorastaan huusi tuskasta, mutta ei päästänyt minua lähelleen. Sitä oli pahoinpidelty niin raa´asti, että se ei tulisi ikinä luottamaan ihmiseen, jos selviäisi tästä. Se oli vielä nuori..
Sillä oli varmasti sama lohduton tarina kuin sadoilla muillakin koirilla. Se oli otettu onnelliseen rakastavaiseen perheeseen. Koira kasvoi pennusta isommaksi, ja rahat alkoivat käydä vähiin. Jostain oli luovuttava.
Koira kuljetettiin autolla kauas sen kodista, ja jätettiin omanonnensa nojaan. Se oli ihmeissään, peloissaan, eksyksissä, eikä kuvitellut ihmisten tekevän sille pahaa.
Nuorisojoukko oli huomannut koiran lähettyvillään ja alkoholin alaisina päättivät todistella rohkeuttaan kavereilleen hakkaamalla puolustuskyvytöntä koiraa ilman omaatuntoa.
Potkittuaan sen todella huonoon kuntoon, nuoret jättivät sen yksin kuolemaan lasinsirujen ja veren keskelle.
Joku iäkäs vanhus oli nähnyt koiran makaavan maassa kauppareissullaan ja oli soittanut eläinsuojeluyhdistykseen. He lähettivät paikalle minut, ja tässä minä nyt olin.
Koiran hengitys oli vinkuvaa, sillä olisi varmasti kylkiluita murtunut.
Yhdellä suurella loikkauksella nappasin koiraa turkista kiinni ja se vikaisi sydäntäsärkevällä äänellä. Se oli liian heikkopuolutaakseen itseään ja lysähti voipuneena maahan pään kolahtaessa kylmälle asfaltille.
Koira sulki silmänsä ja hengitti yhä vain katkonaisemmin.
Nostin koiran syliini, se ei painanut kookasta kissaa enempää. Sen jalat tärisivät ja pää repsotti velttona sylissäni.
Juoksin puuskuttaen autolleni ja laskin koiran pyyhkeillä vuoratulle takapenkille. Istahdin ratin taakse ja käänsi avaimia virtalukossa.
Viidentoista minuutin kuluttua, kaarsin pieneläinklinikan kolealle pihalle ja nostan koiran uudelleen syliini. Kannan sen lasiovista sisään ja juoksen suoraan tiskille.
Takanani istui surullisen näköisiä ihmisiä koirien, kissojen ja kanien kanssa. Jotkut niistä eivät varmasti pääsisi enää takaisin kotiinsa koskaan. Koira sylissäni ei myöskään näyttänyt hyvältä, tämä saattoi olla sen viimeinen matka.
Puolentunnin kuluttua minulle ilmoitettiin, että koira oli kriittisessä tilassa. Vaikea leikkaus ei ollut vielä ohi.
Kolme kylkiluuta oli murtunut todella pahasti, ja yksi oli painautunut keuhkoja vasten. Vatsalaukkuun oli valunut verta, ja se piti saada sieltä pois. Otsan haava piti saada tikattua, verenvuotoa oli vaikea saada loppumaan.
Mahdollisuudet selviämiseen olivat olemattomat.
Rojahdin takaisin punaiselle tuolille kyyneneleiden poltellessa silmissäni.
Miten joku pystyi? Mitä pahaa tuo koira oli heille tehnyt? Ei mitään! Miksi ihmisten pitää olla niin julmia, että satuttaa viattomia eläimiä vailla järkeä?
Katkerat kyyneleet tahrivat poskeni ja tippuivat leualtani paidalleni. Sekin oli täynnä koiran verta.
Miksi? Näyttääkseen kavereilleen miten kova jätkä uskalsi olla?
Koira ei ollut päässyt pakoon, se oli vain maannut tuskissaan seinänvierellä iskujen sadellessa joka paikkaan. Se ei ollut edes murissut, se itki ja huusi kivusta, se pyysi heitä lopettamaan hakkaamisen.
Monen minuutin odottamisen jälkeen sain kuulla, että koira ei selvinnyt tätä taistelua..
Koiran kylkiluut paistoivat verestä tuhriintuneen turkin läpi. Korvien välissä otsan karvoja jakoi kipeän näköinen viilto. Kuonossa oli monia naarmuja, ilmeisesti rikotulla lasilla tehtyjä. Tummat silmät loistivat kirkkaina, näytti siltä kuin haalean beige koira olisi itkenyt. Pelko ja hätä heijastui mantelisilmistä, koira vikisi hiljaa kivusta. Se yritti edelleen päästä pakoon, se ryömi voimattomana likaisilla etutassuillaan katua pitkin, se ei jaksanut edes nousta neljälle jalalle.
-Ei ole mitään hätää.. Älä pelkää, en tee sinulle mitään pahaa.. Haluan vain auttaa sinua.., minä kuiskin lähestyen koiraa hitaasti.
En halunnut, että se pääsisi livahtamaan karkuun, vaikka tuskin se edes jaksaisi pitkälle. Näky sai minut voimaan pahoin ja raivonpuuskat virtasivat sisälläni.
Koira oli todella heikko, sillä ei olisi enää paljoa aikaa jäljellä. Joku oli satuttanut sekarotuista polvenkorkuista koiraa järkyttävällä tavalla.
Sitä oli hakattu selkään paksuilla puun oksilla, sitä oli potkittu ympäri kehoa, sitä oli pistelty puukolla, lasinsirut maassa kertoivat, että sitä oli viillelty niillä. Suusta vuotava veri saattoi merkitä sitä, että koiralla olisi sisäisiä verenvuotoja, jotka olivat hengenvaarallisia.
Kuiskin edelleen murtuneella äänellä vähäisiä lohdutuksen sanoja koiralle, joka pelkäisi minua yhtäpaljon, vaikka en sanoisi mitään.
Se vinkui ja suorastaan huusi tuskasta, mutta ei päästänyt minua lähelleen. Sitä oli pahoinpidelty niin raa´asti, että se ei tulisi ikinä luottamaan ihmiseen, jos selviäisi tästä. Se oli vielä nuori..
Sillä oli varmasti sama lohduton tarina kuin sadoilla muillakin koirilla. Se oli otettu onnelliseen rakastavaiseen perheeseen. Koira kasvoi pennusta isommaksi, ja rahat alkoivat käydä vähiin. Jostain oli luovuttava.
Koira kuljetettiin autolla kauas sen kodista, ja jätettiin omanonnensa nojaan. Se oli ihmeissään, peloissaan, eksyksissä, eikä kuvitellut ihmisten tekevän sille pahaa.
Nuorisojoukko oli huomannut koiran lähettyvillään ja alkoholin alaisina päättivät todistella rohkeuttaan kavereilleen hakkaamalla puolustuskyvytöntä koiraa ilman omaatuntoa.
Potkittuaan sen todella huonoon kuntoon, nuoret jättivät sen yksin kuolemaan lasinsirujen ja veren keskelle.
Joku iäkäs vanhus oli nähnyt koiran makaavan maassa kauppareissullaan ja oli soittanut eläinsuojeluyhdistykseen. He lähettivät paikalle minut, ja tässä minä nyt olin.
Koiran hengitys oli vinkuvaa, sillä olisi varmasti kylkiluita murtunut.
Yhdellä suurella loikkauksella nappasin koiraa turkista kiinni ja se vikaisi sydäntäsärkevällä äänellä. Se oli liian heikkopuolutaakseen itseään ja lysähti voipuneena maahan pään kolahtaessa kylmälle asfaltille.
Koira sulki silmänsä ja hengitti yhä vain katkonaisemmin.
Nostin koiran syliini, se ei painanut kookasta kissaa enempää. Sen jalat tärisivät ja pää repsotti velttona sylissäni.
Juoksin puuskuttaen autolleni ja laskin koiran pyyhkeillä vuoratulle takapenkille. Istahdin ratin taakse ja käänsi avaimia virtalukossa.
Viidentoista minuutin kuluttua, kaarsin pieneläinklinikan kolealle pihalle ja nostan koiran uudelleen syliini. Kannan sen lasiovista sisään ja juoksen suoraan tiskille.
Takanani istui surullisen näköisiä ihmisiä koirien, kissojen ja kanien kanssa. Jotkut niistä eivät varmasti pääsisi enää takaisin kotiinsa koskaan. Koira sylissäni ei myöskään näyttänyt hyvältä, tämä saattoi olla sen viimeinen matka.
Puolentunnin kuluttua minulle ilmoitettiin, että koira oli kriittisessä tilassa. Vaikea leikkaus ei ollut vielä ohi.
Kolme kylkiluuta oli murtunut todella pahasti, ja yksi oli painautunut keuhkoja vasten. Vatsalaukkuun oli valunut verta, ja se piti saada sieltä pois. Otsan haava piti saada tikattua, verenvuotoa oli vaikea saada loppumaan.
Mahdollisuudet selviämiseen olivat olemattomat.
Rojahdin takaisin punaiselle tuolille kyyneneleiden poltellessa silmissäni.
Miten joku pystyi? Mitä pahaa tuo koira oli heille tehnyt? Ei mitään! Miksi ihmisten pitää olla niin julmia, että satuttaa viattomia eläimiä vailla järkeä?
Katkerat kyyneleet tahrivat poskeni ja tippuivat leualtani paidalleni. Sekin oli täynnä koiran verta.
Miksi? Näyttääkseen kavereilleen miten kova jätkä uskalsi olla?
Koira ei ollut päässyt pakoon, se oli vain maannut tuskissaan seinänvierellä iskujen sadellessa joka paikkaan. Se ei ollut edes murissut, se itki ja huusi kivusta, se pyysi heitä lopettamaan hakkaamisen.
Monen minuutin odottamisen jälkeen sain kuulla, että koira ei selvinnyt tätä taistelua..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tämä oli todella kauheaa luettavaa. Minä itkin! Miten jotain tuollaista voi tapahtua?! Itselläni 8vk kultainennoutaja, ja kun kuvittelin sen laji toverin kärsimykset en voinut käsittää ihmisten järjetöntä pahuutta.
En tiedä mitä muuta sanoa, tätä täytyy sulatella hiukan.
Siksi halusin jakaa sen kanssanne, en ymmärrä miten joku voi tehdä tuollaista ja silti sitä tapahtuu oikeassa elämässä liiankin usein.
Itse itkin kun kirjoitin tätä. Ja itkin kun sain kuulla siitä lehtiartikkelista. Aivan järkyttävää!
Oli pakko saada tunteita vähän ulos. En pysty kasaamaan kaikkea sisälleni. Välitän joskus liikaa, ja ei ole ketään jonka kanssa jakaisin asiani. Niinpä jaan ne teidän kanssanne.
Kiitos Tuittu, kun kommentoit..
Tuntuu pahalta ja surulliselta. Miten kukaan pystyy olemaan noin julma? Täysin käsittämätöntä...
Suomessa eläinsuojelurikoksista saa naurettavan pieniä sakkoja tai eläintenpitokieltoja vain muutamiksi vuosiksi. Ja jos olet ala-ikäinen sinulle pidetään parhaassa tapauksessa vain pieni puhuttelu sos.tätien toimesta... Eläimen henki ei ole paljonkaan arvoinen!
Ei voi ymmärtää miten joku voi tehdä tuollaista...ja vielä viattomalle koiralle. Tuntuu pahalta lukea tuollaista.
Jos minä sattuisin paikalle kun tuollaista tapahtuu, niin siinä saattaisi tulla jollekki kiire!
Olen täysin samaa mieltä, rangaistukset ovat liian pienet. Tätä menoa eläimiä hakataan enemmänkin koska ei siitä saa paljoa mitään rangaistusta.
Sakot siitä että hakkaa koiran kuoliaaksi?! Sairasta sanon minä!
Rangaistuksia pitäisi muuttaa, mitä väliä sillä on hakkaako ihmisen vai kissan? Kissa on niin pienikin, miten se puolustautuu? Ihminen osaa puolustautua jos on pakko.
Ihmisten kuolemat ei hetkauta minua juurikaan, eläimet ovat lähempänä..
Vaikka kaikki noin sanoisivat, mutta tosipaikan tullen joudutaan kuitenkin perumaan sanansa.
Uskaltaako joku todella mennä puolustamaan lemmikkiä, jos ympärillä on noin viisi nuorta humalaista joilla on kaikilla mukana kättäänpidenpää?
Minä menisin silti. Minua ei kiinnostaisi mitä siitä seuraisi. Ainakin minä pystyn puolustamaan itseäni, koira ei jos se on peloissaan,ym.
Oli pakko saada kirjoitettua tuo, ja anteeksi jos se järkytti pahastikkin. Se nyt vaan sattuu olemaan liian todellista ja jokapäiväistä.
Vaikka siitä ei kuule uutisissa, ei lue lehdistä niin sitä tapahtuu koko ajan. Järkyttävää!
Kiitos sulle kun jaksoit kommentoida asiaa..
Ihmiset osaa sitten olla typeriä! Miksi kaikki eivät voisi olla vähän järkeämpiä? :(
Ihan kuule samaa mieltä olen.. :(
tuo oli aivan kauheaa !!!!miten joku pystyy koskaan haavoittamaan viatonta eläintä humalassakaan, kun näkee sen apua anovat nappisilmät, pienen ininän kun se ei uskalla purra, koska ihminen on sitä joskus rakastanut.se luotti ihmiseen niin paljon..ei se olisi ansainnut kuolla.sillä olisi voinut olla vielä kerran rakastava perhe, ihminen...mutta vain joidenkin julmien ihmisten ansiosta pieni viaton eläin kuoli, ihan syyttä. miksi, voi miksi maailma on niin julma??
oikeastaan jo niin arkipäivää nykymaailmassa, ettei se varsinaisesti enään edes hätkähdytä.
Näitä kusipäitä riittää. Tunnen sanoinkuvaamatonta raivoa ja katkeruutta ja vastenmielisyyttä tätä nyky-yhteiskuntaa kohtaan aina kun luen lehdestä jonkun vastaavan jutun, vaikka vähäisemmästäkin teosta kertovan, kohdistui teko se sitten ihmiseen tai eläimeen.
Jotain tässä yhteiskunnassa on vialla ja pahasti.
pahemmaksi vain menee! Tällaista ei pitäisi tapahtua ensinkään! Kissat, koirat, vanhukset...! Suomi on menossa mahalleen, eikä päättäjät piittaa mitään!!
En voi tajuta tota... Mitä pahaa pieni viaton koiran oli tehny, et ansaitsee tollasen lopun!! Nii, joku oli pitäny eka siitä hyvää huolta. Eikä pitäny ihmistä vihollisena, ja se ei käyny niitten tyyppien kimppuun... kai... Mutta en ymmärrä miksi koira pitää hylätä... Mutta onneksi koiralla on nyt parempi paikka olla... Ei pahoja ihmisiä....
Ihminen ei ajattele enää omilla aivoillaan humalatilassa, vaan muuttuu itsekin eläimeksi, ja näkee oikeuden esitellä itseään pahoinpitelemällä eläimen.
Tässä tapauksessa voisin itse tappaa sen joka koiran pahoinpiteli, kynsin, hampain, raadellen.
Harmi kun sitä äijää ei ole tiedossa.
Niitä ei ikinä saatu kiinni.. Todella hirveetä..
Mutta mieti, minkälaiseksi se tekee meidät, jos kostamme samalla tavalla?
Olisimme itsekkin yhtä julmia.
On muitakin keinoja kostaa, saada ihminen vastuuseen teoistaan kuin tehdä se sama hänelle. Sakotkin on silti niin pienet näissä asioissa. Vankilatuomioita ei edes anneta.
Myönnettävä se on, eläimillä ei ole oikeuksia, niillä ei ole mitään. Niiden henkiä ei arvosteta.
Silti samalla tavalla ne kuuluu perheeseen..
Oman koiran puolesta antaisin vaikka henkeni. Kuka sitä arvostaisi? Ei kukaan. Olisin hullu. Niin se vaan on ja tulee olemaan.
Niin moni ei välitä.. Ei tahdo välittää, ei uskalla välittää, ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi.
Säälittävää.. Purkaa pahaa oloaan lemmikkiin..
Kiitos kun jaksoit välittää.
En pystyny lukee tota loppuun!!
Oli niin inohttavaa ja sairasta!
Ihan kauheaakuka hullu tekis tollasta!!Mulla tuli tippa linssiin,mut silti mä haluun vaan lukee näitä tarinoita.Ettete ymmärrä kummiskaan mut ihan sama mä mietin sitä aina MITEN KUKA SAATTAA OLLA NÄIN JULMA!!!