Kun ottaa huomioon tulotason nousun viimeisen 60 vuoden aikana niin asunnot ovat vain halventuneet tai pysyneet saman hintaisina. Keskituloinen saa isomman ja paremman asunnon kuin vaikka 1970-luvulla. Joka muuta väittää iskeköön pöytään sellaiset rätingit joiden mukaan nyt asunnot ovat kalliita ja ennen halpoja. Huom. pitää ottaa huomioon käytettävissä olevat tulot!
Hintojen nousu on harhaa
Näin se vain on
30264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eihän täällä edes ymmärretä mitä inflaatio tarkoittaa asuntojen hinnoissa. Pitkässä juoksussa reaalitulot ovat nousseet nopeammin kuin asuntojen hinnat mutta tämähän on tämän palstan tietäjille liian monimutkaista.
No ennen maksettiin asuntolainat pois max 15vuodessa ja korot olivat huomattavasti korkeammat, kuin nyt.
Tänä päivänä lainat on järjestään 20-30v pitkiä vaikka korot ennätys alhaalla.
Jos asuntojen hinnat nousivat vuodesta toiseen, vuosikymmeniä, nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot niin yhä harvemmalla olisi varaa omistusasuntoon. Eipä näin ole käynyt, pikemminkin päinvastoin.
otin juuri 15 vuoden lainan ok-taloon. Omaa rahaa 30% joka ennenkin vaadittiin. 20-30v lainat johtuu siitä että nyt saa lainaa omaan asuntoon aiempaa nuorempana.
Ennenvanhaan nuoripari osti ensimmäiseksi asunnokseen kerrostaloyksiön tai -kaksion. Nykyään räväytetään suoraan rivitalokolmioon tai jopa ok-taloon.
Puolen miljoonan ok-talo, omaa rahaa 30%, 15 vuoden laina. Pelkkiä lyhennyksiä joutuisi maksamaan 1944 euroa kuussa, tähän päälle korot jotka varmasti tulevina vuosina nousevat tuntuvasti.
Noh, ainakin vielä 1970-luvun alussa tavallinen lainan takaisinmaksuaika oli kolme vuotta. Isäni kun tunsi jonkun vaikutusvaltaisen pankkikihon, niin sai neuvoteltua itselleen viiden vuoden takaisinmaksuohjelman, mikä oli hyvin harvinaista siihen aikaan.
Iso, melkein 200-neliöinen rivitaloasunto alle 10 km päässä Tampereesta taisi silloin 1974 maksaa jotain 50-60 000 markkkaa. Nyt naapurustosta on myyty vastaavia hintahaarukassa 200-250 000 euroa.
Jos nyt ostaisi asunnon vaikkapa hintaan 210 000e, ja laina pitäisi maksaa takaisin kolmessa vuodessa, olisi kuukausierä (nykyisillä melkein nollakoroillakin) noin 6000e/kk. Kysynpähän vaan, että miten tämä onnistuisi kahdelta keskituloiselta palkansaajalta?
Vanhempani olivat molemmat keskituloisia, tosin isäni teki kesäisin ylimääräisiä töitä jonkin verran (kun oli päätoimestaan lomalla).
Lainat tuli maksettua ja budjettireissujakin tehtiin, viisihenkinen perhe, asuntovaunulla Eurooppaan.
Joten kyllä mää vaan väitän, että ennen oli paremmin varaa tällaiseen ja muuhunkin elämiseen. Kyllä 60-70-luvuilla eläneet ihan pienempipalkkaiset duunaritkin osti ja maksoi asuntonsa ja monet myöskin kesämökin yms. On se maailman meno muuttunut.
Sinä väität aivan tosissasi että elintaso oli 1970-luvulla korkeampi kuin nykyään, et liene tosissasi? Kannattaisi vähän ottaa selvää miten siihen aikaan asuttiin. Maaseudulla oli taloja joissa ei ollut juoksevaa vettä, sähköjen kanssa oli vähän niin ja näin. Kaupungissa asuttiin ahtaasti, kyllä aika on kullannut muistot.
Tuo tampereen äijän juttu ei kyllä voi olla totta miltään osalta. Varmaankin muisti tekee tepposet. Itse ostin kerrostalo-osakkeen Turusta vuonna 1982 ja se maksoi 229 000 markkaa (kolmio 77m2). ASP-lainan takaisinmaksuaikaa en muista.
Perheeni osti Sipoosta uuden rivitalo-osakkeen (kolmio 82m2) vuonna 1981 ja hinta oli 250 000 markkaa, mikä oli siihen aikaan paljon rahaa. Varustelu oli muovimattoa sekä asiunhuoneissa että pesutiloissa. Tampereen hinta tuntuu tosiaan aika alakanttiin olevalta. Tuohon aikaan alueella yleensä aloitettiin asuminen tosiaan kerrostalosta, mistä siirryttiin rivarin kautta omakotitaloon joskus 40 vuoden iässä jos rahkeet riittivät.
Uusi kerrostalokaksio maksoi pääkaupunkiseudulla noin 40000 markkaa vuonna 1970 eli tuo 50-60000 voi pitääkin paikkansa. Homman nimi oli sellainen, että lainan maksun aikana ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Jos sattui olemaan teollisuudessa töissä, tulopoliittiset sopimukset olivat pitkiä ja ne takasivat palkkojen reippaan nimellisen nousun inflaation jyllätessä jopa yli 10% vuosivauhtia. Toisaalta lainakorot olivat "vain" 7% luokkaa (oikaiskaa, jos olen väärässä). Lainan saaminen oli kiven takana ja pankkiin mentiin hattu kourassa. Jos lainastaan jotenkin selvisi, se vastasi lähes lottovoittoa. Siksi vanhemmillasi oli varaa tuohon Euroopan reissuun ja kesämökkiin. Elintaso oli kuitenkin yleisesti todella paljon matalammalla tasolla kuin nyt. Tämä pieni notkahdus elintasossa vain tuntuu niin kovalta, koska niukempaan suuntaan on aina vaikeampi mennä. Noista ajoista juontaa juurensa se, kun työkaverit takasivat toistensa lainoja ristiin ja sillä saatiin henkilötakauksia. Pankki alkoi 80-luvulla hieman "soveltaa" tätä ja otti käyttöön yleistakauksen ja siinähän mentiin oikein kunnolla metsään. Tai siis ei ne pankinjohtajat tietenkään koskaan mene vaan asiakkaat.
Tässä käppyrää inflaatiosta ja työttömyydestä.
http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-06-27_001.html?s=10
Kannattaisi nuorten kloppien kysyä isältä ja äidiltä millaista oli asuntosäästäjän ja lainanlyhentäjän arki 1970-80 luvuilla. Ei kuule sisäfilettä syöty, uusia autoja osteltu ja kaukomailla käyty, hyvin ankeaa.
Saako nykyään asp-lainalla turusta kolmiota 15v maksuajalla.
Asp lainan ylärajaahan juuri nostettiin roimasti.
Eiköhän ne hinnat ole nousseet roimasti.
Ollessani 9-vuotias mun vanhemmat alle kolmekymppisinä osti ensiasuntona vuonna -88 pari vuotta vanhan omakotitalon 300 tuhannella markalla. Siis melkein pahimman kuplan aikaan. -89 ostivat vielä 90 tuhannen markan uuden auton ja opintolainaakin oli jäljellä jokunen kymppi. Tuli lamat, ryöstökorot sun muut, mutta silti velattomia olivat joskus vuosituhannen vaihteessa. Lähellekään vastaavalla sijainnilla, keskipalkkaan suhteutettuna vastaavalla palkkatasolla ei varmasti tänä päivänä saisi kaksivuotiasta taloa maksettua pois 12 vuodessa, vaikka vastaavan kokoluokan, ja nykyään vieläpä paremmin varustellun, auton saisi ihan numeraalisestikin melkeinpä edullisemmin (ja meillä kuulemma autot on kalliita).
Nyt talo on jo myyty, kun minä ja pikkuveljeni olemme muuttaneet pois. Aikaa talon ostosta on kulunut 24 vuotta ja vähän yli viisikymppisillä vanhemmillani on velaton rivarinelikko, velaton kesämökki ja velaton liikehuoneisto (äitini siirtyi yrittäjäksi jouduttuaan irtisanotuksi ja pyörittää yritystään tuossa liikehuoneistossa). Jo kymmenisen vuotta vanhempani ovat tehneet lomareissuja muutaman vuodessa ympäri maailmaa. Esim. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Perussa, Kuubassa, Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa, Thaimaassa, Briteissä, Portugalissa jne. ovat lomailleet, osassa maista useampia kertoja. Perus Tallinnanmatkat, Ruotsinlaivat sun muut vielä sitten päälle. Eikä suu säkkiä myöten eletty lapsuudessanikaan, vaikka vanhemmilla laina hupeni rivakkaa tahtia ja korot olivat pilvissä. Kyllä huvipuistoreissut ja vähintään pakollinen ruotsinlaiva tuli joka kesä koettua ja ravintolaankin syömään mentiin vähintään kuukausittain yms.
Kyllä minä näkisin, että asunnot nykyään ovat kalliita, mittasi sitä ihan miten tahansa. Kun vertaa omaan lapsuuden elintasoon ja huomioi, että vanhempani ostivat vielä oikeasti kuplahintaan, ei tänä päivänä ole mitään mahdollisuuksia vastaavalla maksuajalla päästä omaan, uudehkoon, kunnallistekniikan piirissä olevaan ok-taloon taajamassa lähellä isompaa kaupunkia. Toisaalta pitkällä aikavälillä taitaa edelleen olla ihan sama, vaikka olisi mennyt ostamaan pahimpaan kuplaan, kunhan töitä riittää, mutta en silti usko, että edes vielä viisikymppisenä pääsisin vastaavaan taloudelliseen asemaan kuin vanhempani olivat jo nelikymppisinä. Tai sitten tarvitaan todellakin se ISO rommi ennen kuin ehdin tehdä kaupat.
Fakta on että suomalaiset ovat nyt, vuonna 2012 varakkaampia kuin koskaan. Käytettävissä olevien tulojen ostovoima on parempi kuin milloinkaan. Tämän kertoo kaikki mahdolliset tilastot. Se että sinulla ei ole varaa ok-taloon ei tätä faktaa miksikään muuta.
Jos olisi käytössä jatkuvasti kahden ihmisen tulot, olisi näillä koroilla ihan mahdollista hankkia tuollainen talo 12 vuodessa omaksi, jos sen olisi ostanut jo ensiasunnoksi.
Ostovoima on parempi kaikilla muilla mittareilla, PAITSI asuntojen hinnoilla. Toisin sanoen kaikki, mitä palkat ovat nousseet yli inflaation, on valunut asuntojen hintoihin. Velattomassa asunnossa asuvilla palkan ostovoima on iso. Nykyään vaan yhä kauemmin kestää päästä tuohon asemaan. Appivanhempani rakensivat 80-luvun puolivälin jälkeen oman talon. Anoppi ollut koko ajan kotiäitinä ja appiukko eri duunariammateissa, välillä työttömänäkin. Silti nyt reilu viisikymppisinä ovat velattomia. Lapsillekin on ollut vuosien varrella varaa kustantaa tuollaisia edullisia harrastuksia, kuten kartingia ja motocrossia.
Toisaalta asumiseen menee tuloista vähemmän kuin ennen, siis asuntovelallisella.
Miksi? Pidemmät laina-ajat ja matalat korot. Tämä on mahdollistanut asuntojen hintojen suhteellisesti nopeamman nousun.
Paluuta ei ole, niin kauan kuin euro kestää. Toivottavasti kestää. Elintaso on noussut huimasti...
Annuiteetti- ja tasaerälainoja ei paljon taidettu 70-80 luvuilla harrastaa. Laina-ajan alussa monella meni lainanhoitokuluihin todella iso osa tuloista. Ripeä palkkojen nousu ja lainapääoman aleneminen kuitenkin pienensi tuota osuutta hyvin nopeasti.
Miten se maksuaika siitä muuttuu, että onko ensiasunto? 4 pinnaa menee toki varainsiirtoveroa, mutta kai edellisen asunnon myynnistä jotain jääkin.
"Eihän täällä edes ymmärretä mitä inflaatio tarkoittaa asuntojen hinnoissa."
INFLAATIO tarkoittaa ihan varmasti NOUSEVIA KORKOJA. Nykyinen asuntojen hintataso johtuu halvoista lainoista, jonka kaikki asiantuntijat myös sanoo. Jos korot lahtee nousuun. niin hinnat lähtee laskuun. Niin se menee. Ja vanha totuushan on, että korkeasuhdanteen aikana ei kannnata asuntoa ostaa!!
Paitsi että viimeksi kun korot olivat noin 5-6 prosenttia, asuntojen hinnoissa ei tapahtunut mitään.
Inflaatio tarkoittaa numeraalisten hintojen nousua. Korkea korko hillitsee sitä, mutta ei riitä pysäyttämään, kuin korkeintaan hetkellisesti (vuoden aikajänteellä, tms). Pitäisi tulla melkein hyperinflaatio ja samoissa lukemissa pyörivä korko, että asuntojen hinnat laskisivat. Toisaalta silloin pitäisi ajoittaa osto oikein. Ja kun puhun ajoittamisesta, ei puhuta enää vuodesta, eikä kuukaudestakaan. Pitäisi valita viikko, jolla kämpän ostaa, ennen kuin hinnat lähtevät raketoimaan...
Ei tapahtunut asuntojen hinnoissa, kun melkein heti tuli finanssikriisi ja korot tipahtivat takaisin pohjamutiin. Korot olivat noissa lukemissa niin lyhyen aikaa, että ei juurikaan ehtinyt vaikuttaa kaupankäyntiin. Juuri alkoivat myyntiajat venyä, kun korot lähtivät alamäkeen. Pieni notkahdus hinnoissa ehdittiin nähdä. Esim. Etuoven markkinapuntarissa markkinointiaikojen all time high on juurikin tuolla korkohuipun tienoilla. Tämän hetkisistä markkinointiajoista on paha sanoa mitään välittäjien jokakotiseikkailun jäljiltä, mutta aika verkkaisesti tuntuu kauppa käyvän korkotaso huomioiden. Mitäs sitten, kun ne korot lähtevät takaisin nousuun, jos matalillakin koroilla on ostajat hakusessa?
Mielestäsi finanssikriisillä oli asuntojen hintoja nostava vaikutus, vai mikä tämä pointti nyt oli?
Finanssikriisillä oli korkoja laskeva vaikutus. On järjetöntä tehdä mitään johtopäätöksiä korkeiden korkojen vaikutuksista edellisen huipun perusteella, kun korot ehtivät olla tuossa 5-6 prosentin haarukassa jotain puoli vuotta ja edes yli kolmen prosentin ei oltu kuin pari vuotta. Kuinka monen suomalaisen henkilökohtaista taloutta finanssikriisi kosketti millään muulla tavalla kuin alentuneina korkomenoina? Tulevaisuudenuskoa saattoi horjuttaa, mutta käytännössä suurimmalla osalla vain paransi lainanhoitokykyä.
No niin.
Siis puolisen vuotta korkeita korkoja ei vielä vaikuta mitään. Vuosi alkaa vaikuttamaan...
Toisaalta, vuoden kuluttua inflaatio on jo ehtinyt vaikuttamaan palkkoihinkin, joten ihmisillä on varaa maksaa sama hinta asunnosta korkeammat korot.
Ja kahden vuoden kuluttua hinta onkin jo noussut...
Toki arvo voi laskea, ja varmaan laskeekin tuollaisessa tilanteessa. Ei pidä sotkea hintoja ja arvoa. Ostohetkeä arvioitaessa nimen omaan hinnalla on merkitystä.
Jos on 1970-luvulla ostanut miljoonalla markalla ja nyt myy miljoonalla eurolla on saanut kuusinkertaisen hinnan!
^ No ei se niin mene koska rahan arvo on muuttunut matkan varrella.
samanlaista matematiikkaa kuin entisellä kauppiaalla joka osti yhdellä markalla ja myi kahdella markalla ja totesi saaneensa yhden prosentin voiton.
Jos oletetaan 3% vuotuinen inflaatio, niin 40 vuodessa se tekee kertoimeksi noin 2,427
Jos siis on ostanut miljoonalla markalla 1970 ja myy nyt miljoonalla eurolla, niin voitto on todellakin huima. Luokkaa 100% inflaatiokin huomioiden.
Valitettavasti taitaa vain tuo 3% olla ihan pikkasen alakanttiin. 3% on se, mitä nyt suurin piirtein on toteutunut. 70- ja 80-luvuilla taisi vain inflaatio pyöriä pikemminkin 13 prosentin tuntumassa. Olisikohan keskiarvona 8% hyvä? Joku voi tarkistaa jos jaksaa...
Kahdeksan prosentin inflaatiolla kerroin muuten on noin 21,724. Ohhoh. Voittoa tuleekin... Ööö... Tai siis... Takkiin tulee niin paljon että hirvittää.
Mutta hei, jotain positiivistakin. Jos vuonna -70 kämppä maksoi miljoona markkaa ja nyt miljoona euroa, niin siitä ei ole jäljellä kuin tontti. Ja siitäkin myydään varmaan vain puolikasta. Kyllä asuntojen hinnat nyt tuota enemmän ovat nousseet. Jos kämpästä on pidetty huolta, niin oikea myyntihinta olisi jossain 4-5 miljoonan paikkeilla.
Ei taida "Helppoa rahaa" tajuta, millainen summa oli miljoona markkaa vuonna 1970.
Tuossa vielä linkki tuhnuille ja tuulareille, kun miettivät lainojen takaisinmaksua. Vinkkinä: hoitakaa ainakin ne korot. :)
http://www.huffingtonpost.com/2012/07/19/berlin-mittenwalde-debt-450-debt_n_1685134.html
laske allesi kun olet niin tyhmä suomion kusetuksen mallimaa ja kansalaiset tyhmiä kuin saappat