Lapseni oli seitsemän ensimmäistä vuotta koulukiusattu - rankkaa syrjintää kaveripiirissä - josta hän kärsi suunnattomasti.
Lisäksi lapsen historiaan kuuluu laiton huostaanotto, joka vammautti hänet laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen niin, että lapsi ei ollut edes koulukunnossa yli puoleen vuoteen kotiutumisen jälkeen.
Ja vielä senkään jälkeen hän ei pystynyt yleisopetuksen luokkaopetukseen, jossa oli ollut huostaanottoon asti. Niinpä anoin erityisopetuksen ryhmään, jonne odotusajan lapsi oli minun opetuksessani kotona.
Myöhemmin ilmeni, että laittomuuksiin menneistä kuntasäästöistä johtuen erityisluokka ei täyttänyt lain vaatimuksia, vaan sinne oli koottu erittäin häiriintyneesti käyttäytyviä ja aggressiivisia psykiatrista sairaalapaikkaa odottavia oppilaita.
Väkivalta oli luokassa arkipäivää ja lapseni pahoinpideltiin koulussa niin, että hänelle kirjoitettiin usean kuukauden sairasloma koulusta ja taas hän oli kotiopetuksessa. Kotiopetustermi ei täyttynyt siten, mitä sillä laissa tarkoitetaan, koska minä vastasin opetuksesta, vaikka en opettaja olekaan.
Sairasloman aikana koulupsykologin kanssa yhteistyössä suunnittelimme paluuta yleisopetuksen luokkaan, mutta sillä välin rehtori oli vaihtunut ja tilalle saatiin kokematon tumpelo, joka yllättäen laittokin kapuloita rattaisiin yleisopetukseen pääsyn suhteen periaatteella "ei ole näyttöä, että lapsi pärjäisi siellä". Lopulta opetusvirastosta tarvittiin koulupalaveriin rehtoria ylempiä virkamiehiä laittamaan rehtori järjestykseen, että lapselle saatiin yleisopetuksen paikka ja hänet pois väkivaltaisesta luokasta, jonka opettaja oli myöntänyt minulle jo varhain syksyllä, että opetuksesta siellä ei tullut mitään.
Sen kevään lapsi tentti opetusviraston päätöksellä osittain yksityisesti uudessa eli seuraavana syksynä alkavassa yläasteen koulussa. Tämä kevään tenttijakso on ainut tilanne, jossa yhteiskunta tuli vastaan lapseni asiassa koko 7 vuotta kestäneen peruskouluhistorian aikana. Mutta siihenkin tarvittiin varsinainen tappelu ensin koulun kanssa ja lukemattomia yhteydenottoja opetusvirastoon, ennen kuin asia järjestyi.
Elimme toivossa, että koulutilanne korjaantuisi yläasteella, mutta sitten olikin edessä seuraava ongelma:
Lapsi kävi nimittäin ala-asteen ensimmäisen luokat oman alueen koulussa, jossa kiusaaminen ja syrjintä alkoi jostain käsittämättömästä syystä. Erityisopetusepisodi pahoinpitelyineen tapahtui toisessa koulussa ja nyt yläasteen alkaessa lapsi siirtyi takaisin oman alueen kouluun.
Lisäksi lapsen historiaan kuuluu laiton huostaanotto, joka vammautti hänet laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen niin, että lapsi ei ollut edes koulukunnossa yli puoleen vuoteen kotiutumisen jälkeen.
Ja vielä senkään jälkeen hän ei pystynyt yleisopetuksen luokkaopetukseen, jossa oli ollut huostaanottoon asti. Niinpä anoin erityisopetuksen ryhmään, jonne odotusajan lapsi oli minun opetuksessani kotona.
Myöhemmin ilmeni, että laittomuuksiin menneistä kuntasäästöistä johtuen erityisluokka ei täyttänyt lain vaatimuksia, vaan sinne oli koottu erittäin häiriintyneesti käyttäytyviä ja aggressiivisia psykiatrista sairaalapaikkaa odottavia oppilaita.
Väkivalta oli luokassa arkipäivää ja lapseni pahoinpideltiin koulussa niin, että hänelle kirjoitettiin usean kuukauden sairasloma koulusta ja taas hän oli kotiopetuksessa. Kotiopetustermi ei täyttynyt siten, mitä sillä laissa tarkoitetaan, koska minä vastasin opetuksesta, vaikka en opettaja olekaan.
Sairasloman aikana koulupsykologin kanssa yhteistyössä suunnittelimme paluuta yleisopetuksen luokkaan, mutta sillä välin rehtori oli vaihtunut ja tilalle saatiin kokematon tumpelo, joka yllättäen laittokin kapuloita rattaisiin yleisopetukseen pääsyn suhteen periaatteella "ei ole näyttöä, että lapsi pärjäisi siellä". Lopulta opetusvirastosta tarvittiin koulupalaveriin rehtoria ylempiä virkamiehiä laittamaan rehtori järjestykseen, että lapselle saatiin yleisopetuksen paikka ja hänet pois väkivaltaisesta luokasta, jonka opettaja oli myöntänyt minulle jo varhain syksyllä, että opetuksesta siellä ei tullut mitään.
Sen kevään lapsi tentti opetusviraston päätöksellä osittain yksityisesti uudessa eli seuraavana syksynä alkavassa yläasteen koulussa. Tämä kevään tenttijakso on ainut tilanne, jossa yhteiskunta tuli vastaan lapseni asiassa koko 7 vuotta kestäneen peruskouluhistorian aikana. Mutta siihenkin tarvittiin varsinainen tappelu ensin koulun kanssa ja lukemattomia yhteydenottoja opetusvirastoon, ennen kuin asia järjestyi.
Elimme toivossa, että koulutilanne korjaantuisi yläasteella, mutta sitten olikin edessä seuraava ongelma:
Lapsi kävi nimittäin ala-asteen ensimmäisen luokat oman alueen koulussa, jossa kiusaaminen ja syrjintä alkoi jostain käsittämättömästä syystä. Erityisopetusepisodi pahoinpitelyineen tapahtui toisessa koulussa ja nyt yläasteen alkaessa lapsi siirtyi takaisin oman alueen kouluun.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutta mikään ei ollut muuttunut kiusaajien taholta. Eivät tunteneet ensin lastani ja meinasivat olla iloisia uudesta reippaasta lapsesta, joka heidän luokkaansa tuli, mutta kun selvisi, kenestä on kyse, kiusaamishistoria jatkui.
Kiusaajakoplaa johti eräs kympin oppilas ja hän esim. kuulutti suureen ääneen koulun käytävillä näin: "Eka saatiin häädettyä täältä pois kaks muslimia, seuraavana lähtee virolainen pelle, sitte venäläiset ja kun ne on saatu täältä toiseen kouluun, sitte lähtee X." Ja X tarkoitti minun lastani. 10:n oppilas huoritteli suureen ääneen lastani koulun käytävillä, vaikka hän itse kavereineen oli se, joka joi viikonloppuisin kaupungilla ja notkui siellä iltamyöhään, kun minun lapselleni ei tarvittu edes kotiintuloaikoja, koska hän viihtyi kotona.
Tiivis yhteydenpitoni kouluun jatkui, mutta mikään ei auttanut, ei yksikään palaveri korjannut tilannetta, eikä kiusaamista saatu loppumaan. Siis se jatkui tyyliin "koska tuota kiusattiin jo ala-asteen eka luokilla, niin kiusataan jatkossakin". Viimeinen parin opettajan järjestämä lasten välinen sovitteluyritys jopa paljasti, että palaveria johtanut opettaja ei ollut edes kiinnostunut, mistä todella on kyse, vaan yllätyksekseni syyllisti lastani kiusaamisesta!
Tilanne kärjistyi oppilaiden välillä lapseni jatkuvaan huoritteluun ja kun kerran lapseni mitta tuli täyteen ja hän sanoi vihaisena kiusaajien johtajasta "Saakelin bitch!", niin siitä nousi niin hirveä mekkala, että tarvittiin aikuisia väliin. Yleensä lapseni oli siis hiljaa kuunnellut sitä, että häntä huoriteltiin ja haukuttiin muutenkin mitä törkeimmällä tavalla ja oltiin häätämässä toiseen kouluun. Pääkiusaaja piti hirveää huutoa pitkin koulua, miten X oli huoritellut HÄNTÄ, opettajien lellikkiä, joka vetää kymppejä joka aineesta, joka on huippu-urheilija jne.
Sitten seurasi "sovittelupalaveri", jossa pääkiusaaja ja lapseni laitettiin vastakkain kahden opettajan ollessa paikalla. Kesti lähes viikon, ennen kuin se järjestettiin ja kiusaajan raivo koulussa oli suunnaton. Hän raivosi pitkin koulua siitä, miten lapseni huorittelee häntä... Siksi lapseni kielsi palaverin alussa, että ei hän ole ketään huoritellut, kunnes selvisi, että kiusaajan mielestä olikin kiinni tuosta yhdestä ainoasta tilanteesta, jolloin lapseni suuttuneena tiuskaisi "Saakelin bitch!" Palaverin lopputulema oli se, että puhetta johtanut opettaja sanoi lapselleni mm. näin: "Osaatko sinä edes englantia? Ymmärrätkö sinä edes mitä bitch tarkoittaa? "
Siis tuossa tilanteessa lapseni olikin opettajien mielestä kiusaaja ja oikea kiusaaja pääsi kuin koira veräjästä lähinnä päänsilittelyjen kera.
Surkuhupaisinta tuossa on kaiken kukkuraksi se, että bitch-sanan käyttö ei ole huorittelua, sen voi jokainen tarkistaa sanakirjasta, jos ei muuten tiedä. Mutta tuo osoitti meille sen, että koulu ei halunnut puuttua raivohullun oppilaan käytökseen. Se riitti, että hän kielsi opettajille kaikki puheensa toisten koulusta häätämisestä ja yleensäkin kaikki väärät tekonsa, joita kyllä riitti jatkuvasti.
Tuon jälkeen lapsi kieltäytyi menemästä kouluun ja taas oltiin kotiopetustilanteessa, siis ei virallisesti, vaan pelkästään minun antaman opetuksen varassa kotona. Siinä vaiheessa otin yhteyden Steinerkouluun.
Päätökseen vaikutti muutamia asioita. Ainakin se, että huostaanotosta kotiutumisen jälkeen, kun lapsi vihdoin pääsi oikeaan kuntoutukseen, häntä kaikkein eniten auttanut terapeutti oli Steinerkoulun kasvatti. Lisäksi meitä paljon auttanut alueemme koulupsykologi ei pitänyt mahdottomana ajatuksena Steinerkoulua ollenkaan, vaikka totesikin rehellisyyden nimissä, että: "Ei sekään kaikille sovi." Lisäksi tuttavaperheemme lapsi toisella paikkakunnalla oli siirtynyt oman paikkakuntansa Steineriin vuotta aikaisemmin ja kokemukset olivat pelkästään positiivisia. Mieleeni oli jäänyt myös eräs julkkisten haastattelu, jonka mukaan hyvinkin korkeisiin asemiin työelämässä päässeet ihmiset eivät katuneet Steiner-taustaansa ollenkaan, päinvastoin.
Tuntui kuitenkin, että tavallinen peruskoulu kaikkine lain rikkomuksineen ja kiusaamisineen on nähty niin perusteellisesti, että olin valmis kokeilemaan jotain ihan uutta. Ja lapsi itse sanoi, että "Mihin tahansa, mistä paikan saa, mutta ei tämän alueen kouluja."
Harvoin muuten puhutaan siitä, miten vaikeassa tilanteessa perhe on lapsen koulupaikkaa valitessaan, vaikka kuinka yrittäisi hankkia tietoja eri kouluista etukäteen, niin aina jossain mielessä astuu tyhjän päälle, kun uuteen kouluun siirrytään. Ainut kysymysmerkki mielessäni oli antroposofia, mutta kun lapsi sai paikan, haun, 1,5 h kestäneen haastattelun ja kokeilujakson jälkeen, niin lähetin lapsen sinne ihan avoimella ans-kattoo-ny -asenteella.
Takana on nyt siis yksi talvi ja koulun suhteen ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Oppilaan kannalta suurin muutos peruskoulun ja Steinerin välillä on se, että peruskoulussa kaikki muistiinpanot tarjotaan oppilaille valmiina. "No, niin kirjoittakaapas lapsukaiset vihkoon näin ja näin" -tylillä tai annetaan valmiita kopioita tuntiopetuksesta. Steinerissa tuo kaikki puuttuu täysin, oppilaiden on tehtävä tuntimuistiinpanot itse. Lapseni teki tunnilla rungon, jonka siirsi vihkoon kotona ja lisäksi haki vielä tuntiopetuksen lisäksi lisätietoja netistä, mikä katsottiin suureksi plussaksi.
Jo pelkästään tämä aiheuttaa sen, että ei Steiner varmaan sovi oppilaalle, joka ei ole juurikaan oppimisesta kiinnostunut, jolla on keskittymisvaikeuksia tai jotain muita oppimisen ongelmia tai jolle luovat taitoaineet ovat kauhistus. Minun lapselleni se ei ollut ongelma ollenkaan, vaikka teini-ikään nyt kuuluu rutista aina toisinaan jostain, oli nyt koulu tai opettajat millaisia tahansa. Tyyli on siis se esim. että "Voi kauhea millanen uus opo, mummokin on miesmäisempi kun opolla oli pinkit tossut!" Siis oikeaa valittamisen aihetta ei lapsella ole ollut.
Steiner tukee kaikella tavalla lapsen yksilöllisyyttä ja nimenomaan luovuutta, jota siellä väitetään olevan kaikissa lapsissa, ellei sitä tukahduteta kasvatuksella ja sen kyllä tavisperuskoulu tekee mielestäni tehokkaasti. Lapsi on silti tykännyt aina kirjoittamisesta, piirtämisestä, valokuvauksesta, musiikista, ei hänellä ollut ainakaan viime talvena ongelmia niiden tuottamisessa ja sitä koulukin arvosti.
Steinerissa kyllä joutuu tekemään kotitehtäviä enemmän kuin peruskoulun puolella, siitä kuului rutinaa muutaman kerran, mutta valitus unohtui kun keväällä kotivihkojen - jotka Steinerissa korvaavat siis reaaliaineiden kirjat - palautuksessa tuli kiitettäviä arvosanoja.
Lapsi nautti myös suunnattomasti heti syksyllä olleesta teatterijaksosta, joka osittain korvasi äidikielen arvosanaa suullisen esityksen osalta. Ja siitä alkoi myös uusi harrastus, joka sekin kertoo jo paljon lapsen henkisen hyvinvoinnin noususta, koska peruskoulussa ollessaan hän ei kerta kaikkiaan jaksanut jatkuvan koulun aiheuttaman pahan olon vuoksi oikein mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia.
No nyt ymmärrän kamalan tilanteenne. On varmasti ollut raskasta sekä lapsella että teidän perheellä. Onko lapsi nyt siis steinerkoulussa?
Harmillista vaan, että kiusattu joutuu vaihtamaan paikkaa - kuten yleensä asiat menevät.
Juu, näin meillä meni, tosi rankka historia peruskoulusta, jota pahensi vielä hirveä huostaanotto.
Nyt jatkaa Steinerissa tänä tai siis tulevana syksynä.
Kiitos ymmärryksestä, sitä ei liikaa tule tässä kovassa maailmassa, joka lapsia tuntuu olevan vastassa nykyisin joka puolella tässä yhteiskunnassa ainakin silloin, kun asiat eivät suju kaikessa harmaaseen massaan sulautumisena.
Yksi pitempi poissaolojakso tuli lapsen fyysisen sairauden pahenemisen takia ja oli ihana nähdä, miten Steinerkoulu tuli vastaan siinäkin asiassa. Peruskoulussa pahoinpitelyn jälkeen rehtori oli jättämässä lasta luokalleen ellei opetusvirasto olisi tullut hätiin ja tenttimiset järjestyivät yksityisesti. Siellä siis kaikista poissaoloista tunnuttiin syyllistävän sekä lasta että perhettä.
Siksi olin vähän hermona kun opettaja ehdotti Steinerissa palaveria pitkän poissaolon takia, mutta hermoilu oli ihan turhaa. Siis paras ja hermoja lepuuttavin koulupalaveri ikinä! Peruskoulussa aina palaverin aika meni siihen, että kaikki paikalla olleet opettajat yritettiin saada kärryille siitä, mistä on kysymys, mutta Steinerissa mieltäni lämmitti sekin, että paikalla ollut henkilökunta oli selvästi pohtinut paljon joka ainoassa aineessa keskenään ja yksinäänkin sitä, miten lapsi autetaan tilanteessa parhaiten eteenpäin. Siellä tunnettiin lapsi, ei minun tarvinnut vääntää kaikkea rautalangasta. Ihanaa!
Merkittävintä varmaan on se, että kavereita on, ei ole lapsi joutunut nyt kesälomallakaan olemaan yksin, kuten peruskoulussa se oli ihan tavallista ja kärsin siitä itsekin lapsen puolesta hyvinkin paljon.
Mitään ideologiaa minulle tai lapselle ei koulussa ole tyrkytetty. Siksi minulle on ihan täysi yllätys nämä kirjoitukset, mitä täällä on esitetty.
Suoraan sanottuna minulle on ihan yksi ja sama, mihin ideologiaan Steineropetus on alkujaan pohjautunut. Siihen tähdätään, ettå peruskoulun oppimäärä saadaan vihdoin läpi kaikkien kamalien kokemusten jälkeen noin viihtyisässä kouluympäristössä, toivottavasti näin tapahtuu, ellei mitään yllätyksiä nyt ensi talven aikana tapahdu.
Minulla ei ole pienintäkään tarvetta puolustella viereisen ketjun hyökkääjää vastaan Steinerkoulua mitenkään, kerron vain ihan yksinkertaisesti omat kokemuksemme sieltä.
Sen lisään vielä, että itse olen henkilönä sellainen, että en siedä mitään aivopesua, en lapseen, enkä itseeni kohdistuvana. Ei politiikassa, ei uskonnossa, ei kerta kaikkiaan missään arkielämän asioissakaan. Varmaan kiinnostuisin Steiner-ideologiastakin enemmän, jos minulle jotain tyrkytettäisiin, mutta sellaista ei tosiaan ole tapahtunut.
Meille se ideologia on näyttäytynyt vain kertomallani tavalla eli lapsen yksilöllisyyden kunnioittamisena ja hänen henkilökohtaisten taipumustensa hienona tukemisena.
Kaikki sympatiani niille, joilla jopa Steinerkoulustakin on huonoja kokemuksia!
On kamalaa ajatella, että joku meidän tilanteessamme ollut perhe on vaihtanut Steineriin ja siellä kiusaaminen jatkuu aikuisten taholta. Hirveää! En ikinä olisi uskonut omien aivan päinvastaisten kokemusten jälkeen, että sellaistakin tapahtuu, mutta kyllä ihmiset ovat niin raadollisia, että kaikki tässä maailmassa on mahdollista.
Steiner koulusta on oma keskustelupalsta, jossa on useita mielipiteitä ja keskustelua.
Osallistu keskusteluun ja kerro tarinasi.
Tässä osoitteessa löytyy Steiner palsta.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5260
-------------
Me olemme valitettavasti kokeneet kiusaamista steinerkoulussa ja outoa kyllä siellä vaikuttavan ja vaikutusvaltaisen aikuisen taholta. Sairasta touhua.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä steinerkoulu on kyseessä, minne lapsenne on lähdössä nyt tai vuoden kuluttua.
Miten kirjoitat nyt, että lapsi onkin jo olut steinerissa vaikka äsken kerroit, että otit nyt yhteyttä. Onko tarina totta vai ei? Onko jotakin propagandaa? Nuo julkkikset ym. kieltämättä alkaa vähän naurattaa. minäkin tiedän suuria taiteilijoita, jotka kaupungin viskaalille esittävät hyvää ja hienoa, mutta nurkan takana potkivat sijoitettuja lapsia.
Minä olen onnellinen, että olen päässyt tuon suuruuden vaikutuspiiristä. Huoh!
En ihmettelisi, että suuruus pyrkii parantamaan steinerkoulun mainetta. On itse mustannut erään koulun maineen koko Suomessa. Nyt pitää sepitellä juttuja, että kyllä steinerissa on niin hyvä olla, varsinkin kun suuri henkilö hoitelee kannatusyhdestyksessä hommia ja ryystää opettajakunnan kanssa kellarissa sumppeja. Hörps!
En tiedä, kenelle tämä kysymys on tarkoitettu:
"Olisi mielenkiintoista tietää, mikä steinerkoulu on kyseessä, minne lapsenne on lähdössä nyt tai vuoden kuluttua."
Minun lapseni oli kokeilujakson Steinerissa toissa keväänä, jonka aikana hänet hyväksyttiin kouluun ja kävi Steineria koko viime talven ja nyt seuraava kouluvuosi alkaa 10. päivä ensi kuuta eli jatkaa samaa koulua edelleen. Kyseessä on toinen Helsingin Steinerkouluista.
"Nuo julkkikset ym. kieltämättä alkaa vähän naurattaa. minäkin tiedän suuria taiteilijoita, jotka kaupungin viskaalille esittävät hyvää ja hienoa, mutta nurkan takana potkivat sijoitettuja lapsia."
Julkkiksista kirjoitetaan, koska ihmiset lukevat heistä kirjoitettuja juttuja ja siten lehdet myyvät. Kyse oli parista poliitikosta, joita arvostan ja jotka ovat puuttuneet huostaanottojen epäkohtiin myös julkisuudessa.
"En ihmettelisi, että suuruus pyrkii parantamaan steinerkoulun mainetta. On itse mustannut erään koulun maineen koko Suomessa. Nyt pitää sepitellä juttuja, että kyllä steinerissa on niin hyvä olla, varsinkin kun suuri henkilö hoitelee kannatusyhdestyksessä hommia ja ryystää opettajakunnan kanssa kellarissa sumppeja. "
En tiedä, mistä suuruudesta puhut. Enkä kuulu yhdenkään Steinerkoulun kannatusyhdistykseen, vanhempainilloissa vain olen käynyt muiden vanhempien joukossa ja siellä on käsitelty vain lapseni luokan asioita, ei koko koulun.
Jos minulle nuo piikittelyt on tarkoitettu, niin etkö ihmettele yhtään sitä ristiriitaa puheisiisi nähden kun kerroin, että lapseni on ollut huostaanotettuna? Ovatko tuon mainostamasi suuruuden lapset huostassa?
Suuruus on suuruus, oli todelellisuus sitten mitä tahansa. Suuruusluulolla ja todellisuudella ei ole mitään tekemistä toinen toisensa kanssa. Eli kulissi ja ulkokuori on aina hienompi kuin mitä nurkan takana heikkoja potkiessa todentuu.
Ja luultavasti näitä löytyy jokaisesta steinerkoulusta, vai? Siellä suunapäänä höyryämässä ja järjestelemässä joidenkin elämää hankalaksi.
Erään Steinerkoulun sivulta:
"MITÄ STEINERKOULU EI OLE?
Elämänkatsomuskoulu. Koulussa ei opeteta antroposofiaa, teosofiaa tai muuta tiettyä elämänkatsomusta.
Uskonnollinen koulu. Steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnonopetus järjestetään uskonnonvapauslain ja Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.
Poliittinen koulu. Steinerkoulut ovat poliittisesti sitoutumattomia. Sen sijaan oppilaita kannustetaan tekemään erilaisia avauksia yhteiskuntaan päin, toisin sanoen olemaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.
Eliittikoulu. Steinerkoulu ei ole rikkaille tarkoitettu eikä kallis. Tämä olisi paradoksaalista koululle, joka on syntynyt työväestön lapsia varten. Oppilaat otetaan kouluun ilmoittautumisikäjärjestyksessä, eikä kenenkään koulunkäynti ole varallisuudesta riippuvainen.
Taidekoulu. Vaikka taideaineiden määrä on huomattavasti peruskoulua suurempi, taidetta käytetään työkaluna. Steinerkoulu ei siis valmenna oppilaista taiteilijoita, eikä koulussa viihtyminen ja siellä pärjääminen edellytä taiteellista lahjakkuutta.
”Apukoulu”. Suomen steinerkoulut tarjoavat yleisopetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa, eikä niillä ole tavallista koulua parempia resursseja vastata kehityshäiriöistä tai oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tarpeisiin. Poikkeuksen tekevät Helsingin Marjatta-koulu, Lahden Sylvia-koulu ja Oriveden Joonas-koulu, joissa steinerpedagogiikkaa sovelletaan erityistä huolenpitoa vaativien lasten opetuksessa.
Huuhaakoulu. Steinerkoulussa opitaan jo lain mukaan samat asiat kuin peruskoulussa ja lukiossa. Opetuksessa korostuvat taiteellinen tunnekasvatus ja tunneälyn ruokkiminen. Helsingin Rudolf Steiner -koulusta kirjoitetaan ylioppilaaksi valtakunnan keskitasoa paremmin.
(Lähteenä mm.: Jarno Paalasmaa, Omassa rytmissä, PS-kustannus/Opetus 2000) "
Vielä toisen koulun sama "Mitä steinerkoulu ei ole" -lista, joka vahvistaa sen, että ainakin näissä kahdessa koulussa on varsin yhteneväiset periaatteet:
"Elias-koulu ei ole
..eliittikoulu rahallisessa mielessä, koulun vanhemmat eivät ole erityisen rikkaita, vaikka näin usein kuulee väitettävän, sen sijaan vanhemmat ovat kiinnostuneita kasvatuskysymyksistä ja lastensa koulusta
..koulu, joka tuottaa taiteilijoita vaan koulu, jossa tieto-, taide- ja taitoaineet muodostavat kasvatuksellisen kokonaisuuden, joka tukee lapsen kasvua monipuolisesti.
..koulu vain taiteilijoiden lapsille, toki heitäkin meillä on.
..koulu, jossa lapset eivät opi lukemaan. Kyllä oppivat, eivät tosin kaikki samaa tahtia eikä tiettyyn päivämäärään mennessä.
..koulu, jossa lapset saavat luovuuden nimissä touhuta mielensä mukaan. Tietenkään näin ei ole, koska Elias-koulussa opiskellaan. Toki pyrimme luomaan pakottoman, turvallisen ja lämpimän ilmapiirin luokkiin, ja luonnollisestikaan sitä ei luoda ankaruudella.
..koulu, jossa ei opita mitään. Opetusta kehitetään ja sen tasoa seurataan jatkuvasti sekä koulun sisä- että ulkopuolella. Mm. luokat osallistuvat vuosittain valtakunnallisiin kokeisiin, joissa oppilaat ovat menestyneet pääosin hyvin – kuuluisissa Pisa-tutkimuksissakin olemme olleet mukana.
..antroposofiaa uskontona opettava koulu, vaan uskonnonopetuksessa noudatetaan vanhempien katsomusta. Koulussa annetaan evankelisluterilaista, ortodoksista, katolista ja Kristiyhteisön uskonnonopetusta, joilla kaikilla on hyväksytty opetussuunnitelma, jonka mukaisesti opetetaan. Uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat voivat halutessaan valita elämänkatsomustiedon.
..johon pääsee opettajaksi jos osaa virkata patalapun. Virkkaustaito on tietysti hyvä, mutta opettajilta vaaditaan opetushallituksen kelpoisuusvaatimusten mukainen koulutus. Luokanopettajilla on oma steinerpedagoginen koulutuksensa Snellman-korkeakoulussa ja aineenopettajilla on samat pätevyysvaatimukset kuin peruskoulun ja lukion opettajilla sekä lisäksi steinerpedagogiset perehtyneisyysopinnot."
HRSK:n sivulta löytyy ainakin tämä katkelma, joka selventää steinerpedagokiikkaa:
"Steinerkoulu noudattaa omaa, steinerpedagogista opetussuunnitelmaa. Pedagogiikka lähestyy lasta ja oppimista kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa, että
* oppilaat tulevat nähdyiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään.
* huomio kiinnitetään heidän vahvuuksiinsa, ei heikkouksiin: jokaisella lapsella ja nuorella on vahvuutensa.
* oppiaineet ja metodit on valittu siten, että ne puhuttelevat lasta kokonaisuutena.
* oppilaat saavat tiedon lisäksi tukea tunne-elämän, psyyken ja moraalin kehittymiseen ja kasvuun sekä tahtoon toimia vastuullisesti yhteisössä.
Koulussa ei kannusteta kilpailemiseen. Oppilaille tarjotaan mahdollisuus edetä ja omaksua asioita omaan tahtiin, ja numeroarvostelujen sijasta keskitytään suullisiin, kunkin oppilaan vahvuuksia painottaviin arviointeihin. Numerotodistukset jaetaan kahdeksannesta luokasta ylöspäin.
Opetuksen apuna käytetään runsaasti taideaineita, joiden merkitys aivojen kehittymiselle ja koko ihmisen kasvulle on erittäin suuri.
Steinerkoulun oppilailla on ensimmäiset kahdeksan vuotta sama luokanopettaja. Sama luokka voi kulkea koko kouluaikansa yhdessä (vrt. kurssimuotoinen lukio). Luokkayhteisö on erittäin kiinteä erityisesti yhdeksän ensimmäistä vuotta."
Gustafsson:
Koulutuksen tasa-arvoa on lisättävä.
Koulujen väliset erot halutaan puolittaa.
Yle uutiset 28.7.2012.
http://yle.fi/uutiset/gustafsson_koulutuksen_tasa-arvoa_on_lisattava/6233967
-------------
Minulla ei tosiaan ole kokemusta mistään aivopesusta, eikä minkään ideologian tyrkyttämisestä Steinerissa. Kuten edellä jo kerroin, olen kyllä ihmisenä sellainen, että en sietäisi sitä itseni, enkä lapsenkaan kohdalla.
Toisen helsinkiläisen steinerkoulun sivulta otsikolla, "Mitä Steinerkoulu ei ole":
"Elämänkatsomuskoulu. Koulussa ei opeteta antroposofiaa, teosofiaa tai muuta tiettyä elämänkatsomusta.
Uskonnollinen koulu. Steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnonopetus järjestetään uskonnonvapauslain ja Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti."
Ja kaikki myös, mitä pedagogiikasta sanotaan nettisivulla, pätee käytännössä eli seuraavaa:
"* oppilaat tulevat nähdyiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään.
* huomio kiinnitetään heidän vahvuuksiinsa, ei heikkouksiin: jokaisella lapsella ja nuorella on vahvuutensa.
* oppiaineet ja metodit on valittu siten, että ne puhuttelevat lasta kokonaisuutena.
* oppilaat saavat tiedon lisäksi tukea tunne-elämän, psyyken ja moraalin kehittymiseen ja kasvuun sekä tahtoon toimia vastuullisesti yhteisössä."
Oikeastaan minua harmittaakin tämän hetkisessä tilanteessa vain se, että en tajunnut laittaa lastani Steinerkouluun jo silloin kun hän kotiutui huostaanoton jälkeen ensin niin huonokuntoisena, että ei kyennyt kouluun ollenkaan, vaan sai sairaslomaa, mutta kun hän taas koulua kykeni jatkamaan, niin siinä vaiheessa olisi oikea paikka ollut Steinerkoulu. Mutta en tiennyt niistä silloin vielä niin paljoa, että olisin sitä vaihtoehtoa edes harkinnut.
Ja toinen hyvä sinne siirtymistilanne menetettiin yläasteen alussa. Paljolta olisimme säästyneet, jos lapsi olisi ollut Steinerkoulussa kaikki nämä vuodet, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Uskontojen uhrien tuki ry:n sivusolla on eräänä aiheena myös Steiner filosofiaa.
Ehkä heillä on laajempaa tietoa, koska heihin otetaan yhteyttä, kerrotaan uskonyhteisöistä ja minkälaisia kokemuksia ihmisillä on.
Sivustoilla löytyy myös paljon muuta uskonyhteisöihin liittyvää tietoa.
Tästä sivustoille.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/synkretistiset-yhteisot/84-teosofia-ja-rudolf-steinerin-antroposofia?showall=&limitstart=http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/synkretistiset-yhteisot/84-teosofia-ja-rudolf-steinerin-antroposofia?showall=&limitstart=
--------
UU:n sivustolla ei ole välttämättä mitään laajempaa tietoa, heidän sivuilleen saa maininnan mistä tahansa yhdellä ainoalla puhelinsoitolla.
Yritä nyt, ystävä hyvä sinäkin tajuta se, että Steinerkoulussa ei ole mitään yleistä erillistä hämärää filosofiaa.
Ihan tavallinen koulu PAITSI
paljon ihmismyönteisempi kuin tavallinen peruskoulu.
Kunnioittaa lasta taipumuksineen sellaisena yksilönä kuin hän on, ei yritä pakkomanipuloida häntä harmaaseen massaan kuten tavallisessa peruskoulussa tapahtuu ja se yleensä tehdään vielä lapsen syyllistämisen kautta.
Kyllä minä sen ymmärrän, että huostaanottoon liittyvien julmuuksien suhteen vanhemmilla on hirveä tarve taistella kaikkea pahaa vastaan, mikä lapsia uhkaa tässä yhteiskunnassa. Niin olen itsekin tehnyt vuosia lasten puolesta sekä täällä että muualla. Nimenomaan tälle palstalle olen kirjoittanut paljon viimeisen 9 vuoden aikana aina tähtäimessä lasten etu.
Mutta ei pidä langeta taistelemaan myös sitä HYVÄÄ vastaan, mikä parhaimmillaan on lasten puolella, heidän edukseen ja hyödykseen.
Me olisimme säästyneet suurelta määrältä unettomia öitä, kovalta stressiltä ja paljolta mielipahalta, jos lapsi olisi siirtynyt steinerkouluun jo vuosia sitten. Enkä ole ainut näin kokeva, mutta ehkä ainut tällä palstalla juuri tällä hetkellä.