Metson rauhoitus ja hoito.

Tuohon on vain yksi vastaus. Metsätalous!
On helppo verrata kummassa maassa metsälinnuilla on paremmat elinolosuhteet.
Suomen tehometsätalous ja tiheä metsäautotie verkosto. Siinä se on.
Kyllähän on olemassa kaikkia metso suojelu ohjelmia ja kaunistelevia puheita mutta itse metsäalan ammattilaisena tiedän tasan tarkkaan että nuo ovat pelkkiä ihmisiä harhaanjohtavia puheita.
Metsät kasvatetaan yhden puulajin periaatteella ja useinmiten vielä kuusella joka ei elätä oikeastaan mitään eläintä suomen luonnossa.
Positiivista on se että suomessa on tällä hetkellä 60-70 luvulla hakattuja metsiä paljon ensiharvennus iässä ja periaatteessa olot kanalinnuille paranevat suuressa osassa maata koko ajan joka on monin paikoin näkynyt runsastuvina lintukantoina.
Toisaalta taas petoja suosiva luonnonsuojelu politiikka kääntää homman nurinkuriseksi koska viher intoilijoiden mielestä petoja pitää kaikkia olla runsaasti ja joka paikassa mutta se onko niillä syötävää ei enään kiinnostakaan johon siihenkin on luonnollinen syy. Paljon syötävää riistaa=paljon metsästäjiä. Vähän syötävää riistaa=vähän metsästäjiä mutta paljon petoja=luonnon epätasapaino.

Tuo on totta. Suomen metsät ovat kyllä melko yksipuoleisia.

Minua silti ihmetyttää kaupunkivihreän vaatimukset varsinkaan kun he eivät yleensäkään omista aariakaan maata vaan ovat vaatimassa sitä ja tätä.

Vihreät voisivat alkaa ostelemaan metsiä ja rauhoittamaan ne sitä mukaan kun nimi on paperissa mutta siihen asti he voisivat keskittyä pelloilla taikasienten keräilyyn.

Samanlailla ne seilaa Ruotsin lintukannat kuin täälläkin, on hyviä ja huonoja vuosia, nyt on kyllä heikko vuosi sielläkin.
Yksi asia on kyllä se, kun menee Ruotsiin lintumetsälle, niin siellä saa kokolailla rauhassa metsästää, metsästyspaine on siellä kyllä pienempi.
Ruotsi kun on riistarikas maa, jossa on monenlaista metsästettävää ja ovat hoitaneet riistakantansa vähän eri malliin, kun me täällä. naapurissa on tämä kanalinnustus vain yksi metsästysmuoto muiden joukossa, näin ollen ei joka puskassa törmää kanalinnun metsästäjään.

Pistätte metsästys-seurassanne pienpeto talkoot pystyyn. Vuosittainen pyyntikilpailu, kuka pyytää eniten. Teette seuran kanssa talkoilla kanu-loukkuja, saatte pyydettyjä supeja pois. Sitten viimeinen, ammutte kaikki kanahaukat mitä vastaan tulee, niitä ei kukaan huomaa kun tungette turpeeseen. Kanahaukka ei häviä suomesta mihinkään, vaikka se saataisiin taas vapaan metsästyksen piiriin.

Ainoastaan ituhipit valittavat ja vinkuvat. Ennen ammuttiin kanahaukkoja ilman mitään rauhoituksia, eikä ne hävinneet sukupuuttoon. Tämä sukupuutto keskustelu on vain vihreiden ihmisten mielikuva.

No meillä on täällä Uudellamaalla tuo metso rauhoitettu jo 70-luvulla, eikä siitä koksakaan enään metsästettävää kantaa saada aikaiseksi, sen verran on pienet yhtenäiset metsäalueet täällä.
Mukavahan niihin on aina silloin tällöin törmätä, mutta ampuminen ei tulisi mieleenkään. Teeriä on sitten senverta, että yhden syömälinnun kehtaa kaudessa ottaa, vaikka seuran puolesta 5 lintua olisi taaskin sallittu. meillä on kuitenkin tavaksi muodostunut ampua vain se yksi teeri, oli kanta kuinka runsas tahansa.

Miksi pitää ampua kiintiöt täyteen?
Kanalintu on hienoa syötävää, mutta kyllä riittää yksikin lintupaisti syksyssä.
Miksi pitäisi sortua ahneuteen?
Meidän seurassa kaikki ajattelevan näin ja meillä onkin parempi lintukanta kuin missään naapuriseuroissa, jossa ajattelu on vanhakantaisen ahnetta.
Ruokaa saa nykyään kaupasta.

Minähän jo sanoin metson tilanteen ensimmäisessä kommentissani, myös sen minkä takia metsokanta ei täällä siitä nouse.
En minä uskokaan että meidän seuran toiminnalla mitään laajempaa vaikutusta olisi.
Minä vain puhun maltin puolesta, se että lintuja on hyvin, ei mielestäni ole peruste ampua niitä siihen viimeiseen tappiin, toki nuorten lintujen talvikuolleisuus on suurta, mutta kun katsoo tätä meidän lintukantaa 60-luvulta tähän päivään, niin liukumäkeä alaspäinhän se on. Vaikka asia selittyisi metsäsnhoidollisilla syillä, niin huomioon se meidänkin otettava.
Kun metsästys on virkistystä ja harrastus, niin tuollainen saaliin ahnehtiminen ei siihen enään pitäisi kuulua. Jos me metsästäjät toteuttaisimme sitä juhlapuheissa viljeltyä kohtuullisuutta myös käytännössä, niin riistakannat ainakaan meidän takia eivät kärsisi paikallisestikaan. Ihmisen on hyvä oppia se kohtuullisuus kaikissa asioissa, myös harrastuksessa.
Nuorille metsästäjille harrastuksessa toki se saalis on tärkeämpi kuin jo varttuneemmille. Se näkyy kanalinnustuksessa erittäin hyvin. Vanhemmat metsästäjät eivät niitä enää vaivaudu niin aktiivisesti edes pyytämään, mikä on hyvä asia.

Itse kuljen alueella jossa on suhteellisen paljon metsoja. En koskaan ammu koppeloa, ja ukkometsojakin vain 2 kaudessaan. Omalta osaltani hoidan kantaa niin.