Hain eroa noin vuosi sitten ja hän ei ole suostunut lähtemään nykyisesta asunnosta vaikka sovimme että minä jään tähän asumaan. Hän nyt ei ollut asian kanssa oikein sinut ja olen kituuttanut tässä hänen kanssaan vuoden ja nyt on sitten muuttamassa. Saattoi olla hyvä että hän on tämän vuoden aikana kasvanut ymmärtämään että ero on välttämätön. Nyt kävi kuitenkin niin että törmäsin toiseen ihmiseen ja olen ollut hänen kanssaan yhdessä jonkun aikaa. Pitäisikö tässä taas odottaa vuosi että uusi voi tavata lapset? Milloin uusi ihminen voi tavata lapset? Miten olette itse tehneet?
Milloin uusi kumppani kotiin?
emrktl
17340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eroni jälkeen olen esitellyt lapselleni tasan yhden ihmisen, eli mieheni jonka kanssa olemme olleet yhdessä nyt kymmenen vuotta.
Kyllä sen tietää onko se ihminen ja suhde vakavasti otettava, lapselle ei kannata esitellä mitään jonninjoutavia suhteita, lapsen pää siinä vaan menee sekaisin.
Omalla kohdallani esittelin mieheni lapselleni ensin "äidin kaverina" ja kun juttu eteni, juteltiin lapsen kanssa siitä että äiti rakastaa tätä miestä ja haluaa pitää tämän elämässään, ja samalla tehtiin selväksi, etteä lapsen mielipide on tärkeä eikä kukaan uhkaa hänen paikkaansa.
Jos lapsesi isä on juuri nyt vasta muuttamassa pois, älä nyt heti tuo uutta kotiisi kun lapsi on paikalla. Pienen voi olla vaikea asiaa sulattaa. Anna hänelle aikaa toipua siitä, että isi asuukin nyt muualla. Kyllä sinä tiedät itse sitten kun on oikea aika heidän tavata.
Kaikkea hyvää teille !
Kyselepä hieman myös sitä uuden petikaverisi kantaa (uusperheessä ei pelkkä "toimiva seksi/parisuhde" vielä riitä, pitää toimia myös muiden ihmissuhteiden). Onko hän valmis hyppäämään yhtäkkiä isäpuolen rooliin...? Tämä kysymys on melko ratkaiseva. Jos ei pidä lapsista tai ei pidä juuri sinun lapsestasi, niin unohda koko juttu. Muuten on tiedossa parisuhdesotkua, ihmissuhdesotkua ja lapsellesi mielenterveydellistä sotkua.
Niin ihan tiedoksi että olen mies. Toisaalta eihän se asiaa miksikään muuta. kiitoksia ajatuksista. Ei ollut tarkoitus tuoda kotiin vaan ajattelin ihan samoin että ensin voisi tavat jossain neutraalissa paikassa ja sitten joskus kotona. Haluaisn vain vaihtaa ajatuksia siitä että milloin te muut olette toneet tavalla tai toisella uuden ihmisen lapsen elämään. Ei siihen ole mitään yksinkertaista vastausta mutta keskustella aina voi.
Kuten huomaat, et täältä saa kuin kettuilua osaksesi. Tälläisiä nämä ovat, katkerat ihmiset joiden oma elämä on silkkaa sontaa.
Kyllä sinä tiedät mitä tehdä ja osaat arvioida koska lapset ovat valmiit tapaamaan isin uuden kaverin. Unohda nämä asiattomuudet, ja kuuntele sydäntäsi ja älyäsi.
Kannattaako uutta miesstä ottaa heti? Elele nyt vaan lasten kanssa, kyllä kerkiit uusia mieheiä tavata. Lapsetkin tykkää kun äiti on vain heitä varten.
Lueppa tuo edellinen kirjoitus, kyseessä ihan heteromies.
Ei terve aikuinen "elä vain lapsille".
Mutta liian kiirettä ei toki pidä pitää.
Ap:lla kiire saada huolto kotona toimimaan, uusi remmiin saman tien? Opetelkaa olemaan ensin keskenänne lasten kanssa, pahin eromyrsky heille on edessä vasta kun asutte eri osoitteissa, lapsesi tarvitsevat silloin SINUA, onko sinusta siihen?
Juu ja uusia tenavia tekemään... vanhat voi laittaa vaikka sijotukseen.
Tokihan uuden einon kanssa tehdään yhteinen lapsi tai pari. Lokarit levälleen heti :)
Kiitos OUP10v, ehkäpä paras kommentti. Eihän näihin asioihin voi suoraa vastausta antaa. Pitä vain luottaa siihen että osaa ajatella kokonaisuutta ja antaa lapselle aikaa ja muistaa mikä on tärkeintä.
Niin, ja lasten lisäksi ajattele myös itseäsi. Ei se ole elämää, että kaikki pyörii vain lasten ympärillä. Siinä ihminen kuvittelee saavansa jonkun marttyyrin sädekehän päänsä päälle, kun uhraa oman onnensa lasten hyväksi. Tulee miettiä, ettei sekään lapselle opeta oikeaa tapaa suhtautua elämään, että jos vastoinkäyminen tulee eteen, lopettaa elämästä! Lapsen on hyvä nähdä, että epäonnistumisenkin jälkeen, elämä jatkuu ja voi jopa muutua paremmaksi.
Kuten kerroinkin, itse esittelin mieheni lapselleni eron jälkeen ensin ystävänä. Hellyydenosoitukset jätettiin makuuhuoneeseen ja kahdenkeskisiin hetkiin, ettei lapsi joutunut ihmettelemään äidin pussailua uuden ihmisen kanssa. Nyt tilanne onkin sitten sellainen, että poikani (lähellä täysikäisyyttä) menee aina mieheni taakse, ja ihailee tätä todella paljon. Kerran kun korotin miehelleni ääntä, sanoi poika että älä kuule nosta ääntäsi, ettet menetä parasta mitä meidän elämälle on sattunut.
Eli se, että annan aikaa lasten sulattaa asian, tuo tullessaan pelkkää hyvää. Tosin myös se, että näytät että elämä jatkuu, tuo sitä myös.
Tsemppiä sinulle ja parisuhteellesi ja kaikkea hyvää perheellesi.
Miksi uuden tuominen on tärkeempää, kuin oleminen omien lasten kanssa? Raha???
Niin, kyllä kummastuttaa, että erotaan ja vaihdetaan ihmistä, uutta tuskin tunnetaan muulta osin kuin muutamista lällysanosita ja lääppimisestä ja sänkyhommista.
Ensinnäkin kun eroaa, miksi eroaa, mikä mättää sillä onhan tämän ihmisen kanssa harrastettu samoja asioita, mikä tekee niistä nyt toisen kanssa parempia.
Ei se ole sen kummmenpaa, kyllä ne värkit on suurinpiirtein samanlaisia kaikilla.
No sitten muu elämä, olisi harkittava paljon enemmään, miten sitten hoidetaan talousasiat, varsinkin kun molemmilla on lapsia eri suhteista.
Tässä on suurena vaarana, että ne omat lapset jäävät lähen unholaan ennenpitkää ja syitä voi olaa, että uusi kumppani ei siedä lapsiasi, lapset eivät opi pitämään kumppanistasi. Sitten se tärkein asia pienet lapset kasvavat, heille on hyvin tärkeää solmia kaverisuhteita, onnistuuko ne jos kulkuvat paikasta toiseen, varmasti ei, joten kun ovat vähän yli kymmenen alkaa olla vaikeaa lähteä sinne etävanhemman luokse, eihän siellä oel yhtään mitään.
Joten näitä asioita pitäisi kyllä katsella aika pitkälle ajanjaksolle ja yrittää saada lapsen elämä pidettyä kaikilta osin sellaisena, että hän ei syrjäydy tuon teidän oman laatimanne järjestelyn vuoksi.
Toien jaksaako lapsi matkustaa monen sadan kilometrin määrän koulupäivän jälkeen perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin vuositolkulla, mitä se vaikuttaa lapsen kehitykseen, koulumenestykseen. Lapsikin väsyy ja hänen on todella vaikea sopeutua tähän kaikkeen, milloin hän repeää. Mikä hinta on maksettava näistä itsekkäistä vanhempien järjestelyistä.
Olette itse olleet suhteessa ja saaneet lapsen, Olette itse saaneet elää jakson jonka olette halunneet, mutta lapsenne eivät saa yhtään mitään, kun teillä on tuo haku vain päällä. Se uusi akka tai ukko kotona on todellinen helvetti lapselle, uskokaa jo.
ALLE KUN TULEE EKAT LAINOJEN LYHENNYKSET .................
Sitten kun lapset ovat 20 v ja lähteneet kotoa pois, karkuun.. pois isin onnen tieltä j
Voi herranjestas mitä paskaa. Että elämä pitäisi pysäyttää siksi kun on lapsia? Ja minä tyhmä kun olen ajatellut että lapset ovat elämän rikaste, ei hidaste. Ei ihme että eroja tulee kun miehet ja naiset eivät ole enää miehiä ja naisia vaan pelkästään Äitejä ja Isiä.
Itse tapasin mieheni lapset (4-ja 5v) kun oltiin seurusteltu pari kuukautta. Lapset asuvat pääsääntöisesti äidillään ja erosta on jo monta vuotta. Isä ei ole aiemmin esitellyt ketään lapsilleen, äidillä on ollut useita suhteita ja kerkesivät yhdessä välissä muuttaakin hetkeksi isäpuolen luo. Vaikka äidillä onkin varsin "rento ote" näin kauniisti ilmaistuna ihmissuhteisiin, ei se sitä tarkoita että lapsia suojellakseen isä ei saisi elää ollenkaan. Lapset tapasin isänsä luona ja eipä tehty mitään sen kummempaa kun tehtiin ruokaa yhdessä, katsottiin telkkaria, käytettiin koiria ulkona jne. Tästä on nyt aikaa kohta puoli vuotta ja hyvin on mennyt. Lapset ovat kertoneet isälleen, että pitävät minusta kovasti ja kyselleet milloin me mennään naimisiin. ;)
Aloittelijalle tsemppiä että älä nyt missään nimessä itseäsi unohda vaikka lapset sinulle rakkaita ovatkin. Minäkin aluksi pelkäsin että olenko ikuinen kakkonen miehelleni kun hänellä on jo elämänsä rakkaus eli lapset olemassa. Mies selitti sen hienosti, että eihän tässä rakkautta jaeta vaan lisätään vaan. :) Lapset ovat myös sanoneet että on kivaa kun isi on nykyään aina niin iloinen. Siitä voi varmaan jo päätellä jotain. ;)
Minulla oli selkeä "ei uutta naisystävää lapsille"-asenne, ennen kuin jouduin itse tähän tilanteeseen. Ajattelen nyt, että on vähän eri asia, jos harrastaa yhden illan suhteita ja tuo joka viikonloppu uuden naisen kotiinsa nukkumaan, kuin se, että käy jossain tyyliin korkeasaaressa isän/äidin kaverin ja hänen lastensa kanssa.
Kyllähän lapsiperheet puuhaavat asioita muutenkin yhdessä ja aikuisilla on omia kavereita, joita joskus tapaa. Eivät lapset heihin sillä lailla kiinny, että jotain psykologista vahinkoa saisi aikaan, kun on kyse tuollaisesta harvemmasta kyläilystä tai tapaamisesta.