Olen nainen 25 - 30 ikävuoden väliltä ja vasta äskettäin havahtunut siihen, että taidan olla biseksuaali. Ja biseksuaalinakin parisuhdemielessä enemmän naisiin kallellani. Tietenkin asia on vuosien mittaan välähdellyt mielessä erilaisissa tilanteissa, mutta koska oma lähipiiri muodostuu (tietojeni mukaan) yksinomaan heteroista, ei ole ollut tilaisuutta peilata omia ajatuksia ja tunteita muiden vastaaviin. Nyt olenkin sitten keskellä melkoista pohdintojen sekamelskaa: Miten pääsisin selvyyteen seksuaali-identiteetistäni? Tarvitseeko siitä edes "päästä selvyyteen"? Miten voin olla niin itseäni tuntematon tumpelo, että herään todellisuuteen vasta nyt? Kannattaako tällaisesta keskeneräisestä identiteettityöstä jutella jonkun ystävän tms. kanssa, jos ei itsekään ole vielä varma itsestään?
Tuntuu melkeinpä tragikoomiselta, että itse olen aikaisemmin kovaan ääneen julistanut (muun muassa) seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ja tasa-arvoisen kohtelun puolesta, mutta ollut sokea omalle identiteetilleni. Ongelmallista on myös se, ettei tämä identiteettipohdintani kumpua esim. äkkirakastumisesta naiseen, jolloin voisin olla varmempi tuntemuksistani, vaan ajatukset itsestäni risteilevät vain ja ainoastaan oman pääni sisällä.
Kovasti olisin myös kiinnostunut muiden ajatuksista, jotka eivät ole "tunteneet itseään" aivan teinistä asti.
Tuntuu melkeinpä tragikoomiselta, että itse olen aikaisemmin kovaan ääneen julistanut (muun muassa) seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ja tasa-arvoisen kohtelun puolesta, mutta ollut sokea omalle identiteetilleni. Ongelmallista on myös se, ettei tämä identiteettipohdintani kumpua esim. äkkirakastumisesta naiseen, jolloin voisin olla varmempi tuntemuksistani, vaan ajatukset itsestäni risteilevät vain ja ainoastaan oman pääni sisällä.
Kovasti olisin myös kiinnostunut muiden ajatuksista, jotka eivät ole "tunteneet itseään" aivan teinistä asti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noniin, nimimerkki "mää taidan" laittoi asian heti järjestykseen
Neiti etsivä taitaa olla vihreitä ekosekoja koska haluaa olla jossain porukassa vaikkei tiedä aiheesta tarpeeksi. Vaikka mitäpä siinä jos ei ole toisten tiellä. Tuollaiset kiikunkaakun tapaukset antaa liian usein ymmärtää muttei ymmärrä antaa.
Suomeen lisää porukkaa ja heti että saadaan kaikille jotakin tekemistä.
Aijai mitä tyyppejä tänne on eksynyt turhaan kommentoimaan kun ei ole mitään älyllistä sanottavaakaan...
Neiti Etsivä, tiedän tunteesi kuten moni muu biseksuaali. Seksuaalitutkija Kari Heusalan mukaan (kirjassa nimeltä Naisen seksuaalisuus) suurin osa biseksuaaleista naisista "hoksaa" tämän taipumuksensa juurikin vasta kolmenkympin tienoilla. Ehkä se on jokin iästä tai elämäntilanteesta johtuva vaihe elämässä jolloin moni pysähtyy ajattelemaan itseään ja seksuaalisuuttaan tarkemmin ja yllätyksekseen huomaa etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia. Teini-iässä kun kiinnostus ylipäätään seksiin ja romanttisiin suhteisiin on puhjennut, on helppo vaan tuijotella sinne suuntaan mihin läheiset ja muu yhteiskunta tuuppii automaattisesti eli heteronormatiivisuuteen. Ei tule edes ajatelleeksi mitään muuta vaihtoehtoa koska biseksuaaliahan kiinnostaa myös se vastakkainen sukupuoli. Ja vielä kun koulussa opetetaan että kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan on normaali ohimenevä vaihe. Mutta mitäs jos se ei menekään ohi tai jos se puhkeaa vasta kolmekymppisenä?
Itsellä tuli nämä fiilikset noin 25 vuotiaana ja vuosia asioita pohdittuani tarve "selvittää" asia kävi niin suureksi että oli käytävä tuumasta toimeen. Heti ensimmäisen kerran jälkeen tunne omasta biseksuaalisuudesta vaan vahvistui ja se oli hurjan vapauttavaa tietää, että kyse ei ollut mistään "perusheterohaaveiluista". Sittemmin tapasin ihanan naisen, ihastuin ja rakastuin, ja nyt tiedän senkin, etten voi elää enää ilman naisia...aah, naiset ovat vaan niin ihania! :) pidän myös miehistä mutta huomattavasti vähemmän ja oikeastaan juuri se kiinnostuksen puute miehiin saikin minut aikoinaan pohtimaan asioita tarkemmin.
Toivotan sinulle tsemppiä tutkimusmatkallesi, uskon että se kannattaa tehdä :) Kaikki eivät koe mitään tarvetta luokitella itseään mihinkään mutta esim. minulle se taas oli tärkeää identifioitua johonkin ryhmään kuuluvaksi. Rohkeutta vaan ja kannattaa tosiaan vaihtaa vaikka ajatuksia muiden biseksuaalien kanssa niin ne alkavat jäsentyä ja kirkastua itsellekin :)
Kannattaa touhuta oikeastikin eikä vaan jutella. Seksuaalisuus jos mikä ei parane hiljaa miettimällä vaan oikeasti tekemällä. Sitten kun täyttää 40v (tästä iästä saa väitellä) niin touhuamisen opiskelu alkaa olla jo hiukka myöhäistä ja saa ihan rauhassa taantua juttelemaan. Pisteitä saa vain jos yrittää tosissaan ja samalla henkinen kantti kasvaa.
Luokittelu, niin itsensä kuin toistenkin, on rasistista.
Heips Neiti Etsivä!
Voin aika täydellisesti samaistua suhun. Olen itse samaa ikäluokkaa ja havahtunut samaan asiaan. Perheeni on ollut aina hieman homoja ja lesboja vastaan, itse aina ollut kannalla, että mitä väärää siinä on. Kavereistani on kaikki heteroja, joten ei ole ollut ketään kenen kanssa keskustella tai mitään muutakaan.
On jotenkin rohkasevaa lukea, että en ole ainoa tässä samaisessa tilanteessa oleva "aikuinen"
Itselläni vähän saman suuntaisia ajatuksia, olen 25-vuotias nainen.
Joitain vuosia sitten tapasin erään lesbo-naisen ja vietimme jonkun verran aikaa yhdessä ja (kohtuullisen välimatkan vuoksi) puhuimme paljon netin kautta. Juttu loppui kuitenkin lyhyeen, varmaan isoksi osaksi siitä syystä, että minua vähän pelotti, kun toinen oli paljon voimakkaampi persoona.
Kaivelemaan se silti jäi. Ikinä läheisyys ei miehen kanssa ole tuntunut sellaiselta, siinä oli jotain enemmän mulle.
Mulla kans ystäväpiiri koostuu aikalailla heteroista, mutta olen kyllä jonkun verran ajatuksia jakanut heidän kanssaan. Vanhemmille sanoin myös, vähän kuin varotuksen sanana, mitä voi olla tulossa. Mutta kyllä kaikista syvimmät mietteet ovat jääneet ihan itselleni..
En tosiaan minäkään oikein tiedä, miten tätä asiaa lähtisi sitten jotenkin "viemään eteenpäin". Jotenkin on jämähtänyt sellaiseen ujoon ja vähän pelokkaaseen kohtaan, vaikka nyt kuitenkin sen verran selvinnyt on, että bi-seksuaali olen.
Ihan kuin omasta päästäni nämä teidän ajatukset.
Olen 29v nainen ja elänyt hetero-kuplassa koko elämäni. Elämä, rakkaus ja seksi on niin paljon monimuotoisempaa kuin miehen ja naisen välisessä suhteessa.
Harmittaa ihan kerpeleesti että olen tullut jo tähän ikään ennen kuin olen tajunnut että ihmiseen/persoonallisuuten rakastutaan, eikä sukupuoleen tai ulkomuotoon.. Nyt olen parisuhteessa miehen kanssa, enkä ole pettäjä-tyyppiä joten naiset jää varmaan kokeilematta :(.... en uskaltaisi ehdottaa kolmen kimppaa ainakaan vielä, ehkä joku päivä.
voit olla myös yhteydessä tänne:
Neuvontapsykologin verkko- ja puhelinpalvelu jälleen avoinna - ota yhteyttä!
Palvelu on avoinna maanantaisin klo 16 17 ja keskiviikkoisin klo 12 - 13.
Psykologi vastaa kirjallisiin kysymyksiin saapumisjärjestyksessä päivystysajan puitteissa. Voi lähettää viestin verkon kautta koska tahansa.
Pirkanmaan Seta tarjoaa maksutonta puhelin- ja nettineuvontaa. Palvelu on avoin kenelle tahansa, jota seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen moninaisuus pohdituttaa joko omakohtaisesti tai esim. perheen jäsenen tai läheisen kokemusten kautta.
Voit kysyä neuvontapsykologilta mistä tahansa mieltäsi askarruttavasta oman tai läheisen seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä kysymyksistä kuten sosiaalisista paineista, vertaisuudesta, seurustelun aloittamisesta, kaapista ulostulosta, a-seksuaalisuudesta, parisuhde-, perhe- ja työelämästä, ikääntymisestä, vihapuheesta, kiusaamisesta tai muista syrjintäkokemuksista.
Lähetä kysymyksesi suojatun verkkolomakkeen kautta, sähköpostitse tai soita 045 3131450.
Itse huomasin melkein nelikymppisenä, että olen kiinnostunut myös naisista. Siihen asti en voinut kuvitellakaan, että näin tuntisin. Minulla on paljon lesboystäviä, joten kysymys ei ole mistään tukahdutetuista lesbofobioista:D. Edelleen on nainen kokematta, en ole edes suudellut. Ihastunut olen muutaman kerran, mutta eivät ole edenneet haluamaani suuntaan, yhdesti olen jopa uskaltautunut asiasta keskustelemaan ihastuksen kohteen kanssa:) Nyt kuitenkin tuntuu siltä, etten voi oikein miehistä kiinnostua, ennen kuin olen saanut kokea naisen läheisyyden.
Ja vielä tarkennuksena, ennen kuin saan tulikivenkatkuisia vastauksia, että ei ole tarkoitus vaan kokeilla ja visiona pitää lopussa miessuhdetta. Jos se oikea ihminen sattuu kohdalle, oli se sitten mies tai nainen, niin eiköhän se ole sitten siinä.
Okei... olen yli nelikymppinen ja nyt se siis tarkoittaa sitä että mun on tarkoitus taantua juttelemaan asioista -nyt on siis myöhäistä kokea mitään ;-)
No, sopiihan sekin. Oisko se siis ollut ööö... kolme, neljä vuotta sitten kun vaan tapasin naisen joka vei ihan jalat alta. Ihan päin prinkkalaa meni, mutta siitä lähtien tiesin olevani bi.
Koskaan en ole suudellut naista. Saatikka rakastellut. Mutta olen satavarma bisseydestäni. Ja siis tosiaan liian vanha mitään kokemaankaan, lisäksi vielä varattu.
Joten normiheteron eloa elellään tässä hautaan asti! :-D
Parahin Idelina :) Koetin kannustaa nuorisoa harrastamaan seksiä. Me hiukan varttuneemmat saatamme vanhingossa puhua pidättäytymisen iloista ja kaksinaismoralistisista ideologioista.
Seukkailutaidot kehittyy parhaiten seukkailemalla eikä ole tarkoituskaan että kaikki deitit onnistuu. Muuten olisi luontoäiti tehnyt meistä liian tasalatvaisia. Ei muuta kuin deittaamaan uudelleen.
Lokeroituminen ei ole viistasta mutta jos on pakko valita niin bissenä on varminta. Seksuaalisen suuntautumisen määrittämiseen ei riitä vielä yksi tai kaksi pusua tai tuhma päiväuni ;)
Haha, toivottavasti meillä on edes hauskaa matkalla hautaan ;)