Joo, olin kovin nuori silloin ja kasvoin nuoruuteni pelon vallassa ja joka ainoa tuleva kohtaus oli itselleni sellainen, että en halua enää elää sen jälkeen, mutta kumma kyllä kohtauksen jälkeen oloni oli ainakin viikon aina hyvä.
Olin nuori ja tietty synkkyys ja salamyhkäisyys oli elämässäni. Pärjäsin hyvin koulussa ja teinitytöt olivat minuun ihastuneita, koska olin nuorena komea. Valitettavasti en koskaan kenenkään kanssa ollut vakavasti, koska en halunnut kenellekään kertoa sairaudestani. Jos yhdessä vietetyn yön jälkeen sain vähänkään oireita, heitin naisen pihalle tai itse menin heti kotiin ilman aamupalaa tai selityksiä.
Vanhemmilleni en kertonut mitään sairaudestani, jotta eivät olisi huolehtineet enemmän ja pistin välit poikki ja muutin heti pois kun mahdollista heidän luotaan yliopistoon opiskelemaan.
Jaa, nyt loppui jutut. Muistelin vain, että millaista oli epilepsia uran alussa ja muistan, että läheskään kaikki lääkärit eivät olleet ollenkaan mielyttäviä. Onneksi heitäkin oli. Diagnoosit vaihteli aina kun muutin paikkakunnalta toiselle ja välillä sanottiin, että en sairasta epilepsiaa. Sinänsä ihan kivalta kuulosti, mutta tiesin itse totuuden. Ihmetytti, että neurologian ylilääkäri teki sellaisen diagnoosin myös.
Nyt myöhemmin olen huomannut, että Epilepsialiittoon ei kannata kuulua todellakaan, koska siellä sama johtaja ollut yhtä pitkään kuin diktaattorit Arabimaissa ja valta on hänellä noussut päähän. Lisäksi ihmettelen epilepsialiiton sivuja, joissa ensin kiinnittää huomion vain, että lahjoituksia pitäisi tehdä heille. Silti saivat tyrittyä epilepsiasäätiön nurin eli konkkaan.
Liitossa on muutama erinomainen tyyppi, mutta ei se paljoa paina, kun johtaja ei vaihdu. Eikö hän tajua itse erota?
Muistaako joku kampanjan, jossa epileptikko leimattiin sarjamurhaajaksi ja lapset olivat kauhuissa, että ei heidän äiti tai isä ole tuon näköinen. Kylläpä oli siinä kampanja, jossa ennakkoluuloja tuli vain enemmän ja en ymmärrä selityksiä, että tarkoitus oli herättää huomiota... oli se sitten negatiivistakin. Eikö olisi tärkeintä saada ihmiset suhtautumaan epileptikkoihin ihmisinä eikä vaarallisina sarjamurhaajina?, joita pitääkin pelätä.
Tulipahan taas ehkä jankutettua ja jaariteltua.
Kun epilepsia urani oli alussa;)
6
227
Vastaukset
- salliini
Tuo alku, elo kohtausten pelon kanssa on aivan tuttua. Uskomatonta miten huomaamatta alkaa elää sykliä pelko- kohtaus- pelko-kohtaus.. Lääkkeistä luulee saavansa apua (moni toki saakin), vaikka etäämmältä seurattuna näkee, ettei niistä kovin pitkäksi aikaa ole helpotusta. Ensin yhtä. Toimii aikansa, no nostetaanpa. Toimii aikansa, nostetaan.. sitten grande katastof, laitetaan toinen lääke. Auttaa ehkä hetken. No, laitetaan lisää.. auttaa hetken.. laitetaan lisää.. grande katastrof. Laitetaan kolmas lääke.. auttaa hetken.. laitetaan lisää.. Elät siinä lääkepökkyrässä - verestäkääs vaikka Keppran tai Topimaxin sivuvaikutuslistaa, jos on päässyt unohtumaan- ja kaikesta myrkystä huolimatta ei ole muuta varmuutta kuin se, että grande katastof on hiipimässä kohti. Jos tänään ei vielä ole kaatanut ja vienyt älyä päästä, voit olla nurin jo ennen auringonlaskua. Ainut syy lääkitä itseään on tieto, että ilman menisi vielä hurjemmaksi, miten pahaksi, ei huvita testata, kun tämä saattaa viedä hengen jos niikseen on. Lääkkeitten kanssa äkkikuoleman riski on ehkä aavistuksen pienempi, mutta vain aavistuksen.
Jotkut kirjoittavat, että epilepsia ei ole juttu eikä mikään. Sellaiset, ketkä eivät tätä itse elä. - kommenttini
"Läheskään kaikki lääkärit eivät olleet miellyttäviä." Minullakin on samanlaisia kokemuksia. Kaikki Satakunnan lääkärit kuuluvat epämiellyttäviin, koska he eivät osaa vaitiolovelvollisuutta.
Minäkin olen havainnut, että Epilepsialiiton (tai alueyhdistyksen) jäsenyys on turha, sillä toiminta on yksipuolistunut entisen puheenjohtajan ajoista.
Ketään ihmistä ei saa leimata, sillä kaikilla on yhdenvertaisuus lain edessä (perustuslain toinen luku). Näin sosiaali- ja terveysalalla rikotaan ihmisoikeuksia. Epileptikko ei ole sarjamurhaaja, jos hän sattuu saamaan kohtauksen. Sarjamurhaaminen on rikollisuutta, ei sairausoire.
"Salliini" otti esiin runsaan lääkkeidenvaihdon. Minullakin oli sitä muutaman vuoden, kunnes Kuopiossa selvitettiin häiriöpesäkkeen tarkka sijainti ja löydettiin sopiva lääkitys. Ennen sitä vaihdeltiin vuosittain "kakkoslääkettä", kun kerran kohtauksia tuli vähintään kerran kuukaudessa. Tokkuraa ei tosiaan huomioida sivuvaikutuksissa, samoin muita pahan olon tunteita.- salliini
En varmaan itse ole moista sarjamurhaaja- kampanjaa nähnyt, mutta yksinkertainen totuus ainakin omalla kohdalla on se, ettei tässä pysty mitään sarjamurhia miettimään, suunnittelemaan tai toteuttamaan; sellainen vaatii todella kirkkaasti toimivat aivot, toisenlaisen arvomaailman, pitkäntähtäimen suunnitelmalisuuden. Jo pelkkä teon aikatauluttaminen on mahdotonta, kun ei koskaan tiedä, milloin on omat sähköt päällä tai poikki.
Todennäköisesti omalla kohdalla menisi niin, että vaikka olisi saanut kaiken sommiteltua sinne H-hetkeen saakka, jostain syystä sähköt sekoaisi just, ja mennä röhnähtäisi nurin kaikkine attentaattivälineineen. Siinähän makaisi ja sätkyttelisi vaahto suupielessä, kykenemättä edes tietämään missä on mitä tekee. Saati sarjamurhaamaan ketään.
Ihan tarkkaa analyysiä, niin kohtaus on sarjamurhaaja: lukematon määrä aivohermosoluja menettää henkensä tai vahingoittuu pysyvästi jokaisessa tajuttomuus-kouristuskohtauksessa, status epileptileptikuksesta puhumattakaan.
-- sori, tällainen aamu tänään --
- Hugo.
Täh, minähän olen kirjoittanut hyvin. Enpä itsekään muistanut. Erinomaista kirjoittaa ylös ajatuksiaan, vaikka kirjoittaessa ne ei tuntunut järkeviltä. Noin asiat kuitenkin on mielestäni täysin.
- salliini
Näämmmä minullakin on toisinaan sanainen arkku auennut. : )
- Hugo.
salliini kirjoitti:
Näämmmä minullakin on toisinaan sanainen arkku auennut. : )
No niinpä ja monta kertaa sen jälkeen. Hyvä salleeni! Respectiä sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774592- 1801837
- 1241540
- 351016
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️16981- 103930
- 78913
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78842- 45807
- 4798