5. välivuosi alkamassa. Suomen opiskeluinfrastruktuuri on SURKEA

Kertokaa joku minulle minkä helvetin takia suomi on niin paskasti infrastrukturoitu maa? Miksi suomessa on normi että muutetaan satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltaan opiskelun perässä? Ei missään muussa maasssa ole niin. Esim. Belgiassa asuu Etelä-Suomen läänin kokoisella alueella 10 miljoonaa ihmistä, eli ei varmasti tarvitse matkustaa kuin muutama kymmenen kilometriä maksimissaan niin tulee vastaan iso kaupunki missä on sitä mitä haluat opiskella. Ja joukkoliikenne on siellä tehokasta. Samoin suurimmassa osassa maailman maita joilla on iso pinta-ala mutta ei niin iso väestö (esim. Australia, Kanada) on väki keskittynyt suuriin metropoleihin joiden ulkopuolella ei asu juuri ketään. Suomi on ainoita maita maailmassa jossa pienten paikkakuntien tilkkutäkkiä idioottimaisesti tekohengitetään väkisin.

Minä olen 23 vuotta ja en ole tehnyt lukion jälkeen oikein mitään. Minua kiinnostavat taiteelliset alat (mm. arkkitehtuuri) sekä sosiologia/psykologia/filosofia (työllistyminen ei minua kiinnosta niinkään kuin itsensä kehittäminen ja omannäköinen elämä). Mitään niitä ei tarjota paikkakunnalla jossa vanhempani asuvat, Lappeenrannassa. Koen välttämättömäksi asua samalla paikkakunnalla kuin he tai hyvin läheisellä, sillä olen sosiaalisesti huono enkä usko että saisin välttämättä kavereita uudelta paikkakunnalta, ainakaan riittävän nopeasti jotta jaksaisin pysyä opiskeluissa kiinni koko sen ajan mitä se ottaa. Itse asiassa kävinkin jo Pohjois-Karjalan puolella kääntymässä tämän vuoksi. Kaksi vuotta elämästä meni hukkaan kun yritin väkisin käydä luennoilla yksinäisyyden tuottamasta masennuksesta huolimatta ja sain suoritettua yhteensä 12 op 1,5 vuoden aikana.

Esim. jos nyt pääsisin Etelä-Karjalan ammattikorkean kuvataidelinjalle niin minun pitäisi matkustaa Lappeenrannasta joka päivä TUNNIN MATKA Imatralle bussilla. Imatra on 20 000 asukkaan tuppukylä jossa ei pitäisi kaiken järjen mukaan järjestää mitään toisen asteeen koulutusta korkeampaa, koska kukaan normaali ei halua sellaiselle paikkakunnalle ptikäksi aikaa muuttaa jos ei siellä ole sattunut syntymään. Ja lähijunakaan ei tietenkään voi näiden kaupunkien välillä kulkea vaikka sillä lyhenisi tuo tunnin matka ehkä puoleen tuntiin. Lappeenranta on Suomen 13. suurin kaupunki - ja voisi olla paljon suurempikin mikäli kaikille pikkupaikkakunnille annettaisiin suosiolla kuolemantuomio ja asukkaaat pakkomuutatettaisiin isojen kaupunkien välittömään läheisyyteen, niin kuin järkevintä ja humaaneinta olisi (esim. Lappeenrannan ja Joutsenon väli, n. 8km, voitaisiin rakentaa umpeen, kaupungin koko kasvaisi jonnekin 100 000 paremmalle puolen, kaikki palvelut paranisivat, julkinen liikenne, opiskelumahdollisuudet, erilaisia kulttuuritapahtumia järjestettäisiin enemmän jne.). Siitä huolimatta täällä ei tarjota muuta kuin teknillisiä ja kaupallisia aloja, mitkä eivät kiinnosta minua. Eli muuttaminen satojen kilometrien päähän on pakollista jos haluan opiskella. Mutta en halua muuttaa, koska haluan nähdä vanhempiani säännöllisesti. Jos joudun olemaan erossa heistä ja en saa kavereita uudesta oppilaitoksesta (mikä on melko todennäköistä) niin masennun ja joudun lopettamaan opiskelut luultavasti jo ekavuoden aikana. Mitä ****** tässä pitäisi tehdä? Suomen valtio saa syyttää ihan vaan itseään siitä jos nuoret syrjäytyvät ja jääävät moniksi vuosiksi tai koko elämäkseen pummeiksi kun tällaiset vaihtoehdot ovat kaikki mitä tarjotaan.

Keskustapuolue pitäisi kieltää lailla ja jyrätä puskutraktorilla kaikkien jääräpäisten mummojen ja vaarien talot jossain 1000 asukkaan paikkakunnilla. Suomeen saataisiin helposti rykelmä aidosti isoja kaupunkeja jos sitä vain haluttaisiin. Eikä kaupungin suuruus tarkoita automaattisesti sitä että siellä ei voi olla luontoa ja pikkukaupunkimaista tunnelmaa, joten argumentteja tällaista toimenpidettä vastaan ei kertakaikkiaan ole, muuta kuin jääräpäisyys. En itsekään tykkäisi aivan Helsingin keskustassa asua.