Loppukesän aurinko luo kosteaa lämpöään,
tuulenhenkäys puissa saa lehdet kahisemaan hiljaisuudessa.
Satakieli on lopettanut lalunsa, kuuntelen hiljaisuutta.
Omakin sydämeni on ääneti,
yritän kuunnella hiljaisuuden viestiä...
Sieluni muurit ovat murtuneet, olen vapaa.... ja sinä piirsit minulle kartan ulos.
Sinä tunsit tien.... ehkä olet joskus itsekkin miettinyt vapautta, mutta....
Muurien sisällä mikään ei muutu, ei tarvitse uskaltaa lähteä, mutta toisaalta....
sydän ei pääse päämäärään kahlehdittuna.
Vanhassa kuulet tutut laulut.....
ulkopuolella kohtaat epäilyn kauhut.
Ulkona näkyvyys on huono, tunnen pimeyden...
olen eksynyt ja heikko.
Olet rakkauteni, sinä, joka minut vapauden usvaan johdit, on pimeää,
mutta vapaus on valoni.
Lentelen kuin säikähtänyt lintu, suuntavaistoni on huono ja olen yksin.
Yritän ottaa korkeutta, mutta maisemien avaruus pelottaa, minua kellarissa asunutta...
En voi lentää liaan kaus sinusta, pysyn siis lähellä muuria, jonka sisällä sinä olet, olen sidottu sinuun valon ja kiitollisuuden verkoin.
Välillä singahdan kovaan muuriin, minuun sattuu, mutta ....
nousen yhä uuteen lentoon.
En välitä kivusta.... rakastan sinua... ja vapautta.
tuulenhenkäys puissa saa lehdet kahisemaan hiljaisuudessa.
Satakieli on lopettanut lalunsa, kuuntelen hiljaisuutta.
Omakin sydämeni on ääneti,
yritän kuunnella hiljaisuuden viestiä...
Sieluni muurit ovat murtuneet, olen vapaa.... ja sinä piirsit minulle kartan ulos.
Sinä tunsit tien.... ehkä olet joskus itsekkin miettinyt vapautta, mutta....
Muurien sisällä mikään ei muutu, ei tarvitse uskaltaa lähteä, mutta toisaalta....
sydän ei pääse päämäärään kahlehdittuna.
Vanhassa kuulet tutut laulut.....
ulkopuolella kohtaat epäilyn kauhut.
Ulkona näkyvyys on huono, tunnen pimeyden...
olen eksynyt ja heikko.
Olet rakkauteni, sinä, joka minut vapauden usvaan johdit, on pimeää,
mutta vapaus on valoni.
Lentelen kuin säikähtänyt lintu, suuntavaistoni on huono ja olen yksin.
Yritän ottaa korkeutta, mutta maisemien avaruus pelottaa, minua kellarissa asunutta...
En voi lentää liaan kaus sinusta, pysyn siis lähellä muuria, jonka sisällä sinä olet, olen sidottu sinuun valon ja kiitollisuuden verkoin.
Välillä singahdan kovaan muuriin, minuun sattuu, mutta ....
nousen yhä uuteen lentoon.
En välitä kivusta.... rakastan sinua... ja vapautta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.