Hei, mulla on aina ollut heikko ruotsi ihan alusta alkaen ja nyt kun lukioon olen menossa nii olisi sitä pakko nostaa kutosesta ylöspäin. Kiittäisin todella jos joku viittisi selittää alusta loppuun miten adjektiivit taivutetaan predikatiivina ja attribuuttina en ja ett suvuissa. Yritin tuon taulukon avulla selvittää mutta ei siitä mitään tullut_
http://h27.it.helsinki.fi/spraknat/grammatik/adjektiivit/taipuminen.php
http://h27.it.helsinki.fi/spraknat/grammatik/adjektiivit/taipuminen.php
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin ainakin selittää jotain, sillä oon suomenruotsalainen. En ja ett pitää kuulla milloin tulee esim. ett. Esim. ett hus (=talo) ja en hund (=koira). Siin ei oo siis mitää sääntöö, va se pitää kuulla. Yleensä se on suomenkielisille aika vaikeaa. Ja jotkut meiän koulus (suomi äidinkielenä, käyn ruotsalaista kouluu) nii ei ees tiie millo tulee en ja millo ett :o
Adjektiivit taivutetaa positiv, komparativ ja superlativ. Esim. gamal, äldre, älst (=vanha) ja toinen esimerkki: snabb, snabbare, snabbast (=nopea).
En oikein itekää tiie atribuutteja ;s Toivottavast autto ees vähän ;) Onnee kouluu!!!
Eli kun adjektiivi on predikatiivina, se tulee yleensä vara- tai bli- verbin jäljessä.
Predikatiivina oleva adjektiivi taipuu pääsanan suvun (en/ett) ja luvun /yksikkö/monikko) mukaan.
Esim. en-suku -> Bilen är ny (Auto on uusi)
ett-suku -> Gymnasiet är nytt (Lukio on uusi)
monikko -> Byggnaderna är nya (Rakennukset ovat uusia)
Bilen, gymnasiet ja byggnaderna ovat pääsanoja ja är on verbi. Ny on adjektiivin predikatiivi.
Adjektiivin ollessa atribuuttina, se on substantiivin edessä. Ne jaetaan yksikön epämääräisiin ja määräisiin, monikon epämääräisiin ja määräisiin sekä en- ja ett-sukuihin. Silloin, kun jokin asia on tuttu, puhutaan määräisessä muodossa. Kun asia ei ole tuttu, puhutaan epämääräisessä.
Esim. Yksikön epämäär.: en ny elev (en-suku) / ett stort häfte (ett-suku)
Monikon epämäär.: nya elever (en) / stora häften (ett)
Yksikön määräinen: den nya eleven / det stora häftet
Monikon määräinen: de nya eleverna / de stora häfterna
Eli erona näissä on se, että adjektiivin ollessa predikatiivina adjektiivi tulee verbin jälkeen. Atribuuttina adjektiivi tulee substantiivin edessä. Sen oppii, kun muistaa katsoa missä muodossa pääsana on ja kumpaan sukuun se kuuluu (en tai ett).
Vertaa:
EN-suku: Bilen är snabb - Jag har en snabb bil (predikatiivi - atribuutti)
(auto on nopea - Minulla on nopea auto)
ETT-suku: Tåget var snabbt - Det var ett snabbt tåg
(juna oli nopea - Se oli nopea juna)
MONIKKO: Bilarna är snabba - Han har två snabba bilar
(autot ovat nopeita - hänellä on kaksi nopeaa autoa)
Toivottavasti ymmärsit edes jotain, taisin selittää aika huonosti. Mutta älä huolehdi ettetkö oppisi näitä. varmasti opit! :)
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että adjektiivi seuraa pääsanansa sukua ja lukua, olkoon sitten attribuuttina pääsanansa edessä tai predikatiivina (yleensä) sen jäljessä.
Adjektiivin pääte siis kertoo, määrittääkö se en- vai ett-sukuista vaiko peräti monikollista.
Tästä perussäännöstä tärkeimät poikkeukset ovat ehkä: omistusmuoto adj.a-päätt. subst.epäm. sekä määrätyssä muodossa olevan substantiivin eteen tulevan adjektiivin a-pääte.
Ei siis useinkaan ole mitään väliä sillä, onko adjektiivi attribuutti vaiko predikatiivi. Nämä asiat on kyllä peruskoulussa käyty, mutta älä sure, ne kerrataan lukiossa - tosin melkoisella vauhdilla. Yritä silloin olla tarkkana ja esitä täsmentäviä kysymyksiä, jos jokin asia tuntuu epäselvältä.
Moro!! oon 8lk ja käyään just tätä!! Adjektiivi taipuu kolmeen eri muotoon : EN, ETT JA MONIKKO!! En Esim. lång,långt ja långa!!! nämä ovat jonossa en ett ja monikko!! ruotsin kursseja on moneja jos sinua kiinnostaa ruotsi niin kursseja löytyy varmasti esim. kansankurssit!! Kurssin hinnat on 10-50 egee!! ;))) kantsii mennä kokemust oonn!! :)) hauskoja kurssihetkijä""