miten jaksan...

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: on oikein että suret menetettyä lemmikkiä, tee se kunnolla, se vie aikansa. Ajattele niitä hienoja hetkiä jotka sait viettää sen kanssa, itke kunnolla, ryve aikasi surussa ja itsesäälissäkin. Jos yhtään lohduttaa niin on hyvä että tiedät mitä lemmikillesi tapahtui ja missä se lepää nyt. Minusta pahinta on ollut silloin kun olen menettänyt kissani tietämättä mitä sille tapahtui (odottaminen ja toivominen, toivon hiipuminen, unet joissa kissa tuli takaisin ja kauheat heräämiset kun tajusi että se oli vain unta). Ja sitten: kun olet suurimmat itkusi itkenyt, ota uusi pentu. Se ei korvaa menetettyä, mutta se tuo uutta ajateltavaa, on uusi oma persoonansa, ja saa sinut taas kerran hymyilemään ja tuntemaan itsesi tarpeelliseksi. Menetetystä kissasta jää lämmin muisto, ja uusi tulokas vie taas oman palasensa sydämestäsi. Tätä se elämä on, menettämistä ja uuden rakentamista. Toivotan voimia ja jaksamista, kokemuksesta luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu.

Terhi kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: on oikein että suret menetettyä lemmikkiä, tee se kunnolla, se vie aikansa. Ajattele niitä hienoja hetkiä jotka sait viettää sen kanssa, itke kunnolla, ryve aikasi surussa ja itsesäälissäkin. Jos yhtään lohduttaa niin on hyvä että tiedät mitä lemmikillesi tapahtui ja missä se lepää nyt. Minusta pahinta on ollut silloin kun olen menettänyt kissani tietämättä mitä sille tapahtui (odottaminen ja toivominen, toivon hiipuminen, unet joissa kissa tuli takaisin ja kauheat heräämiset kun tajusi että se oli vain unta). Ja sitten: kun olet suurimmat itkusi itkenyt, ota uusi pentu. Se ei korvaa menetettyä, mutta se tuo uutta ajateltavaa, on uusi oma persoonansa, ja saa sinut taas kerran hymyilemään ja tuntemaan itsesi tarpeelliseksi. Menetetystä kissasta jää lämmin muisto, ja uusi tulokas vie taas oman palasensa sydämestäsi. Tätä se elämä on, menettämistä ja uuden rakentamista. Toivotan voimia ja jaksamista, kokemuksesta luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu.

et,mulla on muutama kisu ennestään,ja jokainen on tosi rakas perheenjäsen,tosin tämä menettämäni kissa oli rakkain kaikista!

Taidan lähteä kuitenkin käymään kissani haudalla nyt ja sit mietin taas elämää eteenpäin..

yksinäinen kirjoitti:

et,mulla on muutama kisu ennestään,ja jokainen on tosi rakas perheenjäsen,tosin tämä menettämäni kissa oli rakkain kaikista!

Taidan lähteä kuitenkin käymään kissani haudalla nyt ja sit mietin taas elämää eteenpäin..

joudun viemään yhden kissan viimeselle piikille elokuussa. kissa on tosin leikattu uros mutta sillä on ilmeisesti astma (pahenee pakkasilla) ja se ontuu vuosi vuodelta pahemmin toista takatassuaan (loukkasi sen pentuna kun kaatui tikkaiden kanssa) lisäksi se on ruvennut ahdistelemaan talon muita kissoja jotka ovat tyttöjä ja ne eivät enää uskalla tulla syömään kun yksi terrorisoi pihamaalla koko ajan. antaisin ilomielin tämän kissan johonkin toiseen kotiin mutta entisenä navettakissana se tuskin oppisi uusille tavoille. raskas päätös ja vaikea. mutta toisten kissojeni elämä kyllä helpottuu päätöksen myötä.