Ongelma on nyt siis se, niinkun otsikosta jo näkee, että äiti ei anna minun olla isäni luona. Isä sanoo, että minulla on oikeus päättää milloin menen äidin tai isän luo. Äiti on taas jyrkästi eri mieltä. Olen 14-vuotias ja vanhempani erosivat 7 vuotta sitten. Aiemmin meillä oli sellainen käytäntö, että olin jokatoinen viikonloppu isän luona. Minulla oli aina kauhea ikävä mutta me soiteltiin joka päivä. Nyt vähän aikaa sitten se muuttui niin, että olen joka toisen viikon isäni luona ja jokatoisen äitini luona. Kysyin äidiltä että jos en haluaisi nähdä jompaa kumpaa heistä enää ikinä, minun olisi pakko. Minusta näin ei ole. Haluaisin olla muilloinkin isäni luona. Äiti huutaa minulle aina kun tulen kotiin. Joten. Tiivistän sen tähän nyt lyhyeksi. Onko minulla päätösvaltaa tässä asiassa? Haluaisin siis olla enemmän isän luona.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Varsinainen päätösvalta on vanhemmillasi, koska olet alaikäinen. Mutta olet jo senikäinen, että sinun mielipiteelläsi on väliä. Tai ainakin pitäisi olla. Mutta tilannehan on jo paljon muuttunut, eikö vain? Ennen näit isää vain joka toinen viikonloppu ja nyt olet tasapuolisesti molempien vanhempien luona.
Onko välimatkat sellaisia että voit esim pyöräillä kodista toiseen? Jos on, niin kai voit esim iltaisin käydä isäsi luona vaikka olisikin ns äitiviikko? Ei vuoroviikkosysteemi sitä tarkoita, että toista vanhempaa ei voi lainkaan tavata joka toisella viikolla.
Esim meillä on vuoroviikkosysteemi. Välimatka niin lyhyt että vaikka lapsi olisi tämän viikon äidin luona niin saattaa käydä isäänsä moikkaamassa. Ja koulusta kun tulee niin menee siihen kotiin kummassako vanhempi silloin kotona. Meillä ei siis lapsi "kyläile" toisen vanhemman luona vaan on KAKSI kotia.
Välimatka on niin lyhyt että kyllä sinne pyörällä jaksaa polkea, mutta äiti ei anna lähteä. Jos kysyn voinko mennä kaverin luo, siihen saan kyllä aika helposti luvan. Mutta jos kysyn voinko mennä iskän luo, edes illaksi, se on ehdoton ei. Ihan saman verranhan minä olisin silloin poissa.
Puhutko asiasta isän kanssa? Mielipiteelläsi on iässäsi ratkaiseva merkitys eli jos haluat olla isälläsi enemmän ei kukaan voi estää sitä! Toki asiat kannatttaa hoitaa fiksusti - puhu isällesi toiveistasi. Vaikuttaa että sinulla on tyypillinen omija/estäjä/vieraannuttajaäiti, mutta onneksi arvostat silti molempia! Tsemppiä!
Olemme puhuneet iskän kanssa tästä paljonkin. Ja iskä ottaisi mut ihan mielellään sinne niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Iskä on yrittänyt äidille puhua tästä mutta äiti vastaa aina että iskä on muka manipuloinut minua. Ja sama juttu silloin kun minä yritän puhua sille. Pelkääköhän äiti että en rakasta sitä jos olisin enemmän iskän luona?
No minusta ei kuulosta omija/estäjä/vieraannuttajaäidiltä, kun lapsi kuitenkin on vuoroviikoin isänsä luona. Jokseenkin normaalilta vastaukselta kysymykseen "mitä jos en haluaisi nähdä toista vanhempaa enää ikinä" kuulostaa myös äidin vastaus, että olisi pakko.
Mistä asioista teille äidin kanssa tulee riitaa? Mitkä asiat ovat isän luona paremmin?
Onko niin, ettet haluaisi nähdä äitiä enää ikinä? Miksi?
14-vuotiaiden tyttöjen äidit ovat usein ymmärtämättömiä, mutta fiksuuntuvat kyllä siitä tytön kasvaessa. ;) Parin vuoden päästä äiti saattaa olla jo ihan siedettävä.
Tietenkään ihan aina näin ei ole, ja jos äidin luona on todella paha olla, toivottavasti isäsi kuuntelee ja auttaa sinua asiassa. - Mitä mieltä isäsi on tilanteesta?
Äidin kanssa tulee riitaa melkein kaikesta, mutta se on kuulemma normaalia tässä iässä. Mutta se syyttää joskus minua ihan turhistakin asioista, mitkä ei liity minuun mitenkään. Joskus äiti uhkaa soittaa poliisit jos menen iskän luo. Mutta sitä ei ole ollut niin paljoa.
Iskän luona minulla on kaikki harrastusmahdollisuudet. Siellä on hyvä maasto lenkkeillä, siellä on minun piano, jolla voin soittaa, siellä on minun kaksi ihanaa hevosta, joiden kanssa pääsen olemaan vain jokatoinen viikko, ja kaiken hyvän lisäksi tulen todella hyvin toimeen isäni uuden vaimon kanssa. Toki minä haluan tavata äitiäni. Rakastan sitä, vaikka välillä onkin vähän vaikeaa. Mutta haluaisin silti nähdä isääni enemmän kun koko lapsuuteni ajan en ole saanut nähdä sitä paljoa. Jos tulen sieltä pois päivän myöhempään, seuraavan kerran saan mennä vasta tiistaina, kun normaalisti saan mennä maanantaina.
Vanhempasi päättävät vielä tuossa iässä sinun menemisistäsi ja tapaamisistasi. Kenelläkään lapsella ei ole mahdollisuutta päättää olla näkemättä toista vanhempaa (ilman pätevää syytä, jolloin tapaamisoikeus puretaan), vasta aikuinen ja omillaan oleva voi tehdä ratkaisuja sen suhteen, näkeekö vanhempiaan vai ei. Ajattele, jotkut lapset jopa asuvat koko ajan molempien vanhempien luona. Ei heilläkään ole mahdollisuutta olla näkemättä toista vanhempaansa edes joka toinen viikko.
Oletan, että olosuhteesi äidilläsi on ihan kohtalaisen hyvät. Eli et tule pahoinpidellyksi tai ole mitään muitakaan suuria epäkohtia. Jos näin on, niin sinulle ei ole valtaa yli vanhempiesi päättää asumisestasi. Ja hyvä niin. Lapset kun eivät ole vielä kypsiä tekemään sellaisia päätöksiä.
Olen puhunut tästä sosiaalityöntekijöille ja heidän avullaan se vuoroviikko systeemi tuli käytäntöön. Tiistaina menen seuraavan kerran juttelemaan sinne. Toivon mukaan saisin käydä sen jälkeen muilloinkin iskän luona kun vain sillä viikolla. Ja haluaisin olla siellä edes yhden joulun. En ole seitsemään vuoteen päässyt viettämään joulua oman isäni kanssa! En tarkoittanut aikaisemmin ettenkö haluaisi nähdä äitiäni ikinä. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin haluaisin nähdä heitä molempia yhtä paljon. Tuo kyllä kuulostaa hullulta kun on vuoroviikko systeemi käytössä, että minähän näen niitä tasapuolisesti. Mutta tämän koko seitsemän vuoden aikana en ole saanut nähdä isääni paljoa. Kohta lapsuus on ohi, enkä ole nähnyt isääni sinä aikana lähes ollenkaan. Ja hänellä on niin vaarallinen työkin että senkin takia haluaisin olla isäni kanssa niin paljon kuin mahdollista. Iskä on rakentaja, ja siinä työssä on tässä lähiaikoina sattunut niin paljon tapaturmia että minua pelottaa että joskus iskä on se jolle sattuu jotain.
Vaikutat fiksulta tytöltä. Paljon olet pystynyt asioita hoitamaan. Säälittääkin kyllä, että joudut itse neuvottelemaan sosiaalihuollossa tapaamisista ja miettimään, onko isän ammatti turvallinen vai onko isä vaarassa.
Ei kuulosta huolettomalta 14-vuotiaan elämältä. :(
Jäin miettimään, että mitenkähän asiat on menneet tuohon pisteeseen.
Kunpa aikuiset kuuntelisivat ja auttaisivat sinua enemmän.
Toivottavasti asiat lutviutuvat!
Asumisasiat on päätetty ja ne on siis vuoroviikkosysteemi. Sua on siinä asiassa siis kuultu kun asiaa on muutettu. Hyvä niin. Mutta en kyllä ymmärrä miksi et saisi isää tavata joskus iltaisin myös niillä viikoilla kun olet äidin luona. Jos se kerran isälle sopii. Eihän yöksi tarvitse jäädä. Kun kerran matka ei ole pitkä ja kuten sanoit; et olisi kauempaa poissa kun jos olisit kaverin luona. Miten äitisi perustelee tämän asian? Miten äiti suhtautuu siihen, että sinulla on hyvät välit isäsi uuden vaimon kanssa? Aikuisten ajatusmaailma on joskus outo =) myös minun mielestäni vaikka olen aikuinen. Saati sitten lapsen tai teinin mielestä. Toivon, että asia kääntyy parhain päin. Älä käytä liikaa aikaa asian murehtimiseen, joskus on vaan tyydyttävä ei niin täydelliseen ratkaisuun. Ajattele positiivisesti; näet isääsi nyt paljon enemmän kuin joka toinen vkonloppu.